Psykologin mukaan sanaa "trauma" tai mielenterveyshäiriöitä käytetään nykyään liian herkästi

Elionrie

Tuli eräs lyhyt video vastaan lääkäri haastattelee psykologia.

 • Doctor Mike | Psychologist's Important Warning
  https://youtu.be/eusVKZFlXyY

Sama suomeksi:

'Ihmiset ajattelevat että pienimmätkin asiat ovat traumaattisia. Nyt löytää ihmisiä puhumassa trauman kanssa elämisestä kun on kokenut asioita jotka ovat vain järkyttäviä.

Pinnalta se saattaa näyttää viattomalta mutta minusta se ei ole. Luulen että on osa suurempaa kulttuurin trendiä nähdä vaikeudet suurina elämänkriiseinä, diagnosoida itsensä nähdäkseen tavalliset kamppailut merkkinä psykopatologiasta. Idea siitä että trauma voisi olla melkein mitä tahansa sopii kuvaan.'

'Mitä ongelmia nuosee sanan "trauma" käytöstä?'

'Se heikentää itse sanaa. On ihmisiä jotka ovat vakavasti traumatisoituneuta ja eivät pääse yli kyseisistä tapahtumista ja he usein tarvitsevat apua. Se ottaa usein vastuun pois siitä miltä meistä tuntuu ja miten me reagoimme elämässä. '

Kyllä Suomi24:nkin palstoilla viljellään psykopatologiaan liittyvää sanastoa varsin usein ("narsismi" on yksi esimerkki), varmaankin usein siksi että ei ole muutakaan keinoa väitellä vastaan, tai sitten ei nähdä omaa vikaa suuremmassa kuvassa.

70

635

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kyse on psykokulttuurista ja psyykkisten ilmiöiden medikalisaatiosta. Ihmiset eivät vahingossa omaksu näitä käsitteitä, vaan ne osittain leviävät siksi, koska yhteiskunnassa valtaa käyttävät ihmiset kokevat ne hyödyllisinä. Niitä tietoisesti levitetään kulttuuriin, joten ei mikään ihme, että ihmiset alkavat jäsentää ongelmiaan näiden käsitteiden kautta. Foucaultilaisittain voitaisiin puhua liberaalin hallinnan tekniikoista, joilla ihmisiä luokitellaan sen mukaan, millainen kyky heillä on itsehallintaan. Psykiatriset luokitukset ovat keskeinen luokittelun väline, jolla voidaan erottaa toivottomat tuottamattomat, ei-suorituskykyiset ihmiset tuottavista, itsehallintaan kykenevistä yksilöistä. Psykiatria on erittäin keskeinen nimenomaan tällaisen vallankäytön näkökulmasta yhteiskunnassa, tieteellisesti sillä on vähemmän painoarvoa. Psykiatriaa ja psykotieteitä voisi verrata kristinuskoon vallankäytön näkökulmasta, ne ovat nimenomaan normatiivisen kontrollin tuottajina äärimmäisen keskeisiä uskomusjärjestelmiä. On äärimmäisen tärkeää, että ihmiset oppivat käyttämään käsitteitä, kuten narsismi, trauma ja vaikkapa masennus. Samalla tavalla vanhan ajan papistolle oli tärkeää, että ihmiset ymmärsivät synnin käsitteen, ja sen miten synnistä saattoi vapautua. On tekopyhää kritisoida tavallisia ihmisiä siitä, että vaikkapa neljäsosa lapsista on kohta diagnosoitu neuropsykiatrisesti poikkeaviksi joillakin alueilla, koska se on psykiatrisen hallinnan logiikka. Eivät nuo käsitteet ole mitenkään täsmällisesti määritelty muutenkaan, esimerkiksi monen persoonallisuushäiriön reliabiliteetti on kliinikoidenkin arvioimana surkea. Ei mitenkään ihme, että niitä käytetään arkikielessä miten sattuu -ne ovat epätäsmällisiä ja tulkinnanvaraisia luokituksia.

      • Anonyymi

        Nyt taidettiin kuitenkin puhua siitä, että miksi ne narsistisia piirteitä omaavat ihmiset käyttävät käsitettä / sanaa "traumaa" liian herkästi kuvatessaan itseään.

      • Elionrie
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt taidettiin kuitenkin puhua siitä, että miksi ne narsistisia piirteitä omaavat ihmiset käyttävät käsitettä / sanaa "traumaa" liian herkästi kuvatessaan itseään.

        Eiköhän pointti ollut enemmänkin se että jotkut "diagnosoivat" itsensä välttääkseen ongelman ratkaisua tai sitten työntävät vastuuta tuonnemmaksi. Se omaavatko nuo henkilöt narsismia on sitten asia erikseen.

        Sillä välin ne joilla on oikeasti traumaan liittyviä ongelmia eivät välttämättä uskalla sanoa mitään.

      • Anonyymi
        Elionrie kirjoitti:

        Eiköhän pointti ollut enemmänkin se että jotkut "diagnosoivat" itsensä välttääkseen ongelman ratkaisua tai sitten työntävät vastuuta tuonnemmaksi. Se omaavatko nuo henkilöt narsismia on sitten asia erikseen.

        Sillä välin ne joilla on oikeasti traumaan liittyviä ongelmia eivät välttämättä uskalla sanoa mitään.

        itsensä diagnosointi johtaa yleensä siihe, että jossain vaiheessa diagnoosin voivat saada kun ihiminen ensin itse miettii omaa itseään mikä on luonnollisen loogista mikä helpottaa myös psykiatrin pohdintaa kyseisestä yksilöstä. Minä myös pohdin kauan omaa itseäni ja monia erilaisia mahdollisia diaknooseja. Ei siinä ole mitään väärää mutta ammattiapua kannattaa hakea jos tuntuu ettei selviä arjesta jos esim älytaso tuntuu kompuroivan useissa asioissa tai jos hermot menee liian herkästi pienestäkin odottelusta tai työn teosta niin silloin ei kaikki todellakaan ole ok jos on semmosessa tilanteessa pakko mennä sänkyyn. Puhun nyt ihan itsestäni. Karmea aivoihin tuleva uupumus niinku. Näitäkin oon avoimesti pohtinut näillä palstoilla että mistäköhön tuo aivoihin tuleva tila johtuu? Onko takana joku vakavampi juttu kuten aivovamma joka ois voinu tulla pään iskusta maahan esim? Sitä en ole ottanu selvää, mutta toki kauan sitten otin selvää tilastani ja nykyään oon takuueläkeläiennen. kuulemma nykyään on joijenki mielestä väärin olla eläkeläinen jos eläke myönnetty henkisten tai synnynnäisten tai molempien ongelmien seurauksesta. Nykyään tuntuu että tunnekovuus ja ilkeyson pop. Jopa mediassa , siis päämediassa tuntuu joskus olevan aika kovat asenteet.

      • Anonyymi
        Elionrie kirjoitti:

        Eiköhän pointti ollut enemmänkin se että jotkut "diagnosoivat" itsensä välttääkseen ongelman ratkaisua tai sitten työntävät vastuuta tuonnemmaksi. Se omaavatko nuo henkilöt narsismia on sitten asia erikseen.

        Sillä välin ne joilla on oikeasti traumaan liittyviä ongelmia eivät välttämättä uskalla sanoa mitään.

        psykologit ja psykiatrit on sen verran älykkäitä että jos joku yrittää huijata heitä, niin huijari jää todennäköisesti kiinni koska mä tiiän sen että psykologit ja psykiatrit tekee tarkkoja tutkimuksia potilaan historiasta ihan ottamalla selvää asioista niinku laajemmin. En ala tässä nyt valottamaan asiaa tarkemmin. Ymmärrät ehkä mitä ajan takaa/tarkoitan. Siis toi vakava uupumustila aivoissa niin oon siitä puhunut toki aiemmin ammattilaisille siis eli korjaan viestiäni mutta sitä en ole kertonu heille että oisko mahdollisesti kyse aivovammasta esim jos iskenyt pääni jäiseen maahan kuten mulle on käynyt näin kun pikkupoikana mäkihyppäsin ja kaaduin ylipitkän hypyn(olin pentuna lahjakas mäkihypyssä). Löin pääni jäiseen rinteeseen. Kaikki kertoi seuraavana päivänä että olin puhunut sekavia kun opettaja oli taluttanut mut koulun sisätiloihin.

        mun tila oli niin haastavan monimutkainen monella eri tapaa joten mulle myönnettii takuueläke. Toki jos tervehdyn niin tilanne muuttuu sitten. Noin 20 vuotta tilanne ollu sama tai oikeastaan ihan syntymästä asti olen kokenut pääkopassani ettei kaikki ole ihan ok todellakaan.

      • Anonyymi
        Elionrie kirjoitti:

        Eiköhän pointti ollut enemmänkin se että jotkut "diagnosoivat" itsensä välttääkseen ongelman ratkaisua tai sitten työntävät vastuuta tuonnemmaksi. Se omaavatko nuo henkilöt narsismia on sitten asia erikseen.

        Sillä välin ne joilla on oikeasti traumaan liittyviä ongelmia eivät välttämättä uskalla sanoa mitään.

        lisäksi minä oon pitkäaikaiskiusattu , myös koulujen ulkopuolella sosiaalisessa mediassa. Se vei tilaani koko ajan alemmas päin. Paniikkihäiriö puhkesi muun muassa. Joudun käyttämään kolmea eri lääkettä = sertram, risperidon&propram. Armeijaa ja siviilipalvelusta en pystynyt käymään. Molempia yritin. Ei tulosta. Työelämässä olen ollut 2000 luvusta lähtien ja siis nykyäänkin teen töitä, mutta vain sen verran mitä pystyn. Eläkkeelläkin voi tehdä työtä jos pystyy ja mun työtuntimäärät on niin marginaalisen pieniä ja eikä joka päivä ole työtä eli tarkalleen sanoen yksi työpäivä viikossa tai välillä 2 ja joskus ei ole viikon aikana yhtäkään työpäivää. 2000-luvulla sama työ jota tein 7 vuoden ajan, niin silloin saattoi olla 3 kertaa sitä työtä viikon aikana. Työtuntimäärät ei olleet suuria vaan tosi pieniä. Työn kuvaan liittyi paljon autolla ajoa ja raskaat elintarvikkeiden kantamiset ja asiakaspalvelu(isä hoiti asiakaspalvelun kun oon itse sosiaalisesti myös hyvin rajoittunut&estynyt&sulkeutunut, mutta tervehdin aina asiakkaita toki ja nykyäänkin tervehdin heitä aina).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        lisäksi minä oon pitkäaikaiskiusattu , myös koulujen ulkopuolella sosiaalisessa mediassa. Se vei tilaani koko ajan alemmas päin. Paniikkihäiriö puhkesi muun muassa. Joudun käyttämään kolmea eri lääkettä = sertram, risperidon&propram. Armeijaa ja siviilipalvelusta en pystynyt käymään. Molempia yritin. Ei tulosta. Työelämässä olen ollut 2000 luvusta lähtien ja siis nykyäänkin teen töitä, mutta vain sen verran mitä pystyn. Eläkkeelläkin voi tehdä työtä jos pystyy ja mun työtuntimäärät on niin marginaalisen pieniä ja eikä joka päivä ole työtä eli tarkalleen sanoen yksi työpäivä viikossa tai välillä 2 ja joskus ei ole viikon aikana yhtäkään työpäivää. 2000-luvulla sama työ jota tein 7 vuoden ajan, niin silloin saattoi olla 3 kertaa sitä työtä viikon aikana. Työtuntimäärät ei olleet suuria vaan tosi pieniä. Työn kuvaan liittyi paljon autolla ajoa ja raskaat elintarvikkeiden kantamiset ja asiakaspalvelu(isä hoiti asiakaspalvelun kun oon itse sosiaalisesti myös hyvin rajoittunut&estynyt&sulkeutunut, mutta tervehdin aina asiakkaita toki ja nykyäänkin tervehdin heitä aina).

        liittyi, tarkoitan siis liittyy kun samaa työtä teen nykyäänkin. korjaus viestiini.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        itsensä diagnosointi johtaa yleensä siihe, että jossain vaiheessa diagnoosin voivat saada kun ihiminen ensin itse miettii omaa itseään mikä on luonnollisen loogista mikä helpottaa myös psykiatrin pohdintaa kyseisestä yksilöstä. Minä myös pohdin kauan omaa itseäni ja monia erilaisia mahdollisia diaknooseja. Ei siinä ole mitään väärää mutta ammattiapua kannattaa hakea jos tuntuu ettei selviä arjesta jos esim älytaso tuntuu kompuroivan useissa asioissa tai jos hermot menee liian herkästi pienestäkin odottelusta tai työn teosta niin silloin ei kaikki todellakaan ole ok jos on semmosessa tilanteessa pakko mennä sänkyyn. Puhun nyt ihan itsestäni. Karmea aivoihin tuleva uupumus niinku. Näitäkin oon avoimesti pohtinut näillä palstoilla että mistäköhön tuo aivoihin tuleva tila johtuu? Onko takana joku vakavampi juttu kuten aivovamma joka ois voinu tulla pään iskusta maahan esim? Sitä en ole ottanu selvää, mutta toki kauan sitten otin selvää tilastani ja nykyään oon takuueläkeläiennen. kuulemma nykyään on joijenki mielestä väärin olla eläkeläinen jos eläke myönnetty henkisten tai synnynnäisten tai molempien ongelmien seurauksesta. Nykyään tuntuu että tunnekovuus ja ilkeyson pop. Jopa mediassa , siis päämediassa tuntuu joskus olevan aika kovat asenteet.

        korjaus viestiini paha uupumustila aivoissani eli he tietää siitä eli oon puhunut siitä,mutta aivovamman mahdollisuudesta en ole maininnut kun nuorena kolautin pääni jäiseen rinteesee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt taidettiin kuitenkin puhua siitä, että miksi ne narsistisia piirteitä omaavat ihmiset käyttävät käsitettä / sanaa "traumaa" liian herkästi kuvatessaan itseään.

