Vaik tiedän on mahdotonta tää,
että sinut vielä joskus mä nään.
Silti siitä unelmoin
ja iltaisin itken uneen itseni hiljalleen,
sua kaivaten.
Käsi raamatulla sanoa voin,
sua unohda en koskaan mä voi.
Sun lähtösi tuoma suru liikaa painaa,
niin että tahtoisin itsekin olla jo vainaa..
onko tos mitään ainesta? ihan rehellistä kommentia ja vinkkejä,kiitos
että sinut vielä joskus mä nään.
Silti siitä unelmoin
ja iltaisin itken uneen itseni hiljalleen,
sua kaivaten.
Käsi raamatulla sanoa voin,
sua unohda en koskaan mä voi.
Sun lähtösi tuoma suru liikaa painaa,
niin että tahtoisin itsekin olla jo vainaa..
onko tos mitään ainesta? ihan rehellistä kommentia ja vinkkejä,kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta kannattaa kirjoittaa riimillistä tekstiä tai jättää riimit kokonaan pois. Vajaita rampariimejä en kuitenkaan hevin sulata. Sinullahan niitä piisaa:
- tää/nään
- hiljalleen/kaivaten
- voin/voi
Vinkkinä siis joko riimien fiksaus tai poisto.
Sanastotasolla vinkkaisin seuraavaa:
- yhdenmukaista pronominityyli (sinä tai sä, ei ristiin)
- perkaa kliseitä pois (vaik, kyynelsysteemit).
Olihan tämä vitsi, olihan.
Olitko ihan tosissasi sää
Näin kysyn tosissani mää?
Vai vitsikö oli tää
Kuten kysyi hää [edellinen kirjoittaja]?
Tostahan tulee mieleen HIMin Join Me. Aihe ei ole uusi, mutta mitkäpä rakkausrunojen aiheet olisivat? Kyllähän noi riimit ihan rimmaa mutta jotain omituista niissä kyllä oli. En kyllä ymmärrä runoista muutenkaan mitään.
Nuo riimit eivät olleet puhtaita riimejä. Nykyään sellaisia näkee/kuulee tosi harvoin: Kuunnelkaapa joskus esimerkiksi Antti Tuiskua tai muita nuorisoidoleita. Vanhan koulukunnan "oikeita" riimittelyjä löytyy mm. Heikki Salolta, Juicelta, Toivo Kärjeltä ja Maija Vilkkumaalta.
Unohdit mainita Eppu Epänormaalin. Syrjän veljeksillä sana soljuaa.
Kyllä toi runona välttää. Ehkä vähän liian helpot riimitykset ja silti ei rimmaa.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä vaatimaton 4½
T. Sherlokki (c) 2005
Tämä vaikuttaa teini-ikäisen tytön päiväkirjaan kirjoitetulta runolta. Sellaisena se on varmaan tärkeä.
Sille en voi mitään, että lopun säkeet "Sun lähtösi tuoma suru liikaa painaa,
niin että tahtoisin itsekin olla jo vainaa.." herättävät epätoivottavaa hilpeyttä.