Tai sitten ei...
Meillä oli viime viikolla yhtenä iltana sähköt poikki.
Istuttiin kynttilänvalossa ja kun muuta ei pystynyt tekemään, niin keskusteltiin yleisistä asioista.
Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin vaimoni olevan pohjimmiltaan mukava ja sopuisa ihminen!
Normaali kärttyisyys ja synkistely oli kuin poispyyhkäisty.
Menin hyvillä mielin nukkumaan ja yöllö oli sähköt taas kytketty.
Kuitenkin tilanne palautui pian normaaliksi.
Eilen illalla vaimo meni saunaan.
Istuskelin olohuoneessa televisiota katsellen.
Kohta kuului saunasta mieletön mölinä:
"Kuka halvatun pösilö on taas kääntänyt kiukaan täysille!
Eihän täällä saa edes happea!
Ei herrajestas sentään!"
Kohta hän ilmeisesti meni suihkuun, koska kuulin kimeän äänen noituvan sitä, että taaskaan ei tule tarpeeksi lämmintä vettä ja jukoliste tätä suihkun lattiakaivoa.
Silloin tuli mieleeni viime viikon sähkökatkos.
Hiippailin sähkötaulun eteen ja napsautin sen nollille.
Pian varmaan vaimo taas rauhoittuu ja ilta sujuu sulassa sovussa!
Mitä vielä...
Kauhea karjaisu ja älämölö alkoi suihkusta.
Ennätin tuskin saada käteni ulko-oven kahvalle, kun pukuhuoneen ovi potkaistiin auki ja eteiseen hyökkäsi saippuavaahdon peittämä esihistoriallinen lustokuoriainen.
Suurta saippuaa tiukasti puristava nyrkki jysähti päin näköäni.
Käännettyään sähköt päälle tämä Ilmestyskirjan raivoisa jumalatar syöksyi takaisin pukuhuoneeseen, paukauttaen oven kiinni, niin että pihalla roikkuva tuulikellokin alkoi vimmatun kilkatuksen.
Onnistuin raahautumaan rappusille ja vapisevin sormin yritin ujuttaa tupakkaa turvonneiden huulieni väliin.
Saatuani kunnon hermosauhut alkoi lamaantumiseni helpottaa.
Jostakin kaukaa menneisyydestä nosti alitajunta pinnalle onnelliset ja huolettomat poikamiespäivät...
Meillä oli viime viikolla yhtenä iltana sähköt poikki.
Istuttiin kynttilänvalossa ja kun muuta ei pystynyt tekemään, niin keskusteltiin yleisistä asioista.
Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin vaimoni olevan pohjimmiltaan mukava ja sopuisa ihminen!
Normaali kärttyisyys ja synkistely oli kuin poispyyhkäisty.
Menin hyvillä mielin nukkumaan ja yöllö oli sähköt taas kytketty.
Kuitenkin tilanne palautui pian normaaliksi.
Eilen illalla vaimo meni saunaan.
Istuskelin olohuoneessa televisiota katsellen.
Kohta kuului saunasta mieletön mölinä:
"Kuka halvatun pösilö on taas kääntänyt kiukaan täysille!
Eihän täällä saa edes happea!
Ei herrajestas sentään!"
Kohta hän ilmeisesti meni suihkuun, koska kuulin kimeän äänen noituvan sitä, että taaskaan ei tule tarpeeksi lämmintä vettä ja jukoliste tätä suihkun lattiakaivoa.
Silloin tuli mieleeni viime viikon sähkökatkos.
Hiippailin sähkötaulun eteen ja napsautin sen nollille.
Pian varmaan vaimo taas rauhoittuu ja ilta sujuu sulassa sovussa!
Mitä vielä...
Kauhea karjaisu ja älämölö alkoi suihkusta.
Ennätin tuskin saada käteni ulko-oven kahvalle, kun pukuhuoneen ovi potkaistiin auki ja eteiseen hyökkäsi saippuavaahdon peittämä esihistoriallinen lustokuoriainen.
Suurta saippuaa tiukasti puristava nyrkki jysähti päin näköäni.
