Eka digijärjestemäni, ja täytyy sanoa, että voi sitä valokuvauksen harrastajakin mennä vipuun, kun uskoo pokkarimainoksia ja 5 miljoonan pikselin mainoksia. Se on objektiivi ja softa kun puhuu. 12.4 miljoonaa pikseliä ei tosin ole haitaksi lisäksi.
D2X
hartsa
92237
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Raha puhuu, vaikkakin se voi tuntua kalliilta jos ei oo siihen varaa...;-)
Eipä tulis heti mieleen laittaa 30 000 vanhaa mummoa kamerarunkoon, vaikka ihan suht aktiivi harrastaja olenkin... Mutta hankitaanhan sitä kalliimpiakin vehkeitä; autoja sun muita häksättimiä ihan huvin vuoksi niin että täytyy vaan niellä kateus ja onnellinen puolestas!
Kyllä tosiasia on, että tällä hetkellä paremmat digijärkkärit ovat sikahinnoissa, ei tulisi minulle mieleenkään pistää moista summaa kameraan.Mieluummin kuvailen kymmenen kertaa halvemmalla filkkajärkkärillä diafilmille ja odottelen hinta/laatusuhteen järkiintymistä.
Ainahan paremmat digit on olleet sikahinnoissa. Aikoinani kuvailin 100 000 markan digijärkkärillä, eikä se nyt siltikään kummonen ollut. Elettiin vuotta -98 tai sinneppäin.
2000-vuoden paikkeilla kun olis ollut tarvetta siirtyä digiin, niin tais joku N D1X runko maksaa jotain 60 000 mk. Nythän oikeestaan huippudigit alkaa olla halvempia kuin koskaan, ja parempia. Keskikoon digijärkät on kalliita, onhan ne aikalailla huippulaitteita.
Kyllä tosiaan tuo hinta jostain syystä on tällä hetkellä poskettoman korkea, kun Nikon F5:n hintaan(lienee noiden digirunkojen perusta) lyödään tuplasti hintaa.No tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa.Lisäksi kennokoko on pieni, jos kohinaa halutaan pienetää ja kuvanlaatua parantaa, niin sen kokoa pitää kasvattaa, siis tavoitteena kinokoko, joka jo objektiivituotannon kannalta olisi parempi.Lienee kai tässä takana se, että vanhat filmiobtiikat eivät oikein sovellu ja niin voidaan taas myydä uutta kamaa tyhmille kuluttajille.
Moi !
Tämän hetken parhaat rungot, Nikonin D2-sarja ja Canonin 1D-sarja ovat rakenteeltaan vähintään samaa luokkaa kuin F5. Lisänä vanhaan sotaratsuun on tullut paljon elektroniikkaa ja kenno jonka osuus kameran valmistuskustannuksista on huomattavan iso. Mielestäni tuo kaksinkertainen hinta on aika hyvin perusteltua.
Kennokoosta, kohina on tällä hetkellä jo paljon paremmin hanskassa kuinyhdelläkään filmiemulsiolla. Laatu ylittää jokaisen filmin laadun kirkkaasti.
Kennokoosta muuten, kinoruutua pienempi kenno on isoksi eduksi, optiikasta tulee käyttöön vain keskialue jolla piirto on käytännössä aina parempaa kuin reunoilla. Vanhat optiikat siis istuvat mainiosti uusiin digirunkoihin. Itse asiassa täyden kennokoon kamera, Canon 1DsMkII kärsii vanhojen optiikoiden reunapiirron heikkoudesta. Sen kennon tarkkuus, erottelukyky, on parempi kuin optiikoiden. Tästä syystä Nikonilla on etu laajakulmapuolella. Canon on edellä pitkissä laseissa.
Jos tarkoituksena on kuvata maksimissaan 30x40 snttisiä kuvia, niin siinä suhteessa kaikki tämän hetken pro-rungot riittävät oikein mainiosti. Ja tulevat riittämään hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Rungot kyllä tulevat kehittymään, mutta erojen merkitys pienenee kaiken aikaa, nyt ollaan jo siinä vaiheessa jolloin esimerkiksi 1DMkII:ssa on kameraa vakavalle harrastajalle mahdollisesti kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
Samalla tavalla kuin esimerkiksi Leica m2 vuodelta 1968 on edelleen erittäin hyvä peli.
--
"-- Nikonilla on etu laajakulmapuolella. Canon on edellä pitkissä laseissa."
Ja miten niin 1DsMkII:lla etu pitkien lasien kanssa? Nikonin DX formaatilla kuvattaessa tuo 1.5x kerroin teleoptiikkaan mukavasti lisää ulottuvuutta. Ja lasin keskiosan käyttäminen tuo sitten vielä ne laadulliset lisäedut teleoptiikkaankin.
