Mulle on jäänyt lämpimät muistot nuoruusajoista,kun muistan miten vanhemmat välittivät,missä meen,kenen kans,miten koulussa menee yms.Tottakai mäkin join salaa vanhemmilta,olin pojalla yötä ilman lupaa ja sensellaista,mutta pidin aina järjen päässä,en mm.kokeillut imppausta joka siihen aikaan oli muodissa,vaikka mulle sitä tyrkytettiinkin.Meidän perheessä oli säännöt ja rajat,vaikka niitä joskus rikoinkin,vanhempani eivät kuitenkaan "kahlinneet"mua ja oli tietty vapaus,asioista puhuttiin ja mua "rangaistiin"jos oli aihetta.Eikö teistä nuoristakin kuitenkin loppuviimeks ole ihana asia että,on ihmisiä jotka välittää teistä?Tuntuuhan se v:mäiseltä kun kärähtää juomisesta,tupakinpoltosta tai jos kokoajan vanhemmat kyselee jotain,mutta se on sitä välittämistä että puututaan jos on aihetta ja ollaan kiinnostuneita omasta lapsesta.Missähän mäkin olisin nyt tai olisko mua enää missään jos musta ei oltais aikoinaan välitetty??!!Aurinkoista kesää suomen nuorisolle ja muistakaa joskus halata äitiä/isää,ne on tärkeitä!
välittämisestä
tupu
4531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeassa olet! :)
oikeassa oot :) vaikka joskus ne huolehtii vähä liikaaki xD
Entä jos tilanne on sellainen että vanhempasi haluavat kontrolloida sinua täysin? Olen jo opiskelupaikkani valinnut heidän mukaansa, kurssini, kohta varmaan harrastuksenikin...
Kavereitani he eivät hyväksy (näitä uusia) vaan aina pitää keskittyä opiskeluun! Pitkää matikkaa (en halua sitä, rakastan humanistisia aineita) luen vain koska en jaksa enää tapella siitä. Vaikka se on yhtä helvettiä mulle, koska lähden kuitenkin lukemaan jotain ainetta missä sitä ei tarvita.
Valitusta tulee aina kun tavataan...
Juu, olisihan se ihanaa ollut, jos vanhemmat olis välittäneet.Aina riitelivät keskenään. Ei meille lapsille huomiota riittänyt.Koskaan ei halattu, ei kerrottu, että rakastetaan tai välitetään.Koulukiusaamiseen eivät puuttuneet.Halusin niin kovati, että minut huomataan, että olisi sääntöjä ja rajoja ja rakkauttakin...mutta mitään niistä en saanut.Lopulta negatiivista huomiota kylläkin, kun aloin ensin polttaa tupakkaa,juoda viinaa, impata, polttaa pilveä,viillellä itseäni,kotoa olin poissa kavereiden luona parikin viikkoa kerrallaan, välillä nukuin taivasalla, koulusta olin pois lähes vuoden ennen kuin siihen puututtiin. Mutta minulle negatiivinenkin huomio oli huomiota. Itsemurhaakin kerkesin joitakin kertoja yrittää ennenkuin pääsin lopulta pois kotoa ja sain apua.Katkera en vanhemmilleni enää ole nyt aikuistuttuani ja ymmärettyäni miten vaikeaa heillä itselläänkin oli tuohon aikaan. Helppoa ei heillä ole vieläkään, varsinkin kun ovat ymmärtäneet tekojensa seuraukset.Itse siitä selvisin lopulta ja koen kasvaneeni hirveästi henkisesti ja ilman noita kokemuksia en olisi sitä mitä olen tänäpäivänä ja nykyään olen ihan tyytyväinen itseeni tälläisenä.Mutta, jos joskus saan lapsukaisia elämääni minä aivan taatusti aion vaalia heidän lapsuuttaan, vaikken pumpulissa aiokkaan kasvattaa ja tulen rakastamaan heitä enemmän, kuin mitään muuta ja myös näyttämään ja kertomaan sen.Niin ja rakkauteenhan kuuluvat selkeästi myös ne rajat ja säännöt, selkeät raamitja avoin keskustelu. Mutta myös halailu!Hyvää kesää kaikille ja välittäkää toisistanne!