Miten pian olette kyenneet heittämään läheisen henkilökohtaiset tavarat pois ?

Anonyymi-ap

Kaikki muistuttaa hänestä. Rakkaasta ihmisestä. Tuottaa tuskaa heittää tavaroita pois. Onko parempi tehdä se heti mahdollisimman pian vai myöhemmin ? Luopumisen tuska ja suru murskaa ihmisen muutenkin.

35

1234

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Sitä voi varmasti alkaa tehdä pikkuhiljaa heti, kun siltä tuntuu. Siis kun tuntuu, että vaatteita tms ei tarvita, kun ei läheistäkään ole.

      Eräs leskirouva hautasi maahan miehensä kellon pois tikittämästä, kun ei sitä miestäkään enää ollut. No, olemme erilaisia. Jollekulle toiselle puolison kello olisi ollut melkein elävä muisto rakkaasta.

      Itse luovuin miesvainajan vaatteista muutaman kuukauden kuluttua kuolemasta. Muuta tavaraa sai lähteä vähitellen, ja kun muutin itsekin toiseen kotiin, vain joitakin pikku esineitä pääsi mukaan muistoksi. Lapsi tietysti sai ottaa, mitä halusi.

      Yhteisen kodin kalusteita ym kodin tavaraa on käytössäni edelleen uudessakin kodissani.

      Mitään suurta tuskaa puolison tavaroista luopuminen ei tuottanut missään vaiheessa. Tavara on vain tavaraa. Puolison muisto elää sydämessä.

    • Anonyymi

      On se vaan niin vaikea heittää tavaroitakin pois, moniin liittyy
      esim. muistoja. Ei kykene heittämään edes vaatteita pois.
      Vaikka ne ovat vain materiaa sekin on osa luopumista.

      • Anonyymi

        Esim juuri vaatteiden poistaminen. On monelle vaikeaa. Ja kun niitä ei heitä pois niin pitkittäö vaan surua .itse jätin ainoastaan miehen paidan jossa on muistorikas teksti, ja takin joka oli talvisin kun mentiin pujottelemaan . Siinä kaikki .muita tavaroita lapsille ja lasten lapsille .
        Niin että itse en haluaisi olla kiinni vaatteissa ja tavaroissa vaan siksi että ne ovat kuuluneet puolisolle . Enkä usko että hänkään olisi toivonut että viljellen suruani tavaroilla millä ei ole merkitystä,. Sillä se rakkaus oli ainoastaan siihen ihmiseen .
        Surutyö on kuitenkin niin erilaista kaikille. On tehtävä itselleen selväksi surun ja itsesäälin ero sittenhän on niin että kaikki ihmiset tulevat saamaan surua elämänsä aikana niin että kukaan ei olemuksen maailmassa joilla on suru sydämmessä. On jotenkin vaan kyettävä jatkamaan elämäänsä niillä edellytyksillä mitä on vaikka sitä toista ei enää ole .


    • Anonyymi

      Jo kohta 4 vuotta tulee täyteen läheisen kuolemasta eikä vieläkään ole heitetty hänen vaatteitaan pois.

      • Anonyymi

        Varmaan suurin syy tähän on se ettei ole ollut mikään pakko tehdä näin ainakaan vielä. Enemmänkin siis laiskuudesta kyse kuin siitä ettei kykenisi luopumaan vainajan vaatteista.


    • Anonyymi

      Onko edesmenneen läheisen tavaroiden pois laittaminen jokin automaatio?
      Joka tapahtuu joka tapauksessa?
      En vois nyt kuvitellakkaan heittäväni mieheni tavaroita pois, jos hän nyt kuolisi.
      Äitini heitti isäni tavaroita pois ja niitä sai sitten pelastella roskiksista, mutta
      äitini oli muistisairas ja heitteli pois tavaraa, jota ei tunnistanut omakseen.

