elikkä tilanne on tämmönen.. lapsi on isällään viikonloput.. ja minun ja isäpuolensa kanssa viikot ja välillä enemmänkin.. tyttö on 1v ja 6kk.. olemme uuden miehen kanssa olleet yhdessä puolisen vuotta.... tyttö ei anna isipuolen nukuttaa häntä ollenkaan.. alkaa iana hirveä huuto.. syöttäminen onnistuu harvoin.. tuntuu et itsellä voimat vähenee kun tuntuu että joudun yksin hoitamaan lasta.. alussa sanoin uudelle miehelle et jos haluaa minut niin hänen on opittava ottamaan tytöstä vastuuta kun yhdessä asutaa... mitäs sitten jos tilanne jatkuu tämmöisenä aina..? eikö tyttö hyväksy isäpuoltaan ikinä..?
isipuoli ja lapsi
katji85
111738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä en kyllä ole vaatinut uudelta mieheltäni oikeastaan mitään, mikä tulee lasten hoitoon. En tarkota sitä, ettäkö hän ei saa hoitaa heitä, tai en toivoisi minkäänlaista osallistumista lasten kasvatukseen, päinvastoin. Oon lähestynyt asiaa toiselta kantilta. Olen antanut miehen ottaa oma tyylinsä ja tahtinsa lasten kanssa olemiseen ja heihin totuttelemiseen. Eli en ole varsinaisesti vaatinut mitään, mutta ehdottanut kyllä (esim. lukisitko iltasadun, voitko pilkkoa toisen lapsen ruoan, mitää mieltä olet tosta riidasta tms.).
Mies vaan on sellanen, että helposti juoksee karkuun juuri tollasta asetettua roolia, ja kuka ei juoksisi. Mä oon äitinä joutunu hakemaan omaa äitiyttäni vuosien varrella ja kipuillut sen kanssa. Miten jonkun lapselle uuden ihmisen pitäisi heti haluta ja osata olla lapsen isä/äiti?!?
Lapsesi on vielä kovin pieni, ja moni tuon ikäinen "vieroksuu" jopa omaakin isää, jos äiti kotona ja isä töissä. Suosittelen siis ottamaan lunkimmin, ja olla vaatimatta lapseltakaan mitään ihmeellistä suoriutumista uudessa tilanteessa.
kanssa. Miksi isäpuolen sitten pitää nukuttaa lapsesi? Tai syöttää? Jotenkin tuntuu oudolta, että jos vasta puoli vuotta olette yhdessä olleet (oletteko koko ajan yhdessä asuneet), niin puhut jo isäpuolesta.
Tietysti ymmärrän, että haluaisit, että asiat toimivat niin, että kumpikin aikuinen "saavat oman osansa" lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. puhut, että miehenkin on opittava ottamaan vastuu tytöstä. Asia vain ei ole ihan noin yksinkertainen varsinkin kun tyttösi itse ei anna uuden miehesi häntä hoitaa. Et voi pakottaa, et lasta etkä miestä.
Näin se vaan on valitettavasti usein uusperheissä. Anna lapsellesi ja miehellesi aikaa. Voit olla varma, että jos painostat miestäsi tuolla asialla, hän ennen pitkään lähtee kävelemään.
Voithan lukea näitä juttuja. Oma lapsi ei ole oma lapsi. No, onneksi on niitäkin perheitä joissa puolison lapsia pidetään kuin omia, mutta tuntuu, että harvemmin.
Ainut neuvoni on, että älä painosta ja ole kärsivällinen. Nyt ei ole kysymys pelkästään miehesi haluamisista vaan lapsen myös.
Siis et jaksa hoitaa lastasi, joka lisäksi on viikonloput poissa. Otitko tämän uuden miehen helpottamaan lapsenhoitoa? Onko lapsesta vastuunottaminen syöttämistä ja nukuttamista, ne ovat sinun tehtäväsi, koska lapsi on sinun.
Hänen kuuluu hyväksyä lapsi, mutta sinun kuuluu hoitaa.
Täysin samaa mieltä!
ja kaikki olen itse syöttänyt ja nukuttanut. Vaadit pikkuiseltasi vähän liikaa. Hän ei jaa samoja rakastumisen tunteita kanssasi tähän uuteen isäpuoliehdokkaaseen. Lapselle hän uusi ja outo ja lapsi vaatii aikaa tottuakseen.
