Löytyykö keneltäkään kokemusta miten saksanpaimenkoira on suhtautunut vauvan taloon tuloon? Omistamme parin vuoden ikäisen nartun joka on aivan ihana perheenjäsen, nyt kuitenkin kaikki sukulaiset ovat ruvenneet voivottelemaan kuinka -tuo koira kyllä syö sen vauvan jne- Olemme ottaneet koiran mukaan aina kun mahdollista paikkoihin missä se on saanut olla lasten kanssa, eikä siellä ainakaan ole ollut ongelmia...
Vauva ja koira
Hanna
101333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kolme sakemanni narttua kun vauva synty.Ei ollut mitään ongelmaa.
Kun tulin laitokselta kotiin,niin laitoin vauvan kopan lattialle ja koirat kävi haistelemassa ja sen jälkeen ne oli kun vauva olisi aina kuulunut meidän perheeseen.Mutta mun 2 nartulla oli ollut omat pennut,en tiedä auttoiko se asiaa ja yhdellä oli pennut kun lapsi oli 7 kk.Joten ne oli tottunut vauvoihin.
Enpä ole kuullut että sakemanni olisi vahingoittanut omaa lasta,vieraita voivat kohdella kaltoin.
en ole kanssa kuullut kyllä että siitä voisi jotain pahaa seurata! mutta sakemannit on kyllä yli suojelevaisia lapsia kohtaan. sillai olen kyllä kuullut! että kannattaa seurata kun ihmisiä tulee kyläilemään koiran reaktiota.
Mulla on 3,5 vuotias sakemanni uros ja 1v 4kk lapsonen. Ongelmia ei ole ollut mitä nyt pientä örinää kun muksu käy koiran puruluulle ja ulos lähtiessä meinaa kaikkien jalat sotkeutua. Sillon kun tulin laitokselta niin koira oli kyllä ikävöinyt mua niin ettei meinannut antaa hoitaa lasta ekana iltana mut se meni sitte ohi muutamassa tunnissa ja kun käytiin kahdestaan lenkillä.
niin laitokselta voi isukki tuoda koiralle vauvan kakkavaipan tuliaisiksi niin on tuttu haju, kun vauva tulee itse;)
Ei hyvää päivää, kyllä on jollain neuvot taas...
Koiraltakos sitä kysellään, saako lapsi tulla?
Ei siihen hajusteita tarvita, varsinkaan kakkavaippoja. Vauva tuodaan kotiin, ja koiralle tehdääns selväksi se, että tämä on omistajan pentu, ja sen annetaan olla rauhassa.
Koira sopeutuu, paitsi jos perusasiat ovat perheessä vinksallaan eikä koiran asema ole sille selvä. Sanomattakin pitäisi omistajalle olla selvää, että koiraa ja lasta ei jätetä keskenään.
neuvo, eikä minusta niin kamalan huono. Koira ei ole lauman pomo, mutta jos on konsteja pehmentää uuden tulokkaan tässä tapauksessa vauvan tuloa perheeseen, miksi ei voi käyttää kaikkia mahdollisia loivennuskonsteja? Käskyttämällä saat koiran tottelemaan, mutta onko se sama kuin hyväksyminen ja omasta ilosta oikein käyttäytyminen?
...en ole kuullut että saku olisi oman lauman lapseen huonosti suhtautunut.
Kun vain koira teitää paikkansa niin luulempa että ei mitään ongelmia.
Meillä vanhemmilla oli saku uros kun minä ja veljeni oltiin pieniä ja se koira vahti meitä pihalla ja nukku aina vaunujen vieressä yms. yms.
Meille ei koskaan hampaitaan näytellyt...
Mutta vieraita ei lähellemme laskenut.
Ja kun miun pikkuveli oli pieni vauva niin ei meidän saku narttu ollut siitä moksiskaan.
Jos pikkuveli otti siltä luun nenän edestä niin koira anto ottaa ja vaihto paikkaansa samoin jos pikkuveli vahingossa kaatu koiran päälle niin koira vaan nuoli veljeäni, ei senkään kanssa mitään ongelmia. Vaikka se koira tuli perheestä missä sen kanssa oli kulma ollut ongelmia.
Tietenkään ei olla koskaan revitty koiria korvista tai mistään ja ollaan niitten annettu olla rauhassa. Se on ollut tietenkin selvä juttu että koiralle annetaan oma rauha ja jos koira ei halua osallistua leikkiin niin se saa vetäytyä omaan paikkaansa.
Mutta ei meillä mitenkän olla totuteltu vauvanhajuihin...äitikin vain tuli veljeni kansa kotiin ja sano että "noh tyttö tässäpä sitä olis sulle uus vahittava"...ja laitto velipojan sängylle nuuhkittavaksi. Meidän narttu innostu vauvasta hirveesti ja se oli aina vahtimassa kun vaippoja vaihdettiin tai jos äiti jotain vauvan kanssa puuhaili...vauvan lelujakin kanto aina lisää laatikosta...
jos vauva itki eikä äiti sitä heti kuullut niin koira kyllä ilmoitti että "hei nyt ei sillä ihmis pennulla oo kaikki hyvin"
...niin ja tiiä sitten onko puppua mutta olempahan jostain lukenut että lapset jotka kasvavat eläin perheessä ovat sosiaallisempia ja rennompia...sekä eivät niin herkkiä allergioille...
on ollut sakemannista ja tenavista.
Omat jo maailmalla, mutta lapsenlapset 2 ja 6 vuotiaat tuossa käyvät varsinkin tuota eläkeläistä "kouluttamassa".
Pienemmällä tahtoo olla vähän vallatonta meno välillä.
Esim. toinen on juuri käskyttänyt koiran maahan ja pienempi käy kaatamassa lapiollisen hiekkaa koiran selkään, josta tuo ei vois olla vähempää kiinnostunut, odottaa vaan uutta "käskyä" innoissaan.
Tenavat on kyllä olleet tuolla koko ajan kaikki kaikessa, muistelen isomman lapsista nukkuneen sitterissä vauvana täällä ollessaan ja tämä makaa tiiviisti vieressä "vahtimassa" ettei pojalle vaan satu mitään ja tuo on juuri tyypillistä, että vauva ei voi inahtaakaan etteikö "itkuhälytin" tule hätyyttämään ihmisiä lasta katsomaan.
Kuitenkaan en silti koskaan täysin luota luontokappaleeseen niin, että jättäisin valvomatta tilanteita joissa on koira ja lapsi.
Tuskinpa tervepäinen koira on muutakuin aluksi vaan terveen utelias uuden perheenjäsenen tulosta, sitäpaitsi eiköhän se vauvakin tuoksu aikavarmasti omalle laumalleen ja omille ihmisilleen jo laitokselta tullessaan.
Samaa mieltä tuosta "siedätyksestä", miten ennenaikaan ei ollut allergioita, vaikka ihmiset asuivat eläinten kanssa tiiviisti koko ajan.
Alussa koira ja vauva tulivat hyvin juttuun, koira olisi lipsutellut vauvaa koko ajan. Mutta kun vauva oppi konttaamaan, ja konttasi koiraa kohti, niin koira rupesi murisemaan ja kerran sitten "äyskähti", ei purrut. Mutta koira lähti toiseen kotiin. Meillä oli kyllä muitakin ongelmia ko. koiran kanssa. Vauvan syntyessä koira oli 4 v. (narttu).