      • Anonyymi

        Elämä kulkee ja kuljettaa monella tavalla. Itse rakastuin mieheen, jonka vaimo oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin. Mieskin rakastui minuun. Noin vuoden kuluttua ensitapaamisesta menimme naimisiin.

        Kun suhteen alussa ensimmäisen kerran menin hänen kotiinsa, näkyvillä ei ollut jälkeäkään edesmenneestä vaimosta. Se oli kohteliasta. Toki niitä jälkiä ja joitakin tavaroita sittemmin tuli esiin. Yhdessä kävimme hänen vaimonsa haudallakin vuosikaudet. Nyt käyn yksin mieheni haudalla.

        Mieheni kuoleman jälkeen olen muuttanut pienempään kotiin. Täällä ei juurikaan ole hänen henkilökohtaisia tavaroitaan, ei varsinkaan vaatteita, jotka päätyivät Pelastusarmeijaan ja Konttiin.


      • Anonyymi

        Kullakin on oma tapansa näissäkin asioissa ja se mikä,sopii yhdelle ei ehkä sovimtoiselle. Siis kaikki tavat ovat oikeita sille jota asiat koskee


    • Anonyymi

      Itse en lainkaan ymmärrä tuota, miksi rakkaan edesmenneen ihmisen vaatteista, ym tavaroista pitäisi luopua? Vaikeaa käsittää, tuota asiaa, kun ei ole itse kokenut.
      En voi kuvitellakkaan luopuvani mistään edesmenneen läheisen tavaroista.
      Sehän on sama, kuin heittäisisi edesmennen rakkaan itsensä samalla pois.
      Onko vainajan tavaroiden pois heittäminen vaan jokin tapa, joka jotenkin
      vaaditaan tehtäväksi? Vähän samaan tapaan kuin se kulunut fraasi ok-talosta, Volvosta, kultaisesta noutajasta, että pitää olla nuo em. jutut ja onko vainajan
      tavaroiden hävittäminen samanlainen juttu, joka pitää vaan tehdä, että olisi
      yhteiskunnallisesti hyväksyttävä?Että sukulaiset ja ystävät muuten ihmettelee
      jos säilyttää vainajan tavaroita.

      • Anonyymi

        Kerrostaloasunnossa voi olla paikat tupaten täynnä tavaraa. Kun seinät eivät veny, niin järkevälle voi juolahtaa mieleen, että turhaa tavaraa, jolla ei ole käyttöä, voisi viedä vaikka Konttiin. Tulisi kotiin vähän tilaa.

        Harvinaista ei ole myöskään, että leski jonkin ajan kuluttua muuttaa pienempään asuntoon. Kuka silloin kuljettaa mukanaan tavaraa, jolle ei ole käyttöä ja jolle ei ole paikkaakaan pienemmässä kodissa.

        Kyllä ne on ihan käytännön syyt, kun panee luopumaan vainajan vaatteista ja muusta tavarasta, joilla ei tee mitään. Itse näkisin, että kyseessä on myös surutyö ja uuteen tilanteeseen opetteleminen.


      • Anonyymi

        Ei kai sinun ole pakko ymmärtääkään jos sinä haluat pitää hänen tavaroitaan jäljellä niin se on sinun tapasi, joku toinen taas ajattelee ihan toisella tavalla .
        Itse en halua pitää kodissa tavaroita joita ei kukaan käytä eikä tule käyttämäänkään.
        Olen toki jättänyt muutaman vaatekappaleen muistoksi , mutta miksi olisin säilyttänyt kaikki hänen vaatteensa , siihen ei ole mitään syytä käytännössä ainoastaan tunnetasolla .


