Ystäviä tarvitaan ja varsinkin näin vanhemmalla iällä. Mutta jos he alkavat käydä rasittaviksi, koko ajan iholla olemista ei jaksa...Jotkin ihmiset ovat vaan niin takertuvaisia tosiin ettei heillä ole lainkaan ns. omaa elämää... Minä tykkäisin pitää yhteyttä harvemmin ja silloin kun minulla on jotain asiaakin...Kysyisinkin teiltä jotka olette saman ongelman edessä miten olette hienotunteisesti viestittäneet haluavanne olla rauhassa.? Itse jätän aina vastaamatta puhelimeen kun en jaksa jutella, mutta samalla tunnen myös syyllisyyttä tästä.Erakon vikaakohan minussa on.
Rasittavat ystävät
Anonyymi-ap
62616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ei ole ongelmia, kun kaikki ystävät ovat jo kuolleet. Arvostin heitä,
tapasin heitä usein, koska tajusin, että lähtö on meillä kaikilla
edessä pian. Kaipaan ystäviäni ja tuttujani todella paljon.
Aina on aikaa läheisille, ystäville ja tutuille ja vieraitakin on mukava kuunnella,
jos sellainen tilanne sattuu. Se on parasta elämässä.
Niinhän ne ovat minunkin ne parhaat ystävät poistuneet yksi toisensa jälkeen maailmasta
Niitä kaipaa kovasti ., koska yhteydenpito oli tiivistä vuosikymmeniä. Mutta me ollaan erilaisia .
Joku ei jaksa , toiset ovat yksinäisiä ja viihtyvät niin, toisille taas merkitsee ystävät hyvin paljon elämän ehtoossa kun tietää että väki vähenee ja lopulta jää iha; yksin jos saa elää .
Meitäkin oli neljä naista jotka tapasimme usein kunnes yksi alkoi sanomaan ettei niin usein tavattaisi.
Tuntuuhan se oudolta. Mutta oli silti hapan kun me kolme tavattiin . Nyt on yksi poistunut jotta meitä on kaksi jotka tapaamme, ja alkaa näkymään merkkiä siinä toisessa että ei hänkään halua tavata niin usein , mutta se kolmas soittelee yhtämittaa siis hön joka halusi harvemmin tavata , ja pitää puhelimessa yli tunnin. No aikaa on kuunnella, ja uusintojakin on alkanut ilmenemään hänen jutuissaan , jokainen vanhenemme omalla tavallamme . Minä olen vanhin mutta silti sosiaalinen eikä pahemmasti mitään vaivojaan .haluan toki ystävät pitää niin kauan kun he ovat elossa vaikka itse voi myös kuolla kupsahtaa ennen heitä .
Ihmiset on parasta. Rakastan ihmisiä. En koe ketään rasittavaksi.
Ei tulisi mieleenkään ajatella, että joku olisi rasittava,
olen kiitollinen, jos joku soittaa ja jos saan tavata ihmisiä.
Voi kun luoja varjelisi ettei Pertikin tapaiseen jankuttajaan koskaan tarvitsisi tutustua niin voisi sanoa että on jäätelö hyvää kun yksin syö.
Sinuun vaikea tutustua pelkän anonyymisi takia, oletko edes suomalainen, onko ihosi musta.
Minä en koskaan jätä vastaamatta puhelimeen , siihen on syy. Joskus 80 luvulla en vastannut kerran puhelimeen kun tein jotakin kotona, ja aitten kuuntelin illalla Puhelinvastaajat niin båvanha ysyåtävä vuosien takaa olisi halunnut sanoa hyvästit viimeisillä voimillaan tuntia ennen kuolemaansa . Minua se järkytti todella kovasti, tiesin että hän oli sairas , mutta en tiennyt miten vakavasti koska emme asuneet edes samassa maassa joten sen jälkeen olen aina vastannut kun on tuttu numero . Enkä koskaan sano että soittaa myöhemmin kun katson ohjelmaa televisiosta , koska sen voin katsoa netistä ihan hyvin .
Niin että en tunne ketään ystävääni tunkeilevaksi , ainoastaan iloinen kun käyvät, sinä päivänä kun alan tuntemaan etten jaksa on minussa jotain vikaa , ystävälle on aina aikaa .ja sellaista hienotunteisuutta en edes tunne jossa ei ystävälle olisi aikaa,
Joten sinä joka koet ystävän tunkeilevaksi laita ovi lukkoon. Niinä, päivinä,kun haluat olla yksin, lopulta huomaat ettei kukaan enää haluakkaan tulla , silloin saat todella viettää aikaa itsesi kanssa ,
Niin niin nyt olikin kyse vain sinusta.
Kai sitä jokainen kertoo miten kokee asian
Aloittajan kannattaisi vähän luonnehtia, millai ihmiset "tulevat iholle"?
Minä olen joitakin vuosia sitten voinut olla rasittava, kun terveyden kanssa oli niin sun näin.
Äitini sanoi, joka härällä ajaa se härästä puhuu. Eli mikä on tunnolla, sitä vuotaa.
No. Toistepäin. Jonkun ihmisen muuttuminen voi askarruttaa. Askarruttaa niin, että miettii, onko hän aina ollut tuollainen, mutten ole huomannut. Mutta kun sitten kertomansa mukaan joku toinenkin on reagoinut vähän samoin, ei ollut 'minun syy'.
Kyllä me ihmiset muutumme.
Ehkä vanhemmiten uskallamme ajatelka ja toimia niin, ettei meidän tarvitse kaikkea sietää.
Ja joskus voi olla hyvä päästää irti. Oman sielunrauhan vuoksi.
Beng
Silti jaksettava määrä ystäviä on kiva, hyvä asia.
Kun tarvitsee tukea, voi antaa tai saada. Tämä on se korko, minkä ystävyydestä saa.
Hyvä aloitus.
Vastavuoroisuus on hyvin tärkeää. Vuoroviikoin?
Ystävät ja muut tutut pitää erottaa toisistaan. En pidä siitä, että tungetaan kylään ja vai vihjaa tarkastetaan koko huusholli tai aina on kerjuulla jotain, jotain tavaraa tai apua johonkin tehtävään. Naapuri oli muka niin huonojalkainen, että ei voinut tehdä lumitöitä ja auttelin pari vuotta, mutta haukut sain lopulta ja enpä olen sitten autellut enää akkaa ja näyttää selviävän ihan itse niistä.
Tuota huushollin tarkastusta en ymmärrä ollenkaan, silloin kun itse menen kylään niin kiinnostaa vaan ihminen , ei huusholli mitenkään. Ja niin toivon minunkin tåystöviwni ajattelevan .äkukin asuu miten haluaa omassa asunnossaan , ja jos se hänelle kelpaa sellaisena kun on niin saa kelvata vierailjallekkin
Onko niin, että ihmiset, jotka stailaavat ja uudistavat kotiaan vuodenaikojenkin myötä, haluavat tarkistaa, mitä toinen?
Beng
Olen joskus jostain saanut pyytämättä hyväksyvän lausunnon. Ei mitään ylistyslurituksia.
Päässäni käväisi lennokkaasti 'ai jaa'.
Mä aattelen sen niin, että katellaan vaan ilman sen kummempaa arvostelua ja juuri noin, kun kirjoitat, halutaan kattoa mitä toinen on tehnyt silmälle kaunista. Mua ei haittaa, vaikka koko huusholli katotaan vaan ihan alan itekin esitteleen, että "kato mitä tähän olen tehnyt" samoin tekee ystäväkin. Mutta toki jokaista pitää kunnioittaa ja hoksata jos ystävä ei pidä siitä, että "nuuskitaan joka paikka" tilannetaju pitää olla kontrollissa.
"En pidä siitä, että tungetaan kylään ja vai vihjaa tarkastetaan koko huusholli tai aina on kerjuulla jotain, jotain tavaraa tai apua johonkin tehtävään."
Luulet vaan, että tarkastetaan koko huusholli ja ollaan kerjuulla.
Tätini oli juuri tuollainen vainoharhainen, kun hänelle alkoi muistisairautta
tulla. Hän epäili kaikkien vaikuttimia ja yleensä ajatteli pahaa kaikista.
Minulla on yksi ystävätär joka koko ajan muuttelee asuntoaan ja hänellä on aina muka kiire niiden asioiden kanssa. , joten huonekaluja siirrellään paikasta toiseen yhtämittaa , ja kaikki värit on sovittava toistensa kanssa.
Ja on hapan jos en aina huomaa että on taas muutellut ja sanoa hänelle iiiiiiihanaaaaaaaa
Itselläni on hylly jossa on monenmoista pikku tavaraa, kaikkiin liittyy jokin muisto En voisi kuvitellakkaan tavaroita ja tauluja jotka olisi esillä ja ainut kerronta niistä on että ostin ne jostain kaupasta . Koska ne on muotia nyt .
Joten niin erilaisia ollaan ja , onhan se lupa olla omanlaisensa jokaisella
Itse en ole edes koskaan ajatellut että joku muka tunkeilisi kylään vahtaamaan mitään, sillä haluan uskoa että tulevat minun vuokseni. Ja jos katsovat niin siinäpä katsovat, itse viihdy kotonani, joten se on pääasia.
Se jalkasi otti niin koville? Kipunoi palstalla.
Ystävyydessä ei mene niin, että jos antaa omenan, niin saa omenan.
Sehän on tavallaan jännääkin.
Parasta on, kun on jokin tilanne ja saa nauraa vatsanpohjasta asti.
Beng
Ihan totta huumorin kukka on se kaunein kukka
Minäkin tykkään ystävistäni, mutta kaipaan myös omaa rauhaa. En pidä siitä että ripustaudutaan toiseen .. Meidän ikäisillämme tahtoo myös olla muistisairauksia, ei muisteta että samat asiat kertautuu jatkuvasti... En sano tätä pahasti, toki minäkin saatan sairastua muistisairauteen.. Ystävät on ihan ok. kunhan välillä annetaan olla rauhassakin...
Ehkä on niin, että tapahtumia on vähemmän kuin ennen.
Sitten ihmiset haluavat kertoa ne 'älyttömän hyvät jutut' uudestaan ja uudestaan.
Työssäolovuosina elämähän oli jatkuvaa tapahtumien sarjaa.
Beng
Viihdyn myös omissa oloissani älyttömän hyvin välillä. Mutta sitten riistäydyn itseltäni ihmisten joukkoon ihan vaan kälättämään ja kuuntelemaan.
Ystävä voi muuttua rasittavaksi johon lienee jokin syy, mikä se sitten kenenkin kohdalla on. Ehkä yksinäisyys ja elämä tuntuu tylsältä, on tullut pettymyksi, raskas avioero, mikä nyt sitten kohdalle on osunutkin. On umpikujassa eikä näe ulospääsyä vaan se näyttäytyy toiselle henkilölle todella hankalana. Olen tämän kokenut.
18:34
Jos olet kokenut noin toisen ihmisen avautumisen ja luottamuksen, voi se olla raskasta.
Mutta kannattaisiko tällöin toistaa sitä, että neuvot käyttäämään ammattiauttajaa tai sellaisia ryhmiä, missä voi purkaa omia tuntojaan. Siis johdattaa purkautuminen muualle.
Aina voi vedota siihen, ettei ole ammattilainen tai ettei osaa neuvoa.
Ei muut ihmiset osaa lukea ajatuksiamme, joten kannattaa kertoa.
Joku tunnekuohuissaan ei näe ei kuule.
Silläkin riskillä, että ystävä voi loukkaantua.
Mutta silloin voi sanoa tarkoittavansa hyvää.
Beng
Se, että moni pitää synonyyminä yksinäisyyttä ja tylsyyttä.
Toinen taas näkee, että touhuilu ja jatkuva esim. matkailu on escapismia, kyvyttömyyttä olla
aloillaan ja kyvyttömyyttä viihtyä itsensä kanssa.
Kun tuntee ihmisen niin jollakin lailla se on vaikeaa, se kuinka asettaa sanansa ettei loukkaa tahtomattaan toista, joka ei ole halukas kuulemaan mitä voisi olla ja ehdotuksia. Kun aktiivielämä on ollut vilkasta ja eläkkeelle jäädessä tuttavat pikkuhiljaa vähenee ja poistuu, vanhetessa ei enää jaksakaan olla kanssakäymisissä aktiivinen ja kaikenmoisia kremppojakin tulee, niin se syö mielialaa. Toisaalta on tärkeää sekin, että jaksaisi ite olla saatavilla. Ollaanhan oltu lapsuudesta asti yhdessä. Mutta, joskus se on hankalaa. Mut eiköhän se tästä jollakin lailla, saisi piristystä elämään.
On se niin paha kun seuraa kaipaava on jonkun mielestä rasittava.
