Elämäänsä kyllästynyt eukko

Anonyymi-ap

Koko tähänastinen elämä ollut yhtä tarpomista... Lapsuuden traumat, nuoruus masentuneena ja peitellen kotiväkivaltaa, yksin ja ilman aikuisen tukea maailmalle samalla kun pikkusiskoni yritti itsemurhaa toistuvasti, ammattikorkeakouluun pääsin mutta masennuksen takia jäin porukan ulkopuolelle ja olin paljon pois. Keskeytin koulun ja menin ammattikouluun. Alisuorittanut ja koittanut selviytyä erosta, ADDlapsen yksinhuoltajuudesta, uupumuksesta... Arki on yhtä selviytymistä ja sinnittelyä.
Aikaisemmin näin jo valoa tunnelin päässä, kuvittelin että vaikeudet helpottaa. Sitten alkoi lapsen päihde ja kouluongelmat. Koin olleeni hyvä äiti, nyt sekään ei tunnu enää sujuvan. Olisi ollut parempi etten olisi saanut haavetta lapsesta toteutettua kun valitsin huonon isän hänelle. Nyt pelkään että hänelläkään ei hyvää elämää tiedossa.
Itsemurhaa en haluaisi tehdä hänen vuokseen. Mutta olen luovuttanut elämäni suhteen. En unelmoi enää paremmasta kun aina tulee turpaan kuitenkin. Elän epäterveesti ja odotan syöpää tai muuta sairautta/kohtausta että kuolisin.

Tuntuu että sydämeni on murskattu moneen kertaan ja nyt en saa sitä enää ehjäksi.

Terapiassa olen käynyt kohta 3 vuotta, tuntuu että olen onnettomampi kun ennen terapiaa

10

444

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hei,minullakin on ollut tarpomista koko ikä tai kuvailisin räpiköimistä merellä ja aina kun on meinannut hukkua on jokin luoto mihin kiivetä hetkeksi.Tuttua tuo että elämä antaa turpaan kerta toisensa jälkeen vaikka kuinka yrittää parhaansa tehdä. Neuvoisin kuitenkin että alat ajatella enemmän itseäsi ja hyvinvointia,jatkuva hälytystilassa elo ei auta ketään.Terapia on hyödytön jos olossa ei tapahdu muutosta,mieti hyödytkö tästä vai vaihdatko terapeuttia.Äitinä olet tehnyt parhaasi ja olet paras äiti lapsellesi,se riittää. Voimahalaus sinulle:)

      • Anonyymi

        Kiitos, voimahalaus myös sinulle! Koitetaan räpiköidä eteenpäin...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos, voimahalaus myös sinulle! Koitetaan räpiköidä eteenpäin...

        Voi sua mies, taas esiinnyt naisena ja kerrot vaikeista asioistasi! Mene kertoon lääkärille tuosta kiihtyneestä mielen tilastasi, ei täällä kukaan voi auttaa!


    • Anonyymi

      Mä poltan tupakkaa,käyn baarissa,muuten on vaan osa aika työ ja kotona mollotus.

      • Anonyymi

        No oletko kyllästynyt elämääsi ?
        Miksi mollotat kotona, eikö ole muuta tekemistä ?


    • Anonyymi

      Paskaa tää elämä. Joka päivä lääkkeitä energiajuomaa tupakkaa.

      • Anonyymi

        Oletko edes yrittänyt keksiä jotain muuta ? Jotain mielekästä tekemistä ?
        Elämä on valintoja täynnä, jos ei ole tyytyväinen johonkin, voi miettiä ratkaisuja muuttaa asioita.


    • Anonyymi

      Elämä koettelee joskus rankasti ja silloin jää tuuliajolle ajelehtimaan eikä välitä enää mistään.Kuitenkin kun havahtuu siihen että omasta itsestä on pidettävä huolta niin jaksaa myös auttaa läheisiään tai lastaan.Kuolema oli lähellä tapaturma oli vain sekunneista kiinni.Siinä näkyi elämä filminauhana ja nopea reagointi,luojan kiitos olen hengissä. Asenteet muuttui täysin elämää kohtaan.Lause elämä on lahja voi kuulostaa tyhmältä mutta siinä vaiheessa kun sen meinaa menettää tajuaa ettei tätä särkynyttä elämää voi hukata. Voimia ap,särkynyt mieli tarvitsee aikaa ja myötätuntoa.

