Ruokolahtelainen rakennusyrittäjä

Tämä on tarina hyvätahtoisesta ja ahkerasta rakennusalan pienyrittäjästä. Tarina ei sisällä viittauksia todellisiin tilanteisiin ja sitä voi pitää vaikka fiktiivisenä anekdoottina.

Sanotaan vaikka että hänellä on kotipaikka kyläkaupan takana, lähellä Saimaan rantaa. Sieltä käsin hän on operoinut ja auttanut useita yksityishenkilöitä ja yrityksiä Etelä-Karjalan - erityisesti Imatran alueella.

Tässä eräänä vuonna hän sai kunnianarvoisen asiakkaan. Asiakas teetti hänelle useita remontteja mökillään sekä kotonaan. Alkuun kaikki meni sujuvasti. Jossain vaiheessa jokin kuitenkin klikkasi. Tehdyistä töistä tuli epäselvyyksiä ja jotenkin sukset menivät remonttiyrittäjän ja asiakkaan kanssa ristiin. Tässä pitää nyt muistaa, että remonttiyrittäjä on tehnyt näitä hommia vuosikausia, hän on hyvämaineinen ja yleisesti hänen työnjälkeään on pidetty erinomaisena. Työmoraali on hänellä korkea ja työtapansa on erittäin joustava kuten pienyrittäjällä pitääkin olla. Koska sukset olivat menneet ristiin asiakkaan kanssa lopetti yrittäjä yhteistyön ja asiakkuuden.

Asiakas aloitti työnlaadusta ja toimintatavoista moittimisen julkisuudessa. Viestintäkanavana oli lähinnä facebook, alueelliset ryhmät sekä asiakkaan omat sivut.

Vaikka yrittäjä ei itse sosiaalisessa mediassa paljon aikaansa viettänyt alkoi hänen korviinsa kuulua kertomuksia sosiaalisesta mediasta jossa yrittäjän työnlaatua ja työpanosta moitittiin kovasti. Yrittäjä hätääntyi koska kylilläkin puhuttiin ettei tämä enää osannut tehtyä työtään. Yrittäjä masentui ja linnottautui kotiinsa. Koska ikää hänellä on jo jonkin verran ajatteli ettei hän jaksaisi enää tälläistä paskaa.

Eräänä päivänä yrittäjän ovelle kyläkaupan takana koputettiin. Siellä seisoi mies, joka kertoi olevansa asiakkaan asialla. Olivat todenneet että sosiaalisessa mediassa kirjoitetut tekstit ovat kiusallisia ja haittaavat yrittäjän elämää.

Mutta hätä ei olisi tämän näköinen. Asiakkaan edustajalla oli kädessään lappu, jos yrittäjä allekirjottaisi lapussa olevan sopimuksen kaikki pahat julkaisut ja tekstit häviäisivät julkisuudessa ja kaikki voisivat jatkaa elämäänsä.

Yrittäjä puntaroi asiaa hetken ja raapusti nimensä paperilla olevaan sopimukseen. Todentotta, kaikki kirjoitukset hävisivät. Samalla vain yrittäjä tuli sitoutuneeksi todella mittaviin taloudellisiin korvauksiin tavaroiden, teettetävän työn sekä käteisen rahan muodossa. Selvityäkseen huomattavista taloudellisista velvotteista joihin hän sitoutui joutui hän myymään perintömetsäänsä. Mutta maine oli kirjoitusten osalta nyt puhdistettu. Nuo työkeikat asiakkaan mökillä ja kotona olivat osoittauneet merkittävästi tappiollisiksi sopimuksen myötä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä hän ajatteli, hemmetti kun joutui vielä vanhoilla päivillä tälläisenkin paskan näkemään. Asiakas koki tyytyväisyyttä, olihan hän saanut tähän vaiheeseen tehtyjen töiden laskutusta passivoitua, veloituksetta rakennustavaroita talolleen, ilmaista työvoimaa remonttiinsa sekä takataskuunsa tukevan setelinipun.

Tarina voisi jatkua tästä sillä tavalla, että koskien korjaustöitä joita yrittäjä joutui korvaamaan tuli toinen yrittäjä joka myös riitautui - syystä tai toisesta -saman asiakkaan kanssa.

Se millaisiin nettikirjoittelun muotoihin välirikko seuraavan tekijän kanssa johti on täysin toinen tarina. Kerrotaan, että asia sai koko Suomen historiassa ennennäkemättömän mittasuhteen ja asian tiimoilta tultaisiin viettämään useita päiviä erinäisten syiden takia oikeussalissa.

Mutta ne ovat eri tarinoita ne.

Tähdennän vielä, että kertomus voi olla täysin fiktiivinen anekdootti eikä sillä ole välttämättä mitään yhteistä todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin.

Sen pituinen se. Kiitos kun luit tarinan tänne saakka.