Miten pian olette kyenneet heittämään läheisen henkilökohtaiset tavarat pois ?

Anonyymi-ap

Kaikki muistuttaa hänestä. Rakkaasta ihmisestä. Tuottaa tuskaa heittää tavaroita pois. Onko parempi tehdä se heti mahdollisimman pian vai myöhemmin ? Luopumisen tuska ja suru murskaa ihmisen muutenkin.

23

751

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Sitä voi varmasti alkaa tehdä pikkuhiljaa heti, kun siltä tuntuu. Siis kun tuntuu, että vaatteita tms ei tarvita, kun ei läheistäkään ole.

      Eräs leskirouva hautasi maahan miehensä kellon pois tikittämästä, kun ei sitä miestäkään enää ollut. No, olemme erilaisia. Jollekulle toiselle puolison kello olisi ollut melkein elävä muisto rakkaasta.

      Itse luovuin miesvainajan vaatteista muutaman kuukauden kuluttua kuolemasta. Muuta tavaraa sai lähteä vähitellen, ja kun muutin itsekin toiseen kotiin, vain joitakin pikku esineitä pääsi mukaan muistoksi. Lapsi tietysti sai ottaa, mitä halusi.

      Yhteisen kodin kalusteita ym kodin tavaraa on käytössäni edelleen uudessakin kodissani.

      Mitään suurta tuskaa puolison tavaroista luopuminen ei tuottanut missään vaiheessa. Tavara on vain tavaraa. Puolison muisto elää sydämessä.

    • Anonyymi

      On se vaan niin vaikea heittää tavaroitakin pois, moniin liittyy
      esim. muistoja. Ei kykene heittämään edes vaatteita pois.
      Vaikka ne ovat vain materiaa sekin on osa luopumista.

    • Anonyymi

      Jo kohta 4 vuotta tulee täyteen läheisen kuolemasta eikä vieläkään ole heitetty hänen vaatteitaan pois.

      • Anonyymi

        Varmaan suurin syy tähän on se ettei ole ollut mikään pakko tehdä näin ainakaan vielä. Enemmänkin siis laiskuudesta kyse kuin siitä ettei kykenisi luopumaan vainajan vaatteista.


    • Anonyymi

      Onko edesmenneen läheisen tavaroiden pois laittaminen jokin automaatio?
      Joka tapahtuu joka tapauksessa?
      En vois nyt kuvitellakkaan heittäväni mieheni tavaroita pois, jos hän nyt kuolisi.
      Äitini heitti isäni tavaroita pois ja niitä sai sitten pelastella roskiksista, mutta
      äitini oli muistisairas ja heitteli pois tavaraa, jota ei tunnistanut omakseen.

      • Anonyymi

        Elämä kulkee ja kuljettaa monella tavalla. Itse rakastuin mieheen, jonka vaimo oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin. Mieskin rakastui minuun. Noin vuoden kuluttua ensitapaamisesta menimme naimisiin.

        Kun suhteen alussa ensimmäisen kerran menin hänen kotiinsa, näkyvillä ei ollut jälkeäkään edesmenneestä vaimosta. Se oli kohteliasta. Toki niitä jälkiä ja joitakin tavaroita sittemmin tuli esiin. Yhdessä kävimme hänen vaimonsa haudallakin vuosikaudet. Nyt käyn yksin mieheni haudalla.

        Mieheni kuoleman jälkeen olen muuttanut pienempään kotiin. Täällä ei juurikaan ole hänen henkilökohtaisia tavaroitaan, ei varsinkaan vaatteita, jotka päätyivät Pelastusarmeijaan ja Konttiin.