        Se miksi ihmiset käyttävät jotain käsitettä "liian herkästi" jonkun asiantuntijan mielestä varmaan yleensä johtuu siitä, että asiantuntija haluaa vahvistaa omaa asiantuntijavaltaansa ja auktoriteettiaan. Pohditko koskaan, miksi kukaan ei käytä liian herkästi sellaisia käsitteitä kuin "diabetes" tai "sepelvaltimotauti"? Se johtuu siitä, että a) käsitteet ovat biologisesti määriteltyjä b)ne eivät ole kiinnostavia ihmisistä identiteetin, oman elämäntarinan tai oman suoriutumiskyvyn rakentamisessa psykologisella tasolla. Diabetes ei vastaa mihinkään psykologiseen tarpeeseen selittää, miksi joku toinen käyttäytyy vaikkapa normien vastaisesti tai miksi itse ei jaksa motivoitua pänttäämään pitkiä tekstejä sisältäviin kokeisiin, jotka voisivat avata tien parempaan sosioekonomiseen asemaan ja suurempaan itsekunnioitukseen sekä vastata hyväksynnän tarpeisiin. ADHD, masennus, traumaperäinen stressihäiriö taas ovat mainioita tapoja jäsentää tällaisia omaan identiteettiin, yhteiskunnalliseen asemaan ja elämänkulkuun liittyviä ilmiöitä. Ne ovat oiretason häiriöitä, joilta puuttuu etiologia, mutta joilla on erittäin vahvoja teoreettisia oletuksia, jotka selittävät, miksi yksilötasolla ihminen kokee myöhästelevänsä liian usein tai miksi häntä ei kiinnosta päntätä tenttiin tuntitolkulla.

        Se miksi ne ovat suosittuja tapoja jäsentää ongelmia ei johdu siitä, että ihmiset ehdon tahdoin suurin joukoin jonottaisivat kirjaston psykiatrian perusoppikirjan äärelle löytääkseen ultimaattisen totuuden itsestään vaan siitä, että tietyillä tahoilla on intressi valistaa kansaa näiden häiriöiden olemassaolosta, madaltaa diagnoosikynnystä ja tällä tavalla pehmentää ihmisten vastaanottavuutta erinäisille tuottaville keinoille rahastaa ihmisten ongelmilla. Lääkeyhtiöt panostavat sairauksien ja häiriöiden markkinointiin valtavilla summilla, vaikka se ei ole aina kovin näkyvää. Kun valtava massa on saatu uskomaan näiden häiriöiden olemassaoloon jonain "todellisina" lääketieteellisinä sairauksina, jotka edellyttävät lääkärin diagnoosia ja hoitoa, niin he alkavat nähdä sekä itsessään että toisissaan jatkuvasti oireyhtymiin sopivia oireita. Koska oireiden kartoitus ja lääkärin suorittama haastattelumetodiin pohjautuva erotusdiagnostiikka ovat ainoita diagnoosimentelmiä, niin on helppo saada diagnoosi jopa aivan tavanomaiseen normaalivariaation piiriin kuuluvista ongelmista.

        Järjestelmiä myös aletaan rakentaa häiriöiden ympärille viranomaisten toimesta, esimerkiksi erityisen tuen päätöksiin aletaan vaatia ADHD-ja autismidiagnooseja, ja käytöshäiriöitä aletaan hallita stimulanteilla ympäristön muokkaamisen ja aikuisjohtoisen kasvatuksen sijasta. Tästä tulee eräänlainen kallis ja tehoton helvetinkone, joka ruokkii itse itseään. Kaikki kritiikki torjutaan sivistymättömänä, vaikka sen kuinka perustelisi laajoilla tutkimuksilla ja meta-analyyseilla. Koska ihmiset ovat laumaeläimiä, niin sosiaalinen paine estää ketään sanomasta ääneen minkä pikku lapsikin näkee -että keisarilla ei ole vaatteita. Ja sitten ihmetellään vielä, että miksi ihmiset jäsentävät ongelmiaan niin obsessiivisesti psykiatristen diagnoosien kautta. Ne ovat korjanneet ihmisille uskonnon, ne tuovat järjestystä, antavat selityksen, ja luovat lupauksen mahdollisesta taivaspaikasta, jos ihminen onnistuu normatiivisella itsehallinnalla selviytymään ja menestymään eli tuottamaan lisäarvoa markkinoilla. Se miksi minä en menesty enkä työllisty enkä saa rakkautta voikin johtua siitä, että olen traumatisoitunut -se on yksi legitiimi tapa kertoa, miksi en ole tuottava yksilö enkä täytä yhteiskunnan ihanteita. Ei ihme, että käsitteet laventuvat ollessaan jo valmiiksi epämääräisiä ja huonosti määriteltyjä -ne vastaavat voimakkaisiin psykologisiin tarpeisiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        psykologit ja psykiatrit on sen verran älykkäitä että jos joku yrittää huijata heitä, niin huijari jää todennäköisesti kiinni koska mä tiiän sen että psykologit ja psykiatrit tekee tarkkoja tutkimuksia potilaan historiasta ihan ottamalla selvää asioista niinku laajemmin. En ala tässä nyt valottamaan asiaa tarkemmin. Ymmärrät ehkä mitä ajan takaa/tarkoitan. Siis toi vakava uupumustila aivoissa niin oon siitä puhunut toki aiemmin ammattilaisille siis eli korjaan viestiäni mutta sitä en ole kertonu heille että oisko mahdollisesti kyse aivovammasta esim jos iskenyt pääni jäiseen maahan kuten mulle on käynyt näin kun pikkupoikana mäkihyppäsin ja kaaduin ylipitkän hypyn(olin pentuna lahjakas mäkihypyssä). Löin pääni jäiseen rinteeseen. Kaikki kertoi seuraavana päivänä että olin puhunut sekavia kun opettaja oli taluttanut mut koulun sisätiloihin.

        mun tila oli niin haastavan monimutkainen monella eri tapaa joten mulle myönnettii takuueläke. Toki jos tervehdyn niin tilanne muuttuu sitten. Noin 20 vuotta tilanne ollu sama tai oikeastaan ihan syntymästä asti olen kokenut pääkopassani ettei kaikki ole ihan ok todellakaan.

        Älykkäitä,
        yksikään älykäs ei lue kuutta vuotta sellaisen elimen tauteja jota ei ole olemassa.
        jos heillä olisi edes hieman älyä, he tajuaisi että koko teoria on vale, evluutio rotu hygienian erittäin vaarallinen tappava valhe.

        niin välinpitämättömiä, että eivät edes lue lääkeinä markkinoimiensa myrkkyjen sivuvaikutuksia muualta kuin purkin kyjestä jossa on vain tunnin sisällä tulevat sivuvaikutukset mutta ei esim sitä että neuroleptit laskee valkosolut hiv potilaan tasolle ja ennenkaikkea vanhukset saa niistä tappavia haima ja elin tulehtuksia joita he ei ilman psykiatriaa blacebo tiedettä saisi.

        yksikään viias ei lue big farman toimesta tehtyjä pillerin myynti satu tauteja, ,
        ja ota niitä tosissaan tieteenä. eikä yksikään järkevä usko yhtä ainutta näiden satusetien tekemiä diknooseja. jotka on suulla pilleri rahan takia tehty, kyse on ihmiskaupasta joka tulee merkitä rikos lakiin,
        ettei psykiatreilla ole oikeutta olla kuin marxiin uskova kommunsiti, välivaltinen ja suoraan sadistinen on koko heidän teoria selvä eugenismin jatke, eli nurnbergin oikeudessa kielletty silmäväristä skitso diaknoosien kielto ei muuttanut pahaa psykiatriaa lainkaan,

        sit he alkoi sadistisest räksyttää kehon kivuista ja myrkyttivät insuliinilla,
        eli maailma on paha paikka koska 95% uskoo mihin tahansa suulla tehtyyn vaheeseen kun se vain tuodaan valkea nuttu päälllä,

        psykiatria vie kaiken luoton koululääketiedettä ja apteekkareita kohtaan joiden huono moraali sallii tehdä ihmiskauppaa psyykellä jota ei ole olemassa.

        huojari se koululääketiede on tältä osin.

        eikä yksikään järkevä usko marxia tai suulla tehtyä evoluutio satuja.

        manipuloitava ainoastaan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se miksi ihmiset käyttävät jotain käsitettä "liian herkästi" jonkun asiantuntijan mielestä varmaan yleensä johtuu siitä, että asiantuntija haluaa vahvistaa omaa asiantuntijavaltaansa ja auktoriteettiaan. Pohditko koskaan, miksi kukaan ei käytä liian herkästi sellaisia käsitteitä kuin "diabetes" tai "sepelvaltimotauti"? Se johtuu siitä, että a) käsitteet ovat biologisesti määriteltyjä b)ne eivät ole kiinnostavia ihmisistä identiteetin, oman elämäntarinan tai oman suoriutumiskyvyn rakentamisessa psykologisella tasolla. Diabetes ei vastaa mihinkään psykologiseen tarpeeseen selittää, miksi joku toinen käyttäytyy vaikkapa normien vastaisesti tai miksi itse ei jaksa motivoitua pänttäämään pitkiä tekstejä sisältäviin kokeisiin, jotka voisivat avata tien parempaan sosioekonomiseen asemaan ja suurempaan itsekunnioitukseen sekä vastata hyväksynnän tarpeisiin. ADHD, masennus, traumaperäinen stressihäiriö taas ovat mainioita tapoja jäsentää tällaisia omaan identiteettiin, yhteiskunnalliseen asemaan ja elämänkulkuun liittyviä ilmiöitä. Ne ovat oiretason häiriöitä, joilta puuttuu etiologia, mutta joilla on erittäin vahvoja teoreettisia oletuksia, jotka selittävät, miksi yksilötasolla ihminen kokee myöhästelevänsä liian usein tai miksi häntä ei kiinnosta päntätä tenttiin tuntitolkulla.

        Se miksi ne ovat suosittuja tapoja jäsentää ongelmia ei johdu siitä, että ihmiset ehdon tahdoin suurin joukoin jonottaisivat kirjaston psykiatrian perusoppikirjan äärelle löytääkseen ultimaattisen totuuden itsestään vaan siitä, että tietyillä tahoilla on intressi valistaa kansaa näiden häiriöiden olemassaolosta, madaltaa diagnoosikynnystä ja tällä tavalla pehmentää ihmisten vastaanottavuutta erinäisille tuottaville keinoille rahastaa ihmisten ongelmilla. Lääkeyhtiöt panostavat sairauksien ja häiriöiden markkinointiin valtavilla summilla, vaikka se ei ole aina kovin näkyvää. Kun valtava massa on saatu uskomaan näiden häiriöiden olemassaoloon jonain "todellisina" lääketieteellisinä sairauksina, jotka edellyttävät lääkärin diagnoosia ja hoitoa, niin he alkavat nähdä sekä itsessään että toisissaan jatkuvasti oireyhtymiin sopivia oireita. Koska oireiden kartoitus ja lääkärin suorittama haastattelumetodiin pohjautuva erotusdiagnostiikka ovat ainoita diagnoosimentelmiä, niin on helppo saada diagnoosi jopa aivan tavanomaiseen normaalivariaation piiriin kuuluvista ongelmista.

        Järjestelmiä myös aletaan rakentaa häiriöiden ympärille viranomaisten toimesta, esimerkiksi erityisen tuen päätöksiin aletaan vaatia ADHD-ja autismidiagnooseja, ja käytöshäiriöitä aletaan hallita stimulanteilla ympäristön muokkaamisen ja aikuisjohtoisen kasvatuksen sijasta. Tästä tulee eräänlainen kallis ja tehoton helvetinkone, joka ruokkii itse itseään. Kaikki kritiikki torjutaan sivistymättömänä, vaikka sen kuinka perustelisi laajoilla tutkimuksilla ja meta-analyyseilla. Koska ihmiset ovat laumaeläimiä, niin sosiaalinen paine estää ketään sanomasta ääneen minkä pikku lapsikin näkee -että keisarilla ei ole vaatteita. Ja sitten ihmetellään vielä, että miksi ihmiset jäsentävät ongelmiaan niin obsessiivisesti psykiatristen diagnoosien kautta. Ne ovat korjanneet ihmisille uskonnon, ne tuovat järjestystä, antavat selityksen, ja luovat lupauksen mahdollisesta taivaspaikasta, jos ihminen onnistuu normatiivisella itsehallinnalla selviytymään ja menestymään eli tuottamaan lisäarvoa markkinoilla. Se miksi minä en menesty enkä työllisty enkä saa rakkautta voikin johtua siitä, että olen traumatisoitunut -se on yksi legitiimi tapa kertoa, miksi en ole tuottava yksilö enkä täytä yhteiskunnan ihanteita. Ei ihme, että käsitteet laventuvat ollessaan jo valmiiksi epämääräisiä ja huonosti määriteltyjä -ne vastaavat voimakkaisiin psykologisiin tarpeisiin.

        Mikä tämä esittämäsi mystinen taho on? Apleko? Suomessa tällähetkellä eniten traumaa aiheuttaa ihmisen itsensä mielestä se ettei saa uutta älypuhelinta.

