että jos olisi tiennyt viedä lähimmäisensä lääkäriin hän voisi olla vielä elossa ?
Onko kellekään jäänyt syyllisyydentunne
Anonyymi-ap
25
312
Vastaukset
- Anonyymi
Syyllisyydentunne on yleistä kun läheisen menettää.
- Anonyymi
Läheisen kuoltua omaisen tunneskaala on valtava. Siihen kuuluu myös syyllisyyden tunteet alkaen miettimisestä, mitä olisi voinut tehdä kuoleman estämiseksi päätyen aina kuvitelmaan, että suorastaan aiheutti kuoleman. Tämä kaikki menee ohi, kun tunnemyrsky laantuu.
- Anonyymi
Onko todella näin ? Luulin olevani ainoa, joka luulee edesauttaneensa läheisensä kuolemaa,
kun en voinut tajuta, että hän on sairas ja oli liian myöhäistä, sairaalassa ei voitu enää mitään.
Tuska syyllisyydestä on ihan hirveä vieläkin eikä toivu läheisen menetyksestä.
Ei usko todeksi välillä.
- Anonyymi
Syyllisyydestä jotakin, toivottavasti auttaisi vähän edes
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syyllisyys-syo-menetys-pelottaa-nama-raastavat-asiat-ymmarrat-vasta-laheisesi-kuoltua/6180346#gs.60imds - Anonyymi
Nämä aloitukset vain huononee jatkuvasti.
- Anonyymi
Tietäminen on niin sitä. Linnanmäen juolahduslaitteistakaan ei saa tukea kelaamalla.
- Anonyymi
Syyllisyydentunne on raskas, se tuottaa tuskaa. Jossittelee päässään
jos olisin tehnyt niin tai jos olisin tehnyt näin....
Antaako syyllisyydentunne koskaan rauhaa ?- Anonyymi
Ehkä olisi hyvä puhua tuosta syyllisyyden tunteestakin jonkun kanssa. Saisi vähän suhteellisuudentajua asioihin.
- Anonyymi
On ollut ja on ajoittain edelleen vaikka läheisen kuolemasta tulee ensi kesän lopussa kuluneeksi jo 4 vuotta.
Sairaus oli kuitenkin sellainen että tuli meille omaisille täysin puuntakaa. Tarkoitan että saattoi helposti sekoittaa mihin tahansa muuhun sairauteen eikä omainen suostunut menemään lääkäriin. Sitten kun oli pakko lopulta mennä niin oli tietenkin jo liian myöhäistä. On tästä itseään syyttänyt vaikka ei ehkä pitäisi.- Anonyymi
Minä syytän itseäni yhä. Kun en ole lääkäri olin oireista ihan hakoteillä.
En pitänyt niitä vakavina eikä läheiseni itsekään. Minulla on tunne, että edesautoin
läheiseni kuolemaan ja samalla tuomitsin itseni yksinäisyyteen.
Tietenkin tein kaikkeni ja parhaani, mutta se ei riittänyt ja se oli liian
myöhäistä. En tule pääsemään syyllisyydentaakasta koskaan.
"Onneksi" omakin terveyteni on heikko ja olen jo eläkeiässä niin toivon kuolevani
pian pois tästä kaikesta tuskasta.
- Anonyymi
Jää hirveä tuska, kun ajattelee, että kuolema olisi ollut ehkä estettävissä,
ja vaikka jotain oireilua oli, ei ollut erikoista syytä epäillä mitään vakavampaa,
mikä ei olisi parannettavissa. - Anonyymi
Menetyksen kokeneet voivat tuntea rittämättömyyttä siitä,
ettei kyenneet estämään läheisen kuolemaa
https://mieli.fi/artikkelit/laheisen-kuolema-pysayttaa/- Anonyymi
"Syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, vaikka toisen kuolema ei mitenkään voi olla omissa
käsissä."
Mutta jos et ole havahduttanut läheistäsi menemään lääkäriin,
vaikka olisit nähnyt aiheelliseksi ainakin varmuuden vuoksi,
ettei mitään ole ja sitten läheisesi kuolee yht'äkkiä.
Miten voi kestää sen, ettei puuttunut asiaan,
kun ihminen kuolee tavallaan turhan takia,
kun ei mennyt ajoissa lääkäriin ?
”Menetyksen kokeneet voivat tuntea riittämättömyyttä siitä, että eivät voineet pelastaa läheistään. Etsitään syitä ja kohtia, joissa olisi itse voinut toimia toisin. Vaikka, että miksi
annoin lapselle autoni lainaksi sinä aamuna"
Tai vaikka miksen patistanut läheistäni lääkäriin ?
