Älkää välittäkö pikkuisesta Jaanasta,
ei sillä ole mikään hätänä
huomiota se vain hakee
ei se oikeasti itseään vahingoita
ei se tosissaan puhu itsemurhasta
pelkkä huomion kipeä kakara
Painu huoneeseei senkin maanvaiva
ala mennä jo, aikuisilla on juttu kesken
Jaana itkee ja uhoaa viiltää, muttei kukaan usko
vain pilalle hemmotelluksi sanovat
käskevät selän suoristamaan ja iloitsemaan
käskevät ulos juhlimaan elämää
Elämää? Jaana itkien miettiin, mitä se tarkoittaa
onko se sitä, että isä lähti?
Onko se sitä, että mummi ja vaari kuolivat?
Onkose sitä, että ystävät nauravat?
Jaana ei tiedä,
häntä pelottaa
Yksin istuu huoneessaan,
keräten rohkeuttaa kivun lopettaa
terä kiiltelee jo käsissään
toisesta huoneesta kuulee aikuisten naurun,
kerran hänkin nauroi vaan ei enää
ei ole mitään aihetta
pelkkää tuskaa ja murhetta vaan
Jaana itkee ja rukoilee
vielä ikkunasta ulos katselee ja miettii
oisko enään mitään enempää?
Viimein koittaa aika sen
Jaanan viimeisen henkäyksen
Nyt makaa Jaana huoneessaan,
yksin kylmällä lattialla
aikuisten nauru edelleen kaikuu oven takaa
viimein Jaana tietää sen sai, mikä on elämää.
Ei tämä nyt varsinainen runo ole, mutta kommentteja kiitos ^^
ei sillä ole mikään hätänä
huomiota se vain hakee
ei se oikeasti itseään vahingoita
ei se tosissaan puhu itsemurhasta
pelkkä huomion kipeä kakara
Painu huoneeseei senkin maanvaiva
ala mennä jo, aikuisilla on juttu kesken
Jaana itkee ja uhoaa viiltää, muttei kukaan usko
vain pilalle hemmotelluksi sanovat
käskevät selän suoristamaan ja iloitsemaan
käskevät ulos juhlimaan elämää
Elämää? Jaana itkien miettiin, mitä se tarkoittaa
onko se sitä, että isä lähti?
Onko se sitä, että mummi ja vaari kuolivat?
Onkose sitä, että ystävät nauravat?
Jaana ei tiedä,
häntä pelottaa
Yksin istuu huoneessaan,
keräten rohkeuttaa kivun lopettaa
terä kiiltelee jo käsissään
toisesta huoneesta kuulee aikuisten naurun,
kerran hänkin nauroi vaan ei enää
ei ole mitään aihetta
pelkkää tuskaa ja murhetta vaan
Jaana itkee ja rukoilee
vielä ikkunasta ulos katselee ja miettii
oisko enään mitään enempää?
Viimein koittaa aika sen
Jaanan viimeisen henkäyksen
Nyt makaa Jaana huoneessaan,
yksin kylmällä lattialla
aikuisten nauru edelleen kaikuu oven takaa
viimein Jaana tietää sen sai, mikä on elämää.
Ei tämä nyt varsinainen runo ole, mutta kommentteja kiitos ^^
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa surulliselta ja yksinäiseltä. Tarina, joka on totta nykypäivänä yhä useammalle kaikkine kliseineen. Erityisesti aikuisilla ihmisillä, joilla luulisi jo jotakin elämänkokemusta olevan, tulisi olla enemmän aikaa ja yritystä ymmärtää toisen ihmisen kokemaa tuskaa. Toisaalta myös ymmärrystä, mihin raja on vedettävä.
Mielestäni asiasi on todellista, vahvaa.
On hyvä, että joku kirjoittaa asiasta.
Runolla kuitenkin on omat lakinsa.
Ehkä keskeisintä kaikessa on sisällön karsinta oleelliseen - ninimiin ja muodon hionta täydellisyyteen, tai lähelle sitä.
tässä oli runo joka sai minut kanan lihalle. aivan loistavan osuvaa teksitiä. haikea ja mietteliäs. pidin erityisesti tuosta maija vilkkumaa vaikutteesta. runo oli silti omaperäinen ja laadukas.