HP-ficci (Kelmi-ficci!)

Paritukset: Lily/James (ei ihan vielä) Sirius/Jemina (ei ihan vielä) ja monia muita sitten kunhan alkuun päästään, Remus/Janet (ei ihan vielä)
Summary: Kelmeillä on alkamassa seitsemäs vuosi Tylypahkassa ja tässä ficissä on niiden hölmöilyä.. plää plää
A/N:


”HERÄTYS!” kajahti hieman möreä ääni Rohkelikkotuvan poikien makuusalissa, joka kuului Remus Lupinille.
”Näin aikaisin?” kuului mongerrusta huoneen toisessa päässä olevasta sängystä kuhmuisen peiton alta.
”Sirius älä viitsi. Olemme jo aamiaiselta ja ensimmäiselta tunnilta hieman myöhässä.” Remus sanoi kyllästyneellä äänellä ja siirtyi herättämään ikkunan vieressä olevan sängyn asukasta.
”James!”
”Olen jo hereillä”, uninen ääni vastasi ja James nousi peittonsa alta musta tukka sekaisin, ” siirry herättämään Peteriä.”
Remus katsahti Peterin sänkyyn, josta kuului äänekästä kuorsausta ja tuhinaa.
”Peter herätys!”
Ei vastausta.
”HERÄTYS!” Remus karjaisi uudelleen Peterin korvaan kovemmalla äänellä, mutta vastausta ei kuulunut vieläkään, vaan peitto laski ja nousi tasaiseen tahtiin.
”Minä autan”, sängystä noussut, vaatteet päälleen pukenut ja tukkansa kammanut Sirius sanoi.
Hän käveli Peterin sängylle ja otti hänen yöpöydältä Peterille kuuluvan taikasauvan ja työnsi sen ystävänsä korvaan.
”Aamu puhdistus!” Sirius naurahti ja pyöräytti sauvaa Peterin korvassa ja otti sen pian pois sieltä.
”Yäk! Milloin lie viimeksi pessyt korvansa.”
Hän katsoi inhoten sauvan päässä olevaa muhkuraa, joka oli keltaista vaikkua.
”H-E-R-Ä-T-Y-S!“ hän karjaisi Peterin puhdistettuun korvaan.
Peter säikähti hullunlailla ja pomppasi sängystä lattialle hätääntynyt ilme kasvoillaan.
”Onko jotain tapahtunut?” hän piipitti rottamaisella äänellä.
”Ei ole. Kunhan puet vaatteesi nopeasti päälle niin pääsemme aamiaiselle."
James yritti olla nauramatta ja lähti ovelle päin.
”Menen oleskeluhuoneeseen odottamaan,” hän sanoi ja astui huoneesta pois toivoen, että Lily Evans olisi oleskeluhuoneessa.
”Nopeasti sitten!” Remus toisti vielä Jamesin sanoja ja lähti Jamesin perään oleskeluhuoneeseen Sirius perässään.
”Ei tarvitse montaa kertaa sanoa,” Peter vikisi sänkynsä luota ja veti paitaansa päälle, ”olisitte voineet herättää myös rauhallisemmin.”
”Yritimme.” Sirius huikkasi ja naurahti.


”Lähdetään tunnille.” Remus sanoi kun Peter saapui oleskeluhuoneeseen unisen näköisenä ja eripariset sukat jalassa. James oli hieman pettynyt, kun Lily ei ollut ollut oleskeluhuoneessa ja Sirius yritti lohduttaa häntä.
”Herätään huomenna aikaisin. Ja kyllähän sinä näet häntä tänäänkin. Miten ensimmäinen partiointi Lilyn kanssa muuten sujui?”
”Älä muistuta. Lily ei edes puhunut minulle tai vilkaissut minuun.” James sanoi tuskastuneesti ja lähti muotokuva aukolle päin. Hänet oli valittu johtajapojaksi ja Lily johtajatytöksi.
Partioinnin aikana James oli yrittänyt iskeä Lilyä, mutta väärin keinoin.
Kelmit lähtivät autiosta oleskeluhuoneesta muodonmuutos luokkaa kohti.
