Kun lapsi on sijoitettuna johonkin muualle kuin jommankumman biologisen vanhemman luo, kenellä on tapaamisoikeus? Biovanhemmillako on oikeus tavata lastaan vai lapsella oikeus tavata biovanhempiaan? Siis onko lapsella (ja mihin ikään asti) velvollisuus tavata biovanhempiaan, vai onko se heidän oikeus?
Kun yleensähän niissä tapauksissa, joissa lapsi asuu toisen biovanhempansa luona, on lapsella lain mukaan oikeus (mutta ei velvollisuutta) tavata sitä vanhempaansa, joka ei asu lapsen kanssa.
Tältä palstalta olen kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että huostaanottotapauksessa se tapaamisoikeus olisikin biovanhemmalla, ja lapsella olisi velvollisuus mennä niihin tapaamisiin. Ja hänet viedään niihin vaikka poliisivoimin, jos ei hän sinne vapaaehtoisesti mene. Onko asia todella näin?
Kun yleensähän niissä tapauksissa, joissa lapsi asuu toisen biovanhempansa luona, on lapsella lain mukaan oikeus (mutta ei velvollisuutta) tavata sitä vanhempaansa, joka ei asu lapsen kanssa.
Tältä palstalta olen kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että huostaanottotapauksessa se tapaamisoikeus olisikin biovanhemmalla, ja lapsella olisi velvollisuus mennä niihin tapaamisiin. Ja hänet viedään niihin vaikka poliisivoimin, jos ei hän sinne vapaaehtoisesti mene. Onko asia todella näin?
Vastaukset 25
Vanhimmat
oikeus tavata vanhempiaan.ei lasta väkisin viedä tapaamisiin.
Lapsi voidaan viedä useinkin väkisin pois tapaamisista. Kun riittävän kauan viedään, lapsi ei uskalla enää haluta tulla kotiin.
Nuorimmainen sijoituslapsemme pelkäsi biovanhempiaan, mutta silti tapaamisissa oli käytävä. Lapsi huusi suoraa huutoa, eikä suostunut menemään kummankaan syliin(ylipäätään luokse).
Kyllä silloin usein mielessä oli, että kenen oikeus oli tuollaiset tapaamiset. Tuntui jotenkin, että oli noloa bioillekin.
Nykyään, kun lapsi luottaa jo ihmisiin, tapaamiset ovat ihan ok. Tosin niitä on vain muutaman kuukauden välein pari tuntia kerrallaan valvotusti. Sijoituksen alussa, kun tapaamisia oli 1krt/kk, olisi minun mielestäni riittänyt harvemminkin jos lapsen etua olisi ajateltu.
Lapsella on oikeus Suomen lain mukaan pitää yhteyttä huostaanotettunakin vanhempiinsa ja muihin läheisin. Vanhemmilla on myös oikeus tavata lapsiinsa (Euroopan ihmisoikeuslainsäädäntö) ja tämä oikeus väistyy vaan jos lapsen etu tätä vaatii.
...lapsen etu? Onko lapsen etu se, että hän ei kohta itsekään tiedä missä hän on? Onko lapsen etu, että hänelle palaa aina ne muistot sieltä kotoa tai vanhemmista tai sukulaisista mieleen ja lapsi taantuu takaisin ja sijaisperheessä aloitetaan alusta kaikki?
Onko lapsen etu se, ettei hän pysty milläänlailla kiinnittymään sijaisperheeseen, jonka tulisi vastata mahdollisesti aikuisuuteen saakka lapsen tarpeisiin? Miten murrosikään ehtineelle nuoreen enää vaikutat, jos hän on ikänsä reissannut useamman paikan väliä ja hän uskoo sen olevan normaalia elämää?
ONKO LAPSEN ETU SE, ETTÄ BIOVANHEMMILLA ON HYVÄ OLLA, MUTTA LAPSILLA EI!
Biovanhemmat ovat edelleen lapsen huoltajia ja sijoituksen tarkoitus on auttaa lasta ja vanhempia elämässä eteenpäin, jotta sijoitus voidaan purkaa ja lapsi palata takaisin alkuperäiseen kotiinsa. Hyvällä tuurilla lapsi saa osakseen tuplasti rakkautta: sijaisvanhemmilta ja bioilta.
