Tätä joudutan kysymään kun suomi on kohta selvitystilassa-jos EU:n vaatimia muutoksia ei saada aikaan.
Liikkumatilansa menettäneen hallituksien on ollut erittäin vaikea tehdä itsenäisiä talouspäätöksiä ja uudistaa Suomea.
Asiat valaistuvat erittäin hitaasti päättäjille maailman muutostahti suljetusta taloudesta ja omasta valuutasta on luonut kokonaan toisenlaisen pelikentän. Poliitikot eivät ole pystyneet toteuttamaan muutoksia ennen kuin talous romahtaa lopullisesti, kuten Kreikassa.
Hallitukset ovat kukin vuorollaan lisänneet velkaa ennätysmäärin koska tarvittavia rakennemuutoksia ei olla saatu aikaan joten tässä syyttävä sormi voi osoittaa myös tupo neuvottelijoiden pöytään.
Hallitukset ovat 2008 alkaen ottaneet "syömävelkaa" yli 100 miljardilla, siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut – velka kyllä. Hallitukset 16 vuoteen mahtuvat käytännössä kaikki puolueet pääministeri Matti Vanhasen kakkos hallituksesta alkaen. Listalle mahtuvat myös Mari Kiviniemi (kesk), Jyrki Katainen (kok), Alexander Stubb (kok), Juha Sipilä (kesk), Antti Rinne (sd) ja siis Sanna Marin (sd).
Valtiovarainministereitä unohtamatta.
Lisäksi voiko hallitus ulkoistaa päätäntä valtaa SAK/jäsenjärjestöille koska devalvaatioiden ollessa poissa pelistä työmarkkinainstituutiomme ei ole pystynyt niihin käytännön sopimuksiin sekä vaatimuksiin joita eurojäsenyys asettaa ?
Talouden faktat ja rajat tulee aina esille, kun velaksi eletään näin on aina käynyt sekä mistä löytyy se raha/pääoma, koska nykyrakenteella velkaannumme yhä enempi.
Liittokierroksella Tupo 2007 liitot lähtivät kilpailemaan toistensa kanssa palkkojen nimelliskorotuksista, vaikka seurauksena olisi inflaation karkaaminen. Tällä kertaa työmarkkinapoliittisesti täysin impotentti hallitus vielä antoi inflatorisella finanssipolitiikallaan lentävän lähdön palkkainflaatiolle eikä kukaan huolehtinut kansantalouden kokonaisuuden edusta.
Nokian menestys loi aikoinaan valheellisen kuvan meidän kilpailukyvystä se oli hetken aikaa vain satumaista onnea. Nokian alamäki alkoi 2007 samaan aikaan kun Tupo ratkaisut tehtiin odotettua tulosta ei tullutkaan valtion talouteen.
Alettiin elämään velkataloudessa jossa seuraavien vuosien palkankorotukset vain lisäsivät velkaa, sekä perusturvan tasoa kestämättömälle tasolle.
Uutta kännykkä-Nokian kaltaista sampoa ei kenties koskaan Suomessa keksitä, mutta Ruotsin ja Tanskan perässä olisi pysyttävä.
Suomi on pohjoismaisittain talouden surkimus. Velkaa on yli kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa tai Tanskassa, ja heikolta näyttää myös tuottavuus.
Liikkumatilansa menettäneen hallituksien on ollut erittäin vaikea tehdä itsenäisiä talouspäätöksiä ja uudistaa Suomea.
Asiat valaistuvat erittäin hitaasti päättäjille maailman muutostahti suljetusta taloudesta ja omasta valuutasta on luonut kokonaan toisenlaisen pelikentän. Poliitikot eivät ole pystyneet toteuttamaan muutoksia ennen kuin talous romahtaa lopullisesti, kuten Kreikassa.
Hallitukset ovat kukin vuorollaan lisänneet velkaa ennätysmäärin koska tarvittavia rakennemuutoksia ei olla saatu aikaan joten tässä syyttävä sormi voi osoittaa myös tupo neuvottelijoiden pöytään.
Hallitukset ovat 2008 alkaen ottaneet "syömävelkaa" yli 100 miljardilla, siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut – velka kyllä. Hallitukset 16 vuoteen mahtuvat käytännössä kaikki puolueet pääministeri Matti Vanhasen kakkos hallituksesta alkaen. Listalle mahtuvat myös Mari Kiviniemi (kesk), Jyrki Katainen (kok), Alexander Stubb (kok), Juha Sipilä (kesk), Antti Rinne (sd) ja siis Sanna Marin (sd).
Valtiovarainministereitä unohtamatta.
Lisäksi voiko hallitus ulkoistaa päätäntä valtaa SAK/jäsenjärjestöille koska devalvaatioiden ollessa poissa pelistä työmarkkinainstituutiomme ei ole pystynyt niihin käytännön sopimuksiin sekä vaatimuksiin joita eurojäsenyys asettaa ?
Talouden faktat ja rajat tulee aina esille, kun velaksi eletään näin on aina käynyt sekä mistä löytyy se raha/pääoma, koska nykyrakenteella velkaannumme yhä enempi.
Liittokierroksella Tupo 2007 liitot lähtivät kilpailemaan toistensa kanssa palkkojen nimelliskorotuksista, vaikka seurauksena olisi inflaation karkaaminen. Tällä kertaa työmarkkinapoliittisesti täysin impotentti hallitus vielä antoi inflatorisella finanssipolitiikallaan lentävän lähdön palkkainflaatiolle eikä kukaan huolehtinut kansantalouden kokonaisuuden edusta.
