Australianpaimenkoira

Meillä on kuusi vuotias koiruli ja täydellisesti maailman ihanin, sielukkain ja viisain koira. Kerrostalossa ei hauku (asunut ikänsä kerrostalossa) - mökillä vartioi tonttia eli haukkuu esim. veneen saapuessa rantaan tai jonkun rymytessä lähimetsässä, lopettaa pyydettäessä. Ei ole ikinä tuhonnut mitään, rauhallinen ja kontaktia ottava, helposti koulutettava, lukee ihmisiään hienosti - joskus olen ihan varma siitä, että se lukee ajatuksia :-) Meillä on harrastettu aiemmin agilityä ja tottista ihan omaksi huviksi, mutta alun peruskoulutuksen jälkeen koira ei tunnu kaipaavan mitään 24/7 aktivointia tai harrastamista - puuhaillaan mitä milloinkin ja tietysti lenkkeillään ahkerasti, vaellellaan metsissä ja niityillä. Aktiivinen läsnäolo perheen elämässä ja menoissa tuntuu ihan riittävän. Lasten kanssa ihanteellinen ja täydellinen perhekoirana. Ehkä meidän koiramme on keskiverto aussieta herkkäsieluisempi ja pehmeämpi, mutta meille juuri tällaisena täydellisen sopiva ja ihana koira ja perheenjäsen.

oma kokemus kirjoitti:

Meillä on kuusi vuotias koiruli ja täydellisesti maailman ihanin, sielukkain ja viisain koira. Kerrostalossa ei hauku (asunut ikänsä kerrostalossa) - mökillä vartioi tonttia eli haukkuu esim. veneen saapuessa rantaan tai jonkun rymytessä lähimetsässä, lopettaa pyydettäessä. Ei ole ikinä tuhonnut mitään, rauhallinen ja kontaktia ottava, helposti koulutettava, lukee ihmisiään hienosti - joskus olen ihan varma siitä, että se lukee ajatuksia :-) Meillä on harrastettu aiemmin agilityä ja tottista ihan omaksi huviksi, mutta alun peruskoulutuksen jälkeen koira ei tunnu kaipaavan mitään 24/7 aktivointia tai harrastamista - puuhaillaan mitä milloinkin ja tietysti lenkkeillään ahkerasti, vaellellaan metsissä ja niityillä. Aktiivinen läsnäolo perheen elämässä ja menoissa tuntuu ihan riittävän. Lasten kanssa ihanteellinen ja täydellinen perhekoirana. Ehkä meidän koiramme on keskiverto aussieta herkkäsieluisempi ja pehmeämpi, mutta meille juuri tällaisena täydellisen sopiva ja ihana koira ja perheenjäsen.

Lue lisää

Niin sitä karvaa kyllä lähtee ajoittain - harjausta, harjausta- mutta toisaalta turkki on ilmiömäisen säänkestävä eli pysyy puhtaana ihmeen hyvin. Valkoiset kohdat ja esim. tassut näyttävät todella valkoisilta vaikka ei ole hetkeen pestykään toisin kuin monilla muilla roduilla. Kuraiselta näyttäneet kohdat ovat hetken päästä taas puhtaat ja koira siisti.

oma karva kokemus kirjoitti:

Niin sitä karvaa kyllä lähtee ajoittain - harjausta, harjausta- mutta toisaalta turkki on ilmiömäisen säänkestävä eli pysyy puhtaana ihmeen hyvin. Valkoiset kohdat ja esim. tassut näyttävät todella valkoisilta vaikka ei ole hetkeen pestykään toisin kuin monilla muilla roduilla. Kuraiselta näyttäneet kohdat ovat hetken päästä taas puhtaat ja koira siisti.

Lue lisää

Naapurilla on tollainen. Se alkoi pitää meidän tonttia omanaan ja ajoin sen muutaman kerran pois - siis käskemällä, en uhkaamalla. Jäi kai aluksi omistajalla narut löysälle? Peruutti ja irvisteli (alle 1v). Nyt ei voi sietää silmissään. Tulee kohti kuin olisin pahin vihollinen maailmassa. Aina kun näkee minut omalla tontillanikin saati heidän, on tulossa rähisemään. Ja minä ajan pois edelleen. Meidän tontille ei sovi, isäntiä kuin 1kpl ja emäntiä 1 kpl. Kehityskeskustelut on jo käynnistetty ja luulenpa, että hyvä tästä vielä tulee?

Koiraa eikä koiria vaastaan minulla ei ole mitään, eikä ole koskaan ollut. Harmittaa kun on kaksi kovapäistä sattunut naapuriksi. Jos en asuisi aivan ydinkeskustassa, itselläni olisi ilmeisesti Bouvier.

Tuntuu olevan aika tiukka luonto otuksella. Kuuluu ilmeisesti lajille? Vaikuttaa siltä, että jos rodun ottaa oikeasti ekaksi, niin olis otettava ainakin se pentueen löysin. Muuten voi tulla koiralle lyijyä ennenaikaisesti.

Kyseinen otus on jo purrut yhtä vierasta ja yrittänyt samaa toiselle. Muuten tuntuu olevan ihan vekkuli otus luonteeltaan.