Käännettyään sähköt päälle tämä Ilmestyskirjan raivoisa jumalatar syöksyi takaisin pukuhuoneeseen, paukauttaen oven kiinni, niin että pihalla roikkuva tuulikellokin alkoi vimmatun kilkatuksen.
Onnistuin raahautumaan rappusille ja vapisevin sormin yritin ujuttaa tupakkaa turvonneiden huulieni väliin.
Saatuani kunnon hermosauhut alkoi lamaantumiseni helpottaa.
Jostakin kaukaa menneisyydestä nosti alitajunta pinnalle onnelliset ja huolettomat poikamiespäivät...
Vastaukset 33
Vanhimmat
Oi miten kuvaavasti kirjoitettu tarina , oikein nauratti kun luki, no kävijän siinä sinua hieman sääliksikin kun se saippua käsi heilahti. Päivän paras juttu 👍👍👍
Voi vitsi, kun oli hauskasti kirjoitettu :)))
Toivottavasti oli fiktiota.
Vaihda tuollainen akka puolta nuorempaan blondiin jonka pistät aluanalkaen kuriin ja järjestykseen.
Oma vikas jos tuollaista katselet ja kuuntelet.
Heh! Jokos se vaimo on leppynyt ja yhteiselo on taas leppoisaa?
Vähän aikaa oli rauhallista.
Mutta eilen iltakahvia juodessamme vaimo luki lehteä ja huomasi yhden hotellimainoksen.
Tohkeissaan hän sanoi:
"Katsos! Nyt olisi edullinen viikonlopputarjous siihen samaan hotellii, missä me vietettiin silloin hääyötämme! Ja vieläpä sama huonekin!"
Kysyin, että se huoneko, missä oli iso, pyöreä pöytä ja jonka ympäri juostiin alastomina?
Vaimo sanoi, että juuri se sama huone, missä minä jahtasin häntä ja pidettiin lystiä.
Vilkaisin vaimoani alta kulmieni ja möläytin sitten:
"Kyllähän se minulle sopii. Mutta tällä kerralla minä juoksen edellä ja huudan:Se on liian suuri! Se on aivan liian suuri!"
Ikäisekseen vaimo oli yllättävän nopea.
En ennättänyt edes keittiön kynnykselle, kun raskas kukkavaasi tömähti takaraivooni ja puolikas pullapitko viuhahti pääni ohitse.
Onneksi puuliiteriin oli lyhyt matka.
Laitoin oven säppiin ja kulutin siellä muutaman tunnin aikaani.
Kurkkasin varovasti talon suuntaan.
Haa! Pimeältä näyttää, joten taitaa olla jo nukkumassa...
Hiippailin varovasti sisälle ja asetuin olohuoneen sohvalle nukkumaan.
Siinä lojuessani tuli mieleeni, että mahtaako ne antaa apteekista arsenikkia pelkästään vaimon valokuvaa näyttämällä.
Toivorikkaana nukahdinkin näihin mietteisiin.
Pitempien sähkökatkosten on tilastoitu, nostavan syntyvyyttä 9 kuukauden päästä.
Ei kai silloin muutakaan ole tekemistä.
Sähköistetty pökkö Sähköjohto leventää vakoa jos pannaan SAKn pökköä lisää pesään ja Marin kulkemaan läpi näkyvissä
Toi nyt ei ollut mitenkään fiksua.
Tuntuu olevan pääasia, että mukavatkin aloitukset saadaan poistettua.
Oh ouu, mikä sananiekka, tosi muikeesti kirjoittelit. Myö ollaan usseesti talaven aikana istuttu kynttilänvalossa ja pimmeessä, ku pörssisähkö on kallista.
Tosikko voi taas sanoa, että toivottavasti on fiktiota.
Tarinankertojataitoja on.
Tulee mieleen runoilija "Mies menneisyydestä".
Sanoilla kuvailu on taito.
Beng
Taitaa ollakin sama kirjoittaja?
Muistan aikoinaan ne nooanarkin jutut ja eikö mies menneisyydestä ole sama?
Milloinkahan tulee seuraava sähkökatkos?
Onneksi ei tullut tänään.