        Asiantuntija tai ei, niin tuollainen trauma termin väärinkäyttö pitäisi osata tunnistaa, ja erottaa vaikkapa diagnosoiduista traoumoista. Eikä ruveta vänkäämään sinne jotain omia ajatusharhoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älykkäitä,
        yksikään älykäs ei lue kuutta vuotta sellaisen elimen tauteja jota ei ole olemassa.
        jos heillä olisi edes hieman älyä, he tajuaisi että koko teoria on vale, evluutio rotu hygienian erittäin vaarallinen tappava valhe.

        niin välinpitämättömiä, että eivät edes lue lääkeinä markkinoimiensa myrkkyjen sivuvaikutuksia muualta kuin purkin kyjestä jossa on vain tunnin sisällä tulevat sivuvaikutukset mutta ei esim sitä että neuroleptit laskee valkosolut hiv potilaan tasolle ja ennenkaikkea vanhukset saa niistä tappavia haima ja elin tulehtuksia joita he ei ilman psykiatriaa blacebo tiedettä saisi.

        yksikään viias ei lue big farman toimesta tehtyjä pillerin myynti satu tauteja, ,
        ja ota niitä tosissaan tieteenä. eikä yksikään järkevä usko yhtä ainutta näiden satusetien tekemiä diknooseja. jotka on suulla pilleri rahan takia tehty, kyse on ihmiskaupasta joka tulee merkitä rikos lakiin,
        ettei psykiatreilla ole oikeutta olla kuin marxiin uskova kommunsiti, välivaltinen ja suoraan sadistinen on koko heidän teoria selvä eugenismin jatke, eli nurnbergin oikeudessa kielletty silmäväristä skitso diaknoosien kielto ei muuttanut pahaa psykiatriaa lainkaan,

        sit he alkoi sadistisest räksyttää kehon kivuista ja myrkyttivät insuliinilla,
        eli maailma on paha paikka koska 95% uskoo mihin tahansa suulla tehtyyn vaheeseen kun se vain tuodaan valkea nuttu päälllä,

        psykiatria vie kaiken luoton koululääketiedettä ja apteekkareita kohtaan joiden huono moraali sallii tehdä ihmiskauppaa psyykellä jota ei ole olemassa.

        huojari se koululääketiede on tältä osin.

        eikä yksikään järkevä usko marxia tai suulla tehtyä evoluutio satuja.

        manipuloitava ainoastaan

        Se että ihminen ei itse vaikka omilta psykoottisilta piirteiltään pysty ymmärtämään miten joku tieteenala toimii, niin ei tarkoita sitä, että hän olisi traumatisoitunut. se kertoo vain siitä että ihminen on sairas.

      • Anonyymi
        Elionrie kirjoitti:

        Eiköhän pointti ollut enemmänkin se että jotkut "diagnosoivat" itsensä välttääkseen ongelman ratkaisua tai sitten työntävät vastuuta tuonnemmaksi. Se omaavatko nuo henkilöt narsismia on sitten asia erikseen.

        Sillä välin ne joilla on oikeasti traumaan liittyviä ongelmia eivät välttämättä uskalla sanoa mitään.

        Se joka on trauman kokenut tietää mitä se on, ei se ole mitenkään verrattavissa ihmisten käsitykseen mitä se on.
        Jokainen joka on tuntenut ihmisen joka on kokenut trauman sanan varsinaisessa merkityksessä tietää mitä se on.äei se ole heikkoutta, vahvakin ihminen sen voi saada , ymmärrys siitä auttaa heitä pääsemään taas jaloilleen kun saavat oikeaa hoitoa .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        itsensä diagnosointi johtaa yleensä siihe, että jossain vaiheessa diagnoosin voivat saada kun ihiminen ensin itse miettii omaa itseään mikä on luonnollisen loogista mikä helpottaa myös psykiatrin pohdintaa kyseisestä yksilöstä. Minä myös pohdin kauan omaa itseäni ja monia erilaisia mahdollisia diaknooseja. Ei siinä ole mitään väärää mutta ammattiapua kannattaa hakea jos tuntuu ettei selviä arjesta jos esim älytaso tuntuu kompuroivan useissa asioissa tai jos hermot menee liian herkästi pienestäkin odottelusta tai työn teosta niin silloin ei kaikki todellakaan ole ok jos on semmosessa tilanteessa pakko mennä sänkyyn. Puhun nyt ihan itsestäni. Karmea aivoihin tuleva uupumus niinku. Näitäkin oon avoimesti pohtinut näillä palstoilla että mistäköhön tuo aivoihin tuleva tila johtuu? Onko takana joku vakavampi juttu kuten aivovamma joka ois voinu tulla pään iskusta maahan esim? Sitä en ole ottanu selvää, mutta toki kauan sitten otin selvää tilastani ja nykyään oon takuueläkeläiennen. kuulemma nykyään on joijenki mielestä väärin olla eläkeläinen jos eläke myönnetty henkisten tai synnynnäisten tai molempien ongelmien seurauksesta. Nykyään tuntuu että tunnekovuus ja ilkeyson pop. Jopa mediassa , siis päämediassa tuntuu joskus olevan aika kovat asenteet.

        Ihmisillä joilla ei ole tietoa asioista ovat usein niitä jotka kovasti kritisöivät traumaattista ihmistä , joka ei kerta kaikkiaan voi mitään omalle tilanteelleen vaikka miten olisi tahdon voimaa ja halua päästä eroon tilasta joka ottaa koko ihmisen haltuunsa .
        Siksipä ei kenenkään pitäisi ilman lääketieteellistä koulutusta edes keskustella asiasta josta eivät tiedä mitään , eivätkä tule koskaan tietämäänkään jos eivät saa itse kokea asiaa mistä puhuvat kovilla mielipiteillä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisillä joilla ei ole tietoa asioista ovat usein niitä jotka kovasti kritisöivät traumaattista ihmistä , joka ei kerta kaikkiaan voi mitään omalle tilanteelleen vaikka miten olisi tahdon voimaa ja halua päästä eroon tilasta joka ottaa koko ihmisen haltuunsa .
        Siksipä ei kenenkään pitäisi ilman lääketieteellistä koulutusta edes keskustella asiasta josta eivät tiedä mitään , eivätkä tule koskaan tietämäänkään jos eivät saa itse kokea asiaa mistä puhuvat kovilla mielipiteillä

        Täähän se just on se ongelma, että ihmiset joilla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta, tai edes kliinistä käsitystä siitä, että mikä trauma on, niin kerskuuvat niillä omilla olemattomilla traumoillaan.

        Sitten ihmiset joilla on oikeita traumoja saavat kärsiä vielä lisää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täähän se just on se ongelma, että ihmiset joilla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta, tai edes kliinistä käsitystä siitä, että mikä trauma on, niin kerskuuvat niillä omilla olemattomilla traumoillaan.

        Sitten ihmiset joilla on oikeita traumoja saavat kärsiä vielä lisää.

        Miten tuntematon voi sanoa toiselle ihmiselle, ettei sillä toisella ole traumaa ?
        Sehän on mahdotonta. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten tuntematon voi sanoa toiselle ihmiselle, ettei sillä toisella ole traumaa ?
        Sehän on mahdotonta. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan.

        Eihän tässä kellekkään tuntemattomille sitä tarvitsekkaan todistaa, vaan lääkärille. Sehän se sen diagnoosin tekee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän tässä kellekkään tuntemattomille sitä tarvitsekkaan todistaa, vaan lääkärille. Sehän se sen diagnoosin tekee.

        Jos et nyt ymmärtänyt, niin sen takia mainitsin asiasta, kun täällä joissain kommenteissa vähätellään ihmisten traumoja, ihmisten omia kokemuksia/tunteita.
        Toki tiedän, että diagnoosit tekee lääkäri.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos et nyt ymmärtänyt, niin sen takia mainitsin asiasta, kun täällä joissain kommenteissa vähätellään ihmisten traumoja, ihmisten omia kokemuksia/tunteita.
        Toki tiedän, että diagnoosit tekee lääkäri.

        Eihän täällä kukaan ole traumoja vähätellyt, vaan ihmisiä jotka käyttää väärin tuota sanaa. Pieni mutta olennainen ero.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän täällä kukaan ole traumoja vähätellyt, vaan ihmisiä jotka käyttää väärin tuota sanaa. Pieni mutta olennainen ero.

        Ok, sorry, ilmaisin asian väärällä tavalla.

      • Anonyymi

        😋😍😋😍😋😍😋😍😋

        😍 ­­­N­­y­­m­f­­­o­­­m­a­­­a­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

    • Anonyymi

      Tavallaan olen tässä samaa mieltä, mutta laajentaisin näkökulmaa. Ylipäätään moni muukin psykiatrian diagnoosi voi alkaa usein diagnosoituna kokea niinsanotusti inflaation. Uskon että masennuksellekin on osittain käynyt tämä sama, koskamasennuslääkkeitä määrätään nykyään yleislääkkeenä jo vähän mihin sattuu. Nykyisellään ADHD-lääkkeitä määrätään suuria määriä ja ne taitavat olla se uusi IT-tuote. Lääketehtaiden masennuslääkkeiden kulta-ajan toteamuksia kuinka masennus on vain hei kemiallinen epätasapaino jota lääkkeet korjaa on alettu jo vahvasti kyseenalaistaa. Ja on alettu nähdä markkinointi tieteen takana. Mainstreamsanomalehdissäkin on alettu puhua näistä asioista.

      Traumaa voidaan myös alidiagnosoida ja diagnosoida sitä esimerkiksi epävakaana persoonallisuutena jossa painopiste menee enemmän yksilön käytösmallien syyttämiseen hänelle sattuneiden asioiden sijaan. Sen sijaan että psykiatriassa todettaisiin "bad things fuck you up" siellä todetaan "you are fucked up". Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

      Pahat sattuneet asiat turmelevat ihmisen psyykettä. Sanotaan sitä sitten vaikka traumaksi tai järkytyksiksi. Traumaperäinen stressihäiriö on kyseessä silloin kun trauma jää kehoon elämään, ja ihminen elää jatkuvassa valmiustilassa kykenemättä välttämättä tuntemaan enää rauhaa flight or fight-aktivoituneena. Trauma voi oireilla ihmissuhteissa ja trauma voi oireilla hyvin monensorttisesti. Se voi auttaa montaa ihmistä kun ymmärtää mitä kaikkea tämä voi aiheuttaa elämässä.

      Jos traumaa diagnosoidaankin liikaa, traumapohjaisista hoidoista tuskin monelle on haittaa siltikään jossa esimerkiksi opetetaan tasaamaan hermostoa, tasapainottamaan oloaan. Montaa ihmistä voisi auttaa se että oppii säätelemään ja ymmärtämään vireystilaansa paremmin sekä ylipäätään traumaattisten kokemusten vaikutuksia psyykeeseen.

      • Anonyymi

        "Se ottaa usein vastuun pois siitä miltä meistä tuntuu ja miten me reagoimme elämässä."

        Miten traumadiagnoosi ottaa vastuun pois keneltäkään jos verrataan vaikkapa muihin diagnooseihin? Ei traumadiagnoosi sulje pois itsetyöstöä siltä kannalta että esim reflektoi toimintaansa suhteessa muihin tai esim elämässä menestymiseensä tai muihin tällaisiin faktoreihin joilla voi olla merkitystä ihmisen hyvän sujuvan elämän kannalta. Kaikkiin näihin diagnooseihin sisältyy elementti jossa ihmiselle on tullut eräällälailla hänen haluamattaan tällainen sairaus, traumaperäisessä korostuu enemmän ihmiselle sattuneet asiat. Mutta yhtälailla siihen masennukseenkin voi olla vaikuttanut vaikka vuosien koulukiusaamistausta ja läheisen kuolema jotka voi olla hyvin järkyttäviä asioita psyykeelle.

        Jos näin ajatellaan eikö yleisemminkin voida ajatella että diagnoosit ottaa vastuuta pois. Esim masennus tai se että hei mulla on kaksisuuntainen niin siksi ajoin itseni siihen ja siihen tilanteeseen eli ei se oo mun vika. Mulla on ADHD niin siks mun elämä on vähän tällasta.

        Sitten on erikseen ne inhemmat pershäiriödiagnoosit jotka enemmän vastuuttavat kokijaansa koska niihin sisältyy enemmän "syytöstä". Suhtautuminen niihin on usein myös kaikkein syyllistävintä mitä olen nettikeskusteluihin törmännyt jossa diagnoosien edustajista puhutaan kuin kävelevistä stereotyypeistä. Eikä syytä ehkä olisi, sikäli mikäli jos reliabiliteetteihin tutustuu näissä diagnooseissa, mutta sitäpä nämä omasta mielestään diagnoosin syvimmän luonteen tuntevat ihmiset eivät aina ymmärrä. Kuten joku sanoi niiden reliabiliteetti ei ole kovin vahvaa ja ne on ehkä stigmatisoivammasta päästä koska ne leimaavat käytännössä ihmisen persoonallisuuden häiriöityneeksi. Miettien aitoa paranemista uskon itsereflektion, leimaamiskriittisyyden, ihmisten vahvuuteen, sekä traumainformatiiviseen otteeseen. Siihen että mietitään mitä asioille voi tehdä jäämättä liikaa diagnoosin vangiksi nähden ihminen eikä diagnoosi.

        Kenties on olemassa paatuneesti persoonallisuudelta "häiriintyneitä" joiden käytös voi oireilla jopa väkivaltana muita kohtaan. Mutta niidenkin kohdalla olisi syytä kartoittaa konteksti käytöksen takana. "Mitä sinulle on tapahtunut" on hyvä kysymys "mikä sinussa on vialla" sijaan monessa tapauksessa.

