Ei enää pakkoruotsia eikä ikinä pakkovenäjää. Vapaaehtoinen ruotsi ok. Pakkoruotsi pelkkää tappiota

Miksei jo vapaaehtoinen ruotsi?

Ainoa ratkaisu pn vapaaehtoinen ruotsi!

Saa riittää!

Pakkoruotsi syö resuja

Turhaa työtä.

Tämä selvä

Pois turha ruotsi

Ei enää

Pakkoruotsi pois

Olisiko nyt viisainta satsata suomen opettamiseen ruotsinkielisille?

Ei enää

Ruotsitus pois!

Voisiko tämän kysymyksen ruotsin kielen pakollisuudesta viedä Haagin ihmisoikeustuomioistuimeen? Silloin lainoppineet voisivat katsoa rikkooko se suomalaisten lasten ihmisoikeuksia. Aloitus voisi olla jotain tämäntapaista:


Pakollinen ruotsin kielen opetus kaikille koululaisille Suomessa on selkeä lainvastaisuus, perusihmisoikeuksien rikkominen ja petos niille arvoille, jotka ovat sisällytetty oikeusjärjestelmäämme. Oikeudenmukaisuuden ja lainkäytön sääntöjen noudattamisen tavoittelussa on välttämätöntä tarkastella tätä politiikkaa kansainvälisten sopimusten, kotimaisten lakien ja yleisten ihmisoikeuksien periaatteiden kautta.

Ennen kaikkea kääntykäämme ihmisoikeuksien peruskiven, Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen (UDHR), puoleen. UDHR:n 26. artiklan 2. kohta julistaa selvästi oikeuden koulutukseen ja korostaa, että koulutuksen tulee suuntautua ihmisen persoonallisuuden täysimääräiseen kehittämiseen. Kuitenkin Suomessa tämä oikeus vaarantuu politiikalla, joka pakottaa lapset, riippumatta heidän kielellisestä taustastaan tai yksilöllisistä tarpeistaan, käyttämään merkittävää aikaa ja resursseja ruotsin opiskeluun - kieleen, jolla saattaa olla heidän elämässään vähäinen merkitys tai hyödyllisyys.

Lisäksi väitteemme saa tukea kansainvälisestä ihmisoikeuslaista, erityisesti Kansalais- ja poliittisten oikeuksien kansainvälisestä yleissopimuksesta (ICCPR). ICCPR:n 26. artikla takaa yhdenvertaisen suojan lain edessä ilman syrjintää. Kuitenkin pakollinen ruotsin kielen opetus asettaa kaikki lapset yhtenäisen vaatimuksen alle, huomiottaen heidän monimuotoiset kielelliset taustansa ja tarpeensa. Tämä, väitämme, on kielen perusteella tapahtuvaa syrjintää - periaatteen rikkominen, joka on sisällytetty ICCPR:ään.

Lähempänä kotia emme saa unohtaa sitä perustavaa dokumenttia, joka ohjaa Suomen oikeudellista maisemaa - perustuslakia. Suomen perustuslain 2. luvun 6. § turvaa oikeuden saada opetusta omalla kielellään ja kieltää syrjinnän kielen perusteella. Kuitenkin pakollinen ruotsin kielen opetus alentaa tämän perustuslaillisen suojan, koska se etuoikeuttaa yhden virallisen kielen muiden yli, syrjien näin niitä opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi.

Lisäksi väitteemme saa tukea taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien kansainvälisestä yleissopimuksesta (ICESCR). ICESCR:n 13. artikla tunnustaa oikeuden koulutukseen, mukaan lukien oikeuden koulutukseen omalla kielellä, mikäli mahdollista. Kuitenkin oppilaiden pakottaminen opiskelemaan ruotsia riippumatta heidän kielellisestä taustastaan estää heidän pääsynsä koulutukseen omalla äidinkielellään - riisto, joka on ristiriidassa ICESCR:n mandaatin kanssa.

Yhteenvetona, näyttö tämän oikeudenkäynnin edessä on selvä ja vakuuttava. Kaikkien koululaisten velvoittaminen opiskelemaan ruotsia Suomessa rikkoo perusihmisoikeuksien periaatteita, rikkoo kansainvälisiä sopimuksia ja uhkaa oikeusjärjestelmämme perustaa. Pyydämme tätä oikeutta tuomaan oikeutta, suojelemaan ihmisoikeuksien pyhyyttä ja kumartamaan alas tämä lainvastainen politiikka, joka uhkaa lastemme koulutusoikeuksia ja arvokkuutta.


Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistus (UDHR):
Erityisesti UDHR:n 26(2) artikla, joka takaa oikeuden koulutukseen ja korostaa koulutuksen suuntautumista ihmisen persoonallisuuden täysimääräiseen kehittämiseen.

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien kansainvälinen yleissopimus (ICCPR):
Erityisesti ICCPR:n 26 artikla, joka takaa yhdenvertaisen suojan lain edessä ilman syrjintää.

Suomen perustuslaki:
Suomen perustuslain 2. luvun 6. §, joka turvaa oikeuden koulutukseen omalla kielellä ja kieltää syrjinnän kielen perusteella.

Tässä yleisimpiä puolustuksia, joita on käytetty pakollisen ruotsin opetuksen perustelemiseksi Suomessa, sekä selvitys, miksi ne eivät päde:

Kaksikielisyyden edistäminen: Yksi argumentti on, että pakollinen ruotsin opetus edistää kaksikielisyyttä ja kulttuurista ymmärrystä. Kuitenkin tämä puolustus sivuuttaa sen tosiasian, että kielivaatimukset voivat kohdistua epäoikeudenmukaisesti opiskelijoihin, joilla ei ole ruotsinkielistä taustaa, mikä saattaa estää heidän akateemista edistymistään ja rajoittaa kielellisen monimuotoisuuden mahdollisuuksia.

Kansallisen identiteetin säilyttäminen: Jotkut väittävät, että pakollinen ruotsin opetus auttaa säilyttämään Suomen kaksikielisen identiteetin ja vahvistaa kansallista yhtenäisyyttä. Vaikka kielen säilyttäminen on epäilemättä tärkeää, opiskelijoiden pakottaminen oppimaan ruotsia ei ehkä ole tehokkain tai oikeudenmukaisin tapa saavuttaa tämä tavoite. Lisäksi se voi vieraannuttaa vähemmistökieliset puhujat ja ylläpitää kielellisiä hierarkioita.

Parammat uramahdollisuudet: Toisen puolustuksen mukaan ruotsin kielen osaaminen parantaa uramahdollisuuksia, erityisesti aloilla, joilla kaksikielisyys on arvostettua. Vaikka tämä saattaa pitää paikkansa tietyille aloille tai alueille Suomessa, se jättää huomiotta opiskelijoiden moninaiset urapolkujen ja pyrkimysten mahdollisuudet. Pakollinen ruotsin opetus voi asettaa tarpeettomia esteitä opiskelijoille, jotka pyrkivät aloille, joilla ruotsin kielen osaaminen ei ole olennaista.

Lakisääteinen velvoite virallisena kielenä: Koska ruotsi on yksi Suomen kansallisista kielistä, jotkut väittävät, että kaikkien kansalaisten on välttämätöntä ymmärtää ruotsia perusasioiden hallitsemiseksi hallinnollisiin ja oikeudellisiin tarkoituksiin. Vaikka virallisten kielten tärkeys tunnustetaan, tämä puolustus ei ota huomioon sitä, että kielipolitiikan tulisi myös olla sisältävää ja joustavaa ottaakseen huomioon väestön kielellisen monimuotoisuuden. Kaikkien opiskelijoiden pakottaminen oppimaan ruotsia voi sivuuttaa vähemmistökielten puhujien kielelliset oikeudet.

Kulttuurinen vaihto ja ymmärrys: Kannattajat voivat väittää, että ruotsin kielen oppiminen helpottaa kulttuurista vaihtoa ja ymmärrystä Suomen suomen- ja ruotsinkielisen väestön välillä. Vaikka kulttuurinen vaihto on epäilemättä arvokasta, pakollinen ruotsin opetus ei ole tehokkain tai oikeudenmukaisin tapa saavuttaa tämä tavoite. Todellinen kulttuurivaihto tulisi edistää vapaaehtoisten vuorovaikutusten ja keskinäisen kunnioituksen kautta, eikä pakollisten kielivaatimusten kautta.

Vaikka nämä puolustuskeinot saattavat tarjota näkökulmia ruotsin opetuksen tärkeydestä Suomessa, ne eivät ota huomioon opiskelijoiden moninaisia kielellisiä taustoja, koulutustarpeita ja pyrkimyksiä. Pakollinen ruotsin opetus kohdistuu epäoikeudenmukaisesti tiettyihin ryhmiin, ylläpitää kielellisiä epätasa-arvoja ja estää mahdollisuuksia aitoon kielelliseen ja kulttuuriseen vaihtoon. Siksi on tärkeää muuttaa kielikoulutuspolitiikkaa Suomessa varmistaaksemme, että se on sisältävää, oikeudenmukaista ja kunnioittaa kielellisiä oikeuksia.

Oppia ikä kaikki.