Innostuin nimittäin tekemään upean Pääsiäiskakun.
Meillä on ollut vähän aikaa mukavan rauhallista ja kun vaimo lähti aamulla kaupunkiin ostamaan uuden juhlahameen, teettämään upean meikin ja lisäksi käymään kampaajalla, niin minulla välähti:
"Nyt on hyvä tilaisuus yllättää hänet ja tarjoilla maistuva mansikkakakku!"
Ja eikun hommiin.
Koska tiesin vaimon olevan suuri jalkapallon ystävä, niin sain loistavan ajatuksen.
Telkkarista tuli kerran ruokaohjelma, missä tehtiin jalkapallon näköinen kakku.
Vaimo tulee olemaan onnessaan...
Koska tarvikkeita oli vain yhteen leipomukseen, päätin päätin tehdä kokeeksi ensin näköiskakun.
Otin kaapista ilmapallon ja puhalsin siihen sen verran, että siitä tuli jalkapallon kokoinen.
Iso tarjoiluvati pöydälle, ilmapallo teipillä siihen kiinni.
Mansikkahilloa oli yli tarpeen, mutta kermavaahdon sijaan tein partavaahdosta kuorrutuksen, sivelin paksulti hilloa pallon yläosaan ja siinä se oli.
Täysin aidon näköinen ja kieltämättä herkullisen tuntuinen!
Latasin valmiiksi kahvinkeittimenkin ja asettelin kahvimukit ja muut tarvikkeet keittiön pöydälle.
Vaimo soittikin sopivasti.
Sanoi kampauksen olleen kalliin, mutta upean.
Juhlamekonkin jätti jo päällensä.
Vielä se meikausoperaatio ja kotiin tulee puolen tunnin kuluttua.
Hyvä juttu!
Puolessa tunnissa ennätän vääntää oikean mansikkakakun.
Käväisin kellarissa ja huomaamatta olikin kello niin paljon, että kiire tulee.
Silloin kuulin ulko-oven paukahduksen.
Vaimo on kotona ja kakku tekemättä...
Hiivin varovasti kellarin rappuset ylös, riuhtaisin naulakosta takkini ja sujautin kengät jalkaan.
Avasin ulko-oven ja vilkaisin hätäisesti keittiön suuntaan.
Ei jukoliste...
Vaimo seisoi pöydän vieressä juhlatamineissaan ja viimeisen päälle laitettuna.
Terävä veitsi kädessään hän hihkaisi:
"IIH! Ihanaa! Jalkapallon muotoinen mansikkakakku! Ihan pakko maistaa heti!"
Olin jo ulkona rappusilla, kun veitsi heilahti ja kuulin hyvin ilmapallon paukahtavan.
Painoin niskat kyyryssä liiterin taakse
Sieltä kurkistin varovasti ulko-ovelle, johon oli ilmestynyt partavaahdon ja mansikkahillon täplittämä hahmo.
Kuorrutuksen alta erottui kaksi hehkuvaa silmää ja ilmoille kajahti raivokas huudahdus:
"Nyt on hengenlähtö lähellä! Kohta kouraisee ja pahasti!"
Olin pari tuntia piilossa halkopinon takana.
Sitten näin vaimon lähtevän autolla jonnekin, joten uskalsin mennä sisälle.
Keittiö oli kuin ydinpommin jäljiltä.
Partavaahtoa ja mansikkahilloa oli roiskunut ympäri huonetta.
Ihan kuin ruiskumaalauksen jäljiltä,
Huomasin heti, missä kakun leikkaaja oli seissyt:
Pöydän takana olevassa tapetissa oli tapetinvärinen ihmisen hahmo.
Kaikki muu oli mömmön peitossa.
Tein kunnolliset eväät, kaadoin kylmän kahvin termospulloon ja kävelin puuliiteriin.
Siellä halkopinon takana minulla on hyvä ja huomaamaton piilopaikka, joka on tullut tutuksi vuosien varrella.
Väsytti, joten päätin ottaa pienet päiväunet kevytpressun alla.
Jotenkin minulta pääsi hysteerinen hihitys, kun mieleen tuli vaimon varmasti yllätyt ilme mansikkakakun räjähtäessä päin näköä. Heh...