      • Anonyymi

        Opettelisivat???
        Herkkä ihminen tietää usein miten pitäisi olla eri tilanteessa , mutta silloin kun autonoominen hermosysteemi alkaa aiheuttamaan paniikkia ja alakuloisuutta niin ei auta miten ihminen opettelisi olemaan sellainen kun joku toinen määrittelee millainen hänen tulisi olla, sen hän tietää ihan itsekkin ja osaa ihan hyvin kaikki keinot parantaa omaa tilaansa, vaan kun autonominen systeemi käynnistää esim paniikin niin , se on hänellä hyvin tiedossa miten se tapahtuu vaan ei pysty millään ajatuksen voimalla sitä estämään. Usein tilanne menee helpommin ohi kun antaa paniikin tulla eikä taistele sitä vastaan pakottamalla itseään johonkin mihin ei kuitenkaan pysty.
        Koskaan ei voi verrata kahta eri ihmistä , käyttäen mallina sitä jolla on vahva hermosysteemi , sillä ihmiset eivät ole samalla mallilla syntyneet, usein herkillä on suvussa muitakin herkkiä
        Siis geeniperäistä asioita jotka jatkuvat suvussa.. nämä on vaikeita asioita, olen seurannut ystäväni lasta 40 vuotta, hänen tilansa ei tule koskaan paranemaan koska on liian herkkä reagoimaan asioihin, kaikki konstit on hänen terveyden tilastaan käytetty vuosia varrella .
        Ja hän itse on hyväksynyt sairautensa , ollut paljon sairauskirjoilla työvuosinaan ja toisille pienet tapahtumat ovat murtaneet hänet joka kerta kun on tullut vaikeuksia elämässä .
        Ihmisen psyyke on sellainen asia joka jokaisella on erilainen .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Opettelisivat???
        Herkkä ihminen tietää usein miten pitäisi olla eri tilanteessa , mutta silloin kun autonoominen hermosysteemi alkaa aiheuttamaan paniikkia ja alakuloisuutta niin ei auta miten ihminen opettelisi olemaan sellainen kun joku toinen määrittelee millainen hänen tulisi olla, sen hän tietää ihan itsekkin ja osaa ihan hyvin kaikki keinot parantaa omaa tilaansa, vaan kun autonominen systeemi käynnistää esim paniikin niin , se on hänellä hyvin tiedossa miten se tapahtuu vaan ei pysty millään ajatuksen voimalla sitä estämään. Usein tilanne menee helpommin ohi kun antaa paniikin tulla eikä taistele sitä vastaan pakottamalla itseään johonkin mihin ei kuitenkaan pysty.
        Koskaan ei voi verrata kahta eri ihmistä , käyttäen mallina sitä jolla on vahva hermosysteemi , sillä ihmiset eivät ole samalla mallilla syntyneet, usein herkillä on suvussa muitakin herkkiä
        Siis geeniperäistä asioita jotka jatkuvat suvussa.. nämä on vaikeita asioita, olen seurannut ystäväni lasta 40 vuotta, hänen tilansa ei tule koskaan paranemaan koska on liian herkkä reagoimaan asioihin, kaikki konstit on hänen terveyden tilastaan käytetty vuosia varrella .
        Ja hän itse on hyväksynyt sairautensa , ollut paljon sairauskirjoilla työvuosinaan ja toisille pienet tapahtumat ovat murtaneet hänet joka kerta kun on tullut vaikeuksia elämässä .
        Ihmisen psyyke on sellainen asia joka jokaisella on erilainen .

        niinpä sä puhut asiaa , oot viisas, elämänviisas ja älykäs. Sä vaan tiedät nää asiat hyvin! Paljon tieto&äly johtuu myös siitä että lähipiirissä on ihminen josta tietää paljon. Mulla ns heikot hermot, ja perinyt suvulta molemmin puolin heikkoja geenejä kuten isäni velivainaja sano joskus "meijän porukka on löysää elementtiä" ja on siinä perää mitä sanot eli kaikki mitä sää sanot tossa postaukses on ihan totta eli sanokoot muut mitä lystää niin eivät ole he oikeassa kun heiltä puuttuu tieto mut voi olla että he on vain kirjaviisaita että kokemukset puuttuu ja osa jotka suhtautuu toisin, joka voi johtua tunnekylmyydestä, joskus jopa pahuudesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Opettelisivat???
        Herkkä ihminen tietää usein miten pitäisi olla eri tilanteessa , mutta silloin kun autonoominen hermosysteemi alkaa aiheuttamaan paniikkia ja alakuloisuutta niin ei auta miten ihminen opettelisi olemaan sellainen kun joku toinen määrittelee millainen hänen tulisi olla, sen hän tietää ihan itsekkin ja osaa ihan hyvin kaikki keinot parantaa omaa tilaansa, vaan kun autonominen systeemi käynnistää esim paniikin niin , se on hänellä hyvin tiedossa miten se tapahtuu vaan ei pysty millään ajatuksen voimalla sitä estämään. Usein tilanne menee helpommin ohi kun antaa paniikin tulla eikä taistele sitä vastaan pakottamalla itseään johonkin mihin ei kuitenkaan pysty.
        Koskaan ei voi verrata kahta eri ihmistä , käyttäen mallina sitä jolla on vahva hermosysteemi , sillä ihmiset eivät ole samalla mallilla syntyneet, usein herkillä on suvussa muitakin herkkiä
        Siis geeniperäistä asioita jotka jatkuvat suvussa.. nämä on vaikeita asioita, olen seurannut ystäväni lasta 40 vuotta, hänen tilansa ei tule koskaan paranemaan koska on liian herkkä reagoimaan asioihin, kaikki konstit on hänen terveyden tilastaan käytetty vuosia varrella .
        Ja hän itse on hyväksynyt sairautensa , ollut paljon sairauskirjoilla työvuosinaan ja toisille pienet tapahtumat ovat murtaneet hänet joka kerta kun on tullut vaikeuksia elämässä .
        Ihmisen psyyke on sellainen asia joka jokaisella on erilainen .

        mut sehän on tietenki hiano asia, että suomi on vapaa demokraattinen maa eli täällä saa sanoa mielipiteitä vapaasti. Tämä on hyvä asia, mut joskus ne mielipiteet vaan voi olla huonoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        mut sehän on tietenki hiano asia, että suomi on vapaa demokraattinen maa eli täällä saa sanoa mielipiteitä vapaasti. Tämä on hyvä asia, mut joskus ne mielipiteet vaan voi olla huonoja.

        en siis tarkoota sun mielipijettäs&viestiäsi kuten tossa ylempänä annoin sulle kehut ja mä haistan sinusta paljon hyvää eli haluan toivottaa sulle hyvää loppuelämää . Vaikka en tunne sua, niin annat itsestäsi tosi hyvän vaikutelman = fiksun älykäs, elämänviisas, empaattinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        en siis tarkoota sun mielipijettäs&viestiäsi kuten tossa ylempänä annoin sulle kehut ja mä haistan sinusta paljon hyvää eli haluan toivottaa sulle hyvää loppuelämää . Vaikka en tunne sua, niin annat itsestäsi tosi hyvän vaikutelman = fiksun älykäs, elämänviisas, empaattinen.

        Heikot hermot ja heikot hermot. Itse olen kyllä ollut herkkä, mutta olen myös traumatisoitunut nuorena asioista jotka eivät ole sotaa (mitä yleensä pidetään PTSD:n merkkinä) mutta oli turvaton köyhä lapsuus, jossa kokoajan vanhemmat oli stressaantuneita ja pelkäsin kokoajan että jokin romahtaa. Siitä seurauksena on ollut ylivalpas hermosto. Reagoin herkästi. Pitkäaikainen krooninen psyykenlääkkeiden käyttökin sotki hermostoani. Väsyn herkemmin ja käyn ylikierroksilla herkästi. Hermosto kokee kaiken uhkana mikä ei ole.

        Minun diagnoosini on C-Ptsd.

    • Anonyymi

      Ihmiset ovat erilaisia, herkät ihmiset reagoivat helpommin asioihin ja silloin se on trauma. Siihen ei siis ole mitään mallia olemassa .
      Joku voi sanoa toisen tilasta että se on ainoastaan pieni asia, vaikka se juuri kyseessä olevalle ihmiselle on suuri.äjoten kukaan ei voi tietää miten toinen ihminen vastaanottaa ikävän asian.
      Ne jotka ovat vahvemmalla hermosysteemillä varustettuja usein vähättelevät toisen tuskaa, se kun yrittäisivät ymmärtää että autonoominen hermosysteemi on sellainen mitä ihminen ei itse ohjaa , vaikka miten ymmärtää että joku asia on pieni vastoinkäyminen niin reagoi siltikin voimakkaasti .

      • Anonyymi

        ne jotka vähättelee on tyhmii tai ilkeitä. Näin se vuan o !

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ne jotka vähättelee on tyhmii tai ilkeitä. Näin se vuan o !

        Juurikin näin.
        Toisen asioita ei voi vähätellä. Jos toisesta jokin tuntuu kurjalta, on vaikeaa, tms. niin silloin se on hänen kohdallaan juuri niin.
        Eikä se kivaltakaan tunnu, jos joku avautuu toiselle, ja toinen vähättelee juttuja.

    • Anonyymi

      pahimmat traumat tulee yliviisailta, jotka räätälöi tutkimattomille potilaille traimoja tehden ihmisen mistä tahansa kivusta marakatisksi tai apinaksi paperilla lopuksi ikää se on ihmisoikeus rikollisuutta alentaa toinen ali ihmiseksi kehon taudeista.
      kunnian homo olla kaikki tietävä estää korjaamasta
      niihin vastataan sadistisesti lisää lypmällä : on siellä mielisairauttakim vaikka teil olo silloin haastattelu hetkellä akuutti aivokalvo tulehdus ja heidän vale lausuntonsa muutti väliaaiakaisen sokeudenkin mielisairaudeksi.

      täytyy olla tosi sadistista porukkaa psykiatriassa, joiden sadismi vaatii tooselle max kärsimykset ja laskut yksityis tutkimuksina ja hoitoina, joita nuo vastuun tunnottomat teoreetikot ei maksa eikä korvaa ja tietävät hyvin että aivokalvo tulehdus on ympäristö virus ja vaikka kuinka näytät sormella täs on sen viruksen nimi, asuuko siinä sun mukaan minun psyykke?

      kauheeta sakkia koko julkis terveys, eivät kehtaa tutkia ja alkavat minun silmissä rotu hygienian, koska evoluutiossa kehitys kelpoinen ei sairastele.

      koko ikä sen jälkeen on pitänyt itse vuosikymmeniä maksaa terveyden hoito ja traumat pitää kärsiä näiden yliviisaiden suoraan sanottuna despoottisten psyki ihmisten takia, jotka ei usko että me saamme olla rokotettuja itse ajattelulla, eikä meidän suomen lain mukaan tarvitse uskoa tarot kortti ennustajiin, eikä suila tehtyihin ecoluutio tai sen johdannainen psykiatria vale tieteeseen.

      psyykke elintä ei nimittäin ole, joten miten elomessä jota ei ole on biljoonaia tauteja jolla big farma kuppaa 💊rahaa.
      nää teoreetikot ei edes tajua että he ovat hyväksi käytettyjä,
      kuinka he voi olöa ihmistuntijota?

      • Anonyymi

        Anteeks, mutta nyt pitää taas kysyä, että tiedätkö sinä mikä trauma on? Vai yritätkö antaa juuri käytännön esimerkkiä Doctor Mike:n esittämästä ongelmasta?

    • Anonyymi

      Eroja ihmisissä kyllä on.
      Toiset sanovat traumatisoituvansa psykiatriasta, toiset taas eivät kokemuksistaan psykiatrian puolella traumatisoidu niin herkästi.
      Herkkyys ja vahvuus on kai jotenkin sisäsyntyistä itse kullakin.
      Ihmiset voi käydä läpi jonkun lähes samanlaisen vahvoja ikäviäkin tunteita herättävän jutun, ja toiselle voi jäädä todella huonot muistot, ehkä traumatkin, kun toinen taas pystyy pääsemään siitä yli.
      Kyllä kai nuokin erot on jollain psykologisella tavalla selitettävissä.

      • Anonyymi

        Niin tai ihmisten kokemukset psykiatriasta ei ole identtisiä. Osan kokemus voi olla pahempi. Oletko sitä miettinyt?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tai ihmisten kokemukset psykiatriasta ei ole identtisiä. Osan kokemus voi olla pahempi. Oletko sitä miettinyt?

        Toki kokemukset voivat olla erilaisia.
        Jo se, että sanotaan ihmisten kokemukset, tarkoittaa, että jokainen ihminen kokee asiat omalla tavallaan.
        Ja tarkoitinkin sitä, että eri ihmiset voivat kokea ne pahimmatkin asiat eri tavalla.
        Jokainen ihminen kokee itse, mikä on paha kokemus ja mikä ei.
        Jotkut saattavat myös jäädä kiinni jo tapahtuneisiin huonoihin ja ikäviin kokemuksiin, vaikkei niitä enää jälkeenpäin kohdallaan olisikaan. Siinäkin meissä ihmisissä huomaa ne erot, koska toiset jättävät menneet taakseen, toiset eivät.
        Kai siitä käytetään joskus myös sana resilienssi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki kokemukset voivat olla erilaisia.
        Jo se, että sanotaan ihmisten kokemukset, tarkoittaa, että jokainen ihminen kokee asiat omalla tavallaan.
        Ja tarkoitinkin sitä, että eri ihmiset voivat kokea ne pahimmatkin asiat eri tavalla.
        Jokainen ihminen kokee itse, mikä on paha kokemus ja mikä ei.
        Jotkut saattavat myös jäädä kiinni jo tapahtuneisiin huonoihin ja ikäviin kokemuksiin, vaikkei niitä enää jälkeenpäin kohdallaan olisikaan. Siinäkin meissä ihmisissä huomaa ne erot, koska toiset jättävät menneet taakseen, toiset eivät.
        Kai siitä käytetään joskus myös sana resilienssi.

        Miksi pitäisi jättää täysin vanhat kokemukset taakseen?

        Trauma elää hermostossa eikä sillä ole välttämättä tekemistä resilienssin kanssa. Siis trauma meinaa esimerkiksi ylivireyttä, univaikeuksia, takaumia, valmiustilassa oloa. Toki osa voi olla herkempiä. Mieli voi olla päässyt yli mutta traumatriggerit nostaa asioita pintaan. Ihminen voi kuitenkin pärjätä elämässään näistä huolimatta mutta elää esim dissosioiden paljon.

        Edelleen, ihmisten kokemukset psykiatriasta ja esim lääkkeiden harmeista ovat erit. Et voi niitä suoraan verrata.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitäisi jättää täysin vanhat kokemukset taakseen?

