Olen juonut joka ainoa päivä.
Suosittelen!
Suosittelen!
Aloitin juomisen viikko sitten
Anonyymi-ap
29369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hyvä alku!
Juo vain urhoollisesti jatkossakin. Kannattaa varata varsinkin viikonlopuksi useampi pullo, että ei lopu kesken.
Viinalla läträäminen on suomalainen sankariteko, joka on ylpeilyn aihe kaveripiirissä.
Olen alkanut epäillä, että meidän naapurimies on juoppo!
Jokainen kerta, kun näen hänet rappukäytävässä, niin kasvot ovat ihan sumuiset ja näkyvät kahtena.
Mitähän myrkkyä se mahtaa kitata?
Tarjoa vaimolle kaljaa, niin pääsevät tasoihin.
Minun vaimoni alkoi näyttää kauniilta ja kasvot näkee kahtena, jos tarpeeksi juo.
Rapakaljaa kittaat, vie mahan kuralle, vaarana mennä pöksyyn lasti. Kuka suorittaa alapesun?
Minä olen juonut koko elämäni. Ihminen tarvitsee nestettä ainakin litran
päivässä. Enimmäkseen juon vettä, mutta myös kahvia ym.
Viinikin maistuisi, mutta pää ei oikein kestä alkoholia enää,
joten se on jäänyt hyvin vähiin.
Minäkin olen juonut koko elämäni ajan.
Ensin join tissimaitoa ja kun se loppui siirryin väkevämpiin aineisiin.
Onneksi oli lehmiä kotitilalla.......
Juominen ja "juominen"? Meikäläisen käsitteistön mukaan juomiseen liittyy jonkin asteinen örveltäminen.
Minä join putkeen 3 vuotta sen häiritsemättä arkisia askareita. Eläkeläisparin ruokahuollon suunnittelu, raaka-aineiden hankinta, valmistus ja kattaminen.
Välttämättömät päivittäiset järjestelypuuhat. Perussiivous kahden viikon välein. Kaikkien rahaliikenteeseen liittyvien asioiden hoitaminen.
Kuitenkin join päivitäin. Olutta hyvin vähän mutta valikoituja tisleitä harkiten.
Poikkeuksen tekivät ainoastaan tilanteet jolloin tiesin etukäteen, ainakin edellisenä päivänä joutuvani kuljettamaan vaimoani. Tietenkään en ottanut käryriskiä.
Tämäkin "juominen" alkoi käymään 6-kymppiä lähestyvän ukon terveydelle joten ryhdyin kuurittelemaan. Muutama kuukaus raitista, kuntoilevaa elämää ja niiden väleissä edellä kuvaamani tapaista "juomista" 1 - 4 viiko jaksoissa.
Ainoastaan kerran on nauttimani tisle päässyt yllättämään.
Luulit hämääväsi kaikki. Tilanteeseen väsynyt vaimosi ei sanonut mitään, koska arki kuitenkin sujui.
Kielsit tietysti, jos joskus epäili ääneen.
Tiedä kuitenkin, että vaimo tajusi jo yskähdyksestäsi, mikä humalan aste on menossa. Puhui tärkeät asiat aamulla, ja vaikeni sitten loppupäiväksi, koska ei humalaisen kanssa ole syytä keskustella. Vuosikausien tuoma oppi, monen epätoivoisen hetken opettama.
Vaimokin salailee omaksi parhaakseen. Alkoholismi on sairaus, joka sairastuttaa myös läheiset.
Tuntee pitää painaa pois.
Onko pahansuopa purkauksesi lähtöisin omista kokemuksistasi?
"Vaimokin salailee omaksi parhaakseen?" Siis miksi parhaakseen?
On.
Vaimo salailee tilannetta työtovereiltaan ja omaisiltaan oman mielenrauhansa vuoksi.
On helpottavaa tavata normaalikäytöksisiä ihmisiä kodin ulkopuolella.
Mikä tuossa "purkauksessa"on pahansuopaisuutta?
Tämä on kaikille avoin palsta.
Odotitko vain myötämielisiä kommentteja.
Perisuomalaisen mielikuvan rinnalle toin toisen vaihtoehdon.
