Hei! Tämä viestini ei välttämättä kuulu tälle palstalle, eikä tarkoituksenani ole syyttää/syyllistää ketään. Kirjoittamani voidaan laittaa raskauden jälkeisen hormonitoiminnan ja tunteiden voimakkuuden piikkiin... mutta...Olen kahden pienen lapsen äiti, ja joskus ajattelen kauhulla että miten kukaan voi laiminlyödä ja kaltoinkohdella lapsia (Kaikilla ihmisillä ei ole välttämättä ymmärrystä, valitettavasti. Mutta kun on niitäkin, jotka ymmärtävät ja tietävät että tehdään asioita joista aiheutuu lapsille haittaa...) Anteeksi musta-valkoajatteluni, mutta: Miksi lapsia tehdään, jos heistä ei huolehdita?! En tarkoita sairastumisia, enhän voi itsekään tietää mitä elämä tuo kohdalleni ja miten kauan olen kyvykäs lapsistani huolehtimaan. Kyse ei ole sellaisesta. Mutta miten lapsia voidaan kohdella huonosti, tehdä haittaa normaalille kasvulle, "tappaa" lapsen ilo, pitää lapsia kurjissa olosuhteissa ilman läheisyyttä ja turvaa muista perustarpeista puhumattakaan, välittää vain itsekkäästi omasta itsestään lasten kustannuksella (päihteet jne.)? Sitten kun vierestä seuraa lapsirakkaita ja hellyyttä täynnä olevia ihmisiä, jotka eivät saa omia lapsia...narkkarit ja alkoholistit saavat lapsia mutteivät huolehdi heistä...Kukaan ei varmaan ole täydellinen vanhempi, mutta itse rakastan omaa pesuettani tiikeriemon lailla ja tekisin mitä vain, jotta heillä olisi hyvä olla. Pumpulissa kasvattamisesta tai ruusunpunaisten linssien läpi katselusta ei ole kyse, vaan normaalista hyvinvoinnista ja rakkaudesta. En voi katsoa elokuvia tai lukea tarinoita, joissa lapsia kohdellaan huonosti. Tunteeko kukaan muu samoin? En todellakaan pyörittele näitä ajatuksia aina päässäni, mutta joskus vain surettaa kun kuulee tällaisista tapauksista. Onneksi Suomessa on hyvä neuvolajärjestelmä ja toimiva sosiaalihuolto. Nostan hattua vanhemmille, joilla on voimia myöntää että nyt on ulkopuolinen apu paikallaan. Haluan myös kannustaa sijaisvanhempia: teette arvokasta työtä! Kunpa ihmiset uskaltaisivat puuttua, kun tietävät perheitä joissa lapsilla on asiat todella huonosti. Edelleen; en hae syyllisiä tai osoittele ketään, mutta säälin vain pieniä joiden alkavaa elämää ja tulevaisuutta perheolot saattavat murjoa ennen kuin asiaan puututaan. Voimia kaikille vanhemmille! Ja ennen kaikkia lapsille..
Ahdistun ja suren
lasten takia
111053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miltä näyttää,oma mieskaverini teki itsemurhan,sairastuin masennukseen,aina elämä ei mene suunnitelmien mukaan.en minäkään tekisi lapselleni mitään mikä vahingoittaa häntä.hän on kaikkeni,koko elämäni
kyllähän sitä on paha katsella ympärilleen, kuinka väärin monet asiat voi olla, mutta kerron sinulle omasta kokemuksestani. olen myös kuin leijona emo lasteni vuoksi. suojelen ja haluan auttaa, olla hyvä äiti ja rakastaa..
olen itse hoitanut kahta pientä lasta, jotka tulivat minulle sijaishoitoon.eli toimin sijaisäitinä...muistan, kun lapset tulivat meille.otin heidät rakastaen vastaan ja annoin kaikkeni, mitä pystyin antamaan..mutta puhuin heille kuitenkin kauniisti heidän omasta äidistään..lasten äiti ei ottanut yhteyttä, mutta jotenkin tunsin, että äiti pelkää ottaa yhteyttä, koska kokee pahaa oloa vaikeasta tilanteesta ja pelkää, että minä tuomitsen heti kättelyssä...
kului aikaa..äiti soitti.juttelin heti alkuunsa kuin kelle tahansa äidille. en antanut ylisuojelevan luonteeni peittää hätää myös tämän äidin puolesta. juteltiin, juteltiin...paljon ja voitin hänen luottamuksen.eli sain olla tukena myös äidille.äiti sanoikin myöhemmin, että pelkäsi minun vievän hänen lapsensa ja ajatteli, että mitä hän yrittää enään, ei häntä uskota.hän epäonnistui ja sitä ei kukaan anna anteeksi..
lapset olivat hoidossani puoli vuotta ja sinä aikana lasten kodissa alkoi tapahtumaan muutosta parempaan suuntaan.Lapset palasivat takaisin kotiin ja perhe on yhä koossa,he ovat ihan tavallinen perhe, joiden elämään vain aikoinaan tuli kriisi ja vaikeuksia, jotka kärjistyi niin pahaksi, että lapset otettiin väliaikais sijoitukseen. olen vieläkin perheen tukena ja onnellinen siitä, etten asettunut ylisuojelevana perheen yläpuolelle, ikäänkuin olisin itse täydellinen emo..
tässä maailmassa tapahtuu paljon vääryyttä ja nekin äidit ja isät,jotka on leimattuja ja ovat joutuneet sosiaalisesti ahtaalle, silmätikuiksi.hekin rakastavat lapsiaan ja tarvitsisivat ymmärrystä ja tukea ei syyttelyä ja tuomitsemista.
Sinulla tuntuu olevan oikea asenne, joka varmasti kantaa myös hedelmää.
toimiva sosiaalihuolto?! mikä se on?
*Nostan hattua vanhemmille, joilla on voimia myöntää että nyt on ulkopuolinen apu paikallaan.*
minä myönsin, niin lapseni huostaanotettiin!
Valitettavasti se on tämän systeemin vika. Ihminen ei saa riittävästi apua ajoissa ja viime hädässä keinona on aina huostaanotto, sen sijaan, että vanhempi saisi apua yhdessä lapsensa kanssa vaikkapa riittävän pitkäkestoisella perhekuntoutuksella. Kuntien arvojärjestyksen näemme tässä. Puhutaan, että kuntoutusyksiköt ovat kalliita ja niihin saa rahoja nihkeästi. Pitkällä tähtäimellä huostaanotto on aina paljon kalliimpi, mutta sitä ei tunnut kukaan ottavan huomioon, asioita katsotaan liian lyhytkantoisesti.
Hei! Minunkaan tarkoituksenani ei ollut asettua kenenkään yläpuolelle, ja tiedän että myös vääriä ratkaisuja tapahtuu sosiaalitoimen puolesta. Tuen täysillä ajatusta, että perhe saisi apua kotiin, ja että biologista vanhemmuutta tuetaan. Sijaisäiti, olet toiminut mahtavasti! Ja edelleen; ikinä ei voi tietää kriiseistä ja sairastumisista, enkä todellakaan tarkoittanut tällaista tilannetta mollata kirjoituksessani. Mutta suren vain lapsiin kohdistuvaa pahaa; kun sitä tieten tahtoen tapahtuu ja kun lasten asioista ei välitetä (he eivät itse osaa tehdä oloaan paremmaksi). En koe olevani ylisuojeleva, vaikka toki kammoankin ajatusta että omille muksuille sattuisi jotain. Onneksi maailmassa on myös paljolti hyvää! Jaksamista kaikille lasten kanssa toimiville!
