Kosin miestäni reilun neljän vuoden seurustelun ja vuoden avoliiton jälkeen. Rukkaset tuli. Jaa-a, nyt sitten mietin että kauanko odottelen vai lähdenkö lätkimään. Mies on ihana, mutta pelkää lupauksia yli kaiken. Ja minä taas tarvitsen hieman lupauksia, että voisin luottaa yhteiseen tulevaisuuteemme.
Rukkaset tuli
kosin miestä
102530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olipas kurja juttu. Miksiköhän miehesi ei ole valmis tekemään sitä lopullista sitoutumispäätöstä? Et kertonut minkä ikäisiä olette, mutta jos olette vielä nuoria (ja esim. opiskelijoita) niin en huolestuisi kovasti. Moni haluaa "vakiinnuttaa" muunkin osan elämästä kun vain sen parisuhteen, ennen avioliittoa. Ja olettehan te jo hyvinkin sitoutuneita koska yhdessä asutte...?
Toisten mielestä sillä ei kyllä pitäisi olla merkitystä missä elämäntilanteessa ollaan ja naimisiin pitäisi siis voida mennä oli esim. taloudellinen tilanne mikä tahansa. Ymmärrän kyllä senkin puolen, mutta moni (kuten esim. minä itse) haluaa odottaa kunnes on vaikka opinnot saatu päätökseen. (Meidän tapauksessa mentiin kihloihin helmikuussa mutta odotellaan itse naimisiinmenoa kunnes molemmat ovat valmistuneet. Siihen nyt onneksi ei ole aikaa kuin reilu vuosi ja olimme siis molemmat samaa mieltä asiasta. Tosin lupaus on siis jo tehty..).
Jos taas kysymyksessä on yleinen sitoutumiskammo niin silloin kyllä lähtisin lätkimään. Mitä sitä nyt aikaansa hukkaa sen kauempaa, ehkä hän ei koskaan ole valmis antamaan avioliittolupausta.
Tulipas sekava vastaus... Mutta toivon että
asiat järjestyvät ja että kyseessä on vain "tilapäinen mielenhäiriö" :)!
Mies on 29-vuotias, ei ehkä enää niiiinn nuori. En minä häitä ensi kesälle vaadi/toivo, haluaisin vain sen lupauksen että siihen tässä tähdätään... aikataulusta riippumatta. En kyllä kuulu niihinkään jotka kaipaavat 10 vuoden kihlausaikaa, mutta jos miehen mielestä häät eivät sovi kuvioon nyt esim. taloudellisista syistä, niin se ei ole syy lykätä kihlausta.
Sitoutuneita ollaan, mutta joku tuossa jurrittaa. Seurataan tilannetta =) Esimerkiksi ulkomaan matkasta sopiminen tuntuu joskus olevan miehelle ylitsepääsemätön juttu, "no mistä minä voin tietää pystynko puolen vuoden päästä lähteämään!". Kyllä se jossain vaiheessa on ruvettava miettimään huomista pidemmälle, oli kyse ruokaostoksista tai naimisiinmenosta. Ajatteles, jos joskus ehdottaisin lisääntymistä...
Ehkä sun miehesi kuuluu siihen ryhmään, jotka todella pelkää ja kammoksuu sitoutumista. Mutta toisaalta, johan te asutte yhdessä, joten onhan hän omalla tavallaan sitoutunut.Anna hänelle vielä aikaa, nyt hän ainakin tietää, että haluaisit mennä joskus naimisiin. Ehkä hän kypsyttelee ajatusta ja ei sitä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Jos todella kammoaa ajatusta sitoutumisesta (itsekin vielä muutama vuosi sitten), niin painostus ei auta, vaan kannattaa antaa aikaa.Hänen tulee itse huomata, ettei se muuttaisi arkea juuri mihinkään.MUTTA, jos mitään ei todella tapahdu vuosiin, sitten kannattaa vaihtaa miestä. Entäpä, oletteko keskustellees asiasta, haluaako miehesi mennä koskaan tai kenekään kanssa naimisiin? Jospa hän ei pidä ajatuksesta omalla kohdallaan ikinä.Toivotan sinulle kuitenkin onnea ja ymmärrystä matkalle!
Tiina
Kiitos onnetoivotuksistasi =) Mies on sanonut kyllä haluavansa joku päivä naimisiin, se kuuluu hänen "suunnitelmiinsa". Ja on hän joskus jopa lipsauttanut, että haluaa sitten joskus (!!) naimisiin juuri minun kanssani, että ehkäpä me jollain periaattella olemmekin jo kihloissa... se ei vain nyt kamalasti lohduta.