      • Anonyymi

        Kullakin on oma tapansa näissäkin asioissa ja se mikä,sopii yhdelle ei ehkä sovimtoiselle. Siis kaikki tavat ovat oikeita sille jota asiat koskee


    • Anonyymi

      Itse en lainkaan ymmärrä tuota, miksi rakkaan edesmenneen ihmisen vaatteista, ym tavaroista pitäisi luopua? Vaikeaa käsittää, tuota asiaa, kun ei ole itse kokenut.
      En voi kuvitellakkaan luopuvani mistään edesmenneen läheisen tavaroista.
      Sehän on sama, kuin heittäisisi edesmennen rakkaan itsensä samalla pois.
      Onko vainajan tavaroiden pois heittäminen vaan jokin tapa, joka jotenkin
      vaaditaan tehtäväksi? Vähän samaan tapaan kuin se kulunut fraasi ok-talosta, Volvosta, kultaisesta noutajasta, että pitää olla nuo em. jutut ja onko vainajan
      tavaroiden hävittäminen samanlainen juttu, joka pitää vaan tehdä, että olisi
      yhteiskunnallisesti hyväksyttävä?Että sukulaiset ja ystävät muuten ihmettelee
      jos säilyttää vainajan tavaroita.

      • Anonyymi

        Kerrostaloasunnossa voi olla paikat tupaten täynnä tavaraa. Kun seinät eivät veny, niin järkevälle voi juolahtaa mieleen, että turhaa tavaraa, jolla ei ole käyttöä, voisi viedä vaikka Konttiin. Tulisi kotiin vähän tilaa.

        Harvinaista ei ole myöskään, että leski jonkin ajan kuluttua muuttaa pienempään asuntoon. Kuka silloin kuljettaa mukanaan tavaraa, jolle ei ole käyttöä ja jolle ei ole paikkaakaan pienemmässä kodissa.

        Kyllä ne on ihan käytännön syyt, kun panee luopumaan vainajan vaatteista ja muusta tavarasta, joilla ei tee mitään. Itse näkisin, että kyseessä on myös surutyö ja uuteen tilanteeseen opetteleminen.


      • Anonyymi

        Ei kai sinun ole pakko ymmärtääkään jos sinä haluat pitää hänen tavaroitaan jäljellä niin se on sinun tapasi, joku toinen taas ajattelee ihan toisella tavalla .
        Itse en halua pitää kodissa tavaroita joita ei kukaan käytä eikä tule käyttämäänkään.
        Olen toki jättänyt muutaman vaatekappaleen muistoksi , mutta miksi olisin säilyttänyt kaikki hänen vaatteensa , siihen ei ole mitään syytä käytännössä ainoastaan tunnetasolla .


    • Anonyymi

      Ei vaatteitten poisheitto ole välttämätöntä, ellei joudu muuttamaan,
      vaikkapa pienempää asuntoon.

      • Anonyymi

        Miksi niitä vaatteita pidetään silloin kun niille ei ole enää käyttäjää .


    • Anonyymi

      Tai Hus.n apinoiden hoitoon ?

    • Anonyymi

      Minä tein viikon päästä suur siivouksen suruni vallassa ja jätin muutaman tavaran jäljelle muistoksi . Joten siitä alkoi minun oma elämäni ilman sitä toista jonka kuolema korjasi . Ajattelin että jos en heti tee siivousta niin tulen ehkä vaan pitkittämään prosessia ja siivous jää kokonaan tekemättä
      Joten kaikilla meillä on oma tapamme hoidella nämä asiat ja kaikki tavat ovat hyväksyttäviä

    • Anonyymi

      Aluksi tuntui ettei voi luopua puolison tavaroista ikinä, jotenkin ajattelin että se olisi loukkaus häntä kohtaan jos luovun hänen tavaroistaan. Pikku hiljaa aika tehnyt tehtävää mielessäni, meni 2,5vuotta kunnes aika oli kypsä ja poistin vaatekaapista hänen vaatteensa. Yksi sadepäivä poltin hänen vaatteensa nuotiossa, kun olin työn tehnyt ja tulin sisälle yhteiseen kotiimme purskahdin itkuun, itkin ja huusin, kai se oli luopumisen tuskaa. Edelleen kaipaan häntä, menetys tuntuu liian suurelta. Mutta pakko jatkaa elämää kun ei muuta voi.

