Tyttö Rovaniemellä 90 luvulla

Olen viikon enää täällä, siis näillä sivuilla. Poistan sen jälkeen profiilini. En usko että hän on täällä tai hänet tuntevat.

Tämä on minun ensimmäinen kerta tällä näillä sivuilla. Mitä nyt olen lukenut näitä muitakin aloituksia ja vastausviestejä. En ihmettele että ihmisillä on pahaolo. Miettikää miten vastaatte ihmisille. En voi käsittää miten kylmästi voidaan ihmistä kohdella näillä palstoilla. Kaikkea mahtuu joukkoon. Olkaa ihmisiksi! Käyttäytykää kunnioittavasti toisianne kohtaa ikään ja elämän statukseen katsomatta vaikka anonyymina olettekin.

Terävimmät varmaan huomasivat että etsimäni henkilön kirjain löytyy nimimerkistä mitä käytän. Siinä on myös minun kirjain. T Ja K.
Jos kohtalo meidät yhteen uudelleen johdattaa niin tarjoan lounaan ja kahvit. Vaihdetaan kuulumiset ja saat päättää jatkon. En vaivaa enempää. Kiitos.

Nimimerkillä:
T-Mies -> K-Naista

Meistä vielä. Viimeisenä iltana tavattiin vähän aikaisemmin mitä normaalisti. Rakkaudesta meidän ei tarvinnut puhua, me nähtiin se toistemme silmistä ja sanoista. Kuuluttiin yhteen ja kuulutaan edelleen.
Käveltiin sinä iltana enemmän kuin yleensä, olit mun kainalossa koko sen ajan. Kaikki oli hyvin, oltiin yhdessä. Käytiin paikoissa.
Ilta alkoi muuttua yöksi ja tuli se hetki kun otit minut syleilyysi. Puristit itsesi tiukasti minua vasten. Minä myös sinua. Suudeltiin pitkään. Kunnes irrottauduit minusta ja aloit itkemään. Katsoit minuun viimeisen kerran ja lähdit juoksemaan pois sanomatta mitään. Lähdin perääsi, mutta kaverisi pysäyttivät minut ja sanoivat että "anna hänen mennä". Siinä samassa hetkessä tajusin mitä tapahtui. Rikkoonnuin tuhansiin pieniin palasiin ja aloin itkeä, ikävä tuli. Meidät revittiin erilleen juuri sinä hetkenä jonkun/jonkin toimesta. En nähnyt tai kuullut sinusta ikinä enää mitään. Ei jätetty hyvästejä.
Sain koottua itseni niistä tuhansista palasista kuuden pitkän vuoden aikana siihen kuntoon että pystyin tutustumaan uuteen tyttöön. Kukaan tyttö ei ole korvannut sinua. Ikinä.
Olet se oikea. Minä olin se oikea. Tunsimme sen sillon sieluissamme, sisimmässämme. Meissä on jokin ihmeellinen voima josta kukaan muu ei tiedä jos ei ole itse sitä kokenut. Ilmeisesti tarkoitus oli että emme ole yhdessä pitempään tässä elämässä. Kiitos kun sain olla edes sen ajan kanssasi. Uskon että polkumme yhdistyy joskus vielä. Olet ajatuksissani loppupolkuni ajan.
T❤️K

Jätän sähköpostin voimaan. Ihan vain varalta. Profiilini poistan loppuviikosta.

En nähtävästi poistakkaan profiilia tietystä syystä. Sain tiedon. Eli profiilini, minun ja K:n tarina jäävät tänne pidemmäksi aikaa. En tosiaan tiedä miten nämä palstat/foorumit toimii. Jos vaikka poistan profiiiin niin poistuuko kaikki muukin mitä olen kirjoittanut?

Olen amatööri näissä palsta jutuissa. Esim. En muista kirjautua sisään ennen kirjoittelua. En halua olla anonyymina, vaikka enhän ihan oikealla nimellä kirjoita tälläkään hetkellä.
Kirjoitan meidän tarinaa enemmän jos tarve vaatii jos se lisää tunnistettavuutta. Mutta näillä mennään nyt tällä hetkellä.

Tämä meidän tarina pysyy täällä nyt jonkun aikaa. Tarina mikä on tapahtunut tosi elämässä. Minusta tarina sanana on huono kuvaamaan tätä mutten keksi nyt muutakaan.

