Koira haukkuu/kiihtyy treeneissä

Onko koirasi harrastuslinjoista eikä työkoiralinjoista? Ja vuoden ikäisestä kyse, sekin voi vaikuttaa, tosin tuo ympyrän juokseminen viittaa siihen, ettei koira pääse tarpeeksi purkamaan fyysistä energiaansa, ja sitä tuolla rodulla on. Sanoit, että koira ulkoilee kauniisti muista ohi ulkona, eli oletan, että kaikki muu käytös on hienoa sisällä ja ulkona..? Aktivoitte mieltä, hyvä, mutta oletteko myös antaneet koiran purkaa energiaansa vapaasti juoksemalla pihalla tai puistossa, oletteko opettaneet rauhoittumaan? Koira on vielä nuori, energiaa on nyt ja koko loppuelämän, ja pentuajan kontaktiharjoitukset eivät riitä, kierroksia pitää aina nostaa treeneissä tuon rodun kanssa. Eli sinuna ottaisin sekä sinun että koirasi vuoksi aikalisän harjoittelusta. Oletko ehkä halunnut liikaa liian nopeasti, eli mielestäsi vuoden ikäisen pitäisi osata kaikki, kun vaikka joku erirotuinenkin on osannut? En siis aliarvioi sinua vaan yritän saada sinut ymmärtämään myös rotuerojen lisäksi yksilö- ja linjaerot, ja 20 vuoden koirakokemus ei ole välttämättä paljon, ellet tosiaan ole juuri tuon rodun kanssa tehnyt töitä tai sinulla ollut paljon koiria.

Kun olet itse hyvällä mielellä, vie koirasi treenikentille muiden treenatessa, mutta harjoittele itse koirasi kanssa kontaktia siellä, älä vie kentälle. Eli vie lähemmäs kenttää, kun ottaa kontaktin, kauemmas, kun muuttuu reaktiiviseksi. Ja anna sitä ennen koirasi kokeilla vapautta vaikka koirapuistossa, jos teillä ei ole omaa isoa pihaa, jossa juosta, miksei vaikka päivittäin, jotta saat koirasi purkamaan fyysisen energian pois. Bordercollie tarvitsee myös sitä fyysistä liikkumista juosten, ja nuori koira haluaa purkaa energiaansa eikä ilmeisesti sitä ole nyt päässyt tekemään, jos ravaa kentällä ympyrää eikä kuuntele, siltä tuo vaikuttaa. Eli ennen kuin nuorelta koiralta odotat liikoja, kokeile jotain aivan muuta. Kokeile koirapuistoa tai-koirametsää kaverin kanssa. Ja sen jälkeen nameilla kontaktiharjoituksia. Nyt ette nauti kumpikaan, koirakin vaikuttaa siltä, että patoutunutta energiaa ja stressiä jo on, eikä se laukea millään agikentällä pois eikä edes aivotreenillä kotona, koira vaikuttaa ylivireiseltä. Bordercollien kanssa aina painotetaan, että paljon aivojen aktivointia tai linjasta riipppuen paimennusta, mutta kyllä tuollainen koira haluaa juostakin välillä aivot narikassa, ja jos ei koskaan sitä pääse tekemään vaan vain agikentällä pääsee vapaaksi, voi tuollaista käytöstä ilmetä. Eli kokeile väsyttää toinen fyysisesti vapaana juosten, sitten vasta kontaktiharjoitukset, ja sitten vasta siihen agitreeniin, ehkä annat myös tuolle yksilölle aikaa kasvaa ja kehittyä aikuiseksi ennen aloitusta? Liian nopeasti haluat toisen osaavan kuin unelma, eli vaikka puhut koirakokemuksesta ja sanot osaavasi kouluttaa (ilmeisesti agilitya vai jotain muuta?), kannattaa nyt aloittaa ihan alusta tuon koiran kanssa ja erityylisillä harjoituksilla ja erityyppisellä liikunnalla. Ja koira, en tiedä, onko leikattu uros vai ei, voi stressata toisten hajuistakin siinä missä sinun stressistäsi ja kireydestäsi, ja tyhmempikin koira oppii peilaamaan ihmisen negatiivisia tunnetiloja kuten hermostumista, kireyttä ja ahdistumista valitettavasti juuri stressikäyttäytymisellä, vaikka ihminen luulee kuinka kaiken peittävänsä äänensävyllään (stressi muuten haisee).

Hyvää tulevaa treeniä, hiljaa hyvä tulee.

ehkä koirassasi on vaan ruutia.
ehkä käsissäsi on tuleva elämäsi koira.
huippu ravurikin katkaisee monet aisat ennenkuin on valmis...

Itse koiraa tapaamatta on hankala antaa täsmällisiä "tee näin ja asia ratkeaa" neuvoja, mutta suosittelen tutustumaan Susan Garrettin videoihin, ja pohtimaan mikä on omalla koiralla se juurisyy mistä ylikierrokset johtuvat. Laitan linkit tekstin loppuun.