Syyllisyys on painanut monta vuotta.
Siitä ei pääse ikinä eroon eikä kohta jaksa enää syyllisyyden tuskaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, vaikka toisen kuolema ei mitenkään voi olla omissa
käsissä."
Mutta jos et ole havahduttanut läheistäsi menemään lääkäriin,
vaikka olisit nähnyt aiheelliseksi ainakin varmuuden vuoksi,
ettei mitään ole ja sitten läheisesi kuolee yht'äkkiä.
Miten voi kestää sen, ettei puuttunut asiaan,
kun ihminen kuolee tavallaan turhan takia,
kun ei mennyt ajoissa lääkäriin ?
”Menetyksen kokeneet voivat tuntea riittämättömyyttä siitä, että eivät voineet pelastaa läheistään. Etsitään syitä ja kohtia, joissa olisi itse voinut toimia toisin. Vaikka, että miksi
annoin lapselle autoni lainaksi sinä aamuna"
Tai vaikka miksen patistanut läheistäni lääkäriin ?
Syyllisyys on painanut monta vuotta.
Siitä ei pääse ikinä eroon eikä kohta jaksa enää syyllisyyden tuskaa.Kun on ollut kyseessä aikuinen ihminen, jokin vastuu hänelläkin on pitänyt olla itsestään.
Jäljelle jääneen on oltava itselleen armollinen! Syyllisyydentunteen vaaliminen ei auta ketään enää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun on ollut kyseessä aikuinen ihminen, jokin vastuu hänelläkin on pitänyt olla itsestään.
Jäljelle jääneen on oltava itselleen armollinen! Syyllisyydentunteen vaaliminen ei auta ketään enää.Miten pystyy olemaan itselleen armollinen, kun lisäksi tuntuu siltä,
että on tuominnut itsensä yksinäisyyteen ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten pystyy olemaan itselleen armollinen, kun lisäksi tuntuu siltä,
että on tuominnut itsensä yksinäisyyteen ?Tunteet ovat ovat tunteita. On hyvä tunnistaa tunteet, silloin niiden kanssa tulee toimeen.
- Anonyymi
Joitakin ihmisiä täytyy sysätä lääkärille.
Syyllisyydentunteesta ei pääse eroon
"päättämällä" ettei anna sen vaivata. - Anonyymi
Syyllisyydentunne on kauhea taakka. Eihän kukaan halua rakkaan läheisensä
kuolevan ja kun murheen murtamana tuntee, että on jotenkin syyllinen
siihen, sitä on melkein ylivoimaisen vaikea kestää. Toivoo itsekin
kuolevansa. - Anonyymi
Miten syyllisyyttä voi kestää lopun ikäänsä ?
Kenen kanssa siitä voisi keskustella ?
En tarvitse psykiatrin diagnoosia, vaan vastauksia.- Anonyymi
Onko sinulla ystäviä? Voi puhua kenen kanssa vain, ei todellakaan tarvita psykiatria.
Seurakuntien diakonit keskustelevat ihmisten kanssa luottamuksellisesti mistä vain elämän asioista. Ei maksa mitään.
On myös auttavia puhelimia, joissa voi saada puhua nimettömänä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sinulla ystäviä? Voi puhua kenen kanssa vain, ei todellakaan tarvita psykiatria.
Seurakuntien diakonit keskustelevat ihmisten kanssa luottamuksellisesti mistä vain elämän asioista. Ei maksa mitään.
On myös auttavia puhelimia, joissa voi saada puhua nimettömänä.Olen 70+ eläkeläinen ja ystäväni olivat, he ovat kuolleet 63, 72 ja 74-vuotiaina.
Ei ole ketään tuttua enää tässä kaupungissa.
Srk on ehkä ainoa toivoni.
- Anonyymi
Miten ikinä tottuu tyhjyyteen, kun koko elämän syvin merkitys on poissa ?
- Anonyymi
Miten niin ? Ei nykyään niin vain mennä lääkäriin. Ei oteta vastaan ilman ajanvarausta ja se kestää kun ajan saa. Useinkin on hätä ollut jos kenellä mutta eipä apua saa. Kerran tilasin ambulanssin ja alkoi hirveä kyselytunti jona aikana meinas henki paeta henkilöltä. Otin auton alle ja vedin lähimmän sairaalan eteen ja kärräsin henkilön hoitajille. Pelastui täpärästi.
- Anonyymi
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
🍑 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18299827
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta852258- 501954
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231838Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu80170850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101598- 771522
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241403Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61362- 721331
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en361326