On pari ihmistä, jotka puhuvat puhelimessa aina vaan. Ei voi soittaa nopeasti jotain juttua. Pitää varata aikaa kuunnella jaaritusta. On tietenkin ensin ihan kivaa yhteistä asiaa vaan annas kun he alkavat puhua jostain serkun kaiman kummista. En edes pysy tarinassa mukana, mikä sen kummin juttu on, kun en jaksa keskittyä. Molemmat vielä puhuvat harvakseen. No kun heissä kumminkin on aika paljon hyvää, niin olen keksinyt.
Keksin jotain tekemistä puhelun ajaksi, pölyjen pyyhkiminen, pyykin lajittelu tai seuraavan likapyykkikoneellisen valkkaus pyykkikorista. Lehden selailu. Kun aikansa ovat puhuneet, kyllä se pää sieltä vastaan tulee heillekin.
On siinä rasittavaa, ymmärrän kyllä aloittajaa. Kai sitten pitää sanoa suorat sanat jos yksin haluaa olla.
Pari kertaa on ystävä tullut yllättäen käymään. Olen näyttänyt että en tykkää mutta en ole poiskaan ajanut. Kahvit on juotu. On aikoja jolloin ei ole seurustelutuulella ja haluaa olla yksin.
Mieti, oletko lainkaan ystäväksi. Mieti, mitä annettavaa sinulla on.
Jos vedät kuuntelijan r o o l i a, niin noin käy.
Avaudutko itse lainkaan.
Etkö halua kertoa omista toiveistasi, onnistumisistasi ja pettymyksistäsi.
Eihän ystävyys mitään vaihtokauppaa ole.
Mutta.
Joku voi pitää sinua umpimielisenä.
Pitääkö rajata seurustelutuuli ja ei-seurustelutuuli?
Emme käy tasatahtia.
Beng
Mieti, miten tässä yhteiskunnassa ihmiset voisivat henkisesti paremmin.
Kun ihminen alkaa tekemään sääntöjä mielessään toisille, ollaan pian metsässä.
Tämä on tietenkin epäjohdonmukaista sen kanssa, mitä olen kirjoittanut, että pitää päästää irti, eikä kaikkea tarvitse sietää.
Komppaan, minullakin on tuollainen "puhujatuttu". Hän ei kerro itsestään mitään. Utelee minun elämästä ja kertoilee minulle tuttavien elämästä, joita minä en edes tunne.
Tuo on hyvä tuo utelee
Itse utelen aina
Tavallaan yritän olla kohtelias raukkaparalle mutta jos sillä on ollut virustulehdus kyynärvarressa olen tosissaankin kiinnostunut mitkä oli ensioireet ja pesilliiniä ja kortisoonia päälle
Harmittavinta köyhät passiiviset mari sijat joiden kanssa ei voi tehdä mitään kun niiltä puuttuu kaikki paitsi epäluul
Niitä pitäisi vetää perässä mutta ne ei tule perässä kään niin sekin loppuu joten ei sitten mitään
Ystävyydessä on tärkein vaihtokauppa
jos ei saa muuta kuin lässytystä niin enpä viitsi
Siksi köyhät ja siten usein tyhmät on kurjaa seuraa
Jep. Olen usein miettinyt, mikä tekee ihmisestä vaikenevan.
Tällainen ihminen myös heivaa ystävät pois, kun tulee muutos elämään, vaikkapa uusi parisuhde tms. Entä, jos se kariutuu?
Beng
Epävarmuudestako johtuu?
9:33
Kaamea kommentti.
Beng
Totuus on joskus julmaa. Kyllä monet ajattelee juuri noin. Tälläkin palstalla usein saa lukea, että toista sanotaan tyhmäksi yms.
Varakkailla on varakkaiden menot. Ei siihen köyhällä kaverille ole mahdollisuutta.
Kyllä tahallisista provosoivista aloituksista voi sanoa, että tyhmiä ovat.
Täällä on joku 'tehtailija', joka syöttää tietyntyylisiä aloituksia lähes joka päivä, joskus useampiakin.
Kuin jonkin puoluetoimiston asioilla.
Se tuntuu ihan kiusanteosta.
Millaisiakohan 'ystäviä' nämä tuollaiset ovat?
Ei kovin ystävällisiä.
Beng
Minulla taas sellainen joka selostaa omiaan ja lastensa sekä tuttujensa tekemisiä, mutta ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu. Jos minä soitan hänelle ihan asiastakin niin se asia jää kertomatta jos en puhu päälle ja käske häntä kuuntelemaan . Tuon takia en enää viitsi edes soittaa vaan laitan tekstiviestin ja erikoista on sekin että saan vastauksena lähes samoilla sanoilla olevan viestin, eli hän toistaa vastauksessaan lähes kaikki mitä olen hänelle kirjoittanut.
Muuta tyyliä. Tee jotenkin selväksi, että sinullakin on asiaa.
Keskeytä. Sano, hei muuten muistin juuri ja pakko kertoa ennen kuin unohtuu.
Minusta eivät muut ihmiset todellakaan toimi kuten me tai meidän toivomalla tavalla.
Opettele pois kuuntelijan roolista.
Ole vähän riehakas.
Kas toinen hämmentyy ja jää miettimään, mikä sulle on tullut.
Mutta piupau. Pääset ehkä siihen, mitä toivot.
Beng
No eipä se keskeytys tehoa vaikka mitä yrittää. Ainoa joka on tehonnut on suoraan käskeä kuuntelemaan, mutta en enää viitsi vaan lähetän tekstiviestin.
Ensin sanot ystävä, ja sitten näytät ettet tykkää yllätysvieraista . Jos on todellinen ystävä niin minulle ainakin on tervetullut ihan minkä vuorokauden aikaan vaan . .
Minun ystävälläni on oven lukkoon koodi että pääsevät sisälle jos olen perähuoneessa niin en kuule edes ovikelloa tai yläkerrassa .
Siis ystävä minulle on kuin sisar ja uudet ihmiset jotka tulevat elämään niin joistakin heti vaistoaa että siinä on juuri se oikea ihminen josta pidän .
En haluaisi todellakaan aina olla yksikseni vierailu piristää
mulle ei käys milloin vain , ja olen sen heti sanonutkin , aikuiset ihmiset ei ramppaa soittelemassa ovikelloja , niinkuin lapset leikkikavereitaan.
Tämän ketju osoittaa, että olemme erilaisia.
Varautuneita tai avoimin mielin.
Ihan miten vaan.
Beng
Vaihtokaupasta mieleen vanha sanonta että vuoroin vieraissa. Olenkin alkanut kyllästyä siihen että sukulaisilla on pakkomielle tulla minulle kylään kutsumatta, ja ei siinä kaikki pitää vielä tuoda omat vieraansakin mukanaan! En ole käynyt eikä ole kutsuttukaan niille kylään joten toivoisin vastavierailuperiaatetta.
Ja mitä sellaisesta vierailusta ilahtuu kun jynssää kämppää päivätolkulla siistiksi ja vieraat vain käyvät kopistamassa kurat kengistään lattioille. Ja jopa arvostellaan sisustusta että tuo pitäisi olla noin ja tuo ei käy ollenkaan..
Ehkä minä olen ainoa jolla on minua sivistyneempiä sukulaisia jotka ovat täysin moukkia?
Eivät silloin ole todellisia ystäviä, vaan hyväksikäyttäjiä.
Rasittaviin ja itsekeskeisiin henkilöihin pidän hajuraon.
Ettet vain olisi nyt hieman itsekeskeinen?
Beng
Sinäkö hyväksyt kaikki ihmiset ystäviksi?
Lapsellinen kysymys.
Kuka niin isoa määrää jaksaisi, että kaikki.
Ens'alkuun jokainen ansaitaitsee ystävällisyyttä ja edellyttääkö se jotakin.
Seuraavalla kerralla?
Beng
Outo kyssäri.
Johdonmukainen kommenttiin.
Netissä voi olla tuhansia ystäviä.
Luuleko aloittaja suosittukin olevansa. Kiertäisin kaukaa tuollaisen
itsekeskeisen marisijan.
Ihan oikeesti. Ei kait se sitä tarkoita. On olemassa myös ns 'myrkyllisiä ystäviä" kantsii lukea mitä sillä tarkoitetaan. Aloittajan tilannetta meistä ei kukaan tiedä joten siihen en sano mitään.
tuskin 70 + ikäisenä kukaan hakee ns, sydänystävää , kuin nuoruudessa ystävät oli erityisen tärkeitä ja luottamuksellisia .
ikää myöten oppii "hiljaa käveleen" muutakin kuin fyyisesti.