Kansallinen käsityksemme on, että alkoiluun liittyy aina joitakin kielteisiä lieveilmiöitä
Vaimon salailu? Ei todellakaan ole salaillut sitä, että Espanjan asunnollamme huolehdin myös hänen aamiaisestaan mitä ei tapahdu kotioloissa.
Lähden ulos joskus klo 8:n jälkeen. Istuskelen rannalla katsoen juuri noussutta aurinkoa.
Hiippaan takakorttelin kuppilaan jossa nautin suuren maitokahvin ja brandyn. Katson kotimaan uutiset. Sitten kauppahallin päädyn pullakauppaan. Ostan kurpitsahillo täytteisen, suuren rinkelin tai vaimon kasvojen kokoisen hillokkaan caracole leivonnaisen.
Viiletän asunnolle jossa vaimo on klo 9:n tienoissa parvekkeella liottelemassa teepussiaan luottaen siihen, että aamuherkku tulee ajallaan.
Tätä rutiinia ei vaimoni ole salaillut. Joissakin tilanteissa maininnut tuttavillemme. Kotonahan hän hoitaa itse aamiaisen ja minä kaiken muun. Eipä tuo ole paheksunut elämäänsä rapajuopon kaverina yli 50 vuotta.
Hyvää jatkoa teille.
"Perisuomalaisen mielikuvan" varmasti tuntee moni, vaikka perisuomalaiseen tapaan ei koskaan puhu siitä.
Ehkä suomalainen alkoholikulttuuri on muuttumassa kirjoittajan kuvaamaan suuntaan. Uutisissa mainittiin, että nuorilla on alkoholiin terveempi suhde kuin Kekkosen aikaan.
Hyvä niin.
Sivistyneet eivät örvellä, vaikka joisivatkin. Örveltäjät eivät tiedä rajaansa.
Örveltäminen ei ole välttämätöntä.
Moni tissuttelija on ihan leppoisa juoppo.
Juominen käsitteenä merkitsee suomalaisille todella JUOMISTA. Maistelu on monille sisällöltään outo.
Olutta on 0% myös eli ei aina kaljan juoja ole juoppo, oluessa on humalaa joka rentouttaa.
Rapaörveltäjä juo itsensä "käsi maassa" kuntoon, sammuen välillä ja jatkaa juomistaan.
Lopeta sellainen örvellys.
Kännissä on kyllä mukava olla silloin tällöin.
Kyllä rentouttaa ja poistaa stressiä, vaikkei niin paljonkaan joisi.
Sopivalla määrällä on rentouttava vaikutus.
Samoin ymmärrän, sillä minusta tuli alkoholisti, kuin sairastuin kipuihin, johon ei 7-9 kipulääkettä auttanut, mutta muutama keskari auttoi.
Olinhan ollut ns. raivoraitis ja tupakoitamaton, mutta niin vain muuttui elämäni asenne, koska olin kolarin vuoksi menettää henkeni ja silloin huomasin, että elämä voi päättyä hetkessä.
Silloin olin 34-v ja nyt olen 80+, joten kyllä tällä juopon elämälläkin pärjäilee ja enemmästä ei ole väliäkään.
Mieheni on kuollut ja lapseni pärjää, joten mitäs tässä enää elää, vaikka onhan tämä mukava lukea täältä, kuka mitäkin tuskailee?
Minäkin olen huomannut sen!
Kun herää pöydän alta, niin olo on rento ja vapautunut!
Suomessa osataan juoda sivistyneestikin. Eivät kaikki örvellä
ja jokainen voi örveltää joskus, kun oikein hauskaa on ja ottaa
huomaamattaan liikaa. Ei se maailmaa kaada.
Putin tapattaa tälläkin hetkellä tuhansittain ukrainalaisia,
viattomia ihmisiä.
Eikö raivoraittiit ole esimerkiksi siitä ollenkaan huolissaan ?
Eikö olekin mielenkiintoista!
Minäkin aloitin juomisen viikko sitten!
Sumussa ja humussa on aika jotenkin mennyt, koska käydessäni maksamassa ainoan lapsemme pinnasängyn viimeistä osamaksua, kysäisi myyjä minulta:
No, joko se on pojan armeija-aika kohta loppumassa?