Nostalgiaa

Vespa

Kun ikää tulee, samalla tulee myös nostalgia. 1960-luvun lopulla olin pariin otteeseen jouluisella bussimatkalla Gällivareen. Bussin etuosassa istuivat vanhat (eli senikäiset kuin minä nyt!) ja takaosassa me nuoret. Laulettiin, juteltiin, torkuttiin. Aattoiltana lähdettiin Lahdesta, koko yö matkattiin ja joulupäivänä ehdittiin seuroihin Jellikseen. Se, mitä nyt muistelen lämmöllä, on väsyttävän bussimatkan tunnelma, Gällivaaran kova pakkanen, mutta ennen kaikkea ne nuoren pojan sydämeen käyneet saarnat. Miten hyvältä tuntuikaan, kun Gunnar ja Hugo saarnasivat ehdottoman anteeksiantamuksen minulle, juuri minulle, joka olin etelästä tullut Lappiin tätä ilosanomaa kuulemaan.

Nukuttiin yhteismajoituksessa, valvottiin, päivällä taas seuroihin, ruokailussa poronlihaa, iltaseurat, jne jne

Uskonelämään kuuluvat myös tuntemukset. Miksiköhän minusta nyt yli viisikymppisenä nämä tuntemukset ovat jääneet niin vähälle? Vai tuntuvatko nämä nuoruuden kokemukset vain erilaisilta, verrattuna siihen vanhaan hyvään aikaan...

6

799

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • KalkkisJällisti

      Mikä merkitys on tunteilla ja tunnelmalla silloin, kun niiden etsimisestä/kokemisesta tulee sisältö Jumalan sanan kustannuksella.

      • Vespa

        Eihän niillä tunteilla mitään virkaa olekaan, mutta eihän niistä irtikään pääse! En suinkaan tarkoittanut, että tunteet ja tunnelmat jotenkin syrjäyttäisivät Jumalan sanan. Ei, ne eivät auta autuuden asiassa pätkääkään. Mutta tunteita ja muistoja on, halusit tai et.


      • Efraim

        Kyllä se on niin että, jos ei koskaan pääse tuntemaan kuinka suloinen Herra on, ei pitkälle jaksa kulkea. Tuntemiset ovat tärkeitä vaikkei niiden päälle mitään perustusta voi laskea.


      • Lasse-setä
        Efraim kirjoitti:

        Kyllä se on niin että, jos ei koskaan pääse tuntemaan kuinka suloinen Herra on, ei pitkälle jaksa kulkea. Tuntemiset ovat tärkeitä vaikkei niiden päälle mitään perustusta voi laskea.

        Juuri näin!


      • Uskova veljmies
        Efraim kirjoitti:

        Kyllä se on niin että, jos ei koskaan pääse tuntemaan kuinka suloinen Herra on, ei pitkälle jaksa kulkea. Tuntemiset ovat tärkeitä vaikkei niiden päälle mitään perustusta voi laskea.

        Nyt ei otsikkokirjoituksessa ollutkaan kysymys armon tuntemisista.
        Ilon tuntemista siitä, että on synnit anteeksi.
        Niin minä ainakin aloituksen ymmärsin.

        Olihan minullakin nuorena mahtavat tunnelmat, usko luja kuin vuori. Ei tarvinnut muuta kuin olla kuulainen, vaikka Kristuksen opista minä, enkä saarnaajakaan ymmärtänyt yhtään mitään.

        Mihin siis olisi perustettava?
        Palattava vanhaanko? Kerättävä taas ne risut ja oljet, jotka eivät koettelemusten tulessa ja raamatun edessä kestäneet?

        Tätä se on, kun maa järisee, ja järisemättömät pysyvät.
        Oli silloin toki hauskaa, kun maanjäristyksestä emme tienneet mitään, emmekä olisi koskaan uskoneet, että joku Tsunami vielä tulee.


    • Eikä tunteissa ole mitään vikaa, olemmehan ihmisiä.
      Toisaalta rakastetulta ystävältä saattaa olla helpompi ottaa vastaan joku neuvokin, kuin erilaiselta.

      Ihmisinä emme tahdo kyetä rakastamaan totuutta yksinomaan totuuden tähden, kyllä siihen sekottuu myös henkilösuhteitakin.

      Toisaalta tietysti rakkaan ystävän sanoma loukkaava sana haavoittaa myös syvemmältä.

      Osan jellistunnelmasta tuo tullessaan se monen kuukauden odotus ja valmistautuminen. Ikäänkuin nuorempana eli jo etukäteen niitä autuaallisia hetkiä.

      Kun sitten vanhempana ja parkkiintuneempana tarkkailee, havaitsee monissa ihmisissä suuren muutoksen, joka kestää vain sen hetken siellä ja ehkä paluumatkan.

      Siellä ollaan helposti iloisia ja vapautuneita, joka ei tietenkään ole väärin, mutta helposti saa sen kuvan, että armo olisi siellä arvokkaampaa.

      Katsotaan henkilöön, eikä mitä hän sanoo.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taisin tehdä virheen

      Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle
      Ikävä
      44
      2992
    2. Hyvä että lähdit siitä

      Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖
      Ikävä
      36
      2631
    3. Et siis vieläkään

      Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k
      Ikävä
      53
      2584
    4. Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa

      Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt
      Maailman menoa
      102
      2258
    5. Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi

      Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle
      Ikävä
      48
      2094
    6. Olisitko mies valmis?

      Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me
      Ikävä
      342
      1893
    7. Mitä haluat sanoa kaivatullesi?

      Onko ikävä? Milloin näitte viimeksi?
      Ikävä
      150
      1546
    8. Nainen, mulla olisi sulle pari vinkkiä

      Kerro vain ongelmasi niin annan siihen vinkin. :/
      Ikävä
      73
      1408
    9. vieläkin sanoa voin...

      💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos
      Ikävä
      23
      1188
    10. Nainen onko sulla supervoimmia ?

      Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.
      Ikävä
      28
      1175
    Aihe