      • Anonyymi

        Menetys on liian suuri. Ei siitä toivu koskaan, ei saa rauhaa sieluun eikä sydämeen,
        mutta pakko on jatkaa, vaikka toivoisi mieluummin kuolevansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menetys on liian suuri. Ei siitä toivu koskaan, ei saa rauhaa sieluun eikä sydämeen,
        mutta pakko on jatkaa, vaikka toivoisi mieluummin kuolevansa.

        Minä odotan, että kuolema armahtaisi minutkin. Jossain epätodellisissa
        ajatuksissani toivoin, että kuolisin yht'aikaa puolisoni kanssa. Elämä, jossa ei enää
        ole mitään odotettavaa on lohdutonta, toivotonta.
        Se on turhaa elossaoloa kipeän kaipauksen kanssa, joka ei koskaan hellitä.
        Nm. 74v.


    • Anonyymi

      Minulle kuolleen puolison vaatteiden pois antaminen oli osa surutyötä. Se auttoi uuden elämäntilanteen uskomisessa ja hyväksymisessa. Tästä on jo useita vuosia, en ole puolisoni vaatteita kaivannut mutta ihmistä itseään kylläkin joissakin tilanteissa.

    • Anonyymi

      Isä kuoli 15 vuotta sitten. Ei heti hävitetty tavaroita. Edelleenkin on osa isän tavaroita tallessa vaikka isän kuolemasta on jo 15 vuotta. Minulla on tietokoneen tulostimen pöytänä isän yöpöytä. Yöpöydän laatikossa on muutama isän tavara. On mm. isän lukulasit ja kotiavain. Äiti asui vielä 6 vuotta heidän yhteisessä asunnossa. Kotiavaimella ei pääse siihen kerrostalon asuntoon enää missä isä asui. Taloon tehtiin lukitusremontti isän kuoleman jälkeen.

    • Anonyymi

      🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

      🍑 K­­u­­u­­­m­­­a­t­­­ ­t­­y­t­­ö­­t­­ ­o­­­d­­o­­­t­t­­­a­­v­­­­­a­­t­­ ­­s­i­­­n­u­a­ -> https://us4.fun/kissgirl?18300875

      🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

    • Anonyymi

      En ole heittänyt kaikkia pois vieläkään. En pysty. En halua ja miksi pitäisi jos ei halua ? Menetyksestä on kolmisen vuotta.

    • Anonyymi

      Jouduin muuttamaan ja heittämään suurimman osan tavaroista pois.
      Se oli äärettömän vaikeaa.

    • Anonyymi

      On ylivoimaisen vaikeaa heittää pois vaatteita ja tavaroita.
      En ole kyennyt. Joitakin vaatteita olen antanut, jos jollakin on
      tarve.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko mokannut?

      Oletko omasta mielestäsi mokannut jotain kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      182
      2128
    2. Oletko ymmärtänyt

      Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?
      Ikävä
      164
      1846
    3. Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin

      "Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I
      Perussuomalaiset
      46
      1816
    4. Ottaisitko miten

      Kaivattusi?
      Ikävä
      123
      1523
    5. Liian paljon hylättyjä ääniä

      Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus
      Maailman menoa
      171
      1341
    6. Ikäero suhteessa

      Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia
      Parisuhde
      62
      1338
    7. Tiedän kyllä sen

      Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen
      Ikävä
      76
      1166
    8. Ärsyttää et olet

      Niin välinpitämätön suhteeni
      Ikävä
      71
      1001
    9. Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat

      Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P
      Ähtäri
      29
      987
    10. Tämä Kuhmon valtuusto

      Pöh, sanon minä.
      Kuhmo
      15
      939
    Aihe