Onhan minulla aikaa odottaa. Harmittaahan tuollainen vitkuttelu ja pelko, mutta toista näin hyvää miestä en koskaan tule löytämään, oli sormuksia tai ei. Ei se sormus onnea tuo, joten voi olla että tyydyn sittenkin "avoilemaan" tarvittaessa vaikka lopun ikäni... vaikka oudolta se ajatus tuntuukin.
Joskos miehesi on sitoutumiskammon sijaan todella vanhanaikainen ja tahtoo itse kosia?
Meillä mies pahoittaisi kovasti mielensä, jos menisin itse häntä joku päivä kosimaan...
En tiedä, tässä vaan yksi vaihtoehto lisää!
Niin, olen kyllä asiasta vihjaillut ja puhunut suoraan jo pidemmän aikaa. Joten eiköhän tuo olisi osannut jo pistää töpinäksi, jos haluaisi itse hoitaa homman =) Mutta hyvä näkökulma tämäkin!
Mitä miehesi sanoi syyksi kieltäytymiselleen?
Ainakin minusta tuollaiset "en voi tietää pääsenkö puolen vuoden päästä matkalle jne) kuulostaa hiukan yhteisten suunnitelmien välttelemiseltä. Mutta ihmiset ovat tietty erilaisia.
Puhuitteko rukkasten jälkeen asiasta yhtään enempää, vai jäikö asia kokonaan siihen ja kysymykset ilmaan?
Jos minä olisin ollut 4v. yhdessä, asuisin avoliitossa ja haluaisin naimisiin, haluaisin kyllä tietää, onko mies vakavissaan kanssani. Toisin sanottuna kysyisin siis suoraan, ajatteleeko mies meillä olevan yhteinen tulevaisuus joko naimisissa tai ilman, haluaako hän mahdollisesti joskus yhteisiä lapsia, vai haluaako hän olla vain yhdessä ilman suurempia suunnitelmia ja sitoutumuksia.
Voitko kysyä keneltäkään, esim. miehesi sisaruksilta, kavereilta tms., kuuluuko miehesi haaveisiin avioliitto, perhe jne..
Minkä ikäinen muuten itse olet?
Tsemppiä!!!
Puhuimme hieman. Mies sanoi, että kyllä hän uskoo että meillä on yhteinen tulevaisuus, ja että hän haluaa sitä, mutta ei ole valmis kihlautumaan. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan...
Aiempien keskustelujen perusteella hänen "suunnitelmiinsa" kuuluu avioliitto, ja jos perhetaustaa katsotaan hänen vanhempansa olivat uskollisesti naimisissa kultani isän kuolemaan asti, ja mieheni kolmesta sisaruksesta kaksi on naimisissa, yksi suunnittelee häitään. Eli siis luulisin, että tuo ns. kuuluu asiaan hänenkin mielessään. Ja ellei hän ole minulle ihan puppua höpissyt, haluaa hän lapsiakin joku päivä.
Minä en ole vielä hirmuisen vanha, joten ei tässä sinäällään hoppu ole. Ikää minulla on 20 vuotta, miehellä 28. Olen miettinyt sitäkin, että mies ajattelisi minun olevan liian nuori tuollaiseen sitoomukseen ja sen vuoksi antaa selityksillään miettimisaikaa, mutta pitäisi hänen minut sen verran hyvin tuntea, että tietäisi, etten tarvitse sitä.
kuulostaa nimittäin vähän tutulta, en oo varsinaisesti kosinut, mutta molemmille on selvää että naimisiin mennään mutta mies ei ole vielä "valmis" , en minäkään nyt ensi viikolla naimisiin halua mutta lupauksen siitä että saa puhua asiasta ääneen... Mies nimittäin ei tykkää puhua mistään häihin liittyvästä, tuhahtelee vain kun edes kommeintoin jotain esim.tv:stä tullutta hääjuttua. En oo mitenkään pakkomielteinen asiasta enkä todellakaan häähullu, kun ollaan vielä nuoria (24v) ja opiskelut on kesken, mutta ollaan seurusteltu jo lähes kymmenen vuotta. Painostusta rupee tulemaan jo suvunkin puolelta. Toi päivä kerrallaan meininki on tuttua hommaa meilläkin, ei voi tietää jos just siks päiväks tulee jotain muuta... argh :)
Mäkin sain eilen rukkaset...
Mä olen raskaana ja olisi ihanaa mennä naimisiin ennen vaavin tuloa, mutta mies meinaa, että vasta sitten ei tulevana vaan sitä seuraavana kesänä, höh :(