Sehän juuri oli se apu, kun katsottiin, ettet muuten selviä. Miksi se aina on niin julma asia se huostaanotto, sehän on apua vanhemmille, jotka eivät jaksa.
varmaan halunnut sijoituksen olevan vaikka avohuollon toimin olleen sijoituksen, jolloin hän itse myös saisi vaikuttaa lapsensa elämään ja se 3kk...
toimiva sellainen ?? harvassa, mutta on niitäkin, jotka todella haluaa auttaa selviämään vaikeista tilanteista. kun sosiaalitoimessa päätetään sijoittaa lapset väliaikaishuoltoon, niin, sen pitäisi olla todella väliaikaista tukitoimea.. mutta valitettavan usein aletaan juuri syyttämään ja repimään irti lapsia omista vanhemmista.otetaan silmätikuiksi myöhemminkin ja ei anneta mahdollisuutta selvitä jaloilleen. niiden vanhempien, joiden lapset on viety, niin kyllä heidän on hyvin vaikeaa uskotella olevansa tosissaan, jos heidän tukena ei ole ketään.ja tulee varmaan tunne, että on voimaton ns. täydellisten ihmisten edessä. kaikille ihmisille ei vain jostain syystä ole suotu tavallisia puitteita elää. jotkut perheet kärsivät veloista, lamavuosien jättämistä arvista ja työttömyydestä..monista vaikeista asioista, joiden keskellä sitten tuleekin monenlaista ahdistusta ja riitaa.. pitäis nähdä perheen tilanne syvältä ja osata auttaa ja tukea..kaikki me ollaan vain ihmisiä. myös sosiaalihuollon tädit,neuvolan henkilökunta..virheittä me ei voida elää kuin kulisseja luomalla..perhe, jota itse sain tukea, niin perheen äiti oli myös hyvin rehellinen ja kertoi ongelmistaan avoimesti sosiaaliin..lapset sijoitettiin perheen tukitoimena siksi ajaksi, että perhe saa asiat sujumaan..olisihan sossu voinut ruveta ns. kyttäämään, samoin neuvola..ja itsekkin sijaisäitinä, mutta kun hoidin lapsia, niin ajattelin, että minulla on kaikki hyvin.tällä perheellä ei. miksi lähdetään niin usein tietoisesti perhettä vastaan,ja ei halutakaan nähdä mitään hyvää vanhemmissa. mutta ihmiset mielellään asettuu yläpuolelle ja omaa oloansa kohentaakseen kauhistelevat näitä "epäonnistuneita" vanhempia.. ei osata asettua toisen hätään, vaan ollaan repimässä loputkin..sitten kun kirjoitetaan faktaa perheestä kirjoihin ja kansiin, niin jos todella lähdetään tukemaan, niin kun tilanne on rauhoittunut ja elämä mallaa, niin turha kyttäys seis ja vaitiolovelvollisuus on kultaakin kallimpaa sekä ikävien ennakotietojen antaminen kenellekään taholle stop..missään vaiheessa ja jatkossa. kun ajattelee perhettä, joka tosissaan yrittää päästä jaloilleen, niin jos annetaan tietoisesti " paha" kuva, että seurannassa jatkuvassa sellaisessa ja se lukee esim. tk:n neuvolan ym papereissa, niin täytyy mennä itseensä, miltä tuntuu mennä minnekkään, kun jo heti kättelyssä kohdellaan kun vierasta sikaa...
jos puhutaan huostaanotoista yleensä niin myös niissä tehdään hyvin radikaaleja päätöksiä.on tietysti tapauksia, joissa lapsen on tosiaan hyvä olla muualla jonkin aikaa, että tilanne rauhoittuu. mutta tukea tarvitsee myös huostaanotettujen lasten vanhemmat ja kaikki tuki on tarpeen, että saataisiin vielä jotain korjattua..eikä lähdetä lahtaamaan heti kättelyssä vanhempia monttuun...
täysin oikeata informaatiota.näinhän usein on asia.tukea ei saa mistään.koko ajan etsitään virheitä,ja myös vääristellään asioita.vaikka yrittää kaikkensa se ei riitä.itkin,kun luin kirjoituksesi.ei halveeraamiset kehitä ketään,eikä mitään asiaa.on lohduttavaa tietää,että on sinun kaltaisia ihmisiä
ja kaikkea hyvää elämääsi =)