”Minkä syyn keksimme?” James kysyi muilta ja haroi ennestään sekaista tukkaansa.
”Syyt ovat alkaneet loppua. Olemme jo niin monta kertaa valehdelleet näiden vuosien aikana.” Sirius mumisi.
”Sanotaan, että minun läksyt jäivät kirjastoon eilen illalla ja kävimme hakemassa ne.” Peter ehdotti ja punastui.
”Ei mene läpi. Sanoimme noin viime kerralla McGarmiwalle ja nyt on sitä paitsi hänen tunti.” Remus viisasteli ja mietti kuumeisesti tekosyytä.
”Sanotaan, että Peter ei herännyt. Emmehän me valehtele lainkaan?” James sanoi.
”Sanotaan niin.” Sirius hyväksyi Jamesin ehdotuksen, mutta Peter kalpeni yhtäkkiä ja alkoi vikistä.
”Rauhoitu Peter.” Remus sanoi.
Loppumatkan he kävelivät hiljaisuuden vallitessa autioilla käytävillä ja saapuivat ikuisuuden tuntuiselta matkalta muodonmuutosluokan ovelle. James haroi hiuksiaan ja kysyi Siriukselta miltä näytti, sillä luokassa oli Lily Evans.
Remus koputti ja sisältä kuului tiukka naisen ääni. ”Sisään.”
Remus työnsi oven auki ja Kelmit astuivat luokkaan. Jotkut luokassa kääntyivät katsomaan heitä, mutta suurin osa jätti katsomisen väliin, sillä kaikki tiesivät, että juuri he olivat tulossa sieltä. Ei ollut ollenkaan ihme, jos Kelmit tulivat myöhässä tunnille. Se se vasta oli historiaa, jos he saapuivat etuajassa luokkaan. James vilkaisi punatukkaista tyttöä eturivissä, joka oli kääntynyt katsomaan heitä myös. Heidän katseensa kohtasivat ja James virnisti hänelle. Lily pyöräytti silmiään ja käänsi katseensa luokan edessä olevaan tauluun.
”Ja syy on tälläkertaa?” McGarmiwa kysyi ja katseli Kelmejä hieman huvittunut ilme kasvoillaan.
”Peter ei herännyt.” Remus vastasi.
”Olisittehan te muut voineet tulla tunnille silti.” McGarmiwa sanoi tiukasti.
”Ystäviä ei jätetä.” Sirius pisti väliin.
”Otan silti viisi pistettä pois Rohkelikoilta. Menkäähän istumaan ja kirjoittakaa taululta teksti vihkoonne,” McGarmiwa sanoi ja viittilöi tyhjiä pulpetteja luokan perällä. ”No niin jatketaan.”
Tunnilla he opettelivat muuttamaan sulkakynänsä pöllöksi.
Remuksella pöllö onnistui hyvin ja rohkelikko sai siitä hyvästä kymmenen pistettä.
”Katsokaa Remuksen pöllöä. Tuollainen se pitää olla.” McGarmiwa kailotti luokassa ja Remus punastui. ”Myös neiti Evansilla on onnistunut. Lisään vielä kymmenen pistettä Rohkelikolle.” Sen sanottua Jamesin katse siirtyi väkisinkin Lilyyn ja hänen kätensä siirtyi taas hiuksiin. Luihuiset buuasivat omassa nurkassaan ja McGarmiwa katsoi heitä vihaisesti.
Jamesin sylkakynä oli muuttunut melkein pöllöksi. Sillä oli vain nokan paikalla sulkakynä.
Peter oli saanut sulkakynän vain huhuilemaan äänekkäästi ja luihuiset nauroivat Peterille kuin mitkäkin mielipuoliset apinat.
Sirius oli saanut sitäkin vähemmän aikaan, sillä hän oli nukahtanut Jamesin viereen ja se ei ollut yhtään ihmeellistä.
”Minun tunnillani ei nukuta!” McGarmiwa huusi vihaisesti ja kopautti taikasauvallaan Siriuksen pulpettia.
”Ei niin.” Sirius mumisi ja jatkoi uniaan.