Kiitos ja kumarrus muutamista viesteistä mitä olen saanut, mutta ne eivät vieneet eteenpäin. Oloni on hieman parantunut. Ei ole takki enää niin tyhjä. Jos haluat voit edelleen laittaa viestiä mun sähköpostiin. Estot tulee jos jotain typerää sinne laittaa, en edes lue niitä.

Tietenkin aloin penkomaan nettiä syvemmin. Päivämääriä, näyistä yms. Joillekin Tämä saattaa tuntua ns. huuhaalta tai kuulostaa muuten epäilyttävältä. Mulle ei. Varsinkaan mitä löysin netistä. Otin 22.2 päivämäärästä pisteen pois. Tuli luku 222. Hain sillä tietoa. Löysin tietoa mikä vastaa moneen kysymykseeni. Sekä selittää kokemukseni kyseenomaisena päivänä ja siitä eteenpäin.
Tämän löysin:
"Enkeli numero 222 osoittaa usein, että jälleennäkeminen tai liitto kaksoisliekkisi kanssa on lähestymässä tai jo käynnissä. Tämä numero kantaa viestin tasapainosta ja harmoniasta Twin Flame -yhteyden sisällä. Se muistuttaa sinua vaalimaan suhdetta kärsivällisyydellä, rakkaudella ja ymmärryksellä.
Sinä ja kaksoisliekki olette aina toistenne kanssa. Ette ehkä näe toisianne juuri nyt, mutta jatkatte luottamista prosessiin. Jatka paranemista. Enkeli numero 222 kertoo, että olette tällä matkalla yhdessä. Teet työtä osana pyhää tehtävääsi, ja sen seurauksena edistyt myös kaksoisliekkimatkallasi. Enkelin numeron 222 näkeminen tarkoittaa, että energiasi ovat linjassa. Tämä tarkoittaa, että tulet näkemään 3D-manifestaation kaksoisliekilläsi. Olet tulossa lähemmäksi liittoa. Jos olet nähnyt enkelin numero 222 ja tiedät jo olevasi kaksoisliekki, olet tehnyt työsi. Luonnollinen seuraus siitä, jos kaksoisliekkisi on myös tehnyt työnsä, on se, että tulet todennäköisesti ilmentämään 3D-kontaktia joskus pian". Google kääntäjällä suomennettu.

Tuon kontaktin sain 22.2 päivänä. Todella voimakas kokemus. En ole varmasti ainoa joka on kokenut saman. Luultavasti nämä ihmiset pysyvät vain hiljaa. Nyky yhteiskunta/maailma on niin kylmää ja julmaa, että henkinen olemassaolo unohtuu nyky ihmisellä liian helposti. Sen todella tietää kun se kohdalle osuu. En usko raamattuun tai Jeesukseen. Mutta jotain tuolla on, minkä ihminen on unohtanut.
Tämä mitä minä koin, sain siitä toivoa paremmasta ja tiedän mitä valintoja joudun tekemään lähitulevaisuudessa. K:ta mulla on edelleen hirveä ikävä. K on minun sielunpuolikkaani. Elämä kantaa. Toivon että minun ja K:n tarina tuo toivoa myös jollekin teistä. Ajattelen nyt kun olen ollut täällä kirjoittamassa 24.2. lähtien, ei ole sattumaa. Haluaisin kirjoittaa meistä enemmänkin, mutta luulen että ei sitä jaksa kukaan kumminkaan lukea.

Minun täytyy tehdä muutokset tämän hetkisessä elämäntilanteessa ja jatkaa omaa polkua. Ottaa kaikki vastaan mitä elämä tuo eteeni.

Tiedän, voisin kirjoittaa kirjan tästä, mutta se ei taida olla minun tehtävä täällä. Aika pitkä teksti tuli taas. Ja inhoan sanaa "tarina".

T❤️K

Oletkos kokeillut etsiä esim. facesta tätä henkilöä tai jotain hänen kaveriaan, jos muistat heidän nimiään?

Koulu ei ollut se mistä me juteltiin. Koulu jötettiin syrjään aina kun tavattiin. Oikeastaan kaikki muukin. Keskityttiin vain toisiimme.

Valitettavasti tämäkään ei tuo lähemmäs...
Jäin tuohon kokemukseen koukkuun,kääntelen ja vääntelen syitä ja sattumuksia. Etsin itsekin kadotettua, mutta on erilaista.

"Yhteytenne" jätti sinulle tosiaan vähän ohjenuoraa opasteeksi. Aikaa on kulunut mutta kummallinen salaisuuden verkko siinä ollut. Miksi ei joku eksyisi tietämään tästä hausta. Toki etsijät ja kulkijat käyttävät muita lähteitä nykyään,mutta kyllä JOKU tästäkin vinkin saisi?
Vaikka hiljaisuus on joskus parenpi kuin pilkat ja valheet.
Totuus on kuitenkin jollakin, se on varma!💌

Elämässä on selittämättömiä,hyviä ja ikävä kyllä myös pahoja mitä ei voi ymmärtää.
Tuossakin on arvoituksia paljon. Olet etsinyt paljon ja on outoa jos joku katoaa niin!
On kadonneita, mutta on kyllä ihmisiä ollut lähellä että joku tietää..
On sitä " maailman ääristäkin" toisensa löytäneet, ja toivon että se osuisi myös kohdallesi. Antaisi vastauksen ja päättäisi odotuksen.
Kunpa vain sanoja enemmän olis ollut🤔

Täällä taas. Purkautumassa.

Kirjoitin jo tätä, mutta jonnekin kirjoitus vain hävisi. En tiedä mitä tapahtui. Yritän kirjoittaa saman. Pyysi kirjautumaan ja se vain pyyhkiytyi pois.

06.03. unen jälkeen en ole nähnyt unia K:sta tai muustakaan. Kaikki palautui normaaliksi. En ole oikeastaan ikinä nähnyt unia. En ainakaan muista niistä mitään. Sen takia tuo uni ei ollut normaali uni. K:sta mulle tulee edelleen päivän aikana ikävä kohtauksia, mutta ne menee ajan kanssa ohi. Ei niitä joka päivä tule. Jokin asia vain muistuttaa hänestä. Musiikki tai kohta josta ajan autolla. Muistoja meistä on niin paljon.

Viikko sitten kohtasin töissä naisen. Törmättiin kun avasin työhuoneen oven. Huomasin nopeasti hänen kasvoiltaan samoja piirteitä kuin K:lla on/oli. Samanlaiset hymykuopat. Ei normaalit kuopat, vaan sellaiset vähän vinossa olevat. Useammat. Silmistä näkyi sama ystävällisyys. Hiukset oli yhtäpitkät, mutta eriväriset. Ei tummat eikä vaaleat. Vaan p......
Esiteltiin itsemme. Hän jutteli vaikka mistä. Itse menin vähän lukkoon kun huomasin yhtäläisyyttä K:on. Minun täytyy käydä jutteleen hänen kanssaan joku päivä jotta voin hoitaa tulevaisuudessa omat työtehtävät. En elättele mitään ihmeellistä hänen kanssaan tapahtuvaksi. Samalla saisin tämän lukon pois. Hön on kyllä kaunis. Ja onhan naiset mukavia. Näinhän se menee.

Olen käynyt kävelleen joka päivä. Aamuisin ja iltaisin. Kilometrejä kertyy, mutta myös terveyttä. Taivaan värit mitä näkee ovat aika uskomattomia, ainakin täällä Lapissa. Aamulla värikirjo vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen. Iltaisin vaaleansinisestä tummansiniseen ja siitä sitten mustaan tähtitaivaaseen. Ilma on raikasta. Loskan jäätyneet vesikinpaleet rouskuvat kengänpohjissa. Vastaantuleva nainen tervehtii, tervehdin takaisin. Huomaan hymyn hänen kasvoiltaan. Itselläkin on hyvä olo. Ei ollut ensimmäinen tervehdys. Huomaan että elämässä on positiivia merkkejä. Mutta elämäni muutokset täytyy tehdä. Joudun tekemään ikäviä päätöksiä, mutta minun on mentävä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Se on minulle tarkoitettu.

K:sta en ole saanut mitään tietoa. Odotan että joskus joku ilmoitaa jotain. Toivon että saan ilmoituksen, että hön on kunnossa. Toivon että näkisin hänet. Toivon että saan sopia hänen kanssaan treffit samaan paikkaan jossa näimme ensimmäisen kerran. Treffit olis tietenkin samaan kellonaikaan kuin silloin tapailtiin. Siitä menisimme jonnekin hyvään ravintolaan syömään. Ihan vain kahden. Ei ketään muuta. Ei mitään ikäviä asioita enää. Juteltaisiin ja nautittaisiin yhdessäolosta. Ehkä jopa voitaisiin antaa anteeksi menneelle, meidän erottamiselle, vääryydelle mitä käytettiin meihin. Tätä Toivon. Tämä antaa voimaa tulevaan.

Täytyy mennä nukkumaan, alkoi väsyttämään. Tavallaan kirjoitin kahteen kertaan tämän. Alkaa muuten näyttämään päiväkirjalta. Kirjoitusvirheitä varmasti tulee, kun kännykällä näitä kirjoittelen. Ö ja Ä on liian lähekkäin, menee hermot välillä. Koittakaa jaksaa ja eihän näitä ole pakko lukea. Puran vain tunteitani ja toivon että joku joka K:n ja minut voisi tunnistaa, törmää näihin kirjoituksiin.

Hyvää yötä kaikille ja ❤️ K:lle jos katsot tai luet joskus näitä. Tuolla jossain.

Olet mielessäni ❤️!

Tässä nyt sitten tihrustan taas, nessua menee mutta menkööt. Ainakun kirjoitan K:sta ja minusta, muistot tulee mieleen ja tunteet. Mutta pakkohan näitä on saada purettua.

Taidan kuunnella jotain hyvää pianomusiikkia ja nukahtaa siihen. Sielukin pääsee lepäämään.

Seuraavaan kertaan.....

Kannattaisko oikeasti antaa hieman parempia tuntomerkkejä? Miksi et kerro esim. farkkujen väriä? Jos tiedät sukunimen, niin sen ekan kirjaimen esim Itsekin tunnen Rovaniemeltä K alkuisen neidin, nykyään rouva, joka muutti tänne. Ei tosin perheen kanssa ja ainkaan en koskaan kuullut kiinnostuksesta Ranskan muotimaailmaan.

Kesä tuli pohjolaan.
Samoin uusi profiili, siellä jotain että miksi.

Mitä kuuluu?
En suutu. Vaikka mitä tekis. Vaikka vaikeaa välillä on. Onneksi on työ ja terveys. Työn kiireellisyys ja mukavat asiakkaat vie ajatukset muualle, rentouttaa oloa. Saa muuta ajateltavaa.

Liikunta mitä harrastan vie näin kesällä enimmäkseen metsäpolulle. Lintujen laulu, varsinkin illalla, kun muuta hälinää ei kuulu. Illan viileys ja siihen lisätty lintujen sekä metsän muut äänet auttaa jaksamaan arjen. Sieltä saa energiaa. Kilometrejä kertyy.
Se yksi kohta metsäpolulla josta kävelen on noin 2km pituinen. Erittäin rehevä metsä. Suurine puineen, pitkiä mäntyjä ja tuuheita kuuseja. Kun siitä kävelee se on aivan uskomaton minkä konsertin linnut pitävät. Aivan mahtavan kuuloista. Voisin vain seisoskella ja kuunnella niiden laulua pitkäänkin. Ja se rehevän metsän tuoksu ja kosteus. Nämä kolme kun yhdistyy niin siinä on jotain ihmeellistä mitä nykyään kaikki ei välttämättä osaa arvostaa tai ei edes tiedä, että tuollaistakin voi olla. Kokeilkaa.

En ymmärrä miksi joku laittaa kuulokkeet päähän kun menee metsään tai metsäpolulle. En halua tähän vastausta. Varmaan tiedänkin vastauksen, mutta en halua uskoa siihen.

Täällä edelleen ❤️ K:ta etsin. Epätoivoiselta tämä kyllä näyttää. Aika näyttää mitä tästä tulee. Tunteet ja ne "tuntemukset" ei ole laantuneet. Mutta ne eivät häiritse muuta elämää. Annan tilaa myös muulle ja muille.
Hmmm....niinpä niin. Joku ajattelee, hömppää taas.
Aivan sama mulle mitä muut ajattelee.
Jos joku tietää paremman keinon etsintään niin otan innolla ehdotuksia vastaan.
En luovuta ikinä Hänen suhteen. Ellei Hän kiellä sitä, mitä kyllä epäilen.