Kyseisten ammattirunkojen ja niiden vertailuun liittyvää haasteellista problematiikkaa ansiokkaasti by Bjørn Rørslettin:
http://www.naturfotograf.com/D2X_rev06.html
(Kts. sivun viimeinen osio jossa laseina Nikkor AFS 200 mm f/2 VR ja 50-300 mm f/4.5 ED vs. Canon 300 mm f/2.8 L IS)
On ehkä niin että nykyistä huomattavasti suuremmilla resoluutioilla isomman kennokoon edut tulisi ehkä selvemmin näkyviin. Mutta voisi kuvitella ettei kovin paljon suurempia resoluutiota (lue: yli 18mpixeliä) enää ole viksua sunnittella digijärkkäreihin. Kun ammattitason optiikkakin alkaa jo nyt olla pullonkaula niin mitä iloa lisäpikseleistä. Koska täyskennoisen valmistuskustannukset tulee pysymään pilvissä väistämättä taitaa tuo Nikonin DX formaatti olla enemmän kuin fiksu veto ammattitason runkoihinkin.
Kinokoon kennolla syväterävyyden hallinta on paremmin hallinnassa kuin vajaakokoisella. Henkilökuvaajille tärkeä juttu, luontokuvaajille ei niinkään tärkeä.
Saispa 67-filmikameran syväterävyysominaisuudet tavalliseen digijärkkään, niin olis kova sana.
Aika vahvasti sanottu, filmejä kuitenkin löytyy joka lähtöön, voi valita aina käyttötarkoituksen mukaan.Otetaan vaikkapa 50 ASA:n diafilmi, värit ovat lähes täydelliset(Täydellistä kun ei koskaan keksitäkkään) ja kinoruutu originaalina sisltää lähes 20 Mpks:ä.Luku sinäsä ovat sitten nuo hopeapohjaiset MV-filmit 25ASa-6400 ASA, kyllä niistäkin löytyy aika ylittämättömiä tapauksia.Esim Kodakin tecnikal pan-filmin erottelukyky on luokkaa, joka lienee melko vaikea ylittää.
Se on ainakin melko varmaa, että moni ainutlaatuinen otos häviää bittiavaruuteen, kun harrastaja ei ymmärrä sitä taltioida pysyvällä tavalla.Filmikuvauksessa sentään jää filmi, josta saattaa myöhemminkin kuvia tehdä, edellyttäen että originaali on kunnolla säilötty.Myös paperikuvia teetetään digitiedostoista valitettavan vähän laboratorioiden vaikeuksista päätellen.Joku taas tietenkin viittaa kotitulostukseen, mutta ainakin testien perusteella kuvien pysyvyys on usein aika surkeaa tasoa.Normaalikuvaajalla kustannusero fimi vs. digi ei ole mitenkään ratkaiseva, digikamerat kun näyttävät olevan enemmän kulutustavaraa kuin vanhat filkkakamerat.Sellainen muotiasia, ostaa pitää, kun naapurillakin on sellainen.
Moi !
No, poikkeus saattaa vahvistaa säännön, mutta ainakaan Velvia ei enään kinokoossa pärjää näille nykyisille huippurungoille.
Filmin terävyys on hiukan ongelmallinen vertailtava, raekoko ei ole vakio, ja vaikka filmin natiivi tarkkuus olisi mahdollisesti parempi niin sen hyödyttäminen on todella vaikeaa. Ja tässäkin puhutaan kyllä todella erikoistapauksesta. Jos ajatellaan että joku muotokuvaaja käyttää 1Ds:ää, niin hän käyttää sitä joka ruutuun koko ajan. Mikä olisi vastaavan resoluution ja värin hallinnan tarjoava filmi? Ei taida löytyä, sellaista jota käyttäisi joka kerta.
Technical Panin ottaminen mukaan on aikalailla selittelylinjalla. Kuinka iso osa kuvaajista käytti sitä filmin valtakaudella?
Sanoisin nyt sitten ainakin että parhaiden "kinodigien" laatu on riittävä kaikille joille kinofilminkin laatu on ollut riittävää.
Iso laakafilmi on vielä vertaansa vailla. Uskoisin...
Kuvien/filmeien säilytys on mielenkiintoinen ongelma. Veikkaisin että 90% filmeistä on talletettu ala-arvoisesti, niin että niistä ei muutaman kymmenen vuoden päästä paljon kuvia tehdä. Digikuvauksessa on se etu että suurin osa ihmisistä edes saatta ajatella tallettamisen ja säilymisen ongelmaa.
--