”Herra Musta! Oliko tuo jokin tylsä vitsi?” McGarmiwan ohimon suoni alkoi tykyttää kiivaasti. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että hänen tunneillaan nukuttiin.
”Vitsi?” Sirius kysyi edelleen puoliunessa.
”Riittää!”
”Mikä riittää?”
”Herra Musta! Jos nyt et herää, saat kuukauden jälki-istuntoa!” McGarmiwa hermostui ja vihreä hattu hänen päässään meinasi uhkaavati tippua.
”Jälki-istuntoa? Mutta sehän on ensimmäinen tälle päivälle.” Sirius mumisi. Jamesta alkoi tuntua siltä, että Sirius vain pelleili.
”Ja tälle viikolle. Nyt on vasta kolmas koulupäivä kesäloman jälkeen.” McGarmiwa raivosi naama punaisena. Koko luokka tuijotti Siriusta ja naurahti pienesti. Luihuisia ei naurattanut ollenkaan Sirius, vaan se, kun McGarmiwa raivosi Siriukselle. He odottivat, että Rohkelikoilta vähenee pisteitä.
”Onko? Ja minä en ole vielä iskenyt yhtään tyttöä.”
Kaikki muut tytöt kääntyi katsomaan Siriusta sekä hihittämään ja kuiskailemaan kaverinsa kanssa, paitsi Lily ja hänen kaksi ystäväänsä.
”Kaipaatko tosissaan jälki-istuntoa?” McGarmiwan hampaat kiristyivät yhteen.
Sirius nosti päänsä muka unisena pulpetista.
”Anteeksi professori.” hän sanoi muka pahoillaan, vaikka pidätteli nauruaan.
McGarmiwa loi viellä vihaisen katseen Siriukseen ja sanoi: ” Voisit mennä ajoissa nukkumaan.”
Sen sanottuaan hän katsoi kaikkia Kelmejä vuorotellen ja lisäsi vielä koko luokalle:
” Ja tuo koskee jokaista, joka täällä luokassa on.”


Muodonmuutostunti kului tavallisesti loppuun, eikä kukaan saanut jälki-istuntoa. He saivat läksyksi kirjoittaa esseen siitä, miten sulkakynä muutettiin pöllöksi.
”Oli siinäkin tunti.” Remus haukotteli. Heillä olisi seuraavaksi yrttitietoa puuskupuhien kanssa.
Sirius oli herännyt kokonaan ja vilkuili ympärilleen, näkisikö missään hänelle sopivaa tyttöä.
”Tiedättehän te ne Lilyn kaksi kaveria? Toisella on valkeat pitkät hiukset ja toisella tummanruskeat pitkät hiukset. Kumpikin laihoja ja pitkiä.” hän kysyi muilta.
”Tiedetään. Ja söpöin niistä on Lily.” James irvisti ja katsoi eteensä. Vähän matkan päässä kävelivät Lily ja hänen ystävät.
”Minusta se vaalein on nätein. Mikä hänen nimi on?” Sirius sanoi ja katseli vaaleaa tyttöä.
”Vaalean nimi on Jemina White ja tummemman Janet Guire.” Remus vastasi ja katsoi tummempaa tyttöä haikea ilme kasvoillaan.
”Mitä minun vanhat silmät näkevätkään?”, James huudahti, ”Remus on ihastunut!”
”Enkä ole!” Remus punastui.
”Ole hiljempaa.” hän kuiskasi vielä, kun koko käytävä oli kääntynyt katsomaan heitä.
”Mistä muuten tiesit heidän nimet?” Sirius kysyi.
”Haloo, olemme olleet jo kuusi vuotta samalla luokalla. Luulisi sinunkin muistavan. En kyllä yhtään ihmettele, vaikket muistaisikaan, sillä eihän tuonne sinun paksuun kalloosi uppoa mikään. Ehkä.. No ei mitään.” Remus irvisti.
”Niinpä tietenkin.” Sirius tuhahti ja pyöritti silmiään.
Peter oli vähän vaivautunut aina kun oli puhe tytöistä. James huomasi tämän ja lohdutti häntä.
”Ei se mitään Peter. Kyllä sinä vielä jonkun löydät.”
He lähtivät kävelemään kasvihuone kolmosta päin jutellen ja vitsaillen. Sirius oli aikonut iskeä Jeminan viikon sisälä ja James aikoi yrittää edelleen Lilyä, vaikka oli jo yrittänyt iskeä häntä kolme vuotta.
Remus taas kiisti, ettei ole ihastunut Janetteen, mutta ei James ja Sirius häntä uskoneet.
Peter oli hiljaa ja käveli hieman heistä jäljessä kasvihuoneille. Ulkona oli satanut yöllä ja nurmikko oli niin märkää, että kaavun helma ja kengät kastuivat.

Kasvihuoneella oli tunkkaista ja kuului kuinka vesipisaroita rapisi huoneen kattoon. Kelmit menivät takimmaiseen pöytäriviin istumaan, koska kaikki Kelmeistä inhosivat yrttitietoa paitsi Peter, joka melkein rakasti sitä. Sirius ja James epäilivät silti vahvasti, että Peter oli rakastunut vain professori Versoon ja siksi piti hänen tunneistaan.
”Hyvää huomenta oppilaat!” Verson ääni kajahti kasvihuoneessa.
”Huomenta professori.” oppilaat vastasivat kuorossa.
”Tulkaapa kaikki tänne pöydän ääreen.” Verso osoitti takanaan olevaa pöytää.
Oppilaita alkoi valua pöydän luo ja Kelmit päättivät mennä viimeisenä, vaikka Peter oli sitä vähän vastaan.
Kun he olivat päässeet pöydän luo, Sirius melkein oksensi. Ja niin moni muukin oppilas yökki.
Pöydällä kuhisi tuhansittain vihreitä limaisia palloja, jotka näyttivät epäilyttäviltä otuksilta.
”Kuka tietää mitä nämä ovat?” Verso kysyi.
Puuskupuheista muutama oppilas viittasi, sekä Lily, Remus ja kaikkien ihmeeksi Sirius.
”Herra Musta.”
”Eläviä räkäpalloja.” Sirius tokaisi.
Kasvihuoneessa kajahti nauru ja Sirius virnisti. Lily ja hänen ystävänsä katsoivat Kelmejä ja pyörittivät silmiä. Heitä ei ollut naurattanut yhtään eikä myöskään professori Versoa.
”Viisi pistettä pois Rohkelikolta.” Verso sanoi vihaisesti. ”Neiti Evans.”
”Lannoitetta yrteille.” Lily vastasi oikein.
”Oikein! Kymmenen pistettä Rohkelikolle.” Verso sanoi hieman paremmalla tuulella ja vilkaisi Siriusta ankara ilme kasvoillaan.
”Olen laittanut teille valmiiksi yrttejä, joihin saatte laittaa lannoitetta. Tuolla on teille käsineitä.” hän sanoi ja osoitti pöydän päädyssä olevia erivärisiä muovisia käsineitä.
”Näyttävät hieman epäilyttäviltä.” Sirius sanoi ja katsoi käsineitä.
”Älä ajattele kaksimielisesti.” Remus torui muka.
”Enhän minä koskaan.” Sirius katsoi Remusta muka loukkaantuneena.
”Ethän sinä.” James naurahti.
”Mitä Sirius ei tee?” Peter vikisi.
”Ei mitään.” tuhahti Remus ja lähti hakemaan heille kaikille hansikkaita pöydältä. Hän valikoi aika pitkään ja toi Siriukselle vaaleanpunaiset, joista Sirius oli aivan mielissään ja meni sanomaan Versolle, ettei niitä hanskoja raaski pilata. Verso vähensi Rohkelikolta viisi pistettä.
Remus oli ottanut itselleen ja Jamesille mustat sekä Peterille keltaisenruskeat, joita kukaan ei ollut huolinut. Ne oli Peteristä silti aivan mahtavan väriset ja oli menossa sanomaan Versolle samaa kuin Sirius, mutta James pysäytti hänet.