K:lle olis yksi kysymys.
Laitoitko ruskan väreissä olevan puunlehden minun moottoripyörän virtalukkoon? Tämä tapahtui jonkun aikaa "viimeisestä illasta", vuosi tai kaksi.
Tämän viimeisen illan jälkeen en hänestä kuullut tai nähnyt mitään.
Tämä kysymys on mietityttänyt aika paljon elämäni varrella. Se oli mukava yllätys sillon. Kukaan ystävä/tuttavapiirissäni ei ole tunnustanut laittaneensa lehteä.
Tuli vain mieleen tällainen tapahtuma. Jääkö tämäkin sitten mysteeriksi?
Voihan sen tietää joku hänen ystävistään.

Tämä ketju on tarkoitettu ❤️K:n etsintään. K:n ja minun nuoruusajan suhteeseen. Josta en tietenkään kaikkea kerro. Kiitos teille ettei tämä ketju ole alkanut rönsyilemään. Kiitos!

Kellokin paljon. En normaalisti valvo näin myöhään. Kirjoittelen taas kun pääsen ja kerkeän täällä käymään.

Voikaa hyvin, tasapuolisesti! Ulkoikaa!

Helmikuu 1993:
Talvinen päivä Rovaniemellä. Aurinko välillä pilkisti pilven takaa. Pakkasta parikymmentä astetta. Jäähilettä satoi tai jotain sellaista oli ilmassa. Muistan sen.
Sovittiin pari päivää sitten K:n kanssa että nähtäisiin kaupungilla. Mahassani oli tietenkin perhosia. Jännitystä. Kyllähän sitä aina mietti, että tuleekohan hän sinne ja mitä illan aikana tapahtuu. Vaikka kyllä tiesin, että tulee.
Sanoin isälle, että tarvis ruoan jälkeen kyydin keskustaan. Aika tuli, syötiin ja lähdettiin. Sain laitettua vaatteet päälle. Sisko potkas vielä persuksilleni ja sanoi, että olehan kunnolla sitten. "juu" ainahan minä. Oma perheeni tiesi K:sta. Sisko ja isä oli nähnyt meidät kaupungilla. Isä sanoi, että "kylläpäs hän on jemptin näköinen tyttö". Apua mitä jempti tarkoittaa...kunnollinen'ko...ajattelin.
Näin K:n kaukaa samparin käytävällä. Halattiin ja pusuteltiin. Kerrottiin kuulumiset yms. Mietittiin mitä tehtäisiin illalla. Oltiin yhdessä, se oli tärkeintä. Käytiin liikkeissä sovittelemassa vaatteita, olin makutuomarina. Joo no se tais mennä vähän pelleilyksi. Käytiin syömässä. Jutustelua yms. hengailua. Bileissä käytiin. Normaalia 90-luvun nuoren elämää illalla. Meillä oli hauskaa ja oli hyvä olla.
Muistelisin että näihin aikoihin me jäätiin kiinni K:n vanhemmille. Se viimeinen ilta oli lähellä ja nyt tiedän minkä takia K:n vanhemmat vastustivat meidän tapaamisia ja yhdessä oloa. Siitä lisää vähän myöhemmin.

Yhteydet:
Olit yrittänyt ottaa minuun yhteyttä vuosien varrella useasti, mutta et saanut jostain syystä. Olit nähnyt minut muutaman kerran kaupungilla. Eri aikoina, eri vuosina. Olin ollut jonkun tytön kanssa, olin näyttänyt onnelliselta. Joten et tullut repimään hihasta. Et tullut sanomaan mitään. Kaipasin sinua. Tiedät kyllä miten siinä olisi käynyt. Oltaisiin uudelleen yhdessä. Jätit tilaisuudet käyttämättä jostain syystä, siitäkö kun näit minut "onnellisena" jonkun muun tytön kanssa. Väärin näit. Olit ja olet mielessäni ollut aina. Ei nyt sillain pakonomaisesti vaan sopivasti silloin tällöin. Ja olisin vastannut kysymykseesi, KYLLÄ.
Ja kyllä laitoit se syksyisen puunlehden moottoripyöräni virtalukkoon. Olin sun mielessäsi. Ihan niin kuin sinä olit mielessäni. "Elämä" repi meidät erilleen.