      • Anonyymi

        Niin, sinä ajattelet sillä tavalla , ihan vaan siksi kun et ole kokenut asiaa itse.
        Surussa on monia vivahteita , jos jää kiinni tavaroihin niin siinäpä sitten jää.
        Jokaisen valinta . Ne jotka pääsevät susta. Nopeimmin ohitse , mikä ei tarkoita että olisi unohtanut rakastaan, vaan uusi elämä alkaa jokaisella erintavalla .
        Itse en voinut edes ajatella että vaalisin hänen vaatteitaan kaapeissani . Tietysti on pari esinettä jotka olen jättänyt pieneksi muistoksi ajalta kun olin onnellinen . Vaatteet meni tarvitseville , ja tavaroita jälkikasvulle . Niin että silti hän on ajatuksissa joka päivä. Ja paljon on tilanteita joissa ajattelen että jos hän eläisi niin , osaisi korjata jonkun asian mitä itse en osaa . Mutta ne ajatukset eivät mitenkään auta tilannetta. Jossa juuri sillä hetkellä olen.
        Mutta kuten sanottu, kukin tavalla , juuri siksi että olemme erilaisia . Ja etukäteen ei kukaan edes tiedä miten tukee reagoimaan


    • Anonyymi

      Ei vaatteitten poisheitto ole välttämätöntä, ellei joudu muuttamaan,
      vaikkapa pienempää asuntoon.

      • Anonyymi

        Miksi niitä vaatteita pidetään silloin kun niille ei ole enää käyttäjää .


    • Anonyymi

      Tai Hus.n apinoiden hoitoon ?

    • Anonyymi

      Minä tein viikon päästä suur siivouksen suruni vallassa ja jätin muutaman tavaran jäljelle muistoksi . Joten siitä alkoi minun oma elämäni ilman sitä toista jonka kuolema korjasi . Ajattelin että jos en heti tee siivousta niin tulen ehkä vaan pitkittämään prosessia ja siivous jää kokonaan tekemättä
      Joten kaikilla meillä on oma tapamme hoidella nämä asiat ja kaikki tavat ovat hyväksyttäviä

    • Anonyymi

      Aluksi tuntui ettei voi luopua puolison tavaroista ikinä, jotenkin ajattelin että se olisi loukkaus häntä kohtaan jos luovun hänen tavaroistaan. Pikku hiljaa aika tehnyt tehtävää mielessäni, meni 2,5vuotta kunnes aika oli kypsä ja poistin vaatekaapista hänen vaatteensa. Yksi sadepäivä poltin hänen vaatteensa nuotiossa, kun olin työn tehnyt ja tulin sisälle yhteiseen kotiimme purskahdin itkuun, itkin ja huusin, kai se oli luopumisen tuskaa. Edelleen kaipaan häntä, menetys tuntuu liian suurelta. Mutta pakko jatkaa elämää kun ei muuta voi.

      • Anonyymi

        Menetys on liian suuri. Ei siitä toivu koskaan, ei saa rauhaa sieluun eikä sydämeen,
        mutta pakko on jatkaa, vaikka toivoisi mieluummin kuolevansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menetys on liian suuri. Ei siitä toivu koskaan, ei saa rauhaa sieluun eikä sydämeen,
        mutta pakko on jatkaa, vaikka toivoisi mieluummin kuolevansa.

        Minä odotan, että kuolema armahtaisi minutkin. Jossain epätodellisissa
        ajatuksissani toivoin, että kuolisin yht'aikaa puolisoni kanssa. Elämä, jossa ei enää
        ole mitään odotettavaa on lohdutonta, toivotonta.
        Se on turhaa elossaoloa kipeän kaipauksen kanssa, joka ei koskaan hellitä.
        Nm. 74v.


    • Anonyymi

      Minulle kuolleen puolison vaatteiden pois antaminen oli osa surutyötä. Se auttoi uuden elämäntilanteen uskomisessa ja hyväksymisessa. Tästä on jo useita vuosia, en ole puolisoni vaatteita kaivannut mutta ihmistä itseään kylläkin joissakin tilanteissa.