olekkin,että lapsi palaa kotiin,kun olesuhteet ovat normalisoituneet.tosi tärkeätä,ettei lapsi vieraannu vanhemmistaan ja,että lämpimät välit pysyvät,koska kuitenkin viimeistään,kun lapsi täyttää 18 v.hän saa palata kotiin.lapseni sanoi,että parasta on,kun saamme olla yhdessä.hän imee itseensä hellyyttä,hän ei itke,oksentele,eikä hänellä ole nukahtamis vaikeuksia kanssani,niin kuin sijaiskodissa
sijaisvanhempien sivuja joulukuulta ja tammikuulta.siellä sijaisäidit kertovat,etteivät voi rakastaa lasta,koska lapsi ei kiinny heihin.myös he kertovat,etteivät jaksa ja sijoitus puretaan,eivätkä kerro tunteistaan soskuille,ettei sijoitusta pureta ym.se ei varmasti ole lapselle parasta.siellä haukutaan lapset ja biovanhemmat,eli se siitä yhteistyöstä
Lapsen etu meillä ainakin on, että hän saa kotona muistella vanhoja tapahtumia. Hän itse pyytää useinkin, että kerro äiti millaista oli kun hän oli pieni. Lapseni on ehdottomasti sitä mieltä, että kotiaika oli hänen parasta aikaansa.
Meillä sekä lapsella että vanhemmilla on hyvä olla silloin, kun lapsi on kotona.
lapsi sanoo,että on hyvä olla kanssasi.ja lapsen kanssa katselamme valokuvia,ja hän muistaa kuvaushetketkin tarkkaan
Se kun pysyisi mielessä.
Se, että sijaisvanhemmat rakastavat heille sijoitettua lasta, tulkitaan omimiseksi, ja muutenkin tällä palstalla moni bioäiti ahdistuu ajatuksesta, että sijaisäiti rakastaisi hänen lastaan. Vaikka lapsen etuhan se on, jos sijaisvanhemmatkin häneen kiintyvät (vaikka bioäiti tekeekin kaikkensa sabotoidakseen lapsen ja sijaisvanhempien välit).
Olisi varmaan vaikeaa huolehtia lapsesta (omasta tai toisen lapsesta) vuodesta toiseen, jos hänestä ei välittäisi ollenkaan. Ei tätä kukaan tekisi, jos ei lapsesta välittäisi.
Adoptio tämä ei todellakaan ole, osaan kyllä erottaa omat lapseni muiden lapsista. Omat lapseni ovat minulle kaikkein rakkaimpia maailmassa, vaikka sijoitetuista huolehdin aivan yhtä paljon ellen enemmänkin. Ja enempää sijoitettuja meille ei tule.
sitten, on ainakin yksi lapsi vähemmän kotoa vietäväksi.
Siis sijaisvanhemmuutta, lastenkoteja ym. lastensuojelun sijoituspaikkoja ei olisi olemassakaan, jos huostaanottoja ei olisi. Ja huostaanottohan tehdään, jos:
1.) Puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään
2.) Avohuollon tukitoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi
3.) Sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.
Eli sijoituksia ei tehdä sen vuoksi, että sijaisvanhemmat saisivat uusia lapsia, oliko tämä uusi tieto? Itsekin olisin mieluummin hankkinut omia biolapsia, mutta eteen tuli tilanne, jossa koimme oikeaksi auttaa tätä tiettyä lasta ja ottaa hänet luoksemme, kun hänen omat vanhempansa eivät hänestä huolehtineet ja tekivät hänelle pahaa, ja hän tarvitsi uuden kodin ja perheen, jossa elää elämäänsä turvallisesti ja rakastettuna. Omia biolapsia en aio tällaiseen tilanteeseen hankkia, sillä hekin joutuisivat sitten kärsimään sijoitetun lapsen biovanhempien terrorista.
Sijoitettuja lapsia olisi kyllä tulossa, meiltäkin on kysytty, josko ottaisimme. Vaan emme ota. Muut huostaanotetut lapset menevät sitten muihin sijaisperheisiin tai laitoksiin; huostaanotothan tehdään joka tapauksessa riippumatta siitä, ottaisimmeko enemmän lapsia vai emme.
että lapsi palaa kotiin,kun kotiolot parantuneet. adoptio taas eri juttu.
hyvä lukea näitä sijaisvanhemman kirjoituksia kuin suoraan kirjasta, mutta käytäntö on ihan taas eri asia.
Siksi huostaanotto- ja sijoitusasiat ovat niin monimutkaisia kaikkien kannalta, kun kukaan ei osaa näitä pykäliä soveltaa käytäntöön...
että pienessä osassa sijoituksista toteutuu SE lapsen oikeus!
