Olen jäänyt leskeksi n. kaksi vuotta sitten ja mietin miten kaipaan edelleen
vaimoani. Nyt ymmärrän, että kuinka hän oli elämäni valo.
Mutta en osannut silloin kiittää ja anteeksi pyytää, kun olisi ollut mahdollisuus. Hän huolsi ja laittoi kaiken viimeisen päälle josta sain nauttia
vuosia. Me tämän ikäiset miehet (suuri osa meistä) olemme kasvaneet niin,
että naiset hoitaa kodin ja meidät miehet siinnä sivussa.
Omassa lapsuudessa ei opittu kiittämään eikä paljon anteeksi pyytämään
naisilta. Joten kodin perinne sai jatkua myös omassa elämässä.
Miehet, kun teillä on vielä elämänkumppani muistakaa kiittää ja auttaa
kun on vielä mahdollisuus.
Käyn vaimoni haudalla usein ja puhun hänelle vaikka tiedän, että yhteyttä
ei enää ole. Kaipa yritän pettää itseäni, että hyvitän näin virheeni.
Joku viisas on sanonut;
Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain
-nekin jotka häviämme.
vaimoani. Nyt ymmärrän, että kuinka hän oli elämäni valo.
Mutta en osannut silloin kiittää ja anteeksi pyytää, kun olisi ollut mahdollisuus. Hän huolsi ja laittoi kaiken viimeisen päälle josta sain nauttia
vuosia. Me tämän ikäiset miehet (suuri osa meistä) olemme kasvaneet niin,
että naiset hoitaa kodin ja meidät miehet siinnä sivussa.
Omassa lapsuudessa ei opittu kiittämään eikä paljon anteeksi pyytämään
naisilta. Joten kodin perinne sai jatkua myös omassa elämässä.
Miehet, kun teillä on vielä elämänkumppani muistakaa kiittää ja auttaa
kun on vielä mahdollisuus.
Käyn vaimoni haudalla usein ja puhun hänelle vaikka tiedän, että yhteyttä
ei enää ole. Kaipa yritän pettää itseäni, että hyvitän näin virheeni.
Joku viisas on sanonut;
Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain
-nekin jotka häviämme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki eivät ole mammanpoikia.
Turha yleistää omaa saamattomuuttaan ja kerjätä sääliä.
Karmeaa!
Olisit auttanut vaimoasi. Olisit opetellut.
Tai opettele nyt. Olisiko niin, että tämä loppuaika sinulle on tarkoitettu opetteluun.
Ja mitä niillä kiitoksilla, jos mies on kuin vauva.
En tykkäisi.
Beng
Isäni opetteli leskeydyttyään kaiken ja oli ylpeä. Ota mallia.
Kaipaus saisi olla sinulla toisensorttista: niitä yhteisiä tekemisiä ja yhteisiä hetkiä
- eikä sitä passausta.
Olisiko vaimosi kiittämättömyyttäsi tai anteeksipyytämättömyyttäsi miettinyt. Ehkä ajatteli että siinäpä tuo oma tönkkö junttini eikä odotellut sen kummempia.
Minä passasin kun kotityöt huiskiintuivat vasemmalla kädellä, energiaa oli ja itseänikin ehdin hoitaa lasten ohessa. En yhtään jälkeenpäin ajattele että kylläpä raadoin. Ei ne kotityöt tunnu missään niinä iltoina kun tykkäsi kotona olla vaikka mies möllötti sohvalla. Ehti vielä tehdä ruoat valmiiksi niille illoille kun oli omia menoja. Kyllä hän kävi silittämässä ja taputtelemassa ja kainaloon otti illalla. Ei se oikein kotitöitä osannutkaan, sähläsi vaan.
Nyt tehdään kimpassa uudessa suhteessa, siitä on tehty yksi seurustelun muoto, meneehän se näinkin.
Kiitos inhimillisestä aloituksesta. Niinhän se on kuten kirjoitit:
"Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain
-nekin jotka häviämme"
Hävityistä taisteluista tulee oppi julmimman kautta. Sydän itkee.