Tässä olis tämmöinen mun pöytälaatikkoteksti, jonka löysin ja ajattelin laittaa sen tänne teidän kiusaksenne...
Vihreä oli muuttunut keltaiseksi ja keltainen ruskeaksi. Metsä oli pukeutunut syksyyn ja taivas sen yllä oli sinisenharmaa. Ei kuitenkaan tasaisen siniharmaa vaan siellä täällä näkyi vaaleampia kohtia, ikään kuin vesivärimaalauksessa jonka tekijältä oli väri toisinpaikoin loppunut.
Pohjatuuli taivutti alastomia lehtipuita kohti maata, jossa niiden kuolleet lehdet odottivat paluutaan mullaksi. "Maasta te olette tulleet," se tuntui sanovan ja sen henkäyksissä oli lumen tuoksu. Vielä oli se aika vuodesta kun luonto aivan kuin pidätteli hengitystään. Enää ei ollut näkyvillä sitä elämää jota metsä oli vain muutama kuukausi sitten kuhissut mutta vielä lumi ei ollut laskenut peitettään muuttuneen maiseman ylle.
Siivet kohisten joutsenpari nousi lentoon metsälammelta, joka oli ollut niiden koti puolen vuoden ajan. Nekin tunsivat tuulessa talven tuoksun ja tiesivät että kun kotilammen vesi muuttui syvän sinisestä harmaaksi, oli aika lähteä kohti etelää. Kaartaessaan metsän ylle käheästi toisilleen huudellen ne vilkaisivat vielä kerran vettä jonka tuulen murtamasta pinnasta niiden valkoiset hahmot kuvastuivat. Sitten voimakkaat siiveniskut kiidättivät ne yhä kauemmaksi kesästä joka oli kerran ollut.
Vihreä oli muuttunut keltaiseksi ja keltainen ruskeaksi. Metsä oli pukeutunut syksyyn ja taivas sen yllä oli sinisenharmaa. Ei kuitenkaan tasaisen siniharmaa vaan siellä täällä näkyi vaaleampia kohtia, ikään kuin vesivärimaalauksessa jonka tekijältä oli väri toisinpaikoin loppunut.
Pohjatuuli taivutti alastomia lehtipuita kohti maata, jossa niiden kuolleet lehdet odottivat paluutaan mullaksi. "Maasta te olette tulleet," se tuntui sanovan ja sen henkäyksissä oli lumen tuoksu. Vielä oli se aika vuodesta kun luonto aivan kuin pidätteli hengitystään. Enää ei ollut näkyvillä sitä elämää jota metsä oli vain muutama kuukausi sitten kuhissut mutta vielä lumi ei ollut laskenut peitettään muuttuneen maiseman ylle.
Siivet kohisten joutsenpari nousi lentoon metsälammelta, joka oli ollut niiden koti puolen vuoden ajan. Nekin tunsivat tuulessa talven tuoksun ja tiesivät että kun kotilammen vesi muuttui syvän sinisestä harmaaksi, oli aika lähteä kohti etelää. Kaartaessaan metsän ylle käheästi toisilleen huudellen ne vilkaisivat vielä kerran vettä jonka tuulen murtamasta pinnasta niiden valkoiset hahmot kuvastuivat. Sitten voimakkaat siiveniskut kiidättivät ne yhä kauemmaksi kesästä joka oli kerran ollut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt tulee lukiessa sellainen olo, että lilluu paikallaan siellä vesiväriastiassa. Luulisin lukijan pääsevän siveltimen mukana hyvään liikkeeseen, jos poistat ronskisti adjektiiveja ja korvaat niitä verbirakenteilla.
Mulle tuli kummallisen kaihoisa fiilinki sun tekstistäsi. Ja heti kotiin päästyäni kaivoin esiin oman, jo vuosia, kymmeniä vuosia sitten kirjoitetun melkein samanlaisen tekstin, jonka kirjoitin jonkin märän kannon päällä vesisateessa.
Mä ymmärrän tämän hengen oikein hyvin.
Hyvältä maistuvaa tekstiä, ehkä pidempi pätkä vaadittaisiin?
Arvoasteikolla 1-10
Tästä syksyinen 8
T. Sherlokki (c) 2005
... no sinulla on näemmä hyvä maku, he-he... Ei vaan; tuota samaa tasoa itsekin ajattelin sen olevan. Teksti on jo muutaman vuoden takaa, pikainen tuokiokuva ympärilläni olevasta maisemasta, ei siis mikään varsinainen yritys kirjoittaa mitään pidempää. Mutta sanoisinko että se on mun näköistä tekstiä... Uskallan väittää tosin jo kehittyneeni jonkin verran kirjoittajana tuon jälkeen. Ehkä joskus tästä rohkaistun ja lähetän jotakin uudempaa luettavaksenne...
Kiitos kumminkin rohkaisevista sanoistanne, arvostelijat!
Tunnelmapala tällaisenaan, istuisi myös juonelliseen kertomukseen johonkin sopivaan väliin.