”No niin. Ottakaa lannoitetta kouraanne ja iskekää ne yrtteihin.” Verso sanoi ja näytti mallia kaikille ottamalla kouraansa limaisia palloja ja laskemalla ne yrtteihin viereiselle pöydälle.
Moni yökkäili toisten selän takana, mutta otti silti hyvin vastentahtoisesti kourallisen palloja ja laski ne yrtteihin.
”En kyllä koske noihin näillä hanskoilla.” Sirius sanoi.
James otti kourallisen palloja ja laittoi annoksen niitä yrttiin. Sitten hänen ilmeensä kirkastui.
”Emme ole kiusanneet vielä Ruikulia.” hän irvisti.
”Tarkoitatko näitä?” Remus kysyi ja osoitti kourassaan olevia pallukoita.
”Niitä juuri.” James nyökkäsi. ”Käyn kysymässä Versolta pussia, että voinko saada näitä sinne, että lähettäisin äidille, koska hän oli pyytänyt minua kysymään häneltä tälläistä lannoitetta. Vaikka ei edes ole sanonut mitään sellaista,” hän iski silmää ja lähti Versoa kohti muoden Kelmien katsoessa hänen touhujaan.
”Olisin voinut mennä mukaan”, Peter vikisi.
Sirius ja Remus vilkaisivat toisiaan ja olivat purskahtaa nauruun.
”Mikset jo voi sanoa, että olet rakastunut Versoon?” Sirius kysyi ja pisti vaaleanpunaiset käsineet huolellisesti taskuunsa.
”Koska en ole”, Peter vikisi ja punastui.
”Hän on sinulle aivan liian vanha muutenkin.” Sirius tokaisi.
”James tulee.” Remus sanoi.
James tuli tyytyväisen näköisenä takaisin heidän luokse mukanaan pussillinen vihreitä limaisia palloja.
”Sain niitä.” hän naurahti perillä.
”Ensi välitunnilla jo?” Sirius kysyi haltioissaan.
Tunnin päätteksi lannoitteet olivat laitettu yrtteihin ja kaikki ottivat oikein mielellään käsineet pois taskusta ja lähti pois kasvihuoneesta. Verso meni hansikkaitten luo ja mumisi itsekseen. ”Tässä pitäisi olla vaaleanpunaisetkin.”

Sirius katsoi pullottavaa taskuaan, jossa oli hansikkaat ja otti nopeasti laukkunsa pulpettinsa vierestä ja lähti muiden oppilaiden mukana pois kasvihuoneelta. Eikä tietenkään välittänyt kun Verso huuteli häntä.

Ulkona Sirius puuskahti muille Kelmeille.
”En kyllä anna näitä käsineitä sille akkelille.”
”Tuolta tulee muuten Ruikuli.” Remus osoitti linnan ovea. ”Hän kai tulee numerologian tai ennustuksen tunnilta.”
”Pian se alkaa.” James sanoi muka jännittyneenä ja otti taikasauvankin taskusta valmiiksi.
”Minä jään tänne sivuun ja lähetän punaisia kipinöitä, jos joku opettajista on lähistöllä.” Remus sanoi.
Kalkaros käveli nurmikkoa pitkin taikaolentojen hoidon luokkaa kohti tunnille vilkuillen samalla ympärilleen näkisikö misään Kelmejä.
Kohta hän kuuli yhden Kelmeille kuuluvan äänen ja tunnisti sen Jamesin ääneksi.
”Miten kesä meni?” James kysyi inhottavasti hänen takaa.
Kalkaros huomasi pussin hänen kädessään ja katsoi Jamesta.
”Ai huomasit pussin?” James kysyi. ”Ei se ole mitään vaarallista.”
”Se on lannoitetta rasvasta kärsineille hiuksillesi.” Sirius ilkkui Jamesin takaa ja astui askeleen eteenpäin.
Kalkaros otti taikasauvan taskustaan, mutta James oli nopeampi.
”Karkotaseet!” hän karjaisi ja Kalkaroksen sauva lensi Siriuksen ojennettuun käteen.
”No miten kesä meni, Ruikuli?” Sirius kysyi.
