Mistä ideoita

Minä luulen, että vähän penkomalla löydät paljonkin kirjoittamisen aiheita. Sitä 'kirjan kuningasideaa' tai 'novellin murrospistettä' en osaa antaa, mutta luulisin, että alla on jokin kohta, josta voit kirjoittaa sivun tai viisi.

Aihe-ehdokkaita:
- matkat (yksityiskohtien, tapojen, maisemien, fiiliksien kuvausta)
- ruoka (lapsuusmuisto, illalliskutsut, eräretken nuotiokahvit)
- kiinnostavan esineen tarina
- seksi
- oma koti: kuvaa huone kerrallaan harjoituksena niin, että valitset kuvattavat seikat ja hiot muotoa
- ystävyyssuhteet ja niiden muutokset
- suku (tapaamiset, ristiriitatilanteet, tuttuus)

Eikö tuo tylsyys oli kaikessa terävyydessään hyvä kynänpyörityksen kohde. Pistä elämäsi suurennuslasin alle ja irtoa itsestäsi, naura ja väsää komedia koko hämähäkinseitstä. Etenkin, naura itsellesi.

Elämässä on aina asioita joista kirjoittaa. Alkuun minäkin pidin elämääni täydellisen tylsänä ja tapahtumaköyhänä.

Aloin kirjoittaa, eikä aikaakaan kun elämäni alkoi sotkeentua :) alkoi tulla aiheita joista kirjoittaa, kun riittävän kauan kirjoittaa tuntuu, että oma elämä on täysin sekopäistä ja hullua ja jokaisesta päivästä voisi romaanin vääntää.

Mutta aikana kun kuvittelin että elämäni on tylsää ja tyhjää, kirjoitin ikuisia alkuja, hienoja kohtauksia, joiden kuvittelin olevan jännittäviä. Jollaisia kuvittelin että haluaisin tylsän elämäni täytteeksi, niitä "entä jos..." alkuja.

Entä jos olisit valinnut mieheksesi silloin alkujaan sen hullun hauskan hulttion.. miltä elämäsi nyt näyttäisi?

Ei kokemusten tarvitse olla omakohtaisia, riittää kun käyttää mielikuvitustaan ja muuttaa päiväunet tai illan viimeiset sekavat ajatukset kuvitelluksi todellisuudeksi ja katsoo miltä mailma näyttäisi.

Entä jos jättäisit ihanan perheesi hetken mielijohteesta.. jos tarttuisit ensimmäiseen tilaisuuteen joka käsiesi ulottuville tupsahtaa, oli kyse uudesta työstä, uudesta ihmissuhteesta, harrastuksesta, matkasta. Niitä juttuja jotka normaalisti ohitat olkaa kohauttaen mahdottomina nykyisessä elämäntilanteessasi.

Mikään ei ole mahdotonta kirjoittaessa.

Alkuun en kehdannut kirjoittaa karmeimpia unelmiani näkyviin, joten otin ja siirsin ajan 60 vuotta taaksepäin. Noin sain etäisyyttä itseeni, säästyin selityksiltä, etten kai minä noin hullu ole? ajattelenko tosiaan noin kierosti? itsekkäästi tai kammottavan julmasti?

Tottakai kaikki tunteet ovat omiani, mutta noin aikasiirrolla voin väistää vastuun jos tekstini loukkaa jota kuta läheistäni. Kaikkihan tapahtui kauan sitten, toisaalla ja toisille ihmisille.

Kirjoittaminen on enemmän matka sisäänpäin, kuin kertomista kokemuksista. Siksi vaikka kokemuksia ei ole kirjoittaa voi täysin uskottavasti, kaikilla meillä on tuhansia luettuja ja nähtyjä kokemuksia läheltä ja kaukaa, ei kaiken tarvitse olla omakohtaisesti läpikäytyä.

Kirjoittaessani sekoitan sekä omia kokemuksiani, kuulemaani ja näkemääni. Noista kaikista syntyy sotku joka maistuu todelta vaikka on täyttä harhaa.

Tuolla jossain, se edellinen novellini, kyseisessä tarinassa sotkin arkiympäristööni täysin keksityn tarinan suhteesta vanhempaan mieheen.

Kohdassa jossa mieheni tarinan lukiessaan suuttui silmittömästi ja kuvitteli tuon suhteen todelliseksi, sai minut virnistelemään onnellisesti. Jos voin sekoittaa totuuden ja harhan niin, ettei lukija näe missä totuus loppuu ja harha alkaa, olen mielestäni onnistunut varsin hyvin.

Kirjoita viivi, kirjoita elämästäsi, unista, mielikuvituksesta. Jos on himo kirjoittaa tärkeää ei ole mistä kirjoittaa, tärkeintä on kirjoittaa. Aiheet tuppaavat tulemaan eteen kun aika on, ne hyvät aiheet, kirjanmittaiset tai novellin nopposet.

