Kaikotessasi kaukaisuuteen
vain hetki sen hetken jälkeen
kun tiemme jälleen erkanivat -
silloin heti ajattelin Sinua.
Odottaessani paluutasi
päivästä päivään kuljeksien
ja läpi pitkien kaihoisten öiden -
joka hetki ajattelin Sinua.
Vajotessani syvimpään ikävään
henkeni huokaillessa kaipuutansa
en osannut tehdä muuta -
minä ajattelin vain Sinua.
Minä lähetin viimein viestin
ja purin kaikki sydämeni tunteet
antaen tunnetulvani yllesi kuohua. -
Silloinkin ajattelin yksin Sinua.
Ja sinä vastasit lempein sanoin
jotka riemun rintaani loivat,
Ja katua ei tarvinnut kaipaustani -
Sillä olethan ajatuksissani aina!
vain hetki sen hetken jälkeen
kun tiemme jälleen erkanivat -
silloin heti ajattelin Sinua.
Odottaessani paluutasi
päivästä päivään kuljeksien
ja läpi pitkien kaihoisten öiden -
joka hetki ajattelin Sinua.
Vajotessani syvimpään ikävään
henkeni huokaillessa kaipuutansa
en osannut tehdä muuta -
minä ajattelin vain Sinua.
Minä lähetin viimein viestin
ja purin kaikki sydämeni tunteet
antaen tunnetulvani yllesi kuohua. -
Silloinkin ajattelin yksin Sinua.
Ja sinä vastasit lempein sanoin
jotka riemun rintaani loivat,
Ja katua ei tarvinnut kaipaustani -
Sillä olethan ajatuksissani aina!
Vastaukset 4
Vanhimmat
voin samaistaa itseni tähän vaikka itse en osaa ilmaista kaipuutani yhtä kauniisti
Hieno runo!
näköjään :(
ikävä saattaa tulla jo aavistuksesta
että kohta oN erottava
.. se pilaa yleensä eron hetken...=\
monen ruudun ääressä tänäänkin...