    • Anonyymi

      Isä kuoli 15 vuotta sitten. Ei heti hävitetty tavaroita. Edelleenkin on osa isän tavaroita tallessa vaikka isän kuolemasta on jo 15 vuotta. Minulla on tietokoneen tulostimen pöytänä isän yöpöytä. Yöpöydän laatikossa on muutama isän tavara. On mm. isän lukulasit ja kotiavain. Äiti asui vielä 6 vuotta heidän yhteisessä asunnossa. Kotiavaimella ei pääse siihen kerrostalon asuntoon enää missä isä asui. Taloon tehtiin lukitusremontti isän kuoleman jälkeen.

    • Anonyymi

      🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

      🍑 K­­u­­u­­­m­­­a­t­­­ ­t­­y­t­­ö­­t­­ ­o­­­d­­o­­­t­t­­­a­­v­­­­­a­­t­­ ­­s­i­­­n­u­a­ -> https://us4.fun/kissgirl?18300875

      🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

    • Anonyymi

      En ole heittänyt kaikkia pois vieläkään. En pysty. En halua ja miksi pitäisi jos ei halua ? Menetyksestä on kolmisen vuotta.

    • Anonyymi

      Jouduin muuttamaan ja heittämään suurimman osan tavaroista pois.
      Se oli äärettömän vaikeaa.

    • Anonyymi

      On ylivoimaisen vaikeaa heittää pois vaatteita ja tavaroita.
      En ole kyennyt. Joitakin vaatteita olen antanut, jos jollakin on
      tarve.

    • Anonyymi

      Silloin kun itsestä tuntuu, että voi sen tehdä. Ei ole pakko ollenkaan.

      • Anonyymi

        Jos on tilaa säilyttää, miksei voisi säilyttää.
        Suurin osa tavaroista ei ole ikuisia ja alkaa ummehtua komeroissa. Ne raskii heittää pois siinä vaiheessa.
        Tavaroiden lajittelu on hyvää surutyötä, jos sitä ei ole kohtuuttomasti. Työtä voi tehdä pikkuhiljaa. Kevätsiivous kerrallaan.


    • Anonyymi

      Minusta jokainen voisi itsekin jo eläessään ajatella, mitä jälkeensä jättää perillisten taakaksi. Onko esimerkiksi vuosikymmenten likaiset vaatteet tarpeen kenellekään?

    • Anonyymi

      Jos on tilaa ja halua säilyttää edesmenneen tavarat ja vaatteet, niin miksi niitä pitäisi pois heittää? On oma asiasi, mitä kotonasi säilytät.

      Useimmilla kuitenkin tulee eteen sellaisia muutoksia elämässä, että on luovuttava yhdestä jos toisestakin asiasta. Vainajan vaatteet luulisi olevan siitä keveimmästä päästä verrattuna vaikka oman terveyden menetykseen ja siitä johtuviin seurauksiin.

    • Anonyymi

      Rakkaan läheisen vaatteita ja muita tavaroita on hirveän vaikea heittää pois.

      • Anonyymi

        Eihän mitään vaatteita pois tarvitse heittää. Parempi antaa tarvitseville vaikka Pelastusarmeijaan. Tai laittaa UFF-laatikkoon tai vastaavaan. Joku antaa vaatteita ja tavaraa sukulaisille ja ystäville, jos näille kelpaa. Joku vie kirpputorille ja myy, minkä voi saada kaupaksi.

        Toisaalta jos tilaa riittää, niin omissa tiloissa saa tietysti säilyttää, mitä haluaa. Itse en kauhean tunteellisesti suhtautuisi tavaraan. Jokunen rakas muistoesine ja valokuvia toki on ollut kiva säilyttää.


      • Anonyymi

        Olen säilyttänyt paljon, mutta itken paljon, kun painan hänen paitansa poskelleni.