Ai juku pätkät, kun nauroin.
Silmistä valui vedet.
Niin hyvin lähtee tarina, että odottaa käänteitä ja mitä tuleman pitää.
Alter egolla on samanlainen lymypaikka kuin Vaahteramäen Eemelillä, ettei ihan ulkoruokintaan ja kylmä kahvihan kaunistaa.
Kiitos taas.
Beng
Osaat varmaan jännäreitäkin rustata. Tai onhan tämä sitäkin!
Kiva saada vaihtelua palstan iänikuisiin valituksiin.
Joskus jääny yöksi olohuoneen valot päälle, on joku minut tunteva samassa talossa asuva rimputellu ovikelloa, " kun näyt olevan valveilla tulisin rupattelemaan "
No, mitä. Olitko rupatteluvireessä?
Pitääkö sähköjohdossa olla töpseli?
13:30
Eiks riipu, mihin johtoa käyttää....
Luin Hildurin. (dekkari/S.Rämö)
Oli imaiseva kirja. N. 350 sivua, enkä ollut tekijän jäljillä. Hyvä tarinan kuljetus. Piti otteessa. Mielenkiintoinen juoni ja ratkaisu.
Beng
Lisäys. Nyt ei ole sähkökatkoa vaan joku hajukatku eteläisessä Suomessa.
Hyvä kertomus siitä, miten hirrrveän hölmöjä mieähet ovat. Sekin on vissiin vaimojen syytä.
18:49
Ihan fifty-fifty.
Jos, kuten epäilen, kirjoittaja on mies, voisiko siitä nousta keskustelun aihe naisista, jotka ovat pirttihirmuja, vaikka mies kuinka yrittää miellyttää. (Ja toisinpäin)
Saattavat juhlapyhätkin olla usein suvun, perheen ja parisuhteen koettelemuksia - ehkä.
Beng
Huumoria.
Katsoin "70 on vain luku" -elokuvan. Hannele Laurissa on hyvän näyttelijän vikaa. Kantoi hahmon. Seija Simolan ääni dupattu lauluihin. Yes.
Eikö se ala vasta klo 21. ?
Mä katsoin Areenasta jo. Hyvää elokuvailtaa!
Beng
Kiitos, ei se niiin hyvä ollut kuin kehuttiin. Eikö sitä mainostettu komediana? Olihan siinä hilpeitäkin kohtauksia, mutta pääosa oli lähinnä tragikoominen. Vähän harmitti; Beck olisi varmaan ollut paree.
No ihan kelvollinen elokuva oli.
Hänhän ei ole ollut paljoakaan päärooleissa.
Joo. Tragikomiikka onkin oikea luonnehdinta.
Olen katsonut Beckejä riittävästi. Päähenkilö hyvä.
Jäin miettimään, että onko Spede-jutut olleet jollain lailla rasite.
Sellaisiin draamajuttuihin H.L. ei ole oikein päässyt.
Vaikuttavia sivurooleja muistan joitain.
Joten iloinen, että sai tilaisuuden päärooliin.
Sekin on hyvä, että Suomessa on alettu tehdä seniorielokuvia.
Englantilaiset ovat tehneet paljonkin.
Beng
Olihan se, aihe jotenkin iskee tähän kohtaan, aikaan ja paikkaan. Vaikken vanha olekaan, he-heee ...
Minusta siinä oli monta asiaa. Ei niinkään tasoja.
Ikä. Ikääntyvä laulaja, joka rakastaa fanejaan. Ikääntyvän naisen miessuhde, nuorempaan harvemmin. Lapsi. Lapsi, mitä ei ole tehty aikoinaan. Ystäväsuhteet. Äitisuhde. Nuoruuden traumat. Yksinolo. Rakastaminen. Jne.
Beng
Nii-in, ikääntyvä artisti, joka ei hyväksynyt ikääntymistään eikä elämänsä aikana tekemiään valintoja. Eikä osannut tai tahtonut tunnustaa, ettei kaikki mennyt niin kuin valssi kesällä, vaikka ns. mukavaa olikin.