        Trauma elää hermostossa eikä sillä ole välttämättä tekemistä resilienssin kanssa. Siis trauma meinaa esimerkiksi ylivireyttä, univaikeuksia, takaumia, valmiustilassa oloa. Toki osa voi olla herkempiä. Mieli voi olla päässyt yli mutta traumatriggerit nostaa asioita pintaan. Ihminen voi kuitenkin pärjätä elämässään näistä huolimatta mutta elää esim dissosioiden paljon.

        Edelleen, ihmisten kokemukset psykiatriasta ja esim lääkkeiden harmeista ovat erit. Et voi niitä suoraan verrata.

        Edelleen, ei kenellekään voi sanoa, että menneistä olisi pakko päästä yli. Koska kaikilla se ei onnistu.
        Eikä menneitä kokemuksia usein unohdakaan. Mutta edelleen onkin kyse siitä, kun on olemassa traumatisoituvia ihmisiä, ja sitten heitä, jotka eivät traumatisoidu.
        En ole ketään verrannutkaan keskenään, vaan kirjoittanut juuri tästä, että olemme kovin erilaisia.
        Luetun ymmärtäminen olisi hyvä olla hallussa, niin samaa asiaa ei tarvitsisi ns. vääntää rautalangasta.
        Ja vielä se, että se ei minulle kuulu, kuka traumatisoituu, kuka ei. Ymmärrän täysin, että jotkut traumatisoivat, ja se on heidän oikeutensa. Sitä ei voi kukaan kieltää tai mitenkään arvostella tai halveksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelleen, ei kenellekään voi sanoa, että menneistä olisi pakko päästä yli. Koska kaikilla se ei onnistu.
        Eikä menneitä kokemuksia usein unohdakaan. Mutta edelleen onkin kyse siitä, kun on olemassa traumatisoituvia ihmisiä, ja sitten heitä, jotka eivät traumatisoidu.
        En ole ketään verrannutkaan keskenään, vaan kirjoittanut juuri tästä, että olemme kovin erilaisia.
        Luetun ymmärtäminen olisi hyvä olla hallussa, niin samaa asiaa ei tarvitsisi ns. vääntää rautalangasta.
        Ja vielä se, että se ei minulle kuulu, kuka traumatisoituu, kuka ei. Ymmärrän täysin, että jotkut traumatisoivat, ja se on heidän oikeutensa. Sitä ei voi kukaan kieltää tai mitenkään arvostella tai halveksia.

        Joo samaa mieltä. Itsellä on hyvin monimuotoinen komplisoitunut oirekuva ja myös psyykkisiä oireita, traumaakin joskaan ei diagnoosia. En tiedä onko dissosiaatioo, mut joskus on ikäänkuin elämä olis unta (ja tiedän ettei ole), vieras hahmo katsoo peilistä (tiedän ettei ole mut on silti), semmonen epämääräinen ulkopuolisuuden ja tarkkailijan tunne, persoona muuttuu väillä tyystin toiseks mikä tuntuu jotenki vieraalta ja näitä on useampia.

        On kanssa tyyliin tuhat kertaa kuullut ettei mitään vanhoja kannata miettiä, kun ne ei muuksi muutu. No tämä selvä, minkä jokainen varmasti tajuu, ei se siitä ole kiinni! Nämä sanojat on usein itse mulkvisteja eivätkä edes yritä muuttaa omaa toimintaansa ymmärtäväisemmäksi eivätkä ymmärrä toisia.

        Tärkeää olisi kuitenkin, että elämä ihan konkreettisesti muuttuu parempaan suuntaan, mut jos esim. syystä tai toisesta möllöttää yksikseen kotona, niin vaikeaksi menee. Näin se ihan puolipakosta menee nyt. Jossain kohtaa oli jotain yritystä muuttaa muualle muuton ja uuden homman kautta, jolloin olis saanut elämään jotain sisältöä jäljellä oleville kyvyillä ja rahaa ni ei tarvis olla köyhä, mut ei siitä mitään tullut kun en saanut tilaisuutta tähän. Itselläkin on kyllä resilienssiä ja myös refleksiivisyyttä enemmän kuin monella muulla.

        Monisairas

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo samaa mieltä. Itsellä on hyvin monimuotoinen komplisoitunut oirekuva ja myös psyykkisiä oireita, traumaakin joskaan ei diagnoosia. En tiedä onko dissosiaatioo, mut joskus on ikäänkuin elämä olis unta (ja tiedän ettei ole), vieras hahmo katsoo peilistä (tiedän ettei ole mut on silti), semmonen epämääräinen ulkopuolisuuden ja tarkkailijan tunne, persoona muuttuu väillä tyystin toiseks mikä tuntuu jotenki vieraalta ja näitä on useampia.

        On kanssa tyyliin tuhat kertaa kuullut ettei mitään vanhoja kannata miettiä, kun ne ei muuksi muutu. No tämä selvä, minkä jokainen varmasti tajuu, ei se siitä ole kiinni! Nämä sanojat on usein itse mulkvisteja eivätkä edes yritä muuttaa omaa toimintaansa ymmärtäväisemmäksi eivätkä ymmärrä toisia.

        Tärkeää olisi kuitenkin, että elämä ihan konkreettisesti muuttuu parempaan suuntaan, mut jos esim. syystä tai toisesta möllöttää yksikseen kotona, niin vaikeaksi menee. Näin se ihan puolipakosta menee nyt. Jossain kohtaa oli jotain yritystä muuttaa muualle muuton ja uuden homman kautta, jolloin olis saanut elämään jotain sisältöä jäljellä oleville kyvyillä ja rahaa ni ei tarvis olla köyhä, mut ei siitä mitään tullut kun en saanut tilaisuutta tähän. Itselläkin on kyllä resilienssiä ja myös refleksiivisyyttä enemmän kuin monella muulla.

        Monisairas

        ... ja oirekuva ja suurelta osin vammoja on tullut monin osin muiden toimesta (siis oon liukastunu, väkivaltaa ja liikenne), myös lääkäreiden (voi olla että ihan tyksissäkin aiheutettu aivo-ja selkävammaa myös) ja välillisesti ettei kunta ole hoitanut liukkautta sekä sitten lääkäreiden ja myös vanhempien toimimattomuudesta. Voi tietyin osin sanoo, et on tehty "Milot", tätä ei tietysti missään lue, kun valehdellaan ja lääkärit on naiveja. En nyt ole ihan nuori enää, mut laitan näin, kun vanhempien toimet ja kasvatusasiat on niin paljon esillä ja ihan syystä!

        Silti saan kyllä kaikkea nälvimistä ja ei viitsi tehdä sitä tai tätä mikä on tietenki täysin typerää bullshittia! Sopii myös muistaa että mm. depis ja aivovammat voi vaikuttaa ihmisen aloitekykyyn ja siihen ns. viitseliäisyyteen ja nää on tuhat kertaa olennaisempia kuin vaikkapa huvittaako joskus tehdä jotain vai ei mitä pidetään väärin depiksenä!!!

        Olen moneen kertaan maininnut myös olevani valmis ns. invasiivisiin toimenpiteisiin, mut eipä se mitään vaikuta. Nälvitään ja nauretaan vaan enemmän. Ei varmaan typerykset tajua, kun ei oikeesti suutu. Luulen, että tässä on myös osin ihan muista jutuista kyse eli voi sanoo, että osui ja upposi - ja viittaan siis sanontaan enkä veitseen 😉

        Monisairas

      • Anonyymi

        Silloin kun ihminen huomaa oman tilansa ja saa apua siihen psykiatriasta , niin paranee.
        Kaikki eivät kykene ymmärtämään hoitoa vaan ovat alati epäileviä ihmisiä joka asiassa, siksi eivät parane koskaan .ensinnäkin psykiatrian koulutus on hyvin pitkä joten paljon heillä on tietoa ihmisen erilaisista tavoista ja oireista.
        Eivät ole mitenkään sadisteja joiksi joku heidät nimitti ainoastaan haluavat auttaa, mutta jos ei ihminen ole vastaanottavainen apuun niin silloin olisi parempi kun ei edes tilaa aikaa vastaanotolle .monen ihmisen elämä on mennyt todella pilalle siitä että ympäristössä ei heitä ole ymmärretty vaan käsketty että ” kokoo ittes” kyllä he kokoaisivatkin jos pystyisivät siihen. Siksi ei edes osaamattoman ihmisen tarvitsevia omata mitään mielipidettä koska män ei ole siihen edes kykenevä .
        Sitten on näitä tyyppejä jotka keinoilla millä hyvänsä kääntävät psyyykkisen sairauden fyysiseksi, ihan kun se asiaa jotenkin muuttaisi Sairaus kun sairaus oli se psyykkinen tai fyysinen

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo samaa mieltä. Itsellä on hyvin monimuotoinen komplisoitunut oirekuva ja myös psyykkisiä oireita, traumaakin joskaan ei diagnoosia. En tiedä onko dissosiaatioo, mut joskus on ikäänkuin elämä olis unta (ja tiedän ettei ole), vieras hahmo katsoo peilistä (tiedän ettei ole mut on silti), semmonen epämääräinen ulkopuolisuuden ja tarkkailijan tunne, persoona muuttuu väillä tyystin toiseks mikä tuntuu jotenki vieraalta ja näitä on useampia.

        On kanssa tyyliin tuhat kertaa kuullut ettei mitään vanhoja kannata miettiä, kun ne ei muuksi muutu. No tämä selvä, minkä jokainen varmasti tajuu, ei se siitä ole kiinni! Nämä sanojat on usein itse mulkvisteja eivätkä edes yritä muuttaa omaa toimintaansa ymmärtäväisemmäksi eivätkä ymmärrä toisia.

        Tärkeää olisi kuitenkin, että elämä ihan konkreettisesti muuttuu parempaan suuntaan, mut jos esim. syystä tai toisesta möllöttää yksikseen kotona, niin vaikeaksi menee. Näin se ihan puolipakosta menee nyt. Jossain kohtaa oli jotain yritystä muuttaa muualle muuton ja uuden homman kautta, jolloin olis saanut elämään jotain sisältöä jäljellä oleville kyvyillä ja rahaa ni ei tarvis olla köyhä, mut ei siitä mitään tullut kun en saanut tilaisuutta tähän. Itselläkin on kyllä resilienssiä ja myös refleksiivisyyttä enemmän kuin monella muulla.

        Monisairas

        Vanhat epäoikeudenmukaisuudet eivät lähde koskaan mielestä pois koska ne ovat loukanneet syvästi ihmistä, si siinä auta kehoitukset että muka pitäisi lopettaa ajattelemasta asiaa ja jättää ne taakseen, sitä voi korkeintaan yrittää ymmärtää että vanha loukkaus on tapahtunut ja jättänyt jälkensä ihmiseen , ja tosi on että ne jäljet eivät katoa koskaan, niitä on vaan yritettävä ymmärtää .miksi usein ihmiset käsittelevät mielenterveydellisiä asioita joihin heillä ei ole mitään koulutusta edes . Tekisivät palveluksen yhteiskunnalle kun eivät jauhoisia asioista mistä eivät tiedä mitään.
        Eivätkä osaamattomana ole kelvollisia edes auttamaan toista

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun ihminen huomaa oman tilansa ja saa apua siihen psykiatriasta , niin paranee.
        Kaikki eivät kykene ymmärtämään hoitoa vaan ovat alati epäileviä ihmisiä joka asiassa, siksi eivät parane koskaan .ensinnäkin psykiatrian koulutus on hyvin pitkä joten paljon heillä on tietoa ihmisen erilaisista tavoista ja oireista.
        Eivät ole mitenkään sadisteja joiksi joku heidät nimitti ainoastaan haluavat auttaa, mutta jos ei ihminen ole vastaanottavainen apuun niin silloin olisi parempi kun ei edes tilaa aikaa vastaanotolle .monen ihmisen elämä on mennyt todella pilalle siitä että ympäristössä ei heitä ole ymmärretty vaan käsketty että ” kokoo ittes” kyllä he kokoaisivatkin jos pystyisivät siihen. Siksi ei edes osaamattoman ihmisen tarvitsevia omata mitään mielipidettä koska män ei ole siihen edes kykenevä .
        Sitten on näitä tyyppejä jotka keinoilla millä hyvänsä kääntävät psyyykkisen sairauden fyysiseksi, ihan kun se asiaa jotenkin muuttaisi Sairaus kun sairaus oli se psyykkinen tai fyysinen

        Ei taida ollenkaan kaikki parantua vaikka olis miten hyvä itsereflektio tms eikä olis kategorisesti hoitovastainen. Ei kai muuten eläkkeella niin älyttömästi porukkaa olisi mt-syistä. Kyllä noihin ammattilaisiin mahtuu sadistejakin, koettu on.

        Omalla kohdalla psyyke ei voi koskaan täysin parantua, koska psyyken negakokemukset ja oireet, ja myös syrjäytyminen sekä köyhyys on suurelta osin seurausta hankalasti elämää haittaavista fyysisistä sairauksista ja vammoista. Sitä en osaa sanoo, onko aivovammat primaarisesti vaurioittanut psyykettä.

        He joilla pelkästään psyykkistä oireilua ilman todella vakavia taustasyitä, varmaan parantuvat hyvällä todennäköisyydellä, kun ovat hoitomyönteisiä. Tosin käsittääkseni nuoremmissa on liikaa ns. luuserimentaliteettia ja liian herkästi psykiatrisoidaan elämän vastoinkäymisiä. Tästä kai saamme "kiittää" ainakin curling- ja helikopterikasvatusta. Tämmöstä näkemystä mm. monet psykologia ja kasvatustieteiden ammattilaiset ovat tuoneet jo vuosia esille.