    • Anonyymi

      Itselläni on sellainen arkku, onkose nyt sellainen morsiusarkku vai mikä, sellainen punainen kukilla kuvioitu n 60l vetoinen kuin aarrearkku.
      Laitoin sinne vaimoni tavaroita, korut, joitakin muistoesineitä asiakirjat yms.
      Arkun koko rajoittaa kätevästi ettei tule säilytettyä liikaa tavaraa.
      Jos jotakin tarvitsen niin tiedän tarkan paikan missä ne ovat ja jää myös lapsille jotakin jos he jossain vaiheessa haluavat.
      En asu enään yhteisessä kodissamme vaan siihen on muutanut nuorii lapsistani jolla oma perhe.

    • Anonyymi

      Kullakin oma tyylinsä, toiset heittävät heti , toiset odottavat oikeaa hetkeä siihen .
      Itse säilyttänyt pari tavaraa muistona ajasta milloin Oi onnellinen .

    • Anonyymi

      Kun isoveljeni kuoli hän oli 18vuotias minä olin tällöin 12vuotias. Isoveli oli mulle todella läheinen jaettiin kaikki vaikka oli meillä sellainen 6vuotta ikäeroa. Kuoleman jälkeen 4kk kukaan perheestäni ei pystynyt avata veljeni jamin huoneen ovea. Ovi oli kiinni 4kk kunnes se avattiin ja alettiin raivaamaan jamin tavaroita. Säästettiin jokainen muutamia tavaroita jotka muistutti meitä parhaiten jamista.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sanna niin nättinä Amsterdamin Business Foorumilla

      Upeasti edustaa taas Suomea ulkomailla meidän kansainvälinen superstaramme. Miksei persuilla ole ketään siedettävän näk
      Maailman menoa
      158
      9874
    2. Stubb jo paljon tunnetumpi kuin kaikki persut yhteensä

      Nyt on aika ottaa mittaa tunnettavuudesta, herrat ja narrit! Joku tuolla toisessa ketjussa väitti, että "persujen rivimi
      Maailman menoa
      2
      9491
    3. Työeläkkeiden maksaminen on lopetettava

      Suomen talous on palkansaajien vuosikausia heikentyneen ostovoiman vuoksi niin kuralla, että palkkasumman jakamisessa ta
      Maailman menoa
      130
      7966
    4. Sofia Virran pahoinpitelyä puolustetaan netissä

      HS soitti Virran pahoinpitelyä puolustaneille https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011516353.html
      Maailman menoa
      261
      7508
    5. Purra tekee hyvää työtä, me suomalaiset haluamme että hän jatkaa myös

      seuraavan hallituksen valtiovarainministerinä. Kovina aikoina pitää olla kova.
      Maailman menoa
      123
      6167
    6. Koska Minja Koskela ja Sofia Virta kääntyy islamiin?

      Sekä vihreät että vasurit selvästi pitävät islamista ja muslimeista, varsinkin naiset, joten voidaan olettaaa että nuo k
      Maailman menoa
      87
      5967
    7. Persu Keskisarja on politiikan Uuno Turhapuro

      Asiantuntija luonnehtii Keskisarjaa Trumpin ajan Turhapuroksi, joka ärsyttää kokoomusta. – Keskisarjan känni-imago j
      Maailman menoa
      53
      5779
    8. Stubb jo paljon tunnetumpi ja arvostetumpi maailmalla, kuin Marin koskaan

      Stubb tekee sitä työtä mitä pitää, hän ei koreile vaatteilla eikä ole baareissa räkäposkella kuten Marin. Marininhan pit
      Maailman menoa
      94
      4841
    9. Oikeistohallitusten aikaan saannokset.

      Holkerin touhujen seurauksena lama. Aho jatkoi tuhoa osaamattomuudellaan. Katainen ja alkoi talouden alamäki. Sipilä ja
      Maailman menoa
      14
      3917
    10. Pelle Miljoona, 70, saa harvinaista taiteilijaeläkettä - Tämän suuruinen eläke on kuussa!

      Pelle Miljoona on kyllä symppis! Peace! Suomen punk-konkari Pelle Miljoona on yksi syksyn Vain elämää -kauden artisteist
      Vain elämää
      54
      1444
    Aihe