Sulla on fiiliksiä, jotka sä haluat välittää muille ihmisille. Kuuntele musiikkia ja anna niitten fiilisten rauhassa vahvistua. Kun sä et enää pysty pitään niitä sisälläs niin päästä ne paperille. Niin mä toisinaan teen, mutta jokaisella on tietenkin oma tyylinsä.

Minulla päinvastainen ongelma. Ideoita satoja alusta loppuun, kirjoittamiseen ei vaan tahdo löytyä aikaa.
Käy elämässä ja tartu sitten uudestaan asiaan.

T. Sherlokki (c) 2005

Miksi ihmeessä täytyisi kirjoittaa omasta elämästä tai ylipäätään mistään, mikä on itseä lähellä? Kirjoittamisen juju on mielestäni nimenomaan arkitodellisuuden ylittämisessä.

Päinvastainen tilanne minullakin, kuten oli yhdellä aiemmalla kirjoittajalla. ideoita vaikka millä mitalla, mutta aika ei riitä kirjoittamiseen. Siltikään, vaikka minulla ei ole siinä juuri muuta kuin työ ja kirjoittaminen, kaiken epäolennaisen olen karsinut pois - sen olen kyllä tehnyt jo ennen kuin rupesin vanhalla iällä kirjoittamaan.

Omaan elämään liittyvä on tylsää.

Voi, itsellä taas ideoita riittää, en ole koskaan ymmärtänyt sitä kun jotkut sanovat, etteivät keksi mistä kirjoittaa. Vähän mielikuvitusta!
Mielikuvituksen omistaminen, ei olisi pahitteeksi jos haluaa olla kirjailija.

Itsellä ajatuksia tulee ihan kaikesta koko ajan. Jokin mainos bussipysäkin seinällä saattaa johdattaa ajatukset mitä ihmeellisimpiin kuvioihin ja tapahtumiin. Eri tilanteissa tulee vastaan ajatus, että "entäs jos tämä asia olisikin mennyt toisin?"

Ja samaa mieltä siinä, että kirjallisuudessa olisi suotavaa ylittää arkitodellisuus, ei ketään kiinnosta samat tylsät ihmissuhdekoukerot joita itse joka päivä omassa elämässään käy läpi. Paitsi ehkä terapeuttisesti ajatellen tietty, samaistumiskohteena, mutta noin ylipäätään.

Kai sinulla nyt jotain mielenkiinnon kohteita on?!
Kiinnostaako sinua dekkarit, kauhu, jännitys, vai draama, romantiikka. Minkälaisia kirjoja itse tykkäät lukea?
Kirjoit sellainen tarina, jonka itse haluaisit lukea.

Ei kannata antaa omien kokemuksien rajoittaa aihepiiriä. Jos kaikki tekisivät niin, olisi kirjallisuus melko tylsä kenttä. Kuka esimerkiksi omaa kokemusta avaruusmatkoista, agenttityöstä, sarjamurhaajista, ensimmäisestä maailmsodasta, maahisista ja örkeistä, prinssiin rakastumisesta jne.

Itse pidän yhtenä kotimaisen kirjallisuuden heikkouksena liiallista realismia. Sen tuloksena meillä on helvetisti tylsiä tarinoita tylsistä ihmisistä jotka käyvät tylsässä työssä, etsivät inspiraatiota tylsäksi käyneeseen kirjoitusurakkaan. Kaikki kuvataan tietenkin kiemuraisella kielellä, mutta mitä se auttaa? Itse ainakin kaipaan enemmän tarinoita joissa kirjailija uskaltaa kuvata jotain "elämää suurempaa".

Omat näkemykset, kokemukset ja elämä toimivat pohjana. Sen päälle voi rakentaa ihan mitä vaan. Ideoita taas on maailma pullollaan: kirjat, elokuvat, uutiset, kaupungilla kuullut juorut, kuvataide, ooppera, hip hop musiikki, tieteet jne jne lista on loputon! Hyvä yleissivistys ja laajasti lukeminen ovat krijailijalle hyväksi juuri siksi, että se mahdollistaa laajan aihepoolin josta voi ammentaa!

Kerroin kerran erääseen kirjoittajablogiin siitä, että kirjoittaminen on minulle arkitodellisuuden ylittämistä, menemistä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Oikeastaan se on arkitodellisuuden laajentamista, koska voin käyttää hyväksi kiinnostukseni kohteita ihan vieraissa kulttuureissa ja sitä, että seuraan muutoinkin maailmantapahtumia netistä ja sanomalehdistä, luen myös kirjallisuutta, joka tukee tekstejäni.