Postia:
Sain tämän vuoden lokakuussa käsinkirjoitetun kirjeen. Käsiala oli naisen. kirjeen sivuilta tippui kolme tunnistettavaa esinettä. Tämä oli hemmetin vaikea paikka...
Kaksi A4 tekstiä. Alahuuleni alkoi väpättää, tunteita tuli. Aloin lukea kirjettä.
K:n perheestä eräs henkilö kirjoitti tämän K:n pyynnöstä. En ala tänne paljastamaan mitä kaikkea kirjeessä luki, mutta jotain voin. Osasin jo odottaa mitä tämä kirje sisälsi, kun nuo kaksi esinettä tippui sieltä. Tämä henkilö oli K:n seurassa silloin viimeisenä iltana. Luulin häntä K:n koulukaveriksi, mutta se olikin hänen siskonsa. Sisko oli pitänyt "alibia" pystyssä jotta me voidaan tapailla ja viettää aikaa yhdessä. Tämä alibi oli hänen vanhempien takia. Heidän uskonnon takia. Heidän uskonnon takia meidät revittiin erilleen. K:n vanhemmat oli nähneet meidät yhdessä eräänä iltana ja tehneet johtopäätöksensä ilman, että olisivat tutustuneet minuun.
Eihän tätä voi hemmetti ymmärtää. Voiko "eräs" uskonto olla todella noin julma? En tiedä, enkä tiedä sitäkään, että haluanko edes tietää. Ei kiinnosta uskonnot, ei. Todisteita tuli tältä henkilöltä enemmän kuin tarpeeksi.

K nukkui pois tammikuun lopussa 2024. Luonnollisesti. Onko luonnollista kuolla 45v. Ei minusta. Nuo tunteet ja kokemukset mitä koin alkuvuonna olivatkin totta. En halunnut uskoa niitä. Ihan niin kuin sukulaistenkin kohdalla. Aloin etsimään K:ta tämän palstan avulla. Kaikki somepalvelut kävin läpi. Laitoin kyselyitä joka paikkaan. En halunnut uskoa tunteitani. Olenhan normaali suomalainen mies. Hitto vie.

Ja nuo esineet oli avaimenperä ja kaksi valokuvaa K:sta.

K:lle jos olisit täällä ja katsoisit minua silmiin:
Rakastan sinua sydämeni pohjasta. Veisin sinut illalliselle jos voisin. Veisin sinut pois turvaan. Kaipaan sinua aivan älyttömästi, ikävä on suuri. Olet mielessäni, muistoissani. Meillä oli jotain hyvää, mutta se rikottiin ja hävitettiin.
Muista ei hyvästejä ikinä, muistit. Nähdään ❤️.

Minä:
Suren. Olen surrut helmikuusta lähtien. Hemmetin ikävä K:ta. Täytyy tehdä toinen Norjan matka. Se auttoi aika paljon syksyllä. Uutta maisemaa. Liikuntaa, ulkoilua, patikointia, retkeilyä, hikeä, nääntymistä, kylmää, kuumaa ja ehkä hyviä maisemia. Ajattelin geokätköä noille muistoesineille ja ehkä jotain muistokirjaa mihin kävijät voisivat laittaa nimensä, mutta en tiedä. Joku saattaa varastaa.
Kysyin vastausta. Sain sen. Toivon, että se olisi ollut toisenlainen. Mutta olo on helpottuneempi, ehkä. Ei tarvitse enää etsiä.

Te siellä:
Älkää olko liian tiukkoja nuortenne seurustelusuhteisiin. Tutustukaa siihen toiseen puoleen. Ja mitä uskontoihin tulee, niin varmasti tiedätte mitä mieltä olen niistä.
En kirjoita tähän ketjuun enää mitään.

Pitäkää huolta itsestänne. Ulkoilkaa!!

Tää oli helppo. Puheita ei kainuun korvessa ole pidelty

Tätä tarinaa on ollut mielenkiintoista seurata. Pahoittelut siitä, että lopputuloksena oli tämä, mutta ehkä sait nyt jonkinlaisen rauhan.

Ennen oli Aku Ankka. Vessassakin. Paitsi joskus siellä pöntön takana oli jotakin muutakin luettavaa. Kyllä siinä tosiaan kirjoitustaito kehittyi, kun niit lueskeli. Onko muiten btw Texwiller tuttu? Sitä on tullut mietittyä. Onhan ne tuttuja tietenkin kaikki. Pahoittelut tästä höpinästä. Iski mykoplasma ja koronakin samaan aikaan päälle. Jotenki herkistää nääs. Skoljoosi vie rotan lailla. Rotta. Siinäpä eläin. Ei pärjää komodolle. Jänö on parempi. Se on jaloistaan nopee. Mihin joudumme? Tonnit taskuun ja Jololle?