Aikuistuminen on sekä henkisesti että ruumiillisesti rankkaa aikaa.

Mitä on olla aikuinen? Missä vaiheessa olen aikuinen? Mitä aikuisilta vaaditaan? Jaksanko kasvaa aikuiseksi ja miksi se on niin vaikeaa?

On monia kysymyksiä aikuisten maailmaan astumista koskien. Ehkä joku pelkää aikuistumista, ehkä joku ajattelee että en minä ainakaan halua tulla ikinä aikuiseksi.

Nykyisin on vaan tehty niin monimutkaiseksi kaikki kasvu, murrosikä ja jopa seksuaalisuus. Niin monimutkaiseksi että en yhtään ihmettele jos se menee yli hilseen, kuten ennen sanottiin. Eli on pienen ihmisen harteille kasattu liikaa painolastia. Mielenterveys ei kestä kun ei ymmärrä miten tätä elämää oikein eletään.

Aikuistumiseen kuuluu sellaiset normi jutut, kuten työ, siis koulutus, ammatti. Sitten ihmissuhteet, perheen perustaminen ja koti. Lapset, jos Herra suo.

Ei pidä tehdä elämästä sen vaikeampaa kuin se on. Elämää ei opi kirjoja lukemalla. Vielä vähemmän katsomalla televisiota.
Rippikoulun käyminen ja seurakunnan yhteyteen kasvaminen on ihan paras tie oppia elämää ja aikuistumista.

Tsemppiä kaikille!