        Monisairas

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhat epäoikeudenmukaisuudet eivät lähde koskaan mielestä pois koska ne ovat loukanneet syvästi ihmistä, si siinä auta kehoitukset että muka pitäisi lopettaa ajattelemasta asiaa ja jättää ne taakseen, sitä voi korkeintaan yrittää ymmärtää että vanha loukkaus on tapahtunut ja jättänyt jälkensä ihmiseen , ja tosi on että ne jäljet eivät katoa koskaan, niitä on vaan yritettävä ymmärtää .miksi usein ihmiset käsittelevät mielenterveydellisiä asioita joihin heillä ei ole mitään koulutusta edes . Tekisivät palveluksen yhteiskunnalle kun eivät jauhoisia asioista mistä eivät tiedä mitään.
        Eivätkä osaamattomana ole kelvollisia edes auttamaan toista

        Pikkasen taas tarkkuutta tähän. Epäoikeudenmukaisuus ei ole trauma, vaan taas oiva esimerkki siitä miten sanat kokevat inflaation, kun niitä käytetään turhaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pikkasen taas tarkkuutta tähän. Epäoikeudenmukaisuus ei ole trauma, vaan taas oiva esimerkki siitä miten sanat kokevat inflaation, kun niitä käytetään turhaan.

        Totta tämäkin ja masennus kokenut ehkä suurimman inflaation. Mut minusta hän viittaa paremminkin tuohon "ettei vanhoja kannata muistella" mitä siis paljon käytetään. Tämähän itseasiassa on traumatisoituneilla hyvin yleistä, ja sille ei mitään voi. Sen sijaan esim. riidan haastamiseksi ei välttämättä kannata nostaa historiasta jotain, mutta kyllä epäkohdista on voitava sanoo. Sentää ihan konkreetista hengenvaaraa ei trauman taustalla tarvi olla, mutta lievää paljon vakavampaa kyllä, olipa se sitten fyysisistä tai psyykkistä.

        Monisairas

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta tämäkin ja masennus kokenut ehkä suurimman inflaation. Mut minusta hän viittaa paremminkin tuohon "ettei vanhoja kannata muistella" mitä siis paljon käytetään. Tämähän itseasiassa on traumatisoituneilla hyvin yleistä, ja sille ei mitään voi. Sen sijaan esim. riidan haastamiseksi ei välttämättä kannata nostaa historiasta jotain, mutta kyllä epäkohdista on voitava sanoo. Sentää ihan konkreetista hengenvaaraa ei trauman taustalla tarvi olla, mutta lievää paljon vakavampaa kyllä, olipa se sitten fyysisistä tai psyykkistä.

        Monisairas

        Vanhoja asioita voi aina muistella silloin jos haluaa.
        On eri asia, miten niitä muistelee, millaisia tunteita muisteleminen saa aikaiseksi, jne.
        Ikäviä tunteita herättävät muistot eivät ole koskaan kivaa muisteltavaa, kun taas hyvät muistot ovat asia erikseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitäisi jättää täysin vanhat kokemukset taakseen?

        Trauma elää hermostossa eikä sillä ole välttämättä tekemistä resilienssin kanssa. Siis trauma meinaa esimerkiksi ylivireyttä, univaikeuksia, takaumia, valmiustilassa oloa. Toki osa voi olla herkempiä. Mieli voi olla päässyt yli mutta traumatriggerit nostaa asioita pintaan. Ihminen voi kuitenkin pärjätä elämässään näistä huolimatta mutta elää esim dissosioiden paljon.

        Edelleen, ihmisten kokemukset psykiatriasta ja esim lääkkeiden harmeista ovat erit. Et voi niitä suoraan verrata.

        "Trauma elää hermostossa eikä sillä ole välttämättä tekemistä resilienssin kanssa. Siis trauma meinaa esimerkiksi ylivireyttä, univaikeuksia, takaumia, valmiustilassa oloa. Toki osa voi olla herkempiä. Mieli voi olla päässyt yli mutta traumatriggerit nostaa asioita pintaan. Ihminen voi kuitenkin pärjätä elämässään näistä huolimatta mutta elää esim dissosioiden paljon."...

        Mä oon huomannut itsessä osaksijust noin varsinkin väsyneenä/uupuneena, mut en tiedä edes dissosioinko ylipäänsä vai en mut jotain sen kaltaista on. Koskaan tästä ei ole juttua ollu, mutta mun psyyke on muutenkin jäänyt fyysisten oireiden alle ja täysin ymmärrettävästi tai sitten niitä on suoraan vähätelty. Ei edes ammattilaiset ole ymmärtäneet päivänselvää vaikeaa masennusta. Nyt on depis ja jonkun mielestä myös epävakaa pershärö. Olen lukenut ja mitä jutellut muiden kanssa, joilla myös muuta kuin mutua niin moni epävakaa pitäisi olla ptsd. Ei se mieli yli ole päässyt kunnolla: pitäis olla sisältöä päivissä eikä köyhyyttä. Sitten mä elän sellasessa ympäristössä mikä on tavallaan se huonoin. Jossain kohtaa oli ajatuksissa ja yrityksissä muuttaa suuntaa se minkä vielä voi mutta se kaatui loppuviimein rahanpuutteeseen.

        Monisairas

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta tämäkin ja masennus kokenut ehkä suurimman inflaation. Mut minusta hän viittaa paremminkin tuohon "ettei vanhoja kannata muistella" mitä siis paljon käytetään. Tämähän itseasiassa on traumatisoituneilla hyvin yleistä, ja sille ei mitään voi. Sen sijaan esim. riidan haastamiseksi ei välttämättä kannata nostaa historiasta jotain, mutta kyllä epäkohdista on voitava sanoo. Sentää ihan konkreetista hengenvaaraa ei trauman taustalla tarvi olla, mutta lievää paljon vakavampaa kyllä, olipa se sitten fyysisistä tai psyykkistä.

        Monisairas

        Masennus on varmaan yksi pahiten väärin ymmärretty asia, meidän yhteiskunnassa, niin suuntaan kuin toiseenkin, mutta en lähtisi sotkemaan sitä traumaan tai sen käsitteen liian lepsuun käyttöön.

        Trauma on jotain sellaista äkillistä, mitä ihmisen käsityskyky ei pysty käsittelemään.

        Se ei siis ole masennusta, eikä se ole sitä, että jumiutuu johonkn menneisyyteen, ja vaikka voisi kuvitella, että ihminen on niin ulalla silloin kun saa diagnoosin, tai vaikka psykoosi lääkityksen, ettei kykene ymmärtämään, niin sekään ei ole oikea trauma, vaan osa psykoosi sairautta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus on varmaan yksi pahiten väärin ymmärretty asia, meidän yhteiskunnassa, niin suuntaan kuin toiseenkin, mutta en lähtisi sotkemaan sitä traumaan tai sen käsitteen liian lepsuun käyttöön.

        Trauma on jotain sellaista äkillistä, mitä ihmisen käsityskyky ei pysty käsittelemään.

        Se ei siis ole masennusta, eikä se ole sitä, että jumiutuu johonkn menneisyyteen, ja vaikka voisi kuvitella, että ihminen on niin ulalla silloin kun saa diagnoosin, tai vaikka psykoosi lääkityksen, ettei kykene ymmärtämään, niin sekään ei ole oikea trauma, vaan osa psykoosi sairautta.

        Trauma sana taitaa juontaa jostain traagisesta.
        Eli ihminen voi saada trauman, kun on nähnyt tai kokenut jonkin traagisen tapahtuman.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus on varmaan yksi pahiten väärin ymmärretty asia, meidän yhteiskunnassa, niin suuntaan kuin toiseenkin, mutta en lähtisi sotkemaan sitä traumaan tai sen käsitteen liian lepsuun käyttöön.

        Trauma on jotain sellaista äkillistä, mitä ihmisen käsityskyky ei pysty käsittelemään.

        Se ei siis ole masennusta, eikä se ole sitä, että jumiutuu johonkn menneisyyteen, ja vaikka voisi kuvitella, että ihminen on niin ulalla silloin kun saa diagnoosin, tai vaikka psykoosi lääkityksen, ettei kykene ymmärtämään, niin sekään ei ole oikea trauma, vaan osa psykoosi sairautta.

        En mielestäni sekoittanutkaan traumaa ja masennusta, ne kun ovat eri asioita.
        Trauma ei välttämättä ole äkillistä vaan traagista ja yli sieto- ja käsityskyvyn menevää, niinku alempana joku toteaa. Trauma ei ole menneeseen jumittumista mutta sille on hyvin tyypillistä, että vanhat muistot, siis ne traumaattisesti koetut, palaa mieleen yhä uudelleen esim. jossain tilanteessa, joka jollain tavoin muistuttaa koettua.

        Itsellä on kyllä myös menneeseen jumitusta vaikkapa se (muukin kuin terveys), että en olis köyhä, jos olisi voinut toimia ja muutamat muut olisi kuunnellut ja toiminut niinku olisi ollut fiksuinta. Äärimmäisellä riskinotollla olisin myös taloudellisesti riippumaton, se on varmaa, kun tätä riskiä mietein. Se olis vaatinut sen, että tähän tapaan (eivät ole tarkkoja lukuja): on 5000 ylimääräistä, siis sellasta mikä ei mene päivittäiseen elämiseen, ja olis parilla tonnilla ostanut lottorivejä. Terveys on kumminkin se kaikkein tärkein. Menneesen jumitus on muuten tyypillistä masennuksessa ja erityisesti, dystymiassa, joka itsellä on vaihtelun lisäksi

        Monisairas

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun ihminen huomaa oman tilansa ja saa apua siihen psykiatriasta , niin paranee.
        Kaikki eivät kykene ymmärtämään hoitoa vaan ovat alati epäileviä ihmisiä joka asiassa, siksi eivät parane koskaan .ensinnäkin psykiatrian koulutus on hyvin pitkä joten paljon heillä on tietoa ihmisen erilaisista tavoista ja oireista.
        Eivät ole mitenkään sadisteja joiksi joku heidät nimitti ainoastaan haluavat auttaa, mutta jos ei ihminen ole vastaanottavainen apuun niin silloin olisi parempi kun ei edes tilaa aikaa vastaanotolle .monen ihmisen elämä on mennyt todella pilalle siitä että ympäristössä ei heitä ole ymmärretty vaan käsketty että ” kokoo ittes” kyllä he kokoaisivatkin jos pystyisivät siihen. Siksi ei edes osaamattoman ihmisen tarvitsevia omata mitään mielipidettä koska män ei ole siihen edes kykenevä .
        Sitten on näitä tyyppejä jotka keinoilla millä hyvänsä kääntävät psyyykkisen sairauden fyysiseksi, ihan kun se asiaa jotenkin muuttaisi Sairaus kun sairaus oli se psyykkinen tai fyysinen

        Pidän psykiatreja suunnilleen kuin lapsina jotka leikkii tulitikkujen kanssa. Varmasti ihan hyvää tarkoittavia ja silleen viattomia ja tokihan varmaan joitakin auttavat mutta saa paljon vahinkoa aikaan osin syyntakeettomana koulutuksen kanssa johon on vaikuttanut massiivisesti lääketeollisuus. Ihmisyyttä tutkitaan valkotakkimaisen perspektiivin läpi siinä missä ennen henkiparantajia oli joku muu. Jos olisin lukenut kymmenen vuotta lobotomiasta ja kuinka hyväksi se on aivoille niin kuinka viisas olisin?

        Psykiatria ja puhun nyt tässä erityisesti biologisesta suuntauksesta on yksi tapa ymmärtää ihmisten henkinen pahoinvointi ja kärsimyksestä elämässä ja ratkaisut niihin. Heidän opuksensa eivät ota paljoa kantaa kärsimykseen elämän luonteena, esim rapistumisen vaikutuksesta psyykeeseen iän myötä, menetyksien vaikutuksista, yhteiskunnan vaikutuksesta hyvinvointiin myös haitallisella tavalla.

        Uskon että osa voi saada hyötyä vaikka yksisarvishoidoista jos niihin kovasti uskoo, myös uskonnoista ,elintavoista, kundaliinijoogasta, ihmisen tarpeesta sosiaaliseen vuorovaikutukseen jonkun kanssa, idän filosofiasta, terveellisestä elämästä, yhteiskunnan kyseenalaistamisesta, homepatiasta, joku jostain ravintoneuvojasta ja joku rosenterapiasta. Kuka mistäkin.

        Kaava on sama: usko johonkin suuresti joka kohentaa oikeasti hyvinvointiasi, se parantaa sinut. Se auttaa jos parantajanasi on joku hieno filosofia tai joku oikeasti mahtava tyyppi. Sinun pitää vain ensin opetella määrittelemään vaikeutesi ja sitten miettiä niihin ratkaisut.

        Psykiatria infantilisoi ihmisiä ja pitää heitä heikompina kuin he ovatkaan selviytymään vaikeuksistaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Trauma elää hermostossa eikä sillä ole välttämättä tekemistä resilienssin kanssa. Siis trauma meinaa esimerkiksi ylivireyttä, univaikeuksia, takaumia, valmiustilassa oloa. Toki osa voi olla herkempiä. Mieli voi olla päässyt yli mutta traumatriggerit nostaa asioita pintaan. Ihminen voi kuitenkin pärjätä elämässään näistä huolimatta mutta elää esim dissosioiden paljon."...

        Mä oon huomannut itsessä osaksijust noin varsinkin väsyneenä/uupuneena, mut en tiedä edes dissosioinko ylipäänsä vai en mut jotain sen kaltaista on. Koskaan tästä ei ole juttua ollu, mutta mun psyyke on muutenkin jäänyt fyysisten oireiden alle ja täysin ymmärrettävästi tai sitten niitä on suoraan vähätelty. Ei edes ammattilaiset ole ymmärtäneet päivänselvää vaikeaa masennusta. Nyt on depis ja jonkun mielestä myös epävakaa pershärö. Olen lukenut ja mitä jutellut muiden kanssa, joilla myös muuta kuin mutua niin moni epävakaa pitäisi olla ptsd. Ei se mieli yli ole päässyt kunnolla: pitäis olla sisältöä päivissä eikä köyhyyttä. Sitten mä elän sellasessa ympäristössä mikä on tavallaan se huonoin. Jossain kohtaa oli ajatuksissa ja yrityksissä muuttaa suuntaa se minkä vielä voi mutta se kaatui loppuviimein rahanpuutteeseen.

