EPÄLUOTTAMUSLAUSE PERUSSUOMALAISEN PUOLUEEN JOHDOLLE!

Hyvät lukijat!

Ei olisi eilen 26.02. kannattanut lukea päivän uutisia. Yöuneni pilaantuivat pitkälti sen johdosta, että tulin tietoiseksi puoluejohdon toimista koskien europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraista. Puolueemme tämänhetkinen EU-parlamenttivaalilista on täysin epäonnistunut. Siellä olevat henkilöt eivät ole sopivia EU-parlamenttiin, koska eivät ole aikaan saaneet mitään kuluvan hallituskauden aikana. Lisäksi monien listan henkilöiden todellinen motiivi on puolueen itse aikanaan kritisoimien "hillotolppien" saaminen.

Teuvo Hakkarainen on metsätalouden kiistaton ammattilainen. Lisäksi hänellä on jo kahden kauden kokemus kyseisestä tehtävästä. Hakkaraisen kokemuksen lisäksi ehdokkuutta olisi vahvasti puoltanut siellä solmitut viralliset/epäviralliset neuvottelusuhteet sekä näkemys siitä, miten EU:n tärkeimmät instanssit toimivat.

Kirjoittamattoman säännön perusteella eduskunnassa/EU-parlamentissa oleva henkilö valitaan uudeelleen ehdokkaaksi, jos hänellä on siihen kiinnostusta. Lisäksi Perussuomalaisen puolueen, joka vielä nimittää itseään "kansanliikkeeksi", tulisi suoda todellinen valta ja mahdollisuus kansalle antaa valtamandaatti pätevälle ehdokkaalle, jonka poissulkemista ehdokasasettelusta ei voida rationaalisesti perustella.

Puoluejohdon päätös tarkoittaa käytännössä, että europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen ei ole ollut isänmaallemme hyödyllinen EU-parlamentissa ja lisäksi noin 30 000 äänioikeutettua kansalaistamme on kaksi kertaa tehnyt "väärän" äänestyspäätoksen.

Koko edellä esitetty on suoraa jatkumoa jo viimeisimpiä eduskuntavaaleja edeltäneelle kansan suosiota nauttineiden politikkojen blokkaamiselle ilman mitään perustetta. Sanon suoraan, että allekirjoittaneelle Hakkaraisen blokkaaminen näyttäytyy Mauri Peltokankaan, Sebastian Tynkkysen sekä Arto Luukkasen pyrkimyksenä lisätä Hakkaraisen laajalla äänestäjäkunnalla omia mahdollisuuksiaan tulla valituksi.

"Kansanliikkeemme" johdolla on kyllä päättäväisyyttä torjua heidän oman edun vastaisten henkilöiden pääseminen ehdokkaaksi, mutta ei kykyä lausua lyhyttä sanaa "KIITOS"! Teuvo Hakkaraisen nöyryyttävä evääminen ehdokaslistalta oli puoluejohdon "kiitos" hänen erinomaisesta työpanoksestaan kahden kauden aikana EU-parlamentissa.

Hakkaraisen tapaus muistuttaa paljolti sitä, miten puoluejohto toimi allekirjoittaneen suhteen. Fakta on se, että olen vahvan sotilastaustan omaava arvostettu strategi ja taktikko. Omaan laajan tuntemuksen juridiikasta sekä varsinkin omiin erikoisaloihini liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista. Minulla on takanani kokemus neljältä vuosikymmeneltä koskien ammattiriistanhoitoa, metsästystä sekä metsätaloutta. Edellä esitetyn valossa on mielestäni hyvä kysymys; miksi puoluejohto esti eduskuntavaaliehdokkuuteni ensin Uudenmaan vaalipiirissä ja myöhemmin Helsingissä? Oudoksuntaa lisää vielä se, että allekirjoittaneen läpimeno varsinkin Uudellamaalla mutta myös Helsingissä olisi ollut lähes varma ja vielä suurella äänimäärällä.

Kiistaton ammattitaito ja kokemus yhdistettynä vahvaan päättäväisyyteen on johtajalle tärkeä ominaisuus. Kyseinen ominaisuus on myös valtaa ja valta koetaan omaa etuaan ajavien amatöörien suhteen uhkana. Tässä yhteydessä haluan myös painottaa, että valta ei ole itsetarkoitus. Se tulee kohdentaa oikein niille, jotka sitä vilpittömästi käyttävät kansan ja isänmaan parhaaksi.

Sebastian Tynkkynen kehui itseään sillä, että pääsi eduskuntaan "nollabudjetilla". Allekirjoittanut on käyttänyt lähivuodet lähes kokonaan, "miinusbudjetilla" työhön isänmaan ja puolueen hyväksi. Tähän kuuluu muun muassa neljäsataa sivuisen metsästys,- riistanhoito- ja metsäpoliittisen kirjan kirjoittaminen. En todellakaan ole ainoa tässä maassa, joka oudoksuu, että vuoden aikana oma puolueeni tai isossa kontekstissa historian "metsästysmyönteisin" hallituskoalitio ei ole tehnyt yhden yhtä lakialoitetta koskien kirjoittamaani Metsästyskirjaa. Päin vastoin edes vakavaa vahinkoa riistalle aiheuttavan variksen rauhoitusaikaa ei ole onnistuttu järkeistämään.

Hallitus on pettänyt lupauksensa ja siitä seurauksena koko metsästys,- riistanhoito- ja metsäpolitiikka on ajautunut totaaliseen katastrofiin. Edellä esiteystä pahimpana esimerkkinä suurpetopolitiikka, jonka on annettu joutua selvittämättömään umpisolmuun. On aivan turha esittää väitteitä siitä, että kyseisen politiikan katastrofaalinen tila johtuisi EU:sta. Maamme johtavat poliitikot eivät omaa minkäänlaista selkärankaa ja rohkeutta todeta, että tuomiovalta on lainsäädäntövallalle alisteinen. Ne jotka eivät edellä olevaa selkeää lausetta ymmärrä, lukekoot kirjani sekä blogini.

Takaan, että jos kansa olisi saanut mahdollisuuden äänestää allekirjoittanut eduskuntaan, moni asia olisi toisin. Tätä mahdollisuutta ei kansalle annettu ja siitä syytän suoraan oman puolueeni johtoa! (JATKUU)