Ihana vaatekaupan myyjä

Yhdessä Helsingin vaatekaupassa on aivan ihana myyjä. En käy siellä usein, mutta saatan kävellä ohi. Silloin kun olen käynyt, niin aina olen tullut hyvälle mielelle, kun olen jutellut tän naisen kanssa edes pikaisestikin ja joskus moikattu, kun kävelty ohi. Vuosi sitten näin hänet ekan kerran, kun itkin siellä hyllyjen välissä ja hän tuli auttamaan (tottakai, kuuluu hänen työhön ja hän onkin siinä juuri hyvä ja lämmin). Siitä lähtien ollaan moikkailtu, kun harvoin nähty siellä ja sitten hän on kysynyt kuulumisia. Kiitollinen oon siitä. Olen ajatellut, että onpa ihana ja lämmin myyjä.

Tänään kuitenkin katsottiin vähän pidempään silmiin ja yhtäkkiä näin tuon naisen aivan ihanana, kauniina, lämpimänä, empaattisena ja syvällisenä naisena, en enää vain myyjänä. Silloin ensimmäistä kertaa pikaisesti katsoin, että onko hänellä sormus nimettömässä, -ei ollut. Mietin, että onkohan hän onnellinen. Seuraavaksi mietin, että voisikohan hän olla kiinnostunut naisista, edes yhtään.