        Monisairas

        " Jossain kohtaa oli ajatuksissa ja yrityksissä muuttaa suuntaa se minkä vielä voi mutta se kaatui loppuviimein rahanpuutteeseen."

        Rahanpuute ja jatkuva köyhyys vie suunnattomasti voimavaroja. Toki Suomessa ei olla varsinaisesti köyhiä sanan varsinaisessa merkityksessä maailman mittakaavaan verraten mutta silti elämä voi olla hyvin stressaavaa köyhälle. Yhteiskunta voi potkia aktivoitumisesta päähän ja myös liian vähäisestä aktiivisuudesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun ihminen huomaa oman tilansa ja saa apua siihen psykiatriasta , niin paranee.
        Kaikki eivät kykene ymmärtämään hoitoa vaan ovat alati epäileviä ihmisiä joka asiassa, siksi eivät parane koskaan .ensinnäkin psykiatrian koulutus on hyvin pitkä joten paljon heillä on tietoa ihmisen erilaisista tavoista ja oireista.
        Eivät ole mitenkään sadisteja joiksi joku heidät nimitti ainoastaan haluavat auttaa, mutta jos ei ihminen ole vastaanottavainen apuun niin silloin olisi parempi kun ei edes tilaa aikaa vastaanotolle .monen ihmisen elämä on mennyt todella pilalle siitä että ympäristössä ei heitä ole ymmärretty vaan käsketty että ” kokoo ittes” kyllä he kokoaisivatkin jos pystyisivät siihen. Siksi ei edes osaamattoman ihmisen tarvitsevia omata mitään mielipidettä koska män ei ole siihen edes kykenevä .
        Sitten on näitä tyyppejä jotka keinoilla millä hyvänsä kääntävät psyyykkisen sairauden fyysiseksi, ihan kun se asiaa jotenkin muuttaisi Sairaus kun sairaus oli se psyykkinen tai fyysinen

        Uskon tuohon, että silloin kun huomaa oman tilansa, siihen on mahdollista saada apua.
        Itse aikoinaan nuorena aikuisena en ymmärtänyt tarvitsevani apua, olin sekaisin, käytin päihteitä, oli ajoittaisia psykooseja.
        Ensimmäisellä kerralla minut vietiin osastolle, siitä ei ole edes muistikuvaa.
        Siitä alkoivat lääkitykset, osastolla ravaaminen joskus pakolla, usein vapaaehtoisesti.
        Itse en edelleenkään ymmärtänyt omaa tilannettani, jatkoin sekoilua, joka oli lääkkeiden kanssa jopa entistä helpompaa.

        Kunnes tuli päätepiste vastaan, jotain tapahtui ja edessä oli tilanne, että jouduin miettimään, mitä elämältäni haluan, jotain parempaa vai jatkaako entiseen malliin.
        Toki heräsi halu päästä kokeilemaan, jospa jostain vielä jotain tulisikin, jos kokeilisinkin vähän normaalimpaa elämää, miksei se voisi olla mahdollista.
        Siinä vaiheessa asennoiduin ottamaan hoidon vastaan, koska se oli ainoa keino selviytymiseen. Ei sekään aina helppoa ollut, ja itse jouduin tekemään tosi paljon töitä, mutta lopputulos on se tärkein.

        Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos en olisi itse tajunnut, että tarvitsin apua. Ei kukaan muu olisi pystynyt minua muuttamaan, tarvittiin siihen minua itseänikin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Jossain kohtaa oli ajatuksissa ja yrityksissä muuttaa suuntaa se minkä vielä voi mutta se kaatui loppuviimein rahanpuutteeseen."

        Rahanpuute ja jatkuva köyhyys vie suunnattomasti voimavaroja. Toki Suomessa ei olla varsinaisesti köyhiä sanan varsinaisessa merkityksessä maailman mittakaavaan verraten mutta silti elämä voi olla hyvin stressaavaa köyhälle. Yhteiskunta voi potkia aktivoitumisesta päähän ja myös liian vähäisestä aktiivisuudesta.

        Useimmiten ihminen voi itse päättää omasta aktiivisuudestaan. Siis en nyt tarkoita, että aina joka tapauksessa.
        Köyhällekin löytyy tekemistä, jos sitä haluaa löytää.
        On loppujen lopuksi aika paljonkin paikkoja, joissa voi käydä ilman rahaakin. Riippuen tietenkin asuinpaikasta, kunnasta. Pienemmillä paikkakunnilla varmasti on vaihtoehdot pienemmät kuin suurilla kunnilla.
        Mutta etsivä löytää, jos edullista tai halpaa tekemistä kaipaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pidän psykiatreja suunnilleen kuin lapsina jotka leikkii tulitikkujen kanssa. Varmasti ihan hyvää tarkoittavia ja silleen viattomia ja tokihan varmaan joitakin auttavat mutta saa paljon vahinkoa aikaan osin syyntakeettomana koulutuksen kanssa johon on vaikuttanut massiivisesti lääketeollisuus. Ihmisyyttä tutkitaan valkotakkimaisen perspektiivin läpi siinä missä ennen henkiparantajia oli joku muu. Jos olisin lukenut kymmenen vuotta lobotomiasta ja kuinka hyväksi se on aivoille niin kuinka viisas olisin?

        Psykiatria ja puhun nyt tässä erityisesti biologisesta suuntauksesta on yksi tapa ymmärtää ihmisten henkinen pahoinvointi ja kärsimyksestä elämässä ja ratkaisut niihin. Heidän opuksensa eivät ota paljoa kantaa kärsimykseen elämän luonteena, esim rapistumisen vaikutuksesta psyykeeseen iän myötä, menetyksien vaikutuksista, yhteiskunnan vaikutuksesta hyvinvointiin myös haitallisella tavalla.

        Uskon että osa voi saada hyötyä vaikka yksisarvishoidoista jos niihin kovasti uskoo, myös uskonnoista ,elintavoista, kundaliinijoogasta, ihmisen tarpeesta sosiaaliseen vuorovaikutukseen jonkun kanssa, idän filosofiasta, terveellisestä elämästä, yhteiskunnan kyseenalaistamisesta, homepatiasta, joku jostain ravintoneuvojasta ja joku rosenterapiasta. Kuka mistäkin.

        Kaava on sama: usko johonkin suuresti joka kohentaa oikeasti hyvinvointiasi, se parantaa sinut. Se auttaa jos parantajanasi on joku hieno filosofia tai joku oikeasti mahtava tyyppi. Sinun pitää vain ensin opetella määrittelemään vaikeutesi ja sitten miettiä niihin ratkaisut.

        Psykiatria infantilisoi ihmisiä ja pitää heitä heikompina kuin he ovatkaan selviytymään vaikeuksistaan.

        Hauska kun otit puheeksi tämän ihmisten taantumisen. Sehän teoria on erittäin yleinen, että nykyinen hoito passivoi ihmisiä aivan liikaa. Siihenhän koko nykyisen hallituksen hallitusohjelmakin perustuu, että suomesta on tullut oleiluyhteiskunta.

        Siitä näkökulmasta on olennaista, että saako oleilijat väittää olevansa traumatisoituja, vaikka he eivät sitä todellisuudessa olisikaan.

        Itse olen kuitenkin erimieltä. Minusta olisi tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin koko mielenterveyden kokonaisuuden. Sen hoito on vähän muutakin kuin pelkkää keppiä, vaikka silläkin on paikkansa.

        Kokonaiskuvan käsittämistä ei todellakaan auta se, että ei eroteta psykologian termistön väärinkättöä omasta psykiatrian vastaisuudesta. Asioihin ei ole pakko käydä inttämässä, jos ei ymmärrä kokonaisuutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hauska kun otit puheeksi tämän ihmisten taantumisen. Sehän teoria on erittäin yleinen, että nykyinen hoito passivoi ihmisiä aivan liikaa. Siihenhän koko nykyisen hallituksen hallitusohjelmakin perustuu, että suomesta on tullut oleiluyhteiskunta.

        Siitä näkökulmasta on olennaista, että saako oleilijat väittää olevansa traumatisoituja, vaikka he eivät sitä todellisuudessa olisikaan.

        Itse olen kuitenkin erimieltä. Minusta olisi tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin koko mielenterveyden kokonaisuuden. Sen hoito on vähän muutakin kuin pelkkää keppiä, vaikka silläkin on paikkansa.

        Kokonaiskuvan käsittämistä ei todellakaan auta se, että ei eroteta psykologian termistön väärinkättöä omasta psykiatrian vastaisuudesta. Asioihin ei ole pakko käydä inttämässä, jos ei ymmärrä kokonaisuutta.

        Mt-ongelmista kärsivillä ei kaikilla ole traumoja taustalla.
        Mieli, mieliala, psyyke, voivat heitellä ilman traumaakin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmiten ihminen voi itse päättää omasta aktiivisuudestaan. Siis en nyt tarkoita, että aina joka tapauksessa.
        Köyhällekin löytyy tekemistä, jos sitä haluaa löytää.
        On loppujen lopuksi aika paljonkin paikkoja, joissa voi käydä ilman rahaakin. Riippuen tietenkin asuinpaikasta, kunnasta. Pienemmillä paikkakunnilla varmasti on vaihtoehdot pienemmät kuin suurilla kunnilla.
        Mutta etsivä löytää, jos edullista tai halpaa tekemistä kaipaa.

        Juu näinkin, mutta mun terveys on ainakin sellanen etten hae mitään, kun tyhjän saa pyytämättäkin. Mä siis saan kumminkin tk-eläkettä, enkä niinkään edes trauman tai depiksen takia vaan niitäkin pahemmista syistä. Nämä muut syyt on hyvin hyvin invalidisoivia ja työn estäviä, en minä eläkettä muuten olis hakenutkaan ja varmaan saanutkaan, kun mulla on aika hyvä kognitio muuten, vaikkei sitä puheesta nyt aina uskoiskaan, mutta nytpä onkin keskivaikea-vaikea masennus yms.

        Noista muista syistä juontaa nykytilanne depiksineen ja traumoineen ja syyt on kotona ja lääkäreissä. No, aivovammat ei ole täysin tulleet puhtaasti omasta toiminnasta, että sen verran on muita 2/3 kerroista. Sitä en tiedä voiks köyhyys traumatisoida, jos olis voinut kovalla riskisijoituksella olla riittävän varakas, mut kyl varmaan enennän rassaa kuin jotain lottovoiton odottajaa. On tietysti ilkeitä ja nälviviä vieraita ihmisiä ja sillai, mut ei noi muhun pysyvästi mitään vaikuta, aina noita riittää. Mainituista syistä jättänyt vaikka suvun, kotiseudun ja ihan kaikki vanhan ja uus alku jossain muualla ja sellasessa ympäristössä, jossa kukaan ei tunne ja on kannustavampi ilmapiiri. Tuota aktiiviisuutta mä just yritin tai oli tarkoitus, sen mitä voi jäljellä olevalla kyvyllä.

        lajijasuris

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu näinkin, mutta mun terveys on ainakin sellanen etten hae mitään, kun tyhjän saa pyytämättäkin. Mä siis saan kumminkin tk-eläkettä, enkä niinkään edes trauman tai depiksen takia vaan niitäkin pahemmista syistä. Nämä muut syyt on hyvin hyvin invalidisoivia ja työn estäviä, en minä eläkettä muuten olis hakenutkaan ja varmaan saanutkaan, kun mulla on aika hyvä kognitio muuten, vaikkei sitä puheesta nyt aina uskoiskaan, mutta nytpä onkin keskivaikea-vaikea masennus yms.

        Noista muista syistä juontaa nykytilanne depiksineen ja traumoineen ja syyt on kotona ja lääkäreissä. No, aivovammat ei ole täysin tulleet puhtaasti omasta toiminnasta, että sen verran on muita 2/3 kerroista. Sitä en tiedä voiks köyhyys traumatisoida, jos olis voinut kovalla riskisijoituksella olla riittävän varakas, mut kyl varmaan enennän rassaa kuin jotain lottovoiton odottajaa. On tietysti ilkeitä ja nälviviä vieraita ihmisiä ja sillai, mut ei noi muhun pysyvästi mitään vaikuta, aina noita riittää. Mainituista syistä jättänyt vaikka suvun, kotiseudun ja ihan kaikki vanhan ja uus alku jossain muualla ja sellasessa ympäristössä, jossa kukaan ei tunne ja on kannustavampi ilmapiiri. Tuota aktiiviisuutta mä just yritin tai oli tarkoitus, sen mitä voi jäljellä olevalla kyvyllä.

        lajijasuris

        ... ja vielä se, että tää on just sellanen pikkupaikkakunta, jossa en koe löytäväni mitään mikä aktivoisi. Fyysisesti terveelle täällä on ihmeen hyvin harrastuspaikkoja. Mutta sitten viihde-kulttuuri- ja urheilutapahtumia eipä paljon mitään. Mäkin asun missä asun, vain siksi kun piti pikapikaa muuttaa pois entisestä asunnosta, varsinaisesta kodista, josta sieltäkin jo pitkään todella pitkään halusin pois, mutta ei vain saanut aikaiseksi. Mä kyl käytännössä asun pari vuotta muualla ja vuoden vielä toisaalla. Olisivat olleet paljon isompia paikkoja. Olis ollut hyvä tilaisuus muuttaa, mut ei vaan saanut toimeksi. Rahan puute tietysti kans yks välitön syy että voi tosta noin vaan tehdä tommosia, ja sitten huono terveys ja varmaan vähän lytätty itsetunto ja tällai.