Lapsi kitisee ja kiukuttelee, kun vaistoaa sinun olevan vastahankaan.
nyt tuli oikea komentti: äiti joka ajattelee asiaa LAPSEN kannalta. eikä miehen. nuo kaksi aiempaa antavat MIEHELLE aikaa tottua lapseen ja miehet hoitavat sitten kun haluavat. eihän se niin mene. kyse on pienestä lapsesta jolle äiti on se kaikkein tärkein. vaikka olisi biologinen ihan oma isi, niin silti lapsi voi haluta että äiti nukuttaa ja syöttää ym.
on hienoa että isäpuoli haluaa olla lapselle "isä" ja haluaa syöttää ja nukuttaa lasta, mutta antakaa LAPSELLE sitä aikaa totutella ja luoda turvallisuuden tunnetta myös tähän uuteen isiin.
tässä on vielä semmonenki juttu et uus mies ei leiki eikä oikein ota kontaktia lapseen.. joten eihän hän voi mieheen opia luottamaankaan jos mies ei anna tilaisuutta tutustumiseen ja luottamiseen.... kiitos kommenteista.. ehkä tajuan antaa aikaa miehelle ja lapselle toisiinsa tutustumiseen.. tyttö vain sattu olemaan kipeenä aina pri kertaa kuukaudessa.. ja senhän äidit tietää et se on rankkaa kun lapsi kiukuttelee ja mikään ei tunnu olevan hyvin.. ja kylä sen tiedän että lapsi on minun ja minulla on se vstuu omasta lapsestani.. mutta thtoisin että mies edes opettelis tuntemaan ja leikkimään lapseni kanssa jotta he tutustuisivat toisiinsa.. olemme asuneet 3 kuukautta yhdessä.....
Otsikossa jo tulikin mitä mieltä minä olen. 3ssa kuukaudessa ette toisianne ole vielä oppineet tuntemaan(arkielämässä). Tutustukaa siis rauhassa toisiinne.
Jos avomiehelläsi ei ole biolapsia, niin hän voi olla ihmeissään "isyydestään". Kyllä he pikkuhiljaa toisiinsa väkisinkin tutustuvat kun yhdessä asutte.
uusi mies ei tykkääkkään lapsestasi!?! Eikä sitä kiinnosta leikkiä ja olla isänä koska siinä on myös lapsen oma isä tiheeseen tahtiin kuvioissa mukana??
juu tuokin voi tietenkin olla ihan mahdollista et on kyllästyny tähän perhe-elämään....... no saas nähdä.. antaa ajan kulua....
Olen myös tuntenut kohta puolivuotta mahdollisesti tulevan kumppanini ja minulla samanikäinen tyttö. Olen alusta saakka ollut sitä mieltä, että en todellakaan etsi lapselleni isää enkä edes isäpuolta koska hänellä on jo sellainen vaan etsin itselleni miestä ja tasavertaista kumppania, sellaista miestä joka hyväksyy ja osaa huomioida myös lapseni, ottaa vastuuta meidän kaikkien arkipäivästä ja jonka kanssa meidän on hyvä viettää aikaa. Minusta suoraan sanottuna tuntuisi oudolta pyytää häntä nukuttamaan tyttäreni, koska hän on MINUN tyttäreni ja tyttärelleni on tärkeää, että on olemassa tietyt iltarutiinit jotka hän on minun kanssa tottunut hoitamaan. Normaali arjessa kun yhdessä jossain mennään niin huomaan kyllä tyttäreni käytöksestä, että hän on tyytyväinen, onnellinen ja hymyilevä joten siitä osaan päätellä ettei kyse ole mistään hyväksymisestä tai ei-hyväksymisestä...ei kai tuon ikäinen vielä osaa hyväksyä tai olla hyväksymättä! Meillä on periaatteena aina se, että lapsen tarpeet ja asiat menee aikuisten asioiden edelle ja siitä pidetään huoli, että lapsella on hyvä olla. Pikkuhiljaa sitten ehkä vuosien varrella tilanne muuttuu ja asioita tehdään toisin ja lapsikin oppii siihen, että joku muukin voi jotain tehdä kuin äiti!
Sinä olet lapsesi äiti ja hänet tiettävästi halunnut, olet tiennyt myös erotessasi, että YKSIN olet pääasiassa lapsestasi vastuussa joten äläl ruikuta, ei tässä liikaa vapaa-aikaa muillakaan ole, mutta se on vaan tätä elämää!!!!