Olit minun hetken
Odotin sinua hetken
Petyin pienesti
Sinuun
En lopuksi halunnut
sinua
Siksi kun
En halunut
odottaa sinua
Olisin taas
Odottanut Turhaanko
En tiedä
Sain viestejä kyllä
mutta oliko ne
Minulle
En tiedä
Mutta yhden tunteen
Tunteen tiedän
vieläkin
Sinunko olen vielä...
Odotin sinua hetken
Petyin pienesti
Sinuun
En lopuksi halunnut
sinua
Siksi kun
En halunut
odottaa sinua
Olisin taas
Odottanut Turhaanko
En tiedä
Sain viestejä kyllä
mutta oliko ne
Minulle
En tiedä
Mutta yhden tunteen
Tunteen tiedän
vieläkin
Sinunko olen vielä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olit minun aivan
liian vähän aikaa sillä
olisin halunnut enemmän
olla kiinni Sinussa
ja tukehduttaa
Sinut alleni
käsivarsieni
syleilyyn
ja
kietoa
Sinut
tiukasti
itseeni
ja
olla vain
päästämättä irti
koskaan Sinusta
ja
silti Sinä olet minun
vieläkin
Yksi tunne..
jonka tiedän.
Olet minussa.
mutta jos olisi oikea väärä pisteluku
ei täsmää
osuvakin oli lisäys
runossasi oli juuri sopiva ajatuksiini,
ja siksi en voinut olla vastaamatta. ;)
kirjoitan tunteiden mukaisesti jos ja kun olen
koneella muuten en kirjoita
Vain sydänmen mukaan
voi kirjoittaa
en niitä ulos muuten
tuokkaan
Kaiken muun jätän
paitsi tunnetilan
tämän
Jota en unohda
Vaikka joskus
sen sanoin
Sanoit näin minulle
muutaman kerran
Mutta et ollut tosissaan
Kujeilit kanssani
Pelkkää sanojen helinää
Tai unelmaa
mutta ei rohkeutta toteuttaa
Jos olisit minut tahtonut
olisin sitä harkinnut
varmasti...
Ja ehkä olisinkin sinun
Nyt olen vain näreä sinulle
kujeilustasi
Oli minulla ylpeyttä sen verran
etten ryhtynyt leikkeihisi
Mutta enää en tätä murehdi
koska on sekaisin elämäni
ilmankin
Niin paljon saan kestää
muutenkin
En tiedä
olitko se sinä
vai joku muu
mutta sanoihisi takertuu
Ne kohdalleen osuu...
-Vaan jos minut tahtoisit
sen minulle suoraan kertoisit
etkä pakoilisi sanojasi!
Olisin halunnut
kuulua elämääsi
olisin halunut
kuulla sinusta
moi miten menee?
oli rankka päivä.
Mutta ei ei mitään
hiljaista oli
En leikkinyt mitään
en leiki koskaan
Nykyään vieläkin vähemmän
Sanoin niin siksi
että kukaan ei pääse
satuttamaan minua
muita ikinä
Ylpeyttä liikakin sinulla
et miettinyt mitä minäkin
olen voinut kokea..
Rakkautta ei
tarvitse kerjätä
ja
minun rakkauteeni
ei vastattu
enää
jolloin
suljin
silmäni
lopetin haaveiluni
päätin olla unelmoimatta
sotkematta sanojani enempää
kertomatta tunteitani
kujeilemaan en ryhtynyt
leikkimään en suostunut
annan toisen jatkaa
selvittää elämäänsä
ja jos hän minut tahtoisi
hän sen minulle kertoisi
rohkeasti
..vieläkin.
Minun on pakko
olla ylpeä
Tilanteeni vaatii
Muuten en jaksaisi
Minun on pakko
olla kova
Vaikutan tunteettomalle
pinnani on kireä
viritetty liian tiukalle
Se ei ole sinun vikasi
vaan elämäni
Olen pahoillani
Minäkin suojelen itseäni
ja ymmärrän sinua
vaikket sitä tiedä
Sanoit
ja loukkasit
viimeisillä sanoilla
silloin
kun kysyin
Kovetuin lisää
En uskalla
enää kysyä
kuinka on mennyt päivä
Pelkään kohdata
Mietin, mahdatko vihata
koska loukkasin
tiedän, minäkin
Anna anteeksi.
Koetan parantaa tapani
koska vihani
on kohdistunut toisiin...
En kujeillut
sanoin sinulle
muistatko
taistelen tunteitani vastaan
en kujeile, en leiki
en flirttaile
vaan
pidän sinusta paljon
olisikohan tämä rakkautta
sitä en silloin sanonut
en rohjennut
en uskaltanut
eikä rohkeutta löytyisi vieläkään
mutta
sanon nyt ja tässä
en ole voinut sua unohtaa
en sitten millään
Niin… mitä sinulle kuuluu?
Parempaakin vois kuulua.
Mutta suurin kysymys
Onko tässä
Kaksi eksynyttä
Kaksi rakastunutta
Jotka eivät saa toisiaan
Keitä he ovat
Saammeko vastausta
Siihen milloinkaan
Ehkä olet oikeassa ja voi olla niinkin että (hymy)
emme ole toisiime rakastuneita.
Sinun runosi vaan tuntui kuin olisi voinut olla minulle,
jotenkin vain tuntui siltä.
Onnea meille molemmille rakkaudessa kuin muussakin elämässä :)