Hei Biovanhemmat!
Te olette todella tärkeitä ihmisiä lapsillenne. Hienoa, että teille on nyt keskustelupalsta. Tukeutukaa toisiinne, sillä toisiltanne saatte voimia, tietoa, lohdutusta ja vinkkejä. Ammatti-ihmisenä on usein hirveä katsoa, kun biovanhempien auttamiseen ei riitä resursseja eikä kaikilla työntekijöillä intoakaan. Muistakaa kuitenkin, että ammatti-ihmisissäkin on monia, jotka tietävät biovanhempien alalyöntiaseman näissä asioissa. Lasten tilanne on aina etusijalla, mutta olisi hienoa jos voitaisiin entistä paremmin tukea koko perhettä. Tähän tarvitaan kuitenkin biovanhempien omaa uskoa, toivoa ja ponnistuksia. Olisi tärkeää, että olisitte aktiivisia, hankkisitte tietoa, neuvoisitte ja rohkaisisitte toisianne.
Toivottavasti tämä keskustelupalsta elää ja voi hyvin pitkään. Yrittäkää olla välittämättä häiriköistä ja mollaajista. Keskittykää mahdollisimman paljon omiin keskusteluihinne ja näyttäkää, että teissä piilee voimavaroja.
TSEMPPIÄ!
Te olette todella tärkeitä ihmisiä lapsillenne. Hienoa, että teille on nyt keskustelupalsta. Tukeutukaa toisiinne, sillä toisiltanne saatte voimia, tietoa, lohdutusta ja vinkkejä. Ammatti-ihmisenä on usein hirveä katsoa, kun biovanhempien auttamiseen ei riitä resursseja eikä kaikilla työntekijöillä intoakaan. Muistakaa kuitenkin, että ammatti-ihmisissäkin on monia, jotka tietävät biovanhempien alalyöntiaseman näissä asioissa. Lasten tilanne on aina etusijalla, mutta olisi hienoa jos voitaisiin entistä paremmin tukea koko perhettä. Tähän tarvitaan kuitenkin biovanhempien omaa uskoa, toivoa ja ponnistuksia. Olisi tärkeää, että olisitte aktiivisia, hankkisitte tietoa, neuvoisitte ja rohkaisisitte toisianne.
Toivottavasti tämä keskustelupalsta elää ja voi hyvin pitkään. Yrittäkää olla välittämättä häiriköistä ja mollaajista. Keskittykää mahdollisimman paljon omiin keskusteluihinne ja näyttäkää, että teissä piilee voimavaroja.
TSEMPPIÄ!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun lapseni huostaanotettiin tappelin mielessäni huostaanottoa vastaan pari vuotta. Eihän minulla asiat niin huonosti ole vakuuttelin, lapset vaan takasin mulle. Viranomaiset näki asiat toisin ja huostaanotto jatkui. Minä tarvitsin siis useamman vuoden edes sen oivaltamiseen että en ollut kunnossa ja tarvitsin apua. Nyt osaan ottaa ja pyytää sitäkin. Ihmisiä mekin vaan ollaan mutta joskus tuntuu että liian kovapäisiä, puhun itsestäni. Kiitos että on mukaviakin ammatti-ihmisiä.
Ihmisiä olisi enemmänkin.
Onko kukaan hakenut apua Pesuesta ? Saanut apua sieltä ?Kertoisitko jotakin ?