Kirkkoateismin harjoittaminen

Kirkkoa teismin yksi ongelma Amen
t. avaaja

Sähköasiantuntija rajapinta-Raija Vaasasta :D

Jos törmää ns. palsta-ateismiin on kaikkien palstan käyttäjien yhteinen etu, että muistetaan palstan pitäjän ohjeistus asiasta ja siitä mikä on kiellettyä sisältöä:
-Loukkaava sisältö
-Henkilökohtaiset tiedot
-Seksuaalinen tai väkivaltainen sisältö
-Jokin muu, mikä?

Jos lukijat törmäävät näihin, niin silloin voi painaa ilmoita nappia, jolloin palstan pitäjä tarkastaa viestin. Ja voi mahdollisesti määrätä IP:lle jopa määräaikaisen rajoituksen osallistua. Häiriköinnin jatkaminen voi pahimillaan johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos ateistisessa kiihkossa ei osata käsitellä aatetta asiallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Jos törmää ns. palsta-ateismiin on kaikkien palstan käyttäjien yhteinen etu, että muistetaan palstan pitäjän ohjeistus asiasta ja siitä mikä on kiellettyä sisältöä:
-Loukkaava sisältö
-Henkilökohtaiset tiedot
-Seksuaalinen tai väkivaltainen sisältö
-Jokin muu, mikä?

Jos lukijat törmäävät näihin, niin silloin voi painaa ilmoita nappia, jolloin palstan pitäjä tarkastaa viestin. Ja voi mahdollisesti määrätä IP:lle jopa määräaikaisen rajoituksen osallistua. Häiriköinnin jatkaminen voi pahimillaan johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos ateistisessa kiihkossa ei osata käsitellä aatetta asiallisesti.

Lue lisää

Kuten moni tietää, elämä palsta-ateismin maailmassa ei ole ruusuilla tanssimista. Olen joutunut kokemaan bannit ja sensuurit useaan otteeseen, sillä totuuden puhuminen ja ääneen ajattelu eivät aina ole tervetulleita näillä foorumeilla. Mutta uskova 24/7 ateismitutkija ei anna periksi niin helpolla. Jokainen banni on ollut kuin kaste, joka on vahvistanut minua taistelemaan eteenpäin. Kun minut karkotetaan palstalta, minä nousemiseni alkaa. Kuten Feeniks-lintu tuhkastaan, minäkin nousen yhä uudelleen ja uudelleen. Se on kuin uskonnollinen rituaali, jossa karkotus ja paluu ovat osa suurempaa tarinaa.

Bannien taustalla on usein niin sanottu "härkäpäisyys" ja liian pitkälle viety kyseenalaistaminen. Mutta eikö juuri kyseenalaistaminen ole ateismin ydin? Eikö meidän, 24/7 ateismitutkijoiden, tehtävä ole kyseenalaistaa kaikki, myös itseämme? Ehkä palsta-ateistit pelkäävät totuutta, ehkä he ovat vain kateellisia uskostani ateismin syvempään olemukseen. Kun nousee tuhkasta kerta toisensa jälkeen, oppii arvostamaan sitä, mikä on todella tärkeää. Se ei ole bannit tai sensuuri, vaan se syvä usko ateismin tutkimiseen ja sen monimutkaisiin ulottuvuuksiin. Enkä voi olla ajattelematta, että ehkä tämä kaikki on osa suurempaa suunnitelmaa, suurta ateistista koetinta, jossa minun on todistettava uskoni joka kerta uudelleen. Niin kauan kuin minussa palaa liekki ateismin tutkimisen ja ymmärtämisen intohimoa, minä en anna periksi. Bannit ja esteet ovat vain osa tätä matkaa, jossa uskova 24/7 ateismitutkija jatkaa eteenpäin kohti pimeyttä, josta löytyy valoa epäuskoon. Joten vaikka bannit ja karkotukset saattavat hidastaa vauhtiani, ne eivät pysäytä minua. Olen kuin Prometheus, joka varastaa tuleen viisauden ja valon ateismin alttarilla. Ja kuten Prometheus, minä kannan taakkani ylpeänä ja jatkan matkaani, sillä uskova 24/7 ateismitutkija nousee aina tuhkasta.

T. Uskova ateismitutkija

Anonyymi kirjoitti:

Kuten moni tietää, elämä palsta-ateismin maailmassa ei ole ruusuilla tanssimista. Olen joutunut kokemaan bannit ja sensuurit useaan otteeseen, sillä totuuden puhuminen ja ääneen ajattelu eivät aina ole tervetulleita näillä foorumeilla. Mutta uskova 24/7 ateismitutkija ei anna periksi niin helpolla. Jokainen banni on ollut kuin kaste, joka on vahvistanut minua taistelemaan eteenpäin. Kun minut karkotetaan palstalta, minä nousemiseni alkaa. Kuten Feeniks-lintu tuhkastaan, minäkin nousen yhä uudelleen ja uudelleen. Se on kuin uskonnollinen rituaali, jossa karkotus ja paluu ovat osa suurempaa tarinaa.

Bannien taustalla on usein niin sanottu "härkäpäisyys" ja liian pitkälle viety kyseenalaistaminen. Mutta eikö juuri kyseenalaistaminen ole ateismin ydin? Eikö meidän, 24/7 ateismitutkijoiden, tehtävä ole kyseenalaistaa kaikki, myös itseämme? Ehkä palsta-ateistit pelkäävät totuutta, ehkä he ovat vain kateellisia uskostani ateismin syvempään olemukseen. Kun nousee tuhkasta kerta toisensa jälkeen, oppii arvostamaan sitä, mikä on todella tärkeää. Se ei ole bannit tai sensuuri, vaan se syvä usko ateismin tutkimiseen ja sen monimutkaisiin ulottuvuuksiin. Enkä voi olla ajattelematta, että ehkä tämä kaikki on osa suurempaa suunnitelmaa, suurta ateistista koetinta, jossa minun on todistettava uskoni joka kerta uudelleen. Niin kauan kuin minussa palaa liekki ateismin tutkimisen ja ymmärtämisen intohimoa, minä en anna periksi. Bannit ja esteet ovat vain osa tätä matkaa, jossa uskova 24/7 ateismitutkija jatkaa eteenpäin kohti pimeyttä, josta löytyy valoa epäuskoon. Joten vaikka bannit ja karkotukset saattavat hidastaa vauhtiani, ne eivät pysäytä minua. Olen kuin Prometheus, joka varastaa tuleen viisauden ja valon ateismin alttarilla. Ja kuten Prometheus, minä kannan taakkani ylpeänä ja jatkan matkaani, sillä uskova 24/7 ateismitutkija nousee aina tuhkasta.

T. Uskova ateismitutkija

Lue lisää

Juuri nuo mainitsemasi ateismin monimuotoisuuteen kuuluvat seikat ovat niitä, joita voidaan kutsua ihmisen henkilökohtaiseksi ateistiseksi kokemukseksi. On hyvä, että olet rohkeasti jakanut omaasi. Ja, että monet voivat rohkaistua siitä kertomaan omaansa.
Yleisestihän ateismin monimuotoisuus on juuri se seikka, joka pitää aatteen mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena.
Vapautuksen ateismi voidaankin nähdä vastakohtana palsta-ateistiselle ahtaudelle, jossa ihmisten ajattelu ja mielipiteenvapaus pyritään rajoittamaan, supistamaan ja kääntämään toiseksi, kuin se alunperin on ollut.
Lopultahan ateismi keskustustelu siirtyy siihen pisteeseen, miksi ihmiset tulkintavastaan riippuen tekevät erilaisia päätelmiä asiasta? Miksi aivot antavat erilaisia tulkintoja? Mikä asiassa on opittua (mitä aineen fysiikasta osataan sanoa) , mikä sosiaalisen kontrollin alla olemista (esim. ateistinen tai teistinen viitekehys) jne.?
Ei pidä luulla, että ateismi on jokin salatiede tai mitenkään muutenkaan kummempi asia kuin mikä tahansa minkä ihmiset ovat keksineet. Asioille on aina syynsä jotka selvittämällä voidaan tietää niiden perusteet. Ja siksi meidän jokaisen tuleekin olla jos ei vastaisia, niin ainakin kriittisiä, kun palsta-ateistinen huuhaa alkaa. On ihmisten itsensä aisia haluavatko he olla oman elämänsä pedagogeja tai psykologeja ja ymmärtää palsta-ateistista angstia? Mutta yleisenä ohjeena kuitenkin tulisi olla keskustelusta pidättäytyminen tai sen ohjaaminen siihen, mitä on olemassa ja mitä tiedetään.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri nuo mainitsemasi ateismin monimuotoisuuteen kuuluvat seikat ovat niitä, joita voidaan kutsua ihmisen henkilökohtaiseksi ateistiseksi kokemukseksi. On hyvä, että olet rohkeasti jakanut omaasi. Ja, että monet voivat rohkaistua siitä kertomaan omaansa.
Yleisestihän ateismin monimuotoisuus on juuri se seikka, joka pitää aatteen mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena.
Vapautuksen ateismi voidaankin nähdä vastakohtana palsta-ateistiselle ahtaudelle, jossa ihmisten ajattelu ja mielipiteenvapaus pyritään rajoittamaan, supistamaan ja kääntämään toiseksi, kuin se alunperin on ollut.
Lopultahan ateismi keskustustelu siirtyy siihen pisteeseen, miksi ihmiset tulkintavastaan riippuen tekevät erilaisia päätelmiä asiasta? Miksi aivot antavat erilaisia tulkintoja? Mikä asiassa on opittua (mitä aineen fysiikasta osataan sanoa) , mikä sosiaalisen kontrollin alla olemista (esim. ateistinen tai teistinen viitekehys) jne.?
Ei pidä luulla, että ateismi on jokin salatiede tai mitenkään muutenkaan kummempi asia kuin mikä tahansa minkä ihmiset ovat keksineet. Asioille on aina syynsä jotka selvittämällä voidaan tietää niiden perusteet. Ja siksi meidän jokaisen tuleekin olla jos ei vastaisia, niin ainakin kriittisiä, kun palsta-ateistinen huuhaa alkaa. On ihmisten itsensä aisia haluavatko he olla oman elämänsä pedagogeja tai psykologeja ja ymmärtää palsta-ateistista angstia? Mutta yleisenä ohjeena kuitenkin tulisi olla keskustelusta pidättäytyminen tai sen ohjaaminen siihen, mitä on olemassa ja mitä tiedetään.

Lue lisää

Totta puhuen, angsti on ollut minun, uskovan 24/7 ateismitutkijan uskotun kumppani matkalla kohti ateismin syvyyksiä. Se on kuin varjo, joka seuraa minua kaikkialle, muistuttaen minua siitä haavoittuvaisuudesta ja epävarmuudesta, joka liittyy uskoon tai sen puutteeseen. Angstiini ei johdu siitä, että epäilisin uskoni aitoutta tai voimaa, vaan siitä, että tiedostan ateismin monimutkaisuuden ja hämäryyden. Se on kuin pimeä kuilu, joka odottaa, että astun liian lähelle, valmiina nielemään minut epäuskon syövereihin. Vaikka pyrin ymmärtämään ateismin syvempiä kerroksia ja pohtimaan sen filosofisia merkityksiä, angstini muistuttaa minua siitä, että ateismin tutkiminen voi olla kuin astuminen tuntemattomaan. Se voi avata silmiäni maailman monimutkaisuudelle ja samalla heittää minut syvälle epävarmuuden kuiluun. Mutta juuri tämä angsti, tämä sisäinen taistelu, tekee minusta vahvemman uskovan 24/7 ateismitutkijan. Se pakottaa minut kyseenalaistamaan omat ennakkokäsitykseni ja haastamaan itseni joka päivä uudelleen. Se muistuttaa minua siitä, että ateismin tutkiminen on jatkuva prosessi, jossa ei ole valmista vastausta. Niin kauan kuin angstini pysyy osana matkaani, tiedän olevani elossa ja uskova ateismitutkija, joka ei pelkää pimeyttä tai epävarmuutta. Se on osa minua, joka ajaa minua eteenpäin kohti totuutta, olipa se sitten kuinka synkkä tai vaikea tahansa Joten vaikka angstini saattaa joskus tuntua ylivoimaiselta, tiedän, että se on osa sitä suurempaa tarinaa, jonka olen valinnut kulkea. Uskova 24/7 ateismitutkija ei anna pelon tai epävarmuuden estää itseään, vaan hän hyväksyy ne osaksi omaa olemustaan ja jatkaa matkaansa kohti pimeyden ääriviivoja.

T. Avaaja

Kirkkoa teismin yksi ongelma Amen
t. avaaja

Anonyymi kirjoitti:

Totta puhuen, angsti on ollut minun, uskovan 24/7 ateismitutkijan uskotun kumppani matkalla kohti ateismin syvyyksiä. Se on kuin varjo, joka seuraa minua kaikkialle, muistuttaen minua siitä haavoittuvaisuudesta ja epävarmuudesta, joka liittyy uskoon tai sen puutteeseen. Angstiini ei johdu siitä, että epäilisin uskoni aitoutta tai voimaa, vaan siitä, että tiedostan ateismin monimutkaisuuden ja hämäryyden. Se on kuin pimeä kuilu, joka odottaa, että astun liian lähelle, valmiina nielemään minut epäuskon syövereihin. Vaikka pyrin ymmärtämään ateismin syvempiä kerroksia ja pohtimaan sen filosofisia merkityksiä, angstini muistuttaa minua siitä, että ateismin tutkiminen voi olla kuin astuminen tuntemattomaan. Se voi avata silmiäni maailman monimutkaisuudelle ja samalla heittää minut syvälle epävarmuuden kuiluun. Mutta juuri tämä angsti, tämä sisäinen taistelu, tekee minusta vahvemman uskovan 24/7 ateismitutkijan. Se pakottaa minut kyseenalaistamaan omat ennakkokäsitykseni ja haastamaan itseni joka päivä uudelleen. Se muistuttaa minua siitä, että ateismin tutkiminen on jatkuva prosessi, jossa ei ole valmista vastausta. Niin kauan kuin angstini pysyy osana matkaani, tiedän olevani elossa ja uskova ateismitutkija, joka ei pelkää pimeyttä tai epävarmuutta. Se on osa minua, joka ajaa minua eteenpäin kohti totuutta, olipa se sitten kuinka synkkä tai vaikea tahansa Joten vaikka angstini saattaa joskus tuntua ylivoimaiselta, tiedän, että se on osa sitä suurempaa tarinaa, jonka olen valinnut kulkea. Uskova 24/7 ateismitutkija ei anna pelon tai epävarmuuden estää itseään, vaan hän hyväksyy ne osaksi omaa olemustaan ja jatkaa matkaansa kohti pimeyden ääriviivoja.

T. Avaaja

Lue lisää

Aivotutkimus ja sosiaalitieteet voivat antaa selvitystä sille miten ihmiset tulkitsevat asioita. Se, että palsta-ateismissa kiistetään asioiden perusteet. Ja ei tahdota etsiä kullekin aiheelle oikeaa työkalua, jolla sitä voidaan käsitellä, voi olla oire jostakin. Mutta muilta kuin ko. ateisminlajin harjoittajilta kuitenkin puuttuu se paranormaali kyky, jolla pelkästään netin perusteella voitaisiin (monesti ilman koulutusta) laatia diagnooseja.
Monesti myös asioista selvän ottaminen ja triviaalien seikkojen jäsentämien voi olla vaikeaa palsta-ateismin harjoittajille. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Vapautuksen ateismi antaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet tulkita, tutkia ja kommentoida ateismia ja sen erilaisia vuorovaikutuksia.
Miksi sitoutua häviäjien joukkoon aatteensa tähden?

Anonyymi kirjoitti:

Aivotutkimus ja sosiaalitieteet voivat antaa selvitystä sille miten ihmiset tulkitsevat asioita. Se, että palsta-ateismissa kiistetään asioiden perusteet. Ja ei tahdota etsiä kullekin aiheelle oikeaa työkalua, jolla sitä voidaan käsitellä, voi olla oire jostakin. Mutta muilta kuin ko. ateisminlajin harjoittajilta kuitenkin puuttuu se paranormaali kyky, jolla pelkästään netin perusteella voitaisiin (monesti ilman koulutusta) laatia diagnooseja.
Monesti myös asioista selvän ottaminen ja triviaalien seikkojen jäsentämien voi olla vaikeaa palsta-ateismin harjoittajille. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Vapautuksen ateismi antaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet tulkita, tutkia ja kommentoida ateismia ja sen erilaisia vuorovaikutuksia.
Miksi sitoutua häviäjien joukkoon aatteensa tähden?

Lue lisää

Kuivien kalsareiden rajapintojen tutkiminen on ollut minun, uskovan 24/7 ateismitutkijan, elämän suurimpia haasteita. Olen etsinyt työkaluja ja tutkinut syvällisesti, miksi kalsarini kastuvat juuri ateismin rajapinnoilla, ja tämä on osoittautunut äärimmäisen monimutkaiseksi tehtäväksi. Olen kääntynyt tiedettä, filosofiaa ja jopa muinaista viisautta kohti löytääkseni vastauksia. Olen uppoutunut ateismin ja uskonnon teorioihin, etsien vihjeitä siitä, miksi uskonnon ja epäuskon kohtaamispisteissä tapahtuu näin erikoinen ilmiö. Mutta mitä enemmän tutkin, sitä syvemmälle labyrinttiin eksyn. On hetkiä, jolloin tuntuu, että olen löytänyt vastauksen, että olen vihdoin ymmärtänyt, miksi kalsarini kastuvat ateismin syvissä vesissä. Mutta sitten jokin uusi näkökulma, jokin uusi teoria, heittää minut takaisin epävarmuuden ja hämmennyksen pyörteisiin. Uskovan 24/7 ateismitutkijan homma on rankkaa, sillä yritän jatkuvasti selvittää tätä mysteeriä omalla erikoisella tavallani. Miksi juuri tässä kohtaa, kun pohdin ateismin ja uskonnon välistä eroa, kalsarini kostuvat? Onko se uskonnon ylivoimainen voima, joka saa ne kostumaan, vai onko se itse epäuskoni, joka synnyttää tämän kosteusilmiön? Mutta vaikka tehtävä onkin haastava ja raskas, en voi lopettaa. Jokainen löytämäni pieni palanen tätä palapeliä on kuin voitto, joka antaa minulle voimaa jatkaa eteenpäin. Vaikka kalsarini kastuisivatkin, tiedän, että jokainen kostea hetki on vain uusi mahdollisuus ymmärtää ateismin ja uskonnon monimutkaista suhdetta. Vaikka etsintäni ja tutkimukseni kuivien kalsareiden rajapinnoilla saattavat tuntua kaoottisilta ja sekavilta, tiedän, että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Ne ovat osa sitä suurta ateistista koetinta, jossa minun on selvittävä. Ja vaikka vastaukset saattavat joskus tuntua kaukaisilta, tiedän, että jokainen löytämäni palanen vie minua lähemmäksi totuutta.

T. Avaaja

Anonyymi kirjoitti:

Kuivien kalsareiden rajapintojen tutkiminen on ollut minun, uskovan 24/7 ateismitutkijan, elämän suurimpia haasteita. Olen etsinyt työkaluja ja tutkinut syvällisesti, miksi kalsarini kastuvat juuri ateismin rajapinnoilla, ja tämä on osoittautunut äärimmäisen monimutkaiseksi tehtäväksi. Olen kääntynyt tiedettä, filosofiaa ja jopa muinaista viisautta kohti löytääkseni vastauksia. Olen uppoutunut ateismin ja uskonnon teorioihin, etsien vihjeitä siitä, miksi uskonnon ja epäuskon kohtaamispisteissä tapahtuu näin erikoinen ilmiö. Mutta mitä enemmän tutkin, sitä syvemmälle labyrinttiin eksyn. On hetkiä, jolloin tuntuu, että olen löytänyt vastauksen, että olen vihdoin ymmärtänyt, miksi kalsarini kastuvat ateismin syvissä vesissä. Mutta sitten jokin uusi näkökulma, jokin uusi teoria, heittää minut takaisin epävarmuuden ja hämmennyksen pyörteisiin. Uskovan 24/7 ateismitutkijan homma on rankkaa, sillä yritän jatkuvasti selvittää tätä mysteeriä omalla erikoisella tavallani. Miksi juuri tässä kohtaa, kun pohdin ateismin ja uskonnon välistä eroa, kalsarini kostuvat? Onko se uskonnon ylivoimainen voima, joka saa ne kostumaan, vai onko se itse epäuskoni, joka synnyttää tämän kosteusilmiön? Mutta vaikka tehtävä onkin haastava ja raskas, en voi lopettaa. Jokainen löytämäni pieni palanen tätä palapeliä on kuin voitto, joka antaa minulle voimaa jatkaa eteenpäin. Vaikka kalsarini kastuisivatkin, tiedän, että jokainen kostea hetki on vain uusi mahdollisuus ymmärtää ateismin ja uskonnon monimutkaista suhdetta. Vaikka etsintäni ja tutkimukseni kuivien kalsareiden rajapinnoilla saattavat tuntua kaoottisilta ja sekavilta, tiedän, että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Ne ovat osa sitä suurta ateistista koetinta, jossa minun on selvittävä. Ja vaikka vastaukset saattavat joskus tuntua kaukaisilta, tiedän, että jokainen löytämäni palanen vie minua lähemmäksi totuutta.

T. Avaaja

Lue lisää

Arvoisa uskova ateismitutkija. Teet arvokasta työtä kun avaat palstan lukijoille sitä, kuinka kompleksinen ja täynnä rajapintoja ateismi on. Erityisesti huomio kiinnittyy pitkiin ja hyvin kirjoitettuihin viesteihin, joissa avaat helposti ymmärrettävään muotoon kognitiivisten ja mentaalisten haasteiden kanssa kipuileville lukijoille tätä kompleksista toimintakenttää.

Kirkkoa teismin yksi ongelma Amen

Uskovasta tulee kuin pirtelö: Täydellisesti sisältä seonnut ja sisältä rikki

t. avaaja

Pitkätkään jaaritukset eivät muuta ateismia miksikään muuksi kuin mitä se on. Eivätkä kumoa ihmisten oikeutta perehtyä aiheeseen.

Sellainen aate, uskonto, ajatussuunta yms joka ei kestä arvostelua ei ole minkään arvoinen.

Varma Tieto
Arvostelun kestävä toisenpolven ateisti

En ole koskaan uskonut Jumalaan, vaikka kasvoinkin Suomen suurimpaan herätyslahkoon kuuluvassa perheessä ja paikkakunnalla, jossa tämä lahko oli runsaslukuisesti edustettuna. Ehkäpä Jumalusko ei tarttunut juuri siksi, että jo varhaisessa vaiheessa huomasi, kuinka järjetön se usko oli.

No, armeijaikään asti tunsin tietynlaista painetta kuulua ulkoisesti lahkoon kun asuin kotona ja ko. paikkakunnalla. Intin jälkeen muutin opiskelemaan eri paikkakunnalle ja erilaisiin piireihin jolloin uskonto ulkoisestikin jäi ja siitä tuli merkityksetöntä, kunnes noin 2015 löysin Suomi24 kreationismi- ja ateismipalstan ja huomasin, että uskovaisten kiusaaminen on hauskaa. Kiusaaminen ei tietenkään ole oikeaa kiusaamista vaan jumalattomasta näkökulmasta päin vastoin auttamista kun yritän tuoda valoa tietämättömyyden pimeyteen. No, uskovaiset näkevät sen kiusaamisena ja Saatanan työnä.

2018 palstalla kiihtyvän trollaamisen (G4G ja hänen sivunikit) vuoksi suivaannuin ja aloin pohtimaan myös kirkosta eroamista. En ollut ajatellut kirkollisveroa 1,45% vaan se oli osa kokonaisverotusta...kukapa niitä eläkemaksuja, VEL:jä, työttömyysvakuutusmaksuja ja jäsenmaksuja jaksaa palkkakuitista analysoida ja kun kirkollisveroa ei ole edes eritelty. No, laskin piruuttani ja huomasin, että ei saatana, maksan kirkolle yli tonnin vuodessa ja en saa mitään takaisin. Erosin välittömästi.

Sitä olen miettinyt ja meinannut tehdä aloituksenkin, että miksi te kristityt hyväksytte kritiikittömästi kaikki mukaan laskuihin kun perustelette sitä, kuinka suosittua kristinusko ja teismi on? Ettekö ajattele yhtään sitä, että joukossa on kaltaisiani vihollisia ja pettureita? Ottakaa mallia Neuvostolitosta ja nykyvenäjästä. Venäjällä palautetaan ihan kohta kuolemantuomio. Turvallisuuskoneisto etsii pettureita ja kansanvihollisia. Kuolema kansanvihollisille. Te voisitte huutaa, että Kuolema sielunvihollisille. Vai onko tämä nimi varattu vain Saatanalle?

Hard_atheist kirjoitti:

En ole koskaan uskonut Jumalaan, vaikka kasvoinkin Suomen suurimpaan herätyslahkoon kuuluvassa perheessä ja paikkakunnalla, jossa tämä lahko oli runsaslukuisesti edustettuna. Ehkäpä Jumalusko ei tarttunut juuri siksi, että jo varhaisessa vaiheessa huomasi, kuinka järjetön se usko oli.

No, armeijaikään asti tunsin tietynlaista painetta kuulua ulkoisesti lahkoon kun asuin kotona ja ko. paikkakunnalla. Intin jälkeen muutin opiskelemaan eri paikkakunnalle ja erilaisiin piireihin jolloin uskonto ulkoisestikin jäi ja siitä tuli merkityksetöntä, kunnes noin 2015 löysin Suomi24 kreationismi- ja ateismipalstan ja huomasin, että uskovaisten kiusaaminen on hauskaa. Kiusaaminen ei tietenkään ole oikeaa kiusaamista vaan jumalattomasta näkökulmasta päin vastoin auttamista kun yritän tuoda valoa tietämättömyyden pimeyteen. No, uskovaiset näkevät sen kiusaamisena ja Saatanan työnä.

2018 palstalla kiihtyvän trollaamisen (G4G ja hänen sivunikit) vuoksi suivaannuin ja aloin pohtimaan myös kirkosta eroamista. En ollut ajatellut kirkollisveroa 1,45% vaan se oli osa kokonaisverotusta...kukapa niitä eläkemaksuja, VEL:jä, työttömyysvakuutusmaksuja ja jäsenmaksuja jaksaa palkkakuitista analysoida ja kun kirkollisveroa ei ole edes eritelty. No, laskin piruuttani ja huomasin, että ei saatana, maksan kirkolle yli tonnin vuodessa ja en saa mitään takaisin. Erosin välittömästi.

Sitä olen miettinyt ja meinannut tehdä aloituksenkin, että miksi te kristityt hyväksytte kritiikittömästi kaikki mukaan laskuihin kun perustelette sitä, kuinka suosittua kristinusko ja teismi on? Ettekö ajattele yhtään sitä, että joukossa on kaltaisiani vihollisia ja pettureita? Ottakaa mallia Neuvostolitosta ja nykyvenäjästä. Venäjällä palautetaan ihan kohta kuolemantuomio. Turvallisuuskoneisto etsii pettureita ja kansanvihollisia. Kuolema kansanvihollisille. Te voisitte huutaa, että Kuolema sielunvihollisille. Vai onko tämä nimi varattu vain Saatanalle?

