Turinoidaan
vielä hetki kanssasi,
vielä yhdet sittikset.
..aika loppuu, kohta on jo aamu.
Sinun yllättävä olemassaolosi
sävähdytti.
Ihan kuin iltaa olisi valaissut Aladinin taikalamppu
maton reunat hulmuten.
Aika on armoton.. aamu..
Arki palaa,
vain huonepöly välkehtii
auringon kurkistaessa verhojen välistä.
Aladinin taikavalo on sammunut.
Mutta sinä olet.
En tiedä mihin menisin..
Humala haihtuu,
krapulaisenakin sinun nukkuva olemus
saa maton liikahtamaan jalkojeni alla.
Omituista.
En minä voi ihastua, sinuun.
Nieleskelen itsekkyyttäni samalla
kun sysään moraaliset syytökset sinun harteille.
Olet varmaan disneyn agentti
tai jokin muu kummajainen.
En minä voi ihastua..
Heräsit.
Aika harppoi eteenpäin
enkä minä vieläkään osannut suhtautua.
Mietin kuumeisesti,
kun en minä voinut,
niin miksi sinä et voinut
koskettaa, suudella, tulla lähelleni..
Kuulin vain oman ääneni
kun sanoin sinulle heippa,
vaikka olisin halunnut sanoa
älä mene ihan vielä.
Olinko liian varovainen?
Auts..
Ajatukset ja tunteet eivät jättäneet rauhaan.
Kuukausia myöhemmin tapasimme.
Mikään ei ollut enää ennallaan.
Sinun neutraali äänesi
kiersi korvieni välissä
linnunradan kokoista kehää
painottomassa tyhjyydessä.
Ei mitään sanomaa.
Voi paska.
Se oli jotakin,
mihin en osannut oikeana aikana tarttua.
Se oli jotakin,
mutta sitä ei saa enää takaisin!
vielä hetki kanssasi,
vielä yhdet sittikset.
..aika loppuu, kohta on jo aamu.
Sinun yllättävä olemassaolosi
sävähdytti.
Ihan kuin iltaa olisi valaissut Aladinin taikalamppu
maton reunat hulmuten.
Aika on armoton.. aamu..
Arki palaa,
vain huonepöly välkehtii
auringon kurkistaessa verhojen välistä.
Aladinin taikavalo on sammunut.
Mutta sinä olet.
En tiedä mihin menisin..
Humala haihtuu,
krapulaisenakin sinun nukkuva olemus
saa maton liikahtamaan jalkojeni alla.
Omituista.
En minä voi ihastua, sinuun.
Nieleskelen itsekkyyttäni samalla
kun sysään moraaliset syytökset sinun harteille.
Olet varmaan disneyn agentti
tai jokin muu kummajainen.
En minä voi ihastua..
Heräsit.
Aika harppoi eteenpäin
enkä minä vieläkään osannut suhtautua.
Mietin kuumeisesti,
kun en minä voinut,
niin miksi sinä et voinut
koskettaa, suudella, tulla lähelleni..
Kuulin vain oman ääneni
kun sanoin sinulle heippa,
vaikka olisin halunnut sanoa
älä mene ihan vielä.
Olinko liian varovainen?
Auts..
Ajatukset ja tunteet eivät jättäneet rauhaan.
Kuukausia myöhemmin tapasimme.
Mikään ei ollut enää ennallaan.
Sinun neutraali äänesi
kiersi korvieni välissä
linnunradan kokoista kehää
painottomassa tyhjyydessä.
Ei mitään sanomaa.
Voi paska.
Se oli jotakin,
mihin en osannut oikeana aikana tarttua.
Se oli jotakin,
mutta sitä ei saa enää takaisin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
tilanteessa..onnex joku muukin on.:(