Koko tähänastinen elämä ollut yhtä tarpomista... Lapsuuden traumat, nuoruus masentuneena ja peitellen kotiväkivaltaa, yksin ja ilman aikuisen tukea maailmalle samalla kun pikkusiskoni yritti itsemurhaa toistuvasti, ammattikorkeakouluun pääsin mutta masennuksen takia jäin porukan ulkopuolelle ja olin paljon pois. Keskeytin koulun ja menin ammattikouluun. Alisuorittanut ja koittanut selviytyä erosta, ADDlapsen yksinhuoltajuudesta, uupumuksesta... Arki on yhtä selviytymistä ja sinnittelyä.
Aikaisemmin näin jo valoa tunnelin päässä, kuvittelin että vaikeudet helpottaa. Sitten alkoi lapsen päihde ja kouluongelmat. Koin olleeni hyvä äiti, nyt sekään ei tunnu enää sujuvan. Olisi ollut parempi etten olisi saanut haavetta lapsesta toteutettua kun valitsin huonon isän hänelle. Nyt pelkään että hänelläkään ei hyvää elämää tiedossa.
Itsemurhaa en haluaisi tehdä hänen vuokseen. Mutta olen luovuttanut elämäni suhteen. En unelmoi enää paremmasta kun aina tulee turpaan kuitenkin. Elän epäterveesti ja odotan syöpää tai muuta sairautta/kohtausta että kuolisin.
Tuntuu että sydämeni on murskattu moneen kertaan ja nyt en saa sitä enää ehjäksi.
Terapiassa olen käynyt kohta 3 vuotta, tuntuu että olen onnettomampi kun ennen terapiaa
Aikaisemmin näin jo valoa tunnelin päässä, kuvittelin että vaikeudet helpottaa. Sitten alkoi lapsen päihde ja kouluongelmat. Koin olleeni hyvä äiti, nyt sekään ei tunnu enää sujuvan. Olisi ollut parempi etten olisi saanut haavetta lapsesta toteutettua kun valitsin huonon isän hänelle. Nyt pelkään että hänelläkään ei hyvää elämää tiedossa.
Itsemurhaa en haluaisi tehdä hänen vuokseen. Mutta olen luovuttanut elämäni suhteen. En unelmoi enää paremmasta kun aina tulee turpaan kuitenkin. Elän epäterveesti ja odotan syöpää tai muuta sairautta/kohtausta että kuolisin.
Tuntuu että sydämeni on murskattu moneen kertaan ja nyt en saa sitä enää ehjäksi.
Terapiassa olen käynyt kohta 3 vuotta, tuntuu että olen onnettomampi kun ennen terapiaa
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei,minullakin on ollut tarpomista koko ikä tai kuvailisin räpiköimistä merellä ja aina kun on meinannut hukkua on jokin luoto mihin kiivetä hetkeksi.Tuttua tuo että elämä antaa turpaan kerta toisensa jälkeen vaikka kuinka yrittää parhaansa tehdä. Neuvoisin kuitenkin että alat ajatella enemmän itseäsi ja hyvinvointia,jatkuva hälytystilassa elo ei auta ketään.Terapia on hyödytön jos olossa ei tapahdu muutosta,mieti hyödytkö tästä vai vaihdatko terapeuttia.Äitinä olet tehnyt parhaasi ja olet paras äiti lapsellesi,se riittää. Voimahalaus sinulle:)
Kiitos, voimahalaus myös sinulle! Koitetaan räpiköidä eteenpäin...
Voi sua mies, taas esiinnyt naisena ja kerrot vaikeista asioistasi! Mene kertoon lääkärille tuosta kiihtyneestä mielen tilastasi, ei täällä kukaan voi auttaa!
Mä poltan tupakkaa,käyn baarissa,muuten on vaan osa aika työ ja kotona mollotus.
No oletko kyllästynyt elämääsi ?
Miksi mollotat kotona, eikö ole muuta tekemistä ?
Paskaa tää elämä. Joka päivä lääkkeitä energiajuomaa tupakkaa.
Oletko edes yrittänyt keksiä jotain muuta ? Jotain mielekästä tekemistä ?
Elämä on valintoja täynnä, jos ei ole tyytyväinen johonkin, voi miettiä ratkaisuja muuttaa asioita.
Elämä koettelee joskus rankasti ja silloin jää tuuliajolle ajelehtimaan eikä välitä enää mistään.Kuitenkin kun havahtuu siihen että omasta itsestä on pidettävä huolta niin jaksaa myös auttaa läheisiään tai lastaan.Kuolema oli lähellä tapaturma oli vain sekunneista kiinni.Siinä näkyi elämä filminauhana ja nopea reagointi,luojan kiitos olen hengissä. Asenteet muuttui täysin elämää kohtaan.Lause elämä on lahja voi kuulostaa tyhmältä mutta siinä vaiheessa kun sen meinaa menettää tajuaa ettei tätä särkynyttä elämää voi hukata. Voimia ap,särkynyt mieli tarvitsee aikaa ja myötätuntoa.
Kiitos sinulle. Tuuliajolla ollaan... Viime vuodet olleet raskaita, eikä masentuneena voimat riitä tällä hetkellä itsensä hoitamiseen. Paukut menee arjen pakollisiin juttuihin ja pojan asioista huolehtimiseen. Jos elämä hiukan helpottuisi, niin jaksaisin taas keskittyä itseeni. Maailmassa on kyllä paljon asioita mistä olen kiinnostunut ja mitä haluaisin tehdä mutta voimat ei riitä... Toivo vaan on koetuksella odotellessa että tämä vaihe loppuisi ja saisin mahdollisuuden nauttia asioista... Kun on aikaisemminkin elämä sellaista että aina tulee uusi myrsky....
Jos on jo aikaisemmin ollut samanlaista, ja niistäkin olet toipunut, niin tajuat varmaan, että tuostakin pystyt toipumaan.
Aallon pohjalla varmasti kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta, sen pystyy ymmärtämään.
Voimia sulle!