        Nyt aika menee kodin ulkopuolella liian usein kuunnellessa, anteeksi nyt vaan mut niin hemmetyn typerää juttua ja jatkuvaa jankkaamista ilman että otetaan mitään selvää mistään. Mistä mä en tykkään yhtään. Tarvittaessa sisältö keksitään vaikka itse. Omalla tavallaan tollanen on hemmetin hyvä juorujen levittäjä tahtomattaan! Mut tällä eräällä kaverilla nyt on syynsä ja joille hän ei voi mitään, mutta silti on rasittavaa.

        lajijasuris

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu näinkin, mutta mun terveys on ainakin sellanen etten hae mitään, kun tyhjän saa pyytämättäkin. Mä siis saan kumminkin tk-eläkettä, enkä niinkään edes trauman tai depiksen takia vaan niitäkin pahemmista syistä. Nämä muut syyt on hyvin hyvin invalidisoivia ja työn estäviä, en minä eläkettä muuten olis hakenutkaan ja varmaan saanutkaan, kun mulla on aika hyvä kognitio muuten, vaikkei sitä puheesta nyt aina uskoiskaan, mutta nytpä onkin keskivaikea-vaikea masennus yms.

        Noista muista syistä juontaa nykytilanne depiksineen ja traumoineen ja syyt on kotona ja lääkäreissä. No, aivovammat ei ole täysin tulleet puhtaasti omasta toiminnasta, että sen verran on muita 2/3 kerroista. Sitä en tiedä voiks köyhyys traumatisoida, jos olis voinut kovalla riskisijoituksella olla riittävän varakas, mut kyl varmaan enennän rassaa kuin jotain lottovoiton odottajaa. On tietysti ilkeitä ja nälviviä vieraita ihmisiä ja sillai, mut ei noi muhun pysyvästi mitään vaikuta, aina noita riittää. Mainituista syistä jättänyt vaikka suvun, kotiseudun ja ihan kaikki vanhan ja uus alku jossain muualla ja sellasessa ympäristössä, jossa kukaan ei tunne ja on kannustavampi ilmapiiri. Tuota aktiiviisuutta mä just yritin tai oli tarkoitus, sen mitä voi jäljellä olevalla kyvyllä.

        lajijasuris

        ...nii ja kai noi aivovammat ja retkahdudkaatuminen on kans on trauman taustalla paitsi psyykkisesti niin myös, kun ne yhdessä mahdollisen anestesiakämmin ym. kanssa on aiheuttanut ne kaikkiaan kaikkein sosiaalisuus huomioiden vittumaisimmat oireet eli ns. haisunäätäoireet, ajoittain kovan väsymysuupumuksen sekä puheongelmat

    • Anonyymi

      Hyvä aloitus sinulla teemalla traumat ja diagnoosit joita saa ja tulee kyseenalaistaa. Aika harva on syntyessään niin epänormaali, miten sinut sitten siitä sun tästä asiasta voidaan jossain elämän vaiheessasi esittää. Pidän sitä itsessään vähän outona psykiatreilta, että tällä tavalla peilataan sitten pahimmassa tapauksessa kaikki mahdollinen outous ihmiseen, joka ei itsekään löydä enää identiteettinä pahimmassa tapauksessa yhteiskunnasta tämän vuoksi. Näin voidaan tuhota mahdollisuudet saada töitä, ihmissuhteet yms. Kaikenkaikkiaan hyvin erikoista. Oppilaitoksissa et enää
      ole olemassa normaalina. Identiteettiäsi loukataan jatkuvasti, mutta tietysti täysin tietämättä edes miten. . Minuutesi voidaan riistää näin nenän edessäsi kaikkien kuullen. Eihän se itsessään ole ihan normaalia. Hyvin traumatisoivaa kaikenkaikkiaan . Näin itsevarmastakin ihmisestä voidaan tehdä ihminen, jonka käytöksessä kaikkea voidaan oudoksua, minuus riistetään, joka voidaan eristää normaalista elämästä, josta luullaan asioita, jotka eivät ole totta yms. Kaikki se, mitä olet lapsesta asti tehnyt saadaksesi töitä yms, voidaan näin tuhota. Samalla perheesi kaikki normaali särjetään, koska perheesi oireilee myös tämän vuoksi ja on jo siksi rikkinäinen perhe joka ei edes saa apua. Kun katsot lapsuuden valokuviasi ja peilaat niitä siihen, miten jotkut psykiatreista sinut kuvaavat, et usein tunnista itseäsi. Mutta voiko näin oudon ilmiön antaa elää omaa elämäänsä, niin voi ja pitää. Itse harjoittelen sitä joka päivä. Tosin minulla ei ole enää myöskään ammattidentiteettiä, joka myös on viety. Kaikki
      työ nmeni siis hukkaan myös yliopistossa., samaten isäni rahat, joita hän minuun panosti. Mutta onhan meillä Suomessa yksi asia tähän jos on vähän fyffeä laittaa . Ratkaisukeskeinen psykoterapia, mutta se onkin sosiaalipsykologiaa, ei psykiatriaa. Niin, jos teillä vain on rahaa. muuten kait ei kukaan välitä.

      • Anonyymi

        Käytitkö juuri turhaan sanaa trauma, kun yritit kuvailla sitä, että miten ulalla olet maailmasta?

    • Madonna47

      Hyvä keskustelun aloitus sinulla. Aiheellista kritiikkiä. Tuota ylitseampuvaa kaiken medikaalisointia tuleekin kritisoida. Oma mielipiteeni on, että juuri tuosta liian herkästä diagnostisoinnista ihmiset voivat sairastua ja traumatisoitua vakavasti. Toisin sanoen heidän identititeettinsä alkaa sairastua, kun mikään mikä heissä on ei muka ole normaalia. Ihmisestä joka syntyy ja kasvaa terveenä ja terveissä olosuhteissa voidaan näin minusta tehdä ihminen, joka ei enää tee mitään muuta kuin pyöri itsensä ympärillä. Koska ei peilata normaalina, peili minuudesta särkyy. ja jopa unohtuu. Perheesi voi myös sairastua tästä ja perhesiteet omaan lapsuuden perheeseen voivat häiriintyä. He eivät tee sitä tietenkään tahallaan vaan ovat jo alitajuisesti sairastuneeet kun sinut itsesi on peilattu niin vääristyneesti. Heillehän ei ole tarjottu apua tähän, kun sellaista kait ei ole saatavilla. Koko minuutesi voidaan näin psykiatrialla pahimmassa tapauksessa riistää. Ihmiset unohtavat kuka olet ja kukaan ei toitota mitään muuta kuin diagnoosiasi jota ei koskaan olisi pitänyt antaa. Kaikenkaikkiaan erikoista, että tällaista saa tapahtua eikä kukaan siihen puutu. Mutta jos on vähän fyffeä laittaa, niin saahan tuohon psykiatrian sairastutamaan identiteettiin Suomessa nykyään apua. Mutta se onkin sosiaalipsykologian ratkaisukeskeisyyttä, ei psykiatriaa. Absurida vain on se, että joudut hakemaan heidän itsensä takia apua. Mutta yhteiskunta vain jatkaa, ja voi näin aiheuttaa eritämistä kaikesta normaalist, jota kuitenkin kaipaat. Jopa oppilaitoksissa opettajat voivat tietämättään kohdella sinua epäkunnoittavasti joka saattaa sinut itsesi noloon valoon., kun lähdet pois paikan päältä,
      ja laitat rajat sille, että sinua ei tule kohdella noin. Et siis enää alistu etkä vaikene. Onkohan tämä kehitys yhteiskunnassa ihan tervettäkään enää? Minusta ei. Ottakaa kantaa. minusta ei aina pidä vaieta.

      • Anonyymi

        Hitto, kun näille osaiski nauraa, niin näistä postauksissta sais hyvää huumoria pitkäks aikaa, mutta kun heikkojen ihmisten asema on sen verran heikko, että ei oikeesti naurata.

        Auttaiskohan yhtään, jos kattoisit sen videon vaikka ajatuksen kanssa uudestaan? Ja / tai tutustuisit aiheeseen muualla?

      • Anonyymi

        Mikä on todennäköisyys, että kaksi perättäistä kirjoittajaa kirjoittaa koko tekstin samalla tavalla putkeen, valittaa samasta asiasta ja ymmärtää koko asian samalla tavalla väärin?

    • Anonyymi

      Ihmisiä diagnosoidaan vähän liian herkästi.
      Tosin saattaa joskus johtua jo lääkitykseen liittyvästä diagnosoinnista. Psyykelääkkeisiin saa kela-korvauksen, jos on todettu jokin sairaus. En tosin usko, että tuo on isokaan syy tehdä diagnooseja, kenpä tietää.

      Kun ihminen " saa " diagnoosin psyyken takia, ei silti ole pakko ajatella olevansa sairas, jos ei siltä tunnu. Tietenkin jotkut voivat olla tosi huonossakin kunnossa ja väittävät olevansa ihan terveitä.
      Diagnoosin taakse ei tarvitse ns. mennä piiloon.
      Joskus ihminen luovuttaa ja vajoaa ajatukseen, mutta kun minä olen sairas. Jotkut jopa käyttävät sitä puolustuksena joihinkin asioihin, vaikkei niin tarvetta olisikaan.

      Ja voihan olla, että on kovin huonossa kunnossa silloin kun on pahin vaihe päällä. Niistäkin voi toipua ja elää ihan normaalisti.
      Monista mielen ongelmista on mahdollista myös parantua täysin kokonaan. Eri asia sitten, kohdellaanko parantuneena vai edelleen muka sairaana, koska diagnoosi on olemassa. Käsitykseni on, ettei psykiatrisia diagnooseja oteta koskaan pois, merkinnät pysyvät elämän loppuun asti. Onhan tuo aika outo systeemi, että näin on.

      • Anonyymi

        Kyllä vain, kun vähän väsyttää eikä huvita ja on vaikka ylipainoa niin se on depis jne.
        Itselle on tullut aivovammojen myötä ja niiden kumuloitumisen myötä hyvin hankalia oireita ennen kaikkea fyysisesti ja sosiaalisti, ja näistä myös välillisesti selkävaurioo, mutta on myös psyykkisiä oireita. On kroonista keskivaikeaa masennusta, sosiaalista aika voimakasta ahdistusta, ptsd:n kaltaista oiretta ym ja sitten puhuin ihan kuin muu puhuisi (osa kummasta/hassusta puheesta taas on tarkoituksellista). Iso osa psyykkisistä oireista kokemuksellisia, varsinkin sos. ahdistus, mutta voi olla aivovammatkin suoraan syynä - vähän niinku CTE, mitä nyt ollut esillä mm. kiekkolijoista. Ärsyttää kyllä monet nää muka niin kauhean sos. ahdistuneet ja depikset, joilla mitään kokemuksia edes taida olla taustalla eikä vaikeaa oireilua. Netti heillä syynä, ei sen kummenpaa!

        Monisairas

    • Anonyymi

      Hyvin tyypillinen ilmiö. Tälläkin foorumilla ulvotaan sutta jatkuvasti.

    • Anonyymi

      Pahoja asioita tapahtuu ja ne sotkee sun mielen. Bad things happen and they fuck you up.

      https://www.youtube.com/watch?v=tivQVyO0Ql0

      Psykiatrian mielestä ne on oireyhtymiä, disordereita, vikoja persoonassasi, vikoja sinussa, vikoja aivokemioissasi, vikoja aivoissasi, vikoja hermostossasi.

      Traumainformoidun perspektiivin mukaan keskitytään siihen mitä sinulle on tapahtunut sen sijaan että mikä sinussa on vialla.

      Se on eheyttävää. Omia tapoja ja tottumuksia voi myös muuttaa, ihminen kykenee kasvamaan ja muuttumaan. Pitää opetella kokemaan turvallisuutta, huolehtia itsestään ja opetella tuntemaan ja hyväksymään tunteitansa. Monessa tapauksessa traumainformoitu perspektiivi on erittäin hyvä perspektiivi hoidolle. Se ei ole syyllistävä, ei laita sinua biologiasi uhriksi. Voit olla vahva toimija silti vaikka sinulla olisi ollut traumatisoivia kokemuksia.

      Harmillisen harva saa traumainformoitua hoitoa. Siksi tämä ketju on melko typerä ajatuksiensa kanssa. Mitä pahaa olisi esim traumainfomroidun hoidon lisääntymisestä?
      Jossa ihminen oppii reflektoimaan omaa toimintaansa myös? ei niin mitään. Sen sijaan keksin aika monta harmia mitä psykiatrisesta hoitomallista nykyajan lääkeuskoineen on.

      Trauma asuu kehossa. Nykyaika on stressaava. Hermoston tasapainottaminen ja jatkuvan sympaattisen hermoston ylikierrostilan rauhoitus on avain hyvinvointiin. se on osa traumahoitoa.

      Toki voi olla että ne "oikeasti traumatisoituneet" eivät sitten saa kunnollista hoitoa jos resursseja vie joku muu tai ehkä heidän ongelmia ei oteta vakavasti jos joka toisella on trauma.

      Mutta oikeasti traumatisoituneen tunnistaa. Esim siitä että elää jatkuvassa valmiustilassa.

      • Anonyymi

        Traumainformoidulle hoidolle pitäisi olla ihan oma ketjunsa, jo pelkästään sen takia, että se ei millään tavalla korjaa sitä ongelmaa, että ihmiset joilla ei ole traumoja käyttää sitä sanaa väärin.

        Siksi traumainformoitu hoito ei pysty korjaamaan sellaista traumaa mitä ei ole olemassakaan, vaikka muuten traumainformoidun hoidon lisääminen olisikin hyvä juttu, niille jotka siitä hyötyvät.

      • Anonyymi

        Sama se on näissä psyyken asioissa kuin somaattisellakin puolella, hoidetaan oireita ja seurauksia, ei aiheuttajaa eli syytä ongelmaan/vaivaan/sairauteen.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      174
      6975

    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      39
      4107

    3. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      26
      2075

    4. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      18
      2009

    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      27
      1849

    6. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      77
      1666

    7. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1601

    8. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      17
      1593

    9. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      21
      1578

    10. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      37
      1415
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt