Moi. Eli joskus kun olin noin 4, meidän isä päätti ampua meidän kissan. Äiti ei ollut kotona. Oon nyt tullut siihen tulokseen, että vaikken muistakaan kuin osan koko jutusta (ikäänkuin kuvia), olin itse paikalla silloin ja näin kun kissa ammuttiin. Usein mieli kykenee piilottamaan lapsuuden traumat todella tehokkaasti, mutta näköjään muisti palailee... Miten voisin käsitellä tätä, tai mistä tiedän mitä muuta en lapsuudestani muista? Minulla on myös pieni epäilys seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta en ole varma. Isä kyllä siihenkin varmasti olisi kyennyt. Ajatuksia? Olen nyt siis 19v tyttö.
Isäni ampui meidän kissan
Anonyymi-ap
2248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämä on kuin autossa. Jos katsot taustapeilistä, näet menneen. Jos katsot sivulle näet sen hetken. Jos katsot eteenpäin , näet tulevaisuuteen.
Niin elämänkin kuuluu mennä. Jos takana on karhu joka yritti purra ja polvet tärisee. Ei sinne kannata mennä takasin. Ymmärtää vaan että selvisin jotenkin ja olla iloinen että huominen on täynnä uusia asioita.
Minä lapsena kuulin kun isoveli käytti siskoa hyväksi, olen nyt aikuinen.