Tulipa tässä vain mieleeni vauvaani hoitaessa, että onkohan kaltaisiani muitakin kuin minä... Monesti sanotaan, että vanhemmat oppivat tuntemaan vauvansa erilaiset itkut.
Minulla on nyt jo kolmas lapsi ja täytyy sanoa etten kyllä vieläkään (tämänkään kanssa) ole oppinut erottamaan aina että milloin vauva voisi itkeä mitäkin! Vauvamme ovat onneksi olleet melko helppoja, ehkä tämä tuorein on vähän erilainen mitä kaksi aikaisempaa.
Vauva esimerkiksi itki syötön jälkeen todella kovasti, yritin vielä tarjota rintaa vaan ei kelvannut, itkee ja itkee niin että kiljuu melkein välillä. Siinä sitä miehen kanssa hyssyteltiin vuoron perään, riisuttiin vaippa, hierottiin masua, tehtiin vaikka mitä ja oltiin varmoja että nyt sitä sattuu ja todella kovasti johonkin. No sitten ajateltiin kokeilla korviketta pullosta, ja niin loppui huuto kuin seinään. Eli vauva itki siis nälkäänsä kuitenkin vaikka ei huolinut ensin rintaa suuhunsa. Tämä nyt oli vain yksi esimerkkitapaus. Toinen voisi olla sellainen, että vauva itkee ja itkee ja oletan että nyt se on taas nälkäinen. Kun vauva saa rinnan suuhunsa, ei edes ime sitä tai imaisee laiskasti kerran - pari ja nukahtaa väsymyksestä saman tien ja voi nukkua monta tuntia, joten tuskin on nälkäänsä huutanut. Mieheni kanssa siitä puhuimmekin, että toisaalta ihanaa sitten kun se vauva-aika on taas ohi ja lapsi oppii puhumaan ja kertomaan itse jos johonkin sattuu tai mikä on huonosti jos kiukuttaa. Silloin tuntee itsensä aina niin avuttomaksi kun kuuntelee vauvan itkua eikä tiedä mikä on hätänä. Onneksi on jo kahdesta vauva-iästä selvitty, joten eiköhän se tuo kolmaskin siinä mene. Ja kerrottakoon vielä, että muuten olen erittäin intuitiivinen ihminen, vaistoan hyvin herkästi toisen ihmisen tunteet ja ajatukset, yms. Jostain syystä en kyllä aina vauvojen ollessa kyseessä pärjää senkään taitoni avulla.
Minulla on nyt jo kolmas lapsi ja täytyy sanoa etten kyllä vieläkään (tämänkään kanssa) ole oppinut erottamaan aina että milloin vauva voisi itkeä mitäkin! Vauvamme ovat onneksi olleet melko helppoja, ehkä tämä tuorein on vähän erilainen mitä kaksi aikaisempaa.
Vauva esimerkiksi itki syötön jälkeen todella kovasti, yritin vielä tarjota rintaa vaan ei kelvannut, itkee ja itkee niin että kiljuu melkein välillä. Siinä sitä miehen kanssa hyssyteltiin vuoron perään, riisuttiin vaippa, hierottiin masua, tehtiin vaikka mitä ja oltiin varmoja että nyt sitä sattuu ja todella kovasti johonkin. No sitten ajateltiin kokeilla korviketta pullosta, ja niin loppui huuto kuin seinään. Eli vauva itki siis nälkäänsä kuitenkin vaikka ei huolinut ensin rintaa suuhunsa. Tämä nyt oli vain yksi esimerkkitapaus. Toinen voisi olla sellainen, että vauva itkee ja itkee ja oletan että nyt se on taas nälkäinen. Kun vauva saa rinnan suuhunsa, ei edes ime sitä tai imaisee laiskasti kerran - pari ja nukahtaa väsymyksestä saman tien ja voi nukkua monta tuntia, joten tuskin on nälkäänsä huutanut. Mieheni kanssa siitä puhuimmekin, että toisaalta ihanaa sitten kun se vauva-aika on taas ohi ja lapsi oppii puhumaan ja kertomaan itse jos johonkin sattuu tai mikä on huonosti jos kiukuttaa. Silloin tuntee itsensä aina niin avuttomaksi kun kuuntelee vauvan itkua eikä tiedä mikä on hätänä. Onneksi on jo kahdesta vauva-iästä selvitty, joten eiköhän se tuo kolmaskin siinä mene. Ja kerrottakoon vielä, että muuten olen erittäin intuitiivinen ihminen, vaistoan hyvin herkästi toisen ihmisen tunteet ja ajatukset, yms. Jostain syystä en kyllä aina vauvojen ollessa kyseessä pärjää senkään taitoni avulla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja kun katselee vauvan muutakin käyttäytymistä eri itkujen aikana niin sekin auttaa tulkitsemaan vauvaa paremmin. Tietysti ihan vastasyntyneellä tämä on aika hankalaa mutta niitä oppii katselemaan hyvinkin pian. Väsynyt vauva vie käden kasvoilleen ja saattaa yrittää hieroa silmiään samalla kitinäitkun ohella. Nälkäitku yleensä voimistuu hyvinkin pian jos apetta ei ala heti kuulumaan, kova nälkäitku on matalaa ja kovaäänistä ja vauvalla saattaa vapista jopa ääni. Seuranpuute on sellaista kitinän ja huhuilun sekoitusta, ja hieman isompi vauva saattaa nostaa jopa hieman alavartaloaan "tarjotakseen" itseään syliin. Kipuitkua en ole vauvallani vielä tunnistanut, meillä kun ei ole kärsitty ollenkaan ilma-eikä masuvaivoista joka on kyllä suorastaan ihmeellistä.