Kyllä sitä pientä myrkyllisyyttä löytyy.
Oikein yllättyy vanhasta ystävästä, kun tulee uusia piirteitä ilmi tai olen ollut sokea.
Beng
On kiusallista kirjoittaa näin rehellisesti.
aloittaja ei siis itsekkäästi vastaa puhelimeen , kun ei vaan jaksa vastata, entäs toisinpäin , kun sinä itse soitat , onko ihan ok, ettei sinullekaan vastata , kun ei vaan huvita , eikä jaksa .
Minä tykkään keitellä kahvia ja tarjoilla herkkuja ystävilleni, mutten koskaan saa kutsua heille...Tuntuu että olen hyväksikäytetty...En sanottiin että "vuoroin vieraissa käydään"...
19:14
Joo. Olet hyväksikäytetty.
Ystävistä löytyy yritystä, valitettavasti.
Älä tarjoile.
Penninvenyttäjä, jonka ei ole pakko sniiduilla, on rasittava. Sitten leuhkitaan jollain Espanjanmatkalla. Sisäisesti naurattaa, mutta kun toiset ovat niin tosissaan.
Mutta.
Osaatko kutsuttaa itsesi?
'Ajattelin kävellä teillepäin....kahville'
Beng
Lopeta tarjoilut. Käy itse niillä rahoilla eläkeläislounailla ja kahviloissa.
Hemmottele itseäsi.
Minullapa on sellainen joka pyytää kahville ja tarjoilee sen seitsemää sorttia. Kun olin pari kertaa käynyt, pyysin minäkin häntä. Ei tullut vaan taas vaan pyysi luokseen. Menin vielä sen kerran kun en viitsinyt valehdella että olisi jotain muuta, kun ei silloin ollut. Sitten en ole enää mennyt, kun ei tule vastavierailulle. Onkin aika paljon menoja joten ei tarvitse valehdella. Tuntuu vain kurjalta mässäillä kerta toisensa jälkeen toisen pöydässä. Muuten tapaamme usein kylillä ja juttelemme rattoisia. Ymmärrän että hyvyyttään pyytää, eikä näytä köyhältäkään, mutta silti vastavuoroisuus on minusta parempi.
Mene asukastalot. Ota selvää eläkeläiskerhot. Mene senjori keskukset. Omaa numeroa ei tarvitse antaa.Tapat ihmisiä senjori keskus, asukastalot ymm .eläke kerhot. niinkuin muutkin tekee.minäkin.Teet lujan pätöksen et kutsu niitä kotiisi etkä itse tapaa heitä kotisi.ei tule riesaa.Ystävä saa samon ehdoin diakonilta,eli kirkolta. Tapatte odin ulkopuolella vaikka kävely,kahvila,Jossa automattisesti kumpikin maksaa omat kahvinsa. Punanen risti saa myös ystävän yksinäiselle.Ikän sukupuolen kulturin katsomatta.Periateena on kuluja ei tule,Voit myös itse ryhtyä ystääävksi yksinäiselle ,Koulutus on ilmaista Kirkoilla, Punasessa ristissä,kuin sairaalat, ymm.järjestöt.Mikä estää siihen ryhtymisen?
Mitä mitä, miksi pitää tappaa ihmisiä senjorikeskuksissa ja kerhoissa? Kyllä täällä on väkivaltaisia neuvoja..
Ja mitä sellaisesta vierailusta ilahtuu kun jynssää kämppää päivätolkulla siistiksi ja vieraat vain käyvät kopistamassa kurat kengistään lattioille
Kutsumalla jotain hölmöjä kylään saa aloitettua siivoamisen
Muuten vanhat ovat urautunrita eivätkä sovi perhetutuiksi, pariskunnista vähintään toinen on hullu tai juoppo
Monet naiset seilaavat yksinäisinä aurinkoina ilman planeettaa, tosin osalla saattaa olla joku vieraantunut ukko nurkassa eikä tällaisistakaan ole perhetutuiksi
Ei kait sitä tarvi jynssätä huushollia. Eiköhän meillä eläkeläisillä huusholli ole aina suhtkoht kunnossa verrattuna ruuhkavuosiin. Ite elelen yksikseni ja tykkään vierailuista silloin tällöin. Myös ite käyn parin ystävän luona.