Nokian menestys loi aikoinaan valheellisen kuvan meidän kilpailukyvystä se oli hetken aikaa vain satumaista onnea. Nokian alamäki alkoi 2007 samaan aikaan kun Tupo ratkaisut tehtiin odotettua tulosta ei tullutkaan valtion talouteen.
Alettiin elämään velkataloudessa jossa seuraavien vuosien palkankorotukset vain lisäsivät velkaa, sekä perusturvan tasoa kestämättömälle tasolle.
Uutta kännykkä-Nokian kaltaista sampoa ei kenties koskaan Suomessa keksitä, mutta Ruotsin ja Tanskan perässä olisi pysyttävä.
Suomi on pohjoismaisittain talouden surkimus. Velkaa on yli kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa tai Tanskassa, ja heikolta näyttää myös tuottavuus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Italiassa 140 %.
Orpon ja Purran pelottelu on suurta bluffia, suorastaan valehtelua:
Vakka meidän alijäämämme olisi kuinka suuri tahansa kukaan ei tulisi Suomeenkaan Brysselistä määräämään, olisiko julkista taloutta tasapainotettava menoleikkauksin vai veronkiristyksin ja mitä menoja olisi leikattava tai mitä veroja kiristettävä.
Nuo vaikeat valinnat olisi tarkkailuluokallakin tehtävä omin voimin tosin varmasti vähemmän rajuin ottein kuin Orpon ja Purran hallitus tekee tarkkailuluokan välttämiseksi.
Talouden tarkkailuluokassa on kyse EU:n säännöistä, jotka koskevat jäsenmaiden julkisen talouden alijäämää sekä velan määrää. Tarkoituksena on saada jäsenmaat elämään yhdessä sovitussa kohtuudessa.
Alijäämäsäännön mukaan EU-maan julkisen talouden menot saavat ylittää tulot korkeintaan kolmella prosentilla maan bruttokansantuotteesta. Jos raja rikkoutuu, alkaa komission kanssa käytävä kirjeenvaihto, jossa jäsenmaa pääsee selittämään, miten alijäämä pienennetään alle kolmen prosentin.
Alijäämääsäännön sitkeästä rikkomisesta voi periaatteessa koitua sakkoa.
Monivaiheinen valvonnan ja patistelun ketju on tähän saakka päättynyt siihen, että sääntöjen rikkomisesta ei koidu seurauksia. Pisimmälle komissio meni vuonna 2016 Espanjan ja Portugalin alijäämämenettelyissä. Ennennäkemättömästi maille määrättiin sakot – joiden suuruus oli nolla euroa.
Taloussanomat:
Kommentti: Orpo ja Purra pelottelevat EU:n ”tarkkailuluokalla” – se on uhka mutta eri syystä kuin poliitikot sanovat
Suomen joutuminen EU:n ”tarkkailuluokalle” olisi hallitukselle kiusallinen mainehaitta. Taloushaitat olisivat epäsuoria, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Suomea ei voi mitenkään verrata Kreikkaan
Sivumennen todettakoon, että eurokriisin aikainen ongelmamaa Kreikka tuskin joutuu tällä kertaa ”tarkkailuluokalle”.
Ehkä sekin sopii mainita, että Kreikka ei sovi edes eurokriisin ajoilta varoittavaksi esimerkiksi nyt alijäämiensä kanssa kipuilevalle Suomelle, vaikka sellaistakin vihjailua on ollut liikkeellä.
Jos Suomi olisi kuin Kreikka noin vuonna 2009, se tarkoittaisi, että Suomen julkisen talouden alijäämäsuhde olisi noin 13 eikä vähän yli kolme prosenttia, ja että suuri osa alijäämästä olisi piilotettu näkyvistä taloustilastoja väärentämällä.
Joka vertailee Suomea kriisivuosien Kreikkaan, kertokoon, miltä osin meikäläiset julkisen talouden tilastot ovat virheellisiä tai peräti väärennettyjä – ja missä piilevät monin verroin tilastoissa avoimesti kerrottuja suuremmat alijäämät.
Nämä hirveät leikkaukset pienituloisilta vain sen takia että 7v. päästä, jos alijäämä on vielä yli 3, niin voisi tulla sakkoa 0 euroa?
Mitä tämä hulluus on?
Se "tarkkailuluokalle" joutumisella pelottelu on vain yksi teema saada leikkausten uhrit paremmin pehmenemään hallituksen toimille. Kaivettu nyt tällainen yksi perustelu tehden kärpäsestä härkänen. Kyllä siellä juonet osataan.
Minä en todellakaan uskonut, että näin räikeästi pystytään valehtelemaan.
Tälle hallitukselle kaikki on mahdollista.
Orpo-Purra kyykyttää pienituloisia pelottelulla.
Taloussanomat:
Jos tuomio ”tarkkailuluokalle” tulee, se vaatii jäsenmaata supistamaan niin sanottua rakenteellista alijäämäänsä vuosittain 0,5 prosenttia suhteessa vuotuisen bkt:n arvoon, kunnes sopimusten alijäämäraja taas alittuu.
Orpon hallituksen tähän mennessä ilmoittamat yhteensä yhdeksän miljardin euron sopeutustoimet lienevät mittavampia kuin komission sopeutusura tai edes liiallisen alijäämän menettely edellyttäisi, joten ne riittänevät pitämään Suomen poissa ”tarkkailuluokalta”.
EU:n neljästä suurimmasta jäsenmaasta kolme eli Ranska, Italia ja Espanja ovat todennäköisiä ”tarkkailuluokkalaisia”, ja niitä suurempi Saksakin potee omia talousvaikeuksiaan ilman EU:n kovennettuakin talousohjausta.
TOTUUS EI PALA KUSESSAKAAN!!!!!