Mikään määrä nameja tai leluja ei auta silloin kun koiran kyky selviytyä ympäröivistä ärsykkeistä on ylittynyt ja kouluttajana meidän tehtävä on tietty saada järjestettyä sellaiset olosuhteet, että koiran on mahdollista onnistua pyydetyssä asiassa. Onko tässä kyseessä sitten koiran tunnetilan hallinta (turhautuminen, innokkuus, jännitys), liian paljon liian nopeasti (koiran kannalta), joku aikaisempi kokemus jota on tullut vahvistettua tahattomasti vai yhdistelmä vähän kaikkea, niin joka tapauksessa sen löytäminen ja muuttaminen hallittavissa olevaksi asiaksi on se ensimmäinen askel. Käyttekö aina samassa paikassa treenaamassa? Voitko pyytää samoja asioita kuin agitreeneissä ongelmitta kotona ja lenkillä tutuissa ympäristöissä (toki soveltaen kun ei täyttä agirataa ole käytössä, esim pujotteluita, irtautumista ja takaisin kontaktiin paluuta ym)? Entäs esimerkiksi jalkapallokentän, koulun tms vieressä kun on paljon häiriötä, entä koirapuiston vieressä (onko väliä minkälainen häiriötekijä, kuormittaako tietynlaiset enemmän kuin toiset)? Kuinka kauan juuri tämä koira jaksaa keskittyä häiriöstä huolimatta voi antaa myös vinkkejä siitä miten suunnitella harjoituksia niin, että pääsette taas onnistumiseen kiinni. Ehkä teille voi toimia niin, että käytte muutaman kerran vain pyörähtämässä paikalla, pyydät koiralta sellaisia asioita mitä tiedät sen varmasti pystyvän suorittamaan ja lähdet pois ennen kuin kumpikaan teistä ehtii valua sinne huonolle alueelle. Kaksi minuuttia onnistumista on paljon parempi kuin kolme varttia turhautumista puolin ja toisin. Sitten vain alat nostamaan yhtä rimaa kerrallaan (tehtävien vaikeustaso TAI ajallinen pituus) ja treenaat ahkerasti myös muissa ympäristöissä. Jos tulee takapakkia niin helpota, helpota, helpota harjoituksia. Joskus me kouluttajina joudutaan hetkellisesti tiputtamaan rima ihan lattialle asti että päästään taas eteenpäin.

Samalla voit ehkä pitää vähän hengähdystaukoa ja käsitellä omia tunteita, jotka selvästi vaikuttavat teillä yhteiseloon koiran kanssa. Varmasti on paljon pettymystä, turhautumista, ahdistusta, häpeää, ehkä vihaakin kun omat haaveet ja odotukset ei käy yksiin todellisuuden kanssa. Ihan normaaleja tuntemuksia, ihmisiähän me vain ollaan. On hienoa että uskallat kuitenkin myöntää että omat taidot ei tällä kertaa riittänyt viemään asiaa eteenpäin, ei varmasti ole helppoa kun tuntuu että pitäisi näin pitkällä kokemuksella jo osata... Olen varma että olet tehnyt parhaasi tähän asti ja että tulette vielä löytämään sen yhteisen sävelen myös treenikentällä, kunhan kumpikin saatte oman ylimääräisen painolastinne puretuksi. Ja sen myös haluan sanoa, että vaikka tällä hetkellä sinusta tuntuu, että sulla on käsissä ihan "mahdoton oppilas", niin uskon että tästä koirasta tulee sinulle ihan mahdottoman hyvä opettaja, sillä selkeästi hän haastaa sinut kouluttajana ja omistajana kehittymään entistä taitavammaksi!

Tässä yksi video pohjustukseksi virittelemään ajatuksia
https://youtu.be/kc3-r2aYarE?si=SkPem4YAECdO0Fjn

ja täältä voit löytää lisää vinkkejä ja näkökulmia joiden avulla pääset purkamaan tilannetta
https://youtube.com/playlist?list=PLphRRSxcMHy2u-KJpomR3bHci93tu710D&si=KcBdRSgjEPwSo86z

Itse vaihdoin rotua saksanpaimenkoirista cardiganiin ja kyllä pääsi käymään minunkin itseluottamus kouluttajana silppurin läpi ennen kuin keksin miten just tuo oma pikku jäärähäärä raksuttaa.. Jouduin myös toteamaan että rallytoko ei ollut meidän yhteinen laji (kova paikka kun edellisten koirien kanssa sitä treenasin ja niin kovasti olisin tämänkin kanssa halunnut jatkaa), ipanalla on vähän liikaa omia mielipiteitä siitä miten hän haluaa toteuttaa pyydetyt asiat. Me löydettiin uudet harrastukset noseworkistä ja canicrossista, ja kaverikoirakurssi ehkä seuraavaksi. En tarkoita että teidän pitäisi luopua agilitystä kokonaan, mutta käykää ihmeessä kokeilemassa jotain ihan muuta tässä väliajalla. Voihan olla, että sinulla on koira, joka päätyy loistamaan jossain ihan muussa kuin mitä aluksi olit suunnitellut.