      • Anonyymi

        Kiitos sinulle. Tuuliajolla ollaan... Viime vuodet olleet raskaita, eikä masentuneena voimat riitä tällä hetkellä itsensä hoitamiseen. Paukut menee arjen pakollisiin juttuihin ja pojan asioista huolehtimiseen. Jos elämä hiukan helpottuisi, niin jaksaisin taas keskittyä itseeni. Maailmassa on kyllä paljon asioita mistä olen kiinnostunut ja mitä haluaisin tehdä mutta voimat ei riitä... Toivo vaan on koetuksella odotellessa että tämä vaihe loppuisi ja saisin mahdollisuuden nauttia asioista... Kun on aikaisemminkin elämä sellaista että aina tulee uusi myrsky....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos sinulle. Tuuliajolla ollaan... Viime vuodet olleet raskaita, eikä masentuneena voimat riitä tällä hetkellä itsensä hoitamiseen. Paukut menee arjen pakollisiin juttuihin ja pojan asioista huolehtimiseen. Jos elämä hiukan helpottuisi, niin jaksaisin taas keskittyä itseeni. Maailmassa on kyllä paljon asioita mistä olen kiinnostunut ja mitä haluaisin tehdä mutta voimat ei riitä... Toivo vaan on koetuksella odotellessa että tämä vaihe loppuisi ja saisin mahdollisuuden nauttia asioista... Kun on aikaisemminkin elämä sellaista että aina tulee uusi myrsky....

        Jos on jo aikaisemmin ollut samanlaista, ja niistäkin olet toipunut, niin tajuat varmaan, että tuostakin pystyt toipumaan.
        Aallon pohjalla varmasti kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta, sen pystyy ymmärtämään.
        Voimia sulle!


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Orpo räyhää: kansan on muututtava

      Orpon mukaan kansa ei elä kokoomuksen kanssa samassa todellisuudessa, ja sen vuoksi kansan on muututtava. Kas kun ei san
      Maailman menoa
      319
      3752
    2. Muovikassikartelli

      Kauppaketjut ovat yhdessä sopineet muovikassin yksikköhinnaksi 59 senttiä. Milloin viranomaiset puuttuvat tähän kartell
      Talousrikokset
      32
      2058
    3. Mikä tekee sen

      Vetovoiman kaivatussasi?
      Ikävä
      100
      1713
    4. Aidon persun tunnistaa Marinin palvonnasta

      Oli kyse sitten Halla-ahosta tai Putinista. Ensimmäisenä aidolle persulle tulee mieleen Marin.
      Maailman menoa
      45
      1684
    5. Hallintooikeus..

      "Asemakaavapäätös pysyy voimassa.Poikkeamista ja rakentamista koskevat luvat hylättiin" kertoo Pyhäjärven Sanomat netti.
      Pyhäjärvi
      110
      1430
    6. Harmittaako joku

      Harmittaako joku asia tai asiat, mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta?
      Ikävä
      145
      1225
    7. Olen rakastunut

      varattuun joka ei eroa. Miten tunteista eroon? Tämä ei ole tavanomaista. On elämäni suuri rakkaus.
      Ikävä
      104
      1176
    8. Miksi et vain uskalla!?

      On niin ikävä...
      Ikävä
      82
      1133
    9. Ootko A-nainen vielä vihainen?

      Siitä että en uskaltanut kohdata itseäni silloin kun olit kukassa? Olen tajunnut että tein tosi tökerösti sua kohtaan ja
      Ikävä
      104
      974
    10. Jos se joskus oli molemminpuolista

      niin hyvin me molemmat onnistuttiin pitämään toinen epätietoisena.
      Ikävä
      74
      904
    Aihe