Kaikki muistuttaa hänestä. Rakkaasta ihmisestä. Tuottaa tuskaa heittää tavaroita pois. Onko parempi tehdä se heti mahdollisimman pian vai myöhemmin ? Luopumisen tuska ja suru murskaa ihmisen muutenkin.
Miten pian olette kyenneet heittämään läheisen henkilökohtaiset tavarat pois ?
Anonyymi-ap
21
268
Vastaukset
- Anonyymi
Sitä voi varmasti alkaa tehdä pikkuhiljaa heti, kun siltä tuntuu. Siis kun tuntuu, että vaatteita tms ei tarvita, kun ei läheistäkään ole.
Eräs leskirouva hautasi maahan miehensä kellon pois tikittämästä, kun ei sitä miestäkään enää ollut. No, olemme erilaisia. Jollekulle toiselle puolison kello olisi ollut melkein elävä muisto rakkaasta.
Itse luovuin miesvainajan vaatteista muutaman kuukauden kuluttua kuolemasta. Muuta tavaraa sai lähteä vähitellen, ja kun muutin itsekin toiseen kotiin, vain joitakin pikku esineitä pääsi mukaan muistoksi. Lapsi tietysti sai ottaa, mitä halusi.
Yhteisen kodin kalusteita ym kodin tavaraa on käytössäni edelleen uudessakin kodissani.
Mitään suurta tuskaa puolison tavaroista luopuminen ei tuottanut missään vaiheessa. Tavara on vain tavaraa. Puolison muisto elää sydämessä. - Anonyymi
On se vaan niin vaikea heittää tavaroitakin pois, moniin liittyy
esim. muistoja. Ei kykene heittämään edes vaatteita pois.
Vaikka ne ovat vain materiaa sekin on osa luopumista. - Anonyymi
Jo kohta 4 vuotta tulee täyteen läheisen kuolemasta eikä vieläkään ole heitetty hänen vaatteitaan pois.
- Anonyymi
Varmaan suurin syy tähän on se ettei ole ollut mikään pakko tehdä näin ainakaan vielä. Enemmänkin siis laiskuudesta kyse kuin siitä ettei kykenisi luopumaan vainajan vaatteista.
- Anonyymi
Onko edesmenneen läheisen tavaroiden pois laittaminen jokin automaatio?
Joka tapahtuu joka tapauksessa?
En vois nyt kuvitellakkaan heittäväni mieheni tavaroita pois, jos hän nyt kuolisi.
Äitini heitti isäni tavaroita pois ja niitä sai sitten pelastella roskiksista, mutta
äitini oli muistisairas ja heitteli pois tavaraa, jota ei tunnistanut omakseen.- Anonyymi
Elämä kulkee ja kuljettaa monella tavalla. Itse rakastuin mieheen, jonka vaimo oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin. Mieskin rakastui minuun. Noin vuoden kuluttua ensitapaamisesta menimme naimisiin.
Kun suhteen alussa ensimmäisen kerran menin hänen kotiinsa, näkyvillä ei ollut jälkeäkään edesmenneestä vaimosta. Se oli kohteliasta. Toki niitä jälkiä ja joitakin tavaroita sittemmin tuli esiin. Yhdessä kävimme hänen vaimonsa haudallakin vuosikaudet. Nyt käyn yksin mieheni haudalla.
Mieheni kuoleman jälkeen olen muuttanut pienempään kotiin. Täällä ei juurikaan ole hänen henkilökohtaisia tavaroitaan, ei varsinkaan vaatteita, jotka päätyivät Pelastusarmeijaan ja Konttiin. - Anonyymi
Kullakin on oma tapansa näissäkin asioissa ja se mikä,sopii yhdelle ei ehkä sovimtoiselle. Siis kaikki tavat ovat oikeita sille jota asiat koskee
- Anonyymi
Itse en lainkaan ymmärrä tuota, miksi rakkaan edesmenneen ihmisen vaatteista, ym tavaroista pitäisi luopua? Vaikeaa käsittää, tuota asiaa, kun ei ole itse kokenut.
En voi kuvitellakkaan luopuvani mistään edesmenneen läheisen tavaroista.
Sehän on sama, kuin heittäisisi edesmennen rakkaan itsensä samalla pois.
Onko vainajan tavaroiden pois heittäminen vaan jokin tapa, joka jotenkin
vaaditaan tehtäväksi? Vähän samaan tapaan kuin se kulunut fraasi ok-talosta, Volvosta, kultaisesta noutajasta, että pitää olla nuo em. jutut ja onko vainajan
tavaroiden hävittäminen samanlainen juttu, joka pitää vaan tehdä, että olisi
yhteiskunnallisesti hyväksyttävä?Että sukulaiset ja ystävät muuten ihmettelee
jos säilyttää vainajan tavaroita.- Anonyymi
Kerrostaloasunnossa voi olla paikat tupaten täynnä tavaraa. Kun seinät eivät veny, niin järkevälle voi juolahtaa mieleen, että turhaa tavaraa, jolla ei ole käyttöä, voisi viedä vaikka Konttiin. Tulisi kotiin vähän tilaa.