Siihen varmasti pyritäänkin, ja siksi meilläkin bioperhettä on tuettu todella paljon. Itsekin uskoin tässä meidän tapauksessa siihen, että asiat alkavat korjaantua, ja toivon sitä edelleen. Kuitenkin joskus on perheissä sellaisia ongelmia, etteivät ne korjaannu edes pitkän ajan kuluessa. Itse olen huomannut, että esim. paha alkoholiongelma ei välttämättä katoakaan mihinkään; ihmisellä ei ole voimavaroja (halua, kykyä) yrittää, vaikka apua olisi tarjottu vuosia, ja lopulta lapsi huostaanotettu. Voisi kuvitella, että se viimeistään pistäisi toimimaan, mutta esim. katkaisut ym. hoitojaksot, terapiat ym. eivät olekaan auttaneet... näin siis tässä tapauksessa, tiedän ettei kaikilla ole samaa ongelmaa. Mutta tämä on kuitenkin yksi syy siihen, ettei lapsi ole voinut palata kotiinsa, vaikka alun perin ajateltiin, että suht. lyhyessä ajassa se olisi ollut todennäköistä. Monimutkaista kaikki on.
Ainakin meille sijoitetun lapsen huoltaja on sen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta, joka hänet on aikanaan ottanut huostaan. Ei siis biologiset vanhemmat emmekä me. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lapsen passihakemuksen allekirjoittaa lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä virkansa puolesta.
Passilaki on oma juttunsa. Vaikka biovanhemmat ovatkin holhoojia, niin passin saa sossun kautta/hyväksynnällä.
Itselläni on asiat hyvällä mallilla. Lapset säännöllisesti kotona. Nyt kesällä vanhempi poika on yli puolet kesästä kotona ja loput sitten sijoituspaikassa vuoroviikoin. Kotona on näitä venytettyjä viikkoja ja siitä tulee sitten kokonaisuudessaan pidempi aika. Juuri nyt on vieraana toinen poika samasta paikasta yökylässä ja olen ylpeä, onnellinen ja otettu, että eletään niin normaalia elämää, että minulle luotetaan vieraitakin sijoitettuja kylään. Tälle lapselle tämä on ensimmäinen vierailu yli kahteen vuoteen vieraassa perheessä. Ja omassa ei saa olla yötä ollenkaan. Tämä on niin tilannekohtaista. Toivoisi jaksamista ja halua ihmisille hoitaa elämänsä kuntoon, jotta saisivat lapsensa kotiin takaisin.
Itselläni on myös käynyt näissä sijoituskohteissa hyvin. Voimme puhua asioista avoimesti ja vieraidenkin ihmisten kanssa on tullut tutustuttua niin, että yhteistyö toimii.
Alkoholismista sen verran, että en ole nähnyt mitään toimivaa kurssi tai muuta toimintaa, mikä raitistaisi. Ainoa, mikä pitää raittiina on AA ja vertaistuki. Itselleni on alue tullut tutuksi AlAnon-toiminnan kautta. A-klinikat, katkaisuhoidot jne. ovat vain tekohengitystä, millä jaksaa taas juoda lisää.
onni saada hyvä sijaiskoti.Hienoa,että lomianne on lisätty.Menikö sinulla kauan,kun sait pidempiä lomia?
alettiin lainkaan lisäilemään ja nostin minä kerran äläkänkin siitä, että tapaamisia oli mielestäni liian vähän. Siitä seurasi palaveri ja palaverissa käytiin asioita ylimääräisesti läpi. Seurauksena oli lomat joka toinen vl pe-su ja sitten lisättiin taas puolen vuoden kuluttua to-su ja koululomilla enemmän. Meillä oli jo viime kesänä joka toinen viikko kotona systeemi. Tulevana syksynä lisätään taas yksi päivä per kotonaoloaika.
Ennen joulua neuvotellaan taas ja toivottavasti lisätään taas lisää. Tämä on tällainen hiljaa hyvä tulee systeemi. Yhden uuden vuoden olen viettänyt sijaisporukan ja lapseni kanssa. Muitakin pyhiä olisi ollut mahdollista yhdessä viettää, mutta ne on järjestyneet muuten.
Nuorimmainen on niin pieni, että hänen kohdallaan ei ole näin tiivistä tapaamissysteemiä, ettei mene arki ihan sekaisin ja saa rauhassa elää myös siellä sijaisperheessä. Mutta tapaamiset on sitten viikko kerrallaan, että saa hänenkin kanssaan arkea elää.
että sinun toiveesi otetaan huomioon.Minulla ei oteta lainkaan,Vaikka kaikki tapaamiset menneet hyvin ja suunnitelmien mukaan,niin sanovat että jatketaan vain 1vrk kuukaudessa,kokouksesta toiseen.Menee kuuroille korville minun pyyntö tapaamisten lisäämisistä.Eivät,edes sano mikä olisi syy,ettemme voisi useammin tavata.Tämä on sietämätöntä.
no mulla pitäs olla tapaamiset joka toinen viikonloppu, mutta enpä oo kahteen kuukauteen käyny missään tapaamisissa. Eikä kukaan oo pakottanu.Tosin voi olla että tän ikänen jo suunilleen tietää ketä haluaa tavata ja ketä ei.