”Se ei teille kuulu!” Kalkaros kivahti.
”Ei kuulukaan, mutta ei se meitä kiinnostakaan.” Peter mumisi ujosti.
Väki oli pysähtynyt katsomaan heidän touhuja ja osa vihelteli.
James otti taikasauvan ja osoitti sillä lannoitepussia ja mumisi: ”Siipirdium lentiusa”, ja pussi lähti leijumaan Kalkarosta kohti. Kalkaros katsoi pussia silmät ammollaan. Väkijoukko, joka oli kerääntynyt heidän ympärilleen hurrasi ja vihelteli.
James pudotti pussin Kalkaroksen pään päälle ja limaisia vihreitä palloja valui hänen naamalleen ja kaavulle. Nyt väkijoukko alkoi yökkiä. Kalkaros alkoi väristä raivosta. Samassa punaisia kipinöitä leimahti ja Sirius, James ja Peter lähtivät kiireesti paikan päältä pois Siriuksen heittäessa Kalkaroksen sauvan omistajalleen.
”Verso tulee!” Remus huusi ja Kelmit lähtivät kiireesti juoksemaan Kiellettyä Metsää kohti, missä taikaolentojen hoidon tunti olisi. Peter kompastui auenneisiin kengän nauhoihin ja jäi muista Kelmeistä jälkeen. Remus, Sirius ja James jäivät odottelemaan häntä, kunnes lähtivät taas juoksemaan, Peterin saatua heidät kiinni.
Myöhemmin heitä vastaan tulivat Lily ja hänen ystävät.
”Olette säälittäviä! Pitää juosta heti karkuun, ettei vain opettaja anna jälki-istuntoa. Sitä paitsi, MINÄKIN voin antaa, sillä olen johtajatyttö. Johtajatytöstä päätellen ihmettelen suuresti, miten James on päässyt johtajapojaksi” Lily huudahti.
”Sinä voit antaa meille?” Sirius kysyi silmät ymmyrkäisinä.
”Älä viitsi! Kaikki tietävät kuinka kaksimielinen olet!” Lily kivahti.
”Ei sille voi mitään, minkälainen luonne on!” Sirius irvisti.
”Annoimme vain Ruikulin rasvasta kärsineille hiuksille lannoitetta.” James sanoi.
”Lannoitetta ja lannoitetta. Voisitte jättää hänet rauhaan!” Janet huusi ruskeissa silmissä vihaa.
”Hän ei ole tehnyt teille mitään”, Lily jatkoi, ”teillä ei ole mitään oikeutta kiusata häntä!”
”Onpas! Ruikuli ärsyttää meitä työntämällä nokkansa joka paikkaan!” James huusi Lilyn äänen yli.
Lily kääntyi katsomaan Jamesta.
”Olette säälittävä. Tuollaiset pitäisi laskea ensiluokkalaisiin!” hän huusi. Remus ja Peter yrittivät pysyä jutusta hieman sivussa.
”Remus, en ymmärrä miksi menet heidän mukaan!” Janet sanoi ja kääntyi ympäri ja samoin teki Lily ja Jemina. Lily, Jemina ja Janet lähtivät kävelemään metsää kohti vihaisina. Kelmit jäivät seisomaan paikalle hieman tympääntyneinä. Remus oli masentunut ja katsoi Janeten perään kasvoillaan surullisen ja vihaisen sekainen ilme.
”No se siitä.” Sirius tokaisi. ”Kyllä tytöt osaa..”
He lähtivät metsää kohti ja istuivat suurelle kannolle odottamaan opettajaansa. Kalkaros tuli myös paikalle, mutta oli puhdistanut lannoitteen hiuksista ja katsoi Kelmejä murhaavasti.
Bellatrix tuli Kalkaroksen perässä ja mulkaisi heitä niin murhaavasti, että jos hänen katseensa voisi tappaa niin Kelmit makaisivat jo maassa.

**

Kommentteja! Tälläinen ficci.. :)
Löytyy myös vuotiksesta.. :)
Nimellä Kelmit Tylypahkassa jälleen!