Harvinaista ei ole myöskään, että leski jonkin ajan kuluttua muuttaa pienempään asuntoon. Kuka silloin kuljettaa mukanaan tavaraa, jolle ei ole käyttöä ja jolle ei ole paikkaakaan pienemmässä kodissa.
Kyllä ne on ihan käytännön syyt, kun panee luopumaan vainajan vaatteista ja muusta tavarasta, joilla ei tee mitään. Itse näkisin, että kyseessä on myös surutyö ja uuteen tilanteeseen opetteleminen. - Anonyymi
Ei kai sinun ole pakko ymmärtääkään jos sinä haluat pitää hänen tavaroitaan jäljellä niin se on sinun tapasi, joku toinen taas ajattelee ihan toisella tavalla .
Itse en halua pitää kodissa tavaroita joita ei kukaan käytä eikä tule käyttämäänkään.
Olen toki jättänyt muutaman vaatekappaleen muistoksi , mutta miksi olisin säilyttänyt kaikki hänen vaatteensa , siihen ei ole mitään syytä käytännössä ainoastaan tunnetasolla .
- Anonyymi
Ei vaatteitten poisheitto ole välttämätöntä, ellei joudu muuttamaan,
vaikkapa pienempää asuntoon.- Anonyymi
Miksi niitä vaatteita pidetään silloin kun niille ei ole enää käyttäjää .
- Anonyymi
Tai Hus.n apinoiden hoitoon ?
- Anonyymi
Minä tein viikon päästä suur siivouksen suruni vallassa ja jätin muutaman tavaran jäljelle muistoksi . Joten siitä alkoi minun oma elämäni ilman sitä toista jonka kuolema korjasi . Ajattelin että jos en heti tee siivousta niin tulen ehkä vaan pitkittämään prosessia ja siivous jää kokonaan tekemättä
Joten kaikilla meillä on oma tapamme hoidella nämä asiat ja kaikki tavat ovat hyväksyttäviä - Anonyymi
Aluksi tuntui ettei voi luopua puolison tavaroista ikinä, jotenkin ajattelin että se olisi loukkaus häntä kohtaan jos luovun hänen tavaroistaan. Pikku hiljaa aika tehnyt tehtävää mielessäni, meni 2,5vuotta kunnes aika oli kypsä ja poistin vaatekaapista hänen vaatteensa. Yksi sadepäivä poltin hänen vaatteensa nuotiossa, kun olin työn tehnyt ja tulin sisälle yhteiseen kotiimme purskahdin itkuun, itkin ja huusin, kai se oli luopumisen tuskaa. Edelleen kaipaan häntä, menetys tuntuu liian suurelta. Mutta pakko jatkaa elämää kun ei muuta voi.
- Anonyymi
Menetys on liian suuri. Ei siitä toivu koskaan, ei saa rauhaa sieluun eikä sydämeen,
mutta pakko on jatkaa, vaikka toivoisi mieluummin kuolevansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menetys on liian suuri. Ei siitä toivu koskaan, ei saa rauhaa sieluun eikä sydämeen,
mutta pakko on jatkaa, vaikka toivoisi mieluummin kuolevansa.Minä odotan, että kuolema armahtaisi minutkin. Jossain epätodellisissa
ajatuksissani toivoin, että kuolisin yht'aikaa puolisoni kanssa. Elämä, jossa ei enää
ole mitään odotettavaa on lohdutonta, toivotonta.
Se on turhaa elossaoloa kipeän kaipauksen kanssa, joka ei koskaan hellitä.
Nm. 74v.
- Anonyymi
Minulle kuolleen puolison vaatteiden pois antaminen oli osa surutyötä. Se auttoi uuden elämäntilanteen uskomisessa ja hyväksymisessa. Tästä on jo useita vuosia, en ole puolisoni vaatteita kaivannut mutta ihmistä itseään kylläkin joissakin tilanteissa.
- Anonyymi
Isä kuoli 15 vuotta sitten. Ei heti hävitetty tavaroita. Edelleenkin on osa isän tavaroita tallessa vaikka isän kuolemasta on jo 15 vuotta. Minulla on tietokoneen tulostimen pöytänä isän yöpöytä. Yöpöydän laatikossa on muutama isän tavara. On mm. isän lukulasit ja kotiavain. Äiti asui vielä 6 vuotta heidän yhteisessä asunnossa. Kotiavaimella ei pääse siihen kerrostalon asuntoon enää missä isä asui. Taloon tehtiin lukitusremontti isän kuoleman jälkeen.
- Anonyymi
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
🍑 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18300875
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692247
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012073- 781688
- 781506
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411500- 101397
- 311364
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521258Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621200Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179