exä mielessä

Kyllä sitä tulee aina verrattua uusia miehiä tähän ihanaan exään. En voi sille minkään, muttei vielä ole tullut vastaan toista joka saisi sukat pyörimään jalassa samalla tavalla. Niin ja muut ovat olleet kaiken lisäksi "kunnollisempia" kuin tämä ex. Eipä taida rakkaudessa logiikkaa pahemmin olla..?

ja ELÄ.Kyllä lähdet eteenpäin, kun tarpeeksi aikaa kulunut.Tiedän kokemuksesta.

Aika se on mikä erottaa. Sinä tarvitset ilmeisesti enemmän aikaa kun tuo pari vuotta yli päästäksesi.

Eikö olekin epäreilua verrata muuten kultaista miestä siihen exään jonka muiston on aika kullannut.

Ajan lisäksi tarvitaan vakaata mieltä että pääsen tästä erosta yli, ja mulle on olemassa se oikea mies, jota exä ei mulle ollutkaan.

mullakin erosta..Ja tapahtuiskin asioitten korjaus napsautuksella. Ensirakkaus on aina ensirakkaus ja vastaavaa ei enään koskaan tule. Ne jotka muuta väittävät ovat mestarillisia itsensä pettäjiä..

Sama ongelma. Erosta, joka lähti omasta aloitteestani, on pian pari vuotta, ja exä pyörii mielessä vieläkin miltei joka päivä. Ehkä se on niin, että tosi rakkaus ei koskaan sammu. Ehkä sydämeen jää iäksi jonkinlainen muistijälki. Joskus se voi hieman himmetä ja antaa sijaa uudelle rakkaudelle, mutta tuskin koskaan kokonaan katoaa.

Tiedän aikalailla miltä susta tuntuu. Mulla on sama tunne. Ex tuli tuossa vuodenvaihteesta mieleeni ja siitä lähtien ei mikään ole sujunut. Samalla tavalla mutta vähän erillä, sillä olen yrittänyt aloittaa jotain uutta suhdetta pariin otteeseen, mutta ei siitä mitään tule jos toista ajattelee. Siispä sanonkin että kuuntele mitä se sykkivä elin sanoo. Mutta mieti tarkkaa, sillä katumus voi olla kova.

Muisteleppa välillä niitäkin asioita,jotka johtivat eroon.Ne ohdakkeet vaan unohtuu kun aikaa kuluu,mutta siellä ne edelleen ovat.Ehkä se vähän lieventää tuskaa.Olen sitä mieltä että ei pitäisi seurustella ennenkuin oma pöytä on todella puhdas entisestä.Muuten ei sillä uudella kumppanilla ole kuin laastarinpaikka elämässäsi,ja on epäreilua sitoa toinen suhteeseen johon ei itse ole vielä valmis.

Jaksoin vain lukea ensimmäisen kirjoituksen, joten en tiedä mitä muut ovat vastanneet.

Itse ajattelen samasta asiasta joka vaivaa omaakin mieltäni näin: rakastuin exääni melkein ensimmäisellä silmäyksellä ja tiesin että haluaisin lapsia ja koko elämän hänen kanssaan, vaikka olen aina pitänyt itseäni itsenäisenä ihmisenä, silloin vain tuntui kuin joku olisi naksahtanut kohdalleen ja rakastuin. Enkä ole varmaan vieläkään päässyt yli tästä rakastumisesta.
Ajattelen ettei voi olla rakastunut kuin yhteen ihmiseen kerrallaan. Voi toki rakastaa mutta uskon että rakastuminen ja rakastaminen ovat niin erilaisia asioita, että jostain vanhasta rakkaastaa yli pääseminen vaatii vain uuden tilaisuuden rakastua johonkin henkilöön. Ja silloin näkee vain sen ihmisen johon rakastuu.

En halua mitenkään vähätellä nykyistä suhdettasi, mutta oletko rakastunut häneen vai onko kyseessä "vain" rakastaminen. =)

Kyllä minä olen jo alistunut siihen, etten saa exää ikuna karistettua päästäni.
Enkä enää koskaan rakasta ketään kuten häntä, hän on oma salaisuuteni.
Olen uudessa suhteessa ja menossa naimisiinkin, mutta rakastan eksääni aina enemmän..
En häntä silti saa takaisinkaan, joten miksi lopettaisin elämiseni?
Eteenpäin on vaan mentävä.

on..mutta tilanne hieman erinlainen, vaikka silti niin samanlainen. Mullakin tuli toukokuussa 2 vuotta erosta. Tässä tapauksessa minä vaan olen se osapuoli, joka pilasi kaiken ja kohteli tyttöystävää törkeästi. tarpeeksi kauan sikailin niin sain sen sinkku elämän jota en ollut kokenut, koska exä oli minun ensirakkaus.

Nyt 2.vuotta myöhemmin ymmärrän menettäneeni jotakin ainutlaatuista. Ajatus siitä, että rakkauden tunne voisi tulla jonkun muun naisen kanssa niin voimakkaana, tuntuu täysin mahdottomalta..
Jos oikein ymmärsin, sinä cio olet sydämmeltäsi valmis antamaan toisen tilaisuuden exälle jos tilanne muuttuisi..Siihen ihan oikeasti kannattaa uskoa, että ihmiset voivat muuttua ja oppia virheistä..minun tapanen paukapääkin oppii, vaikkakin katkeramman kautta..Paljon on niitä pareja joilla se uusintakierros on ollut se paras..sinulla se mahdollisuus on..minä olen valitettavasti mahollisuuteni menettänyt.

Missä on se ongelma? Ei rakkaus mihinkään häviä. Jos tämä päättyy lopullisesti onnettomasti, niin sille ei voi mitään. Kuitenkin tuo tunne on sen arvoinen.

MRS

Osuvasti sanottu:
"Satuttiko ero niin ettei unohtaa voi"

Usein pahimmin kiinni jää traumoihin. Ei se välttämättä kerro mitään rakkaudesta.

30v aviossa, joista viimeiset 15v satuttivat, ei voi unohtaa parissa vuodessa.
Erossa, pelkkä valhetta, osituksessa huijaamista, jne.
Kysyin jopa osituksessa: Sulla ei ole pankissa sijoituksia? Kirkkain silmin, valehteli.
En niitä olisi halunnut jakaakaan, mut rehellisyyttä olisin toivonut.
Kysyin myös toisesta miehestä, minkä kielsi, mikä ei tietenkään ollut totta.
Hänen äitinsä jätti velat maksamatta, josta, alamäki alkoi.

Mut kiitollinen pitää olla. En nyt muuten osaisi arvostaa, rehellistä, uskollista, hauskaa, kaunista, rakastavaa, ymmärtäväistä, aasialaista naistani.

Pitää vaan opetella siihen, että mulla onkin lupa olla onnellinen.
Sekä siihen että naiseen voikin luottaa.
On omituista, saada ja antaa rakkautta joka päivä. Sen näkee jo silmistä, teoista puhumattakaan.
Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän olevani rakastettu.

Katkeruus ihmisten pahuudesta, harmittaa. Eniten se, että syytön joutuu siitä joskus kärsimään. Onnekseni hän ymmärtää. Tietää myös mitä pitää tehdä.