HS-analyysi Stubbista

Nykyaikainen johtaja kuuntelee, kannustaa ja muuttaa tarvittaessa mieltään. Olisiko presidenttiys jo aika tuoda tähän aikaan?

Saska Saarikoski HS
5.3. 18:00


Alexander Stubb on ensim­mäistä viikkoa tasa­vallan presi­denttinä. Varmaan outo tunne. Äsken vielä Alex, tänään herra tasa­vallan presidentti. Miten tässä näin kävi?

Hämmästys näkyi Stubbista virkaan­astujaisissa. Vanha presidentti Sauli Niinistö veti seremoniat läpi rutiinilla, mutta Stubb vilkuili uteliaana ympärilleen kuin tallentaakseen kaiken muistojensa kirjaan.

Sellainen luonnonlapsi Stubb oli pääministerinäkin. Innostuessaan hän asettui vaikka tikkatauluksi, mutta jos jokin oli Stubbista tylsää, ei hän sitäkään salaillut. Joidenkin mielestä Stubb ei ollut tarpeeksi pääministerimäinen. Itse ajattelin, että hän oli ilahduttavan normaali. Toivottavasti hän on sellainen myös presidenttinä.

HELPPOA siitä ei tule. Vielä ministerivuosinaan Niinistö tunnettiin vauhdikkaana veijarina, mutta 12 presidenttivuoden jälkeen ihmistä ei enää erottanut instituutiosta. Viimeisessä puheessaan Niinistö puhui kokemastaan ”kansan kosketuksesta” tavalla, joka toi enemmän mieleen alamaistensa hyväntahtoisuudesta liikuttuneen monarkin kuin tolkun suomalaisen.

Nyt nämä saappaat odottavat Stubbia. Uudella presidentillä on sotilaallinen ryhti, kansainvälinen tyyli ja edustava perhe, joten hänen on halutessaan helppo täyttää suomalaisten presidenttiodotukset. Kiusaustakin varmasti on, koska kansansuosio antaa vaikutusvaltaa. Presidentti Niinistöllä oli valtaoikeuksiaan enemmän valtaa, koska poliitikot mutta myös media varoivat vastustamasta suosittua presidenttiä.

PRESIDENTTI on Suomessa vahva auktoriteetti. Selvintä se on ollut ulkopolitiikassa, jossa presidentit ovat usein edustaneet tiettyä linjaa, kuten ”aktiivista vakauspolitiikkaa”.

Kun Suomen linja on sidottu presidenttiin, presidentti ei oikein voi olla väärässä. Jos sellainen epäilys syntyisi, presidentin olisi päättäväisesti se torjuttava. Ulkopolitiikasta presidentillinen erehtymättömyys on valunut sisäpolitiikkaan, onhan kyse yhdestä ja samasta ihmisestä. Tällä tavalla presidenttiys on ylläpitänyt suomalaisen yhteiskunnan autoritaarista juonnetta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että suomalaiset luottavat auktoriteetteihin vaan eivät omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Kansansuosio antaa vaikutusvaltaa.
Stubbilla olisi nyt tilaisuus viedä presidenttiyttä nykyaikaan, jossa johtaminen ei perustu auktoriteetin puolustamiseen vaan kykyyn toimia epävarmuuden keskellä. Siinä auttaa, jos osaa kuunnella, oppia virheistään ja nauraakin itselleen. Sellaisen Stubbin näimme vaalikampanjassa, toivottavasti näemme hänet myös presidenttinä.