Sain kuulla, että tämmöinen kirjoittaminen on todellisuuspakoa. Lisäksi, kun suomalainen sijoittaa tarinan vieraaseen kulttuuriin, siitä kuulemma tulee turistikertomus tai matkakirja.

Kysyn, kuka turisti on päässyt sisälle vaikkapa neuvotteluihin, joissa suunnitellaan Kiinan tai Myanmarin rataverkoston laajentamista ja mitä jäynää joku voi siinä hankkeessa tehdä, kuka on päässyt sisälle yhden päättävän hemmon ajatuksiin (esimerkki keksitty, en kirjoita juuri tästä kohteesta)? Ja haluaisin tietää, mitä turistiopasta tämä muistuttaa?

Tottakai kaikki teksti on näköistäni, sopisoinnussa sen kanssa, millainen minulla on persoona.

Ideat olisi aika äkkiä kulutettu loppuun, jos olisi pitäydyttävä vain siinä, mikä on meitä lähellä. Siltikin, vaikka meidän jokaisen arkitodellisuus on erilainen.

Ihminen, joka kirjoittaa vain siitä, onko grillatun makkaran kuori riittävän rapeaa ja pahastuuko Aune-täti, kun löytää lempilauseensa tekstistäni, ei todennäköisesti ikinä julkaise mitään.

Tragedia ei kuitenkaan ole siinä, ettei se julkaise.

Vaan siinä, että se ihminen latistaa vieraat maat ajatuksissaan vain turistikohteiksi. Eikä arkitodellisuudessa ei ole mitään grillimakkaraa suurempaa.

Ei todellakaan ole mitään ideaa siirtää sitä tekstiä vieraaseen ympäristöön, jos aihe on sitä samaa kotiperhelapsimössykkää, mitä voisi kirjoittaa myös suomalaisesta elämästä. Niitä on luettu ihan riittämiin, ihan samoin kuin tarinoita alkoholisti-isistä, paikkaansa löytävistä ajelehtivista nuorista ja elämän ruuhkavuosista.

Naturalismi on niin menneen talven lumia taiteessa. Ehkä postmodernismin puolelta voisi löytyä jotakin kiehtovampaa...

suosittelen lämpimästi sitä nettisivustoa jonka ''seksitarinat'' on linkannut eli nettisivusto on seksifantasiat.com
Olet varmaan jo kyllästynyt kirjoittamaan omasta elämästäsi ja kaikesta arkisesta. Kirjoita seksistä niin saat jotain jännitystä ja kiihotut itsekkin ja voit toteuttaa hulluimatkin fantasiasi. Minäkin kiihotuin noista tarinoista ja sain rutkasti uusia ideoita minun seksitarinoihini :)

Minullakin on ollut tuollainen pikku ongelma. Mutta sitten keksin kirjoittaa siitä mik minua kiinnostaa. Kirjoita nykyään hevosista. Kirjoitan fantasia hevostarinoita ja ihan romaani tarinoitakin. Mikä sinua kiinnostaa? Kiehtoo? Mitä sinä haluaisit kokea? Kirjoita sitä mitä sä haluut tehä! Niin minäkin ja oli kannattavaa!!

kirjoita siitä, kun ilmasto lämpenee, meri nousee ja ihmisten on muutettava merelle asumaan. tai ajasta 10 000 vuotta sitten tai siitä, kun avaruudesta tuli kentaurit ja...
Kun joulupukki sairastuim suuruudenhulluuteen, kun toden ja tarun rajat murtuivat ja tontut tulivat kaupunkiin, kun eu- tarkastaja löysi jakkihärän nautojen joukosta..

Tämä käy jo muiden puheiden toistamiseksi, neuvo on tullut hieman eri muodoissaan jo useaan kertaan:
1. Päätä asia, joka olisi toisin (omassa elämässä, yhteiskunnassa, maailmassa).
2. Mitä siitä seuraisi? (Henkilötasolla, yhteiskunnan tai maailman mittakaavassa).
3. Valitse kiinnostava näkökulma, luo päähenkilö kyseiseen todellisuuteen ja kirjoita hänen tarinansa

En tiedä, onko Kyrö päätynyt tarinaansa samalla menetelmällä, mutta Kunkku on malliesimerkki tällaisen toimivuudesta:
1. Mitä jos Suomi olisi monarkia
2. MIllainen Suomi ja maailma olisi, jos Suomi olisi monarkia
3. Millainen Suomen kuningas olisi, jos Suomi olisi monarkia ja mitä kuninkaalle tapahtuisi, keitä hän tapaisi, millaisia suhteita hänellä ko. henkilöihin olisi jne.

Älä kirjoita omasta elämästä, vaan jostain muusta.