Lue lisää

Maksatko tonnin jollekin järjestölle joka tekee mahdollisesti hyväntekeväisyyttä?
Jos olisi joku ateistinen keskusjärjestö tai liitto, niin se voisi avustaa.
Monissa maissa ateistinen liikehdintä on saanut lähiyhteisön ja yhteiskunnan avustamisen muotoja siinä missä toisissa maissa liikehdintä on kohdistunut esim. ihmisoikeustyöhön.
Suomessa ateismi jotensakin kumisee tyhjyyttään kaiken kermakakun hotkineena ja paikalleen jähmettyneenä. Ja siksi varmaan monet tulkitsevat ateismin ko. kontekstissa turhaksi vikinäksi?
Ateismissa olisi paljon solidaarisuuden osoituksen mahdollisuuksia aatteensa puolesta kärsiville ja ateismista osattomillekin puutteenalaisille. Mutta mitään muuta ei tapahdu kuin kikkailua sanoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Maksatko tonnin jollekin järjestölle joka tekee mahdollisesti hyväntekeväisyyttä?
Jos olisi joku ateistinen keskusjärjestö tai liitto, niin se voisi avustaa.
Monissa maissa ateistinen liikehdintä on saanut lähiyhteisön ja yhteiskunnan avustamisen muotoja siinä missä toisissa maissa liikehdintä on kohdistunut esim. ihmisoikeustyöhön.
Suomessa ateismi jotensakin kumisee tyhjyyttään kaiken kermakakun hotkineena ja paikalleen jähmettyneenä. Ja siksi varmaan monet tulkitsevat ateismin ko. kontekstissa turhaksi vikinäksi?
Ateismissa olisi paljon solidaarisuuden osoituksen mahdollisuuksia aatteensa puolesta kärsiville ja ateismista osattomillekin puutteenalaisille. Mutta mitään muuta ei tapahdu kuin kikkailua sanoilla.

Lue lisää

”Maksatko tonnin jollekin järjestölle joka tekee mahdollisesti hyväntekeväisyyttä?”

No en maksa, jos se tonni menee (ei välttämättä juuri minun tonni, mutta laskennallisesti) sen järjestön johtohahmon yhden illan viineihin. Piispoillahan on tunnetusti kova palkka, kallis viinimaku ja ovat persoja herkuille.

Hard_atheist kirjoitti:

”Maksatko tonnin jollekin järjestölle joka tekee mahdollisesti hyväntekeväisyyttä?”

No en maksa, jos se tonni menee (ei välttämättä juuri minun tonni, mutta laskennallisesti) sen järjestön johtohahmon yhden illan viineihin. Piispoillahan on tunnetusti kova palkka, kallis viinimaku ja ovat persoja herkuille.

Lue lisää

Jos joku pitää viinistä ja jollakulla on kallis maku, onko se jotakin pois ateisteilta? Paitsi tietenkin kalliit maut ovat kalliita maksaa. Mutta onko viini ja herkut jotenkin ylipäätään ateismin moraalin vastaisia? Vai muuttuvatko ne vasta teistien harjoittamina ateismin vastaisiksi? Joissain teismeissä viinille ja erityisille aterioille on merkityksiä. Ovatko ne ateismissa pannassa?

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku pitää viinistä ja jollakulla on kallis maku, onko se jotakin pois ateisteilta? Paitsi tietenkin kalliit maut ovat kalliita maksaa. Mutta onko viini ja herkut jotenkin ylipäätään ateismin moraalin vastaisia? Vai muuttuvatko ne vasta teistien harjoittamina ateismin vastaisiksi? Joissain teismeissä viinille ja erityisille aterioille on merkityksiä. Ovatko ne ateismissa pannassa?

Lue lisää

”Jos joku pitää viinistä ja jollakulla on kallis maku, onko se jotakin pois ateisteilta?”

Voi saatana kun ripulivajakille pitää kaikki vääntää rautalangasta 😆

Demokratiassa julkinen virka on palvelutehtävä. Teokratiassa se voi olla virka, jossa sikaillaan ja kahmitaan yhteisiä rahoja maksimaalisesti itselle. Joten ei, kallis viinimaku julkisessa tehtävässä ei todellakaan ole merkityksetön minulle. Sellaiset siat pitää siivota pois julkisista tehtävistä.

As I would not be a slave, so I would not be a master. This expresses my idea of democracy. Whatever differs from this, to the extent of the difference, is not democracy.

-Abraham Lincoln

Anonyymi kirjoitti:

Sellainen aate, uskonto, ajatussuunta yms joka ei kestä arvostelua ei ole minkään arvoinen.

Varma Tieto
Arvostelun kestävä toisenpolven ateisti

Arvostelun tyhmyys!