Bodomin surmissa mietitään onko kyseessä ollut tappo vai murha ja voidaanko niistä edes tuomita, vaikka N.G syylliseksi todettaisiin. Kyseessähän ei ole teko vaan kolme tekoa. Voiko ajatella, että ensimmäinen surma on pikaistuksessa tehty tappo, mutta kaksi muuta on täytynyt saada hiljaiseksi ja siksi ne on suunniteltuja ja murhia? Ei kai tappo ja murha poissulje toisiaan kun kyseessä on kolmen ihmisen henki ja voitaisiin tuomita molemmista? Mitä mieltä on oikeustieteilijät?
tappo JA murhat
Eliza
2503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinänsä luonnollisesti teonkuvaukset jokaisessa teossa ovat erikseen - ja näin siis jokainen teko on kyllä itsenäinen teko.
Toisaalta tekoja tulee tarkastella siinä mielessä kokonaisuutena, ettei niitä voida täysin erotella. Eli ei voida ajatella yhtä tekoa tapahtuvaksi ilman, että otetaan huomioon kahta muuta.
Sinänsähän myös ensimmäisen tapon jälkeen tapahtuvat tapot voidaan arvioida tapahtuvaksi pikaistuksissa.
Mikäli syntyisi epäselvyyttä siitä (teoriaasi mukaillen), ovatko kaksi seuraavaa jälkitekoa tehty pikaistuksissa vai harkiten, niin ilman näyttöä jälkimmäisestä olisi tekoja arvioitava pikaistuksissa tehtynä. Ilman näyttöä ei kvalifioitua tekomuotoa voida 'olettaa'.
Tämän lisäksi on kokonaisuutta arvioitaessa otettava huomioon in dubio pro reo -periaate (osa syyttömyysolettamaa), jonka mukaan epäselvässä tilanteessa on tuomittava vastaajan eduksi.
En ihan tiedä, mitä ajat takaa tuolla 2. viimeisellä lauseellasi - mutta siihen liittyen voin noin yleisesti sanoa, että murha on tapon kvalifioitu muoto, eli samasta teosta ei voi molemmilla syyttää. Tämä ei tietenkään estä arvioimasta nyt kyseessä olevia kolmea tekoa eri lainkohdan mukaisesti.
Ongelmahan tässä on vielä se, että teon ja nyt tulevan oikeudenkäynnin aikana ja välillä on eri tunnusmerkistöjä sovellettavissa 3 kpl. Näistä tulee valita vastaajalle lievin vaihtoehto (in dubio mitius). Tämä on osa legaliteettiperiaatetta.
Sinänsä rikosoikeustieteellisesti mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta se on ainakin varmaa, että 'suuri yleisö' ei ymmärrä lopputulosta. 'Suurelle yleisölle' kun tuntuu joskus olevan vaikeaa ymmärtää sitäkään, että tappo (henkirikos) on aina raaka. Se, että tekoa arvioitaisiin raakuuden perusteella murhana, edellyttäisi, että teko on erityisen raaka. Siis normaalin hengen viemisen raakuuden yläpuolella. Tämähän muistetaan mm. ns. Eveliinan tapauksesta. Lainsoveltamisessa ei tapauksessa ollut mitään 'väärää', vaikka 'suuri yleisö' siitä kohahtikin - toinen asia on, että olisiko lainsäätäjällä syytä täsmentää tunnusmerkistöjen eroavaisuuksia...
Varmaa on, että nyt kyseessä oleva Bodom-tapaus puhuttaa lopputuloksensa puolesta. Joko edellä olevan valossa tai muusta syystä. Pöly ei laskeudu ainakaan ihan heti...
Kumpaa veikkaat, että oikeus lähtee noudattamaan?? Tuskin ainakaan molempia sekasin vai??