Mitäpä muuta tässä voi sanoa kuin että vauvakuume on kova :o) kuluisi vaan pari vuotta äkkiä. Rakkaallani on myös kova kuume..tähän asti ollaan kuitenkin tyydytty vain harjoittelemaan kovasti ;) Mielestäni olisin valmis jo äidiksi, mutta opiskelut estää pikkuisen odotuksen vielä pariksi vuodeksi. Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksi...ja jos haluat mailikamua voit jättää meili osoitteesi niin mailin sinulle :o)
...
emmi
4589
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen oparinvuoden päästä 30.v Ja mulla ei ole ollut ainuttakaan vauvakuumetta.Eli miltä sen pitäisi tuntua?Tiedän et toiset melkein tärisee kaupassa kun näkevät vauvan vaatteita... Olen keskustellut asiasta myäs sisareni (jolla 2 ihanaa lasta) ja äitini kanssa ja molemmat sanoivat että ei heillä ollut vauvakuumetta vaan tuntu et pitäiskö ne tehä nyt, kun ikää on sopivasti ja älämä hyvin.Eli onko sekin sukuvika??
Pidän lapsista,mutta päivä päivemmältä musta tuntuu,etten tee ainuttakaan.Olen jutellut terveydenhoitajani kanssa asiasta ja hän sanoi että aika yleistä minun ikäisilläni.Jotenkin arvostaa vapautta ja saa olla KAKSIN kumppaninsa kanssa,saa matkustaa(tiedän ei lapsi ole este sille,mutta tarkoitan kunnon lomaa) ja mikä parasta päiväunia,kun on oikein väsynyt.En haluaisi luopua niistä.. Tämä on vaikea päätös minulle,en tiedä muista.
Ei mullakaan ole ikinä ollut vauvakuumetta. (Olen 24-vuotias, ja entiset luokkatoverit jo odottavat, tai ainakin PUHUVAT vauvoista jos ovat vakisuhteessa.) Suvussani on jo monen sukupolven takainen "perinne" tehdä ensimmäinen (ja yleensä viimeinen) vauva jo ennen aikuisikää, tai sitten ei ollenkaan. Eli ei mikään vauvakuume-suku mullakaan?! Nyt kun opiskelen ja olen töissä samalla, tuntuu että vaikka kaikki on periaatteessa kohdallaan ja perheenlisäystä "järkevää" harkita, niin silti joku pistää vastaan... Että ei voisikaan enää spontaanisti hypätä autoon ja lähteä virikkeiden perään kun siltä tuntuu, ei löhötä mönkään menneen työpäivän jälkeen vaikka koko iltaa sohvalla kuuntelemassa levyjä ja popsimassa roskaruokaa jos siltä tuntuu. Pelkään siis sitoutumista. Joskus kärsin jopa siitä, että otin vuosi sitten koiran! Ei voida lomilla huidella omille teillemme ja soittaa jostain että ok, nähdään viikon päästä kotona! Olenko minä siis IHAN PENTU?!
Ei mulla nyt ihan sellasta "hysteeristä" vauvakuumetta ole, etten kuitenkaan tuu ihan hulluksi ku nään vauvoja :) Onhan se ihana kattoa esim, jotain onnellista äitiä joka lykkää vaunuja tai kulkee maha pystyssä kattellen vauvojen vaatteita ja haaveilla että millon sitä ite on tossa tilassa :) Oon ihan tavallinen "nuori" joka kulkee myös baareissa kavereitten kans mutta jos tulisin nyt raskaaksi en kokisi sitä mitenkään menetyksenä etten enää pääsisi menemään niin kuin haluttaa. Ja jos halutaan matkustaa, otetaan lapsi mukaan :) ei ehkä ole helpoin ratkaisu mutta en tekisi siitä asiasta ongelmaa, miksei lapsi voisi olla mukana? elikkäs tällaista tällä kertaa :o)
Mulla vähän sama vika…kauhia vauvakuume ollut päällänsä jo useamman vuoden. Takana 4 vuotta avoliittoa, joten suin päin vauvan tekoon ei oltaisi ryhtymässä. Ei vaan taida tuo ”isä” olla vielä valmis. Yhdessä kyllä päätettiin, että vauvaa yritetään vasta sitten kun ollaan naimisissa ja siihen on vielä sitten ainaski vuos. Halutaan kesähäät ja ens kesäx ei enää kerkee…Kun ei millään malta oottaa! Tuntuu, että joka puolella on äitejä lastensa kanssa tai odottavia äitejä…jahka sekin aika vielä joskus koittaa! =)