Lastensuojelun haastaminen on turhaa

Tällä hetkellä meillä on kaksi tuntia kuukaudessa ja rajoituspäätös elokuun loppuun asti 2024.

"joko näin teet tai sitten lapsesi on menetetty"
Miksi? Oma tekemiseni ei ole aiheuttanut ongelmia. Siksikö, että lapsen pelastaminen on tärkeää?

Oikeuteen valittaminen on turhaa siksi, että lastensuojelu estää vanhempaa ja lasta olemasta yhdessä sen aikana. Tottelu johtaa oloon lapsen kanssa heidän ehdoillaan ja vastapuhe eroon. Oikeus päättää vasta jälkeenpäin

Ja 93 % häviää oikein. Silti haluaisin mennä oikeuteen sen takia, koska lastensuojelu valehtelee. Se ei ole totta. Meissä ei ole mitään vikaa. Se on pelkkää mielivaltaa ja alistamista. Nyt minun pitäisi mennä sinne toimistoon saadakseni olla Toivon kanssa heidän ehdoillaan ja jotta Toivo saisi olla minun kanssani. Minun pitäisi teeskennellä olevani alaikäinen, jossa he päättävät salaa. Sosiaalityöntekijät lässyttävät minulle ja omia analyysejään, jotka eivät perustu tosiasioihin, tieteeseen tai lakiin. He eivät kerro niitä minulle.

Minun pitää reagoida siihen jättämällä aivot narikkaan, ottamalla vastaan mitä ikinä tulee, antamalla heidän päättää omalla aikataulullaan, että milloin me saamme olla yhdessä, ottamalla vastaan ihan minkä tahansa väitteen rangaistuksena vastapuheesta. Ne väitteet ovat rangaistuksia siitä, että minä olen kaksi ja puoli vuotta puhunut heitä vastaan. Sosiaalityöntekijät ovat vääristäneet sen siten, että minä ota tukea vastaan. Sitten kun minä puhuin heille kriittisesti, niin he estivät sen. Kun lopetin kriittisen puheen tapaamisissa, he sanoivat, etten suostu keskustella heidän kanssaan. He yrittivät vielä tammikuussa saa minut keskustelemaan tuen vastaanottamisesta.

Lastensuojelutyöntekijää ei koskaan saa kyseenalaistaa. Vuorovaikutus ei koskaan pääse sille keskustelun tasolle, jossa hän vastaisi mihinkään syytöksiin, paitsi oikeudessa. Itse asiassa hallinto-oikeudessa kriittinen puhe estetään sanomalla, että "tämä ei koske sosiaalityöntekijää vaan lasta". Tällöin sosiaalityöntekijän sairaussyytökset otetaan tosiasioina ilman todistelua ja syyllisyys on kehäpäätelmä, jossa minun pitäisi todistaa olevani terve. Kyse on vain minun mielisairaudestani ja siitä, että alistunko sosiaalityöntekijän pakottavaan kontrolliin vai en. Kaikki hänen väitteensä ovat tosiasioita ja johtuvat siitä, etten tottele heitä. Tällainen lastensuojelu todella on.

Se on juuri niin kuin joskus viktoriaanisella aikakaudella, jossa on valtion virkamies, joka hallitsee terveyden, ja jos uhmaat häntä, niin terveydessäsi on vikaa.

Jos nyt menisin sinne, niin he voisivat käyttää tätä kahden ja puolen vuoden asiaa osoituksena siitä, että jos on mielisairausongelmaa, niin se aiheuttaa vakavia käytöshäiriöitä. Tämä kahden ja puolen vuoden vastapuhe todistaa minulla olevan vakavia ongelmia. Sen takia sosiaalityöntekijä sanoisi, että "me nyt katotaan tässä tällä erää" seuraavat viisi vuotta. Sinä olet Teemu jo pilannut mahdollisuutesi. Olet jo ohittanut ikkunasi olla vanhempi. Toivo menee kohta eskariin ja kouluun. Toivo tarvitsee vakautta elämässään. On ihan odotettavissa, että olisin vain vieras. Kävisin uudessa kodissa joskus niin kuin äiti on saanut oikeudekseen siksi, koska hän en puhu vastaan. Osallistuisin silloin tällöin.

Kyse on samasta dilemmasta, joka koskee sitä kysymystä, että miksi minä ylipäätään tulin tähän enää takaisin 9 kk tauon jälkeen, kun ajattelin, että kaikki on menetetty. Siksi, koska minä haluan olla poikani kanssa. Nyt jos menisin sinne vieraaksi, niin saisin olla poikani kanssa.

Sosiaalityöntekijät keksivät ne asiat. Minun täytyisi olla siten, että jätän aivot narikkaan, kuunnella alaikäisenä sitä ja sanoa "kyllä rouva".