Helsingin Sanomat ottaa pääkirjoituksissaan kantaa kaksi vuotta jatkuneeseen Ukrainan sotaan. Kirjoituksessa käydään lävitse sodan vaiheita poikkeamatta piiruakaan siitä kuvasta, jota HS:n uskollisesti levittämä lännen sotapropaganda on esittänyt. Lehti joutuu kuitenkin myöntämään, että USA-NATO:n rahoittama, aseistama ja ohjaama vastahyökkäys viime kesänä päättyi täydelliseen epäonnistumiseen.
Ukrainan armeija on nyt lopullisesti luhistumassa, kun Venäjä valtasi kahdeksan vuoden aikana linnoitetun ”voittamattoman” Avdijivkan kaupungin ja etenee kaikilla rintamilla. Lehden mukaan tämä johtuu lännen haluttomuudesta panostaa tarpeeksi sotimiseen Ukrainassa. Puuttuu ammuksia, puutuu kalustoa mutta puuttuu myös miehistöä. Ukrainankin on ryhdyttävä toimiin. ”Liikekannallepano on kuitenkin välttämätön.” kirjoittavat Hesarin toimittajat lasipalatsin ilmastoiduissa toimistohuoneissaan. Siis viimeisetkin liikuntakykyiset ukrainalaiset, naiset mukaan lukien, on vietävä rintamalle kuolemaan käytännössä jo varmasti hävityssä sodassa.
Hesari vaatii myös länsimaiden hallituksilta järeämpiä toimia. ”Eurooppa ei saa enää pelätä Venäjän tappiota Ukrainassa” kuuluu pääkirjoituksen otsikko. Saksan ja muiden suurempien valtojen on annettava Ukrainalle Taurus ohjuksia ja muita pitkän kantaman ohjuksia. Pelkuruutta ei saa lehden mukaan osoittaa edes ydinsodan uhkan edessä, vaikka me kaikki kuolisimme siinä mitä todennäköisemmin.
Venäjä on uhannut iskeä omilla ohjuksillaan NATO:n ohjuksia valmistaviin laitoksiin Sakassa, USA:ssa ja muuallakin, jos lännen rahoittamat, toimittamat ja käytännössä myös laukaisemat pitkän matkan ohjukset alkavat pommittaa Venäjän kaupunkeja. Mikä olisi silloin sodan seuraava askel? Sitä kaikkien suomalaisten, myös laatulehtien toimittajien, kannattaisi pohtia.
Ukrainan armeija on nyt lopullisesti luhistumassa, kun Venäjä valtasi kahdeksan vuoden aikana linnoitetun ”voittamattoman” Avdijivkan kaupungin ja etenee kaikilla rintamilla. Lehden mukaan tämä johtuu lännen haluttomuudesta panostaa tarpeeksi sotimiseen Ukrainassa. Puuttuu ammuksia, puutuu kalustoa mutta puuttuu myös miehistöä. Ukrainankin on ryhdyttävä toimiin. ”Liikekannallepano on kuitenkin välttämätön.” kirjoittavat Hesarin toimittajat lasipalatsin ilmastoiduissa toimistohuoneissaan. Siis viimeisetkin liikuntakykyiset ukrainalaiset, naiset mukaan lukien, on vietävä rintamalle kuolemaan käytännössä jo varmasti hävityssä sodassa.
Hesari vaatii myös länsimaiden hallituksilta järeämpiä toimia. ”Eurooppa ei saa enää pelätä Venäjän tappiota Ukrainassa” kuuluu pääkirjoituksen otsikko. Saksan ja muiden suurempien valtojen on annettava Ukrainalle Taurus ohjuksia ja muita pitkän kantaman ohjuksia. Pelkuruutta ei saa lehden mukaan osoittaa edes ydinsodan uhkan edessä, vaikka me kaikki kuolisimme siinä mitä todennäköisemmin.
Venäjä on uhannut iskeä omilla ohjuksillaan NATO:n ohjuksia valmistaviin laitoksiin Sakassa, USA:ssa ja muuallakin, jos lännen rahoittamat, toimittamat ja käytännössä myös laukaisemat pitkän matkan ohjukset alkavat pommittaa Venäjän kaupunkeja. Mikä olisi silloin sodan seuraava askel? Sitä kaikkien suomalaisten, myös laatulehtien toimittajien, kannattaisi pohtia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aina on joku pikkuryssä vakuuttamassa uskoaan Kremlin propagandaan.
Ja mikäs on uskoessa?
Onhan se valetta.
Onneksi Hesari kertoo totuuden.
Eikun täys rytinä päälle. Natojoukot suoraan Ukrainan maaperälle ajamaan ryssä pois. Tämä ois pitänyt tehdä heti, olis ollut paljon helpompaa.
Länsimaat yhtyivät Ukrainan tukemiseen, koska uskoivat Venäjän kaatuvan nopeasti. Kun tilanne on osoittautunut toisenlaiseksi, eivät Ukraina ja länsi enää näe edessään kunniallista poispääsyä tilanteesta. Niinpä Hesari ehdottaa päinvastaista: lisää bensaa liekkeihin. Sotahistoriaa tunteva tietää, mitä tästä todennäköisesti seuraisi.
Sotahysteriaa sairastavien suomalaisten kannattaisi mennä Ukrainaan sotimaan, sensijaan että lietsovat sotapropagandaa turvassa akvaarioissaa.
Hopi, hopi tykin ruoaksi!
Mutta kun siellä saattaa kuolla. No, sotasankarina kuitenkin.