Kootaan tähän vain sellaisia tapauksia joissa öykkäri on saanut samalla aikaan...

...jotain vahinkoa myös sivullisille.

Esimerkiksi kun minä olin n. 7-9 vuotias niin läheisessä kerrostalossa asui kaksi kaveriani joista toinen oli yhtä vanha kuin minä (hän oli rinnakkaisluokalla samassa koulussa) ja toinen oli kaksi vuotta meitä vanhempi. Eräänä päivänä kun olimme leikkimässä niin se minun ikäiseni kaveri kutsui meidät heidän autotalliinsa juttelemaan ja aikaa viettämään (heidän autonsa oli sillä hetkellä muualla).

Siinä taloyhtiössä oli sellainen systeemi että talleissa oli vain joka toinen väliseinä, (jokaisella oli tasan yksi tallinaapuri) eli aina kahden perheen avaimilla pääsi samaan avoimeen tilaan ja naapurisopu perustui ilmeisesti luottamukseen (jos vaikka tavaraa häipyi).

No me sitten menimme sisään ja kaveri otti esiin kokoontaitettavat retkeilyjakkarat istuimiksi, mutta valitettavasti niitä oli heillä vain kaksi eikä heillä ollut muutakaan istuinta joten minä jäin ilman paikkaa.

Mutta siinä viereisessä tallissa oli puinen penkki johon oli kasattu jotain kookasta tavaraa, paitsi että penkin päässä oli pieni vapaa tila johon mahduin istumaan. Naapurin puolella oli myös ämpärissä jotain ruskeaa mönjää, vähän niinkuin kuravelliä mutta paksumpaa, ja joukossa myös puukapula jolla sitä oli vissiin sekoitettu.

Siinä juttelun lomassa se kaksi vuotta vanhempi kaveri alkoi sitten huomautella minulle että Ei siinä saa istua. Huom! ei hän  t i e n n y t  saako siinä istua, me lapset emme tunteneet sitä naapuritallin omistajaa lainkaan, mistä lie vain saanut sairaan pakkomielteen ruveta lukemaan lakia nuoremmille, varsinkin kun näki ettei minulle ollut muutakaan istumapaikkaa, eikä hänellä sitäpaitsi ollut mitään osaa eikä arpaa kumpaankaan talliin.

Kun minä sitten vain jatkoin istumista niin kohta hän tuli lähemmäksi ja sanoi iloisesti: "Nousepas hetkeksi ylös niin minä näytän yhden hienon jutun". Kun minä nousin niin hän otti sen puukapulan ja sotki penkin pään sillä mönjällä (ettei minun tekisi mieli siihen enää istua) ja sitten meni viileästi vain takaisin juttelemaan sen itseni ikäisen kaverin kanssa, joka hänkään ei muistaakseni ollut juuri moksiskaan tahritusta penkistä. Tietääkseni kukaan ei tästä myöskään kertonut kenenkään vanhemmille.

Molempien kaverien perheet muuttivat ala-asteen aikana omakotitaloihin toiseen kaupunginosaan enkä ole kumpaakaan tavannut yli 30 vuoteen, enkä koskaan saanut tietää mitä penkin omistaja ajatteli sotkun nähdessään. Oliko nyt sitten parempi että penkki tahreentui kuin että siinä olisi joku vähän aikaa istunut?