purku

sinun kohdallasi on mahdoton ja toivoton.Olet henkisesti epäkypsä kuten sinusta on todettu.
Kun nyt vaan muistaisit ettet hanki enää enempää lapsia yhteiskunnan elätettäväksi.

Tänä keväänä oli Anna-lehdessä juttu äidistä, jonka pojat oli olleet sijoituksessa ja sijoitus oli purkaantunut. Todella rohkea nainen oli tämä joka haastatteluun suostui! Se artikkeli merkitsi paljon, kun omaan purkuun on vielä matkaa. Tsemppiä Feroza! Ymmärrän sitä, että tilanne tuntuu järkyttävältä kun huostaanoton syy ei ole sinussa. Tiedän yhden, jonka lapsi on huostaanotettu väkivaltaisen miesystävän takia. Nainen teki mieheen tiukan pesäeron heti huostaanoton jälkeen, mutta prosessi on edelleen kesken. Purkuun siinäkin pyritään mutta sossut tuntuvat vaativan selkeästi miehen pysymistä poissa. Sillä miehellä on myös huume- ja rikostaustaa mutta ei ole sijoitetun lapsen isä. Vaikeaa on sekin, että vaikka lapsen äiti on täysin jättänyt miehen pois elämästään, niin mies on ottanut yhteyttä.

Tässä on eräiden ruotsalaisten tutkimusten tuloksia huostaanottojen purkamisista:

* Kotiutumista edisti lapsen ja biol. vanhemman yhteydenpito sekä sijais- ja biol.vanhempien hyvät välit. Jos sijaiskoti ei ollut hyvä, ja lapsella oli yhteys vanhempiin, kotiuttaminen oli todennäköistä. Jos sijaiskoti oli hyvä, ja lapsen kontaktit vanhempiin olivat puutteelliset, kotiutumisennuste oli huono.

* Sosiaalityöntekijän asenteet ja suhde biologisiin vanhempiin vaikutti kotiuttamispäätökseen: jos sosiaalityöntekijä luotti äitiin, äiti sai lapsensa kotiin. Kotiin palaavien lasten sijaiskodit olivat sosiaalityöntekijän mielestä olleet vähemmän sopivia. Äidit, jotka eivät luovuttaneet viranomaispäätöksen edessä, saivat lapsensa lopulta kotiin.

* Ei selvää yhteyttä yhteydenpidon ja kotiinpaluun välillä. Jos vanhemmat, jotka taistelivat aktiivisesti saadakseen lapsensa kotiin, ja jos sijaisvanhemmat eivät tätä vastustaneet, lapsi kotiutui. Vaikeasti hoidettavat kotiutuivat enemmän kuin helpot lapset. Sijaisvanhemmilla suuri merkitys tapahtumien kehittymisessä.

* 80 % sijaislapsista Malmössä ja 50 % sijaislapsista Helsingborgissa eivät saaneet kotiuttamispäätöstä vanhempien jatkuvien päihdeongelmien takia.

* Melkein kaikki pakkohuostaanotetut kotiutuivat jossakin vaiheessa oikeusriidan jälkeen. Vapaaehtoissijoituksissa vanhempien pyynnöt kotiin palauttamisesta valuivat hiekkaan, jos sosiaalityöntekijä ja/tai sijaisvanhemmat vastustivat.

* Sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat myös usein hävinneet taistelun, ja vanhemmat (vaikka ovat kieltäytyneet yhteistyöstä) ovat saaneet lapsensa kotiin.

* Neljäsosa sijoitettiin uudestaan. "Onnistuneet kotiutumiset": Teini-ikäisen tyydyttävä suhde biologisiin vanhempiin sijoituksen aikana, jos sijoituksen syynä oli ongelmat lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Lyhyt sijoitusaika >1 v. "Epäonnistuneet kotiutumiset": Teini-ikäisen suhde biologisiin vanhempiin sijoituksen aikana ajoittain huono, ja sijoituksen syynä vanhempien puutteellinen hoito. Pitkä sijoitusaika < 1v.

Muistakaa, että nämä ovat ruotsalaisia tuloksia ja näissäkin on keskenään ristiriitaisia tuloksia. Suomessa sijaishoidon perusteet ovat hieman erilaisia.

Meiltä huostaanotettiin vauva (3kk) vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen takia. Köyhältä pikkukaupungilta en saanut tukipalveluita, joita on Suomessa monenlaisia. Sain ainoastaan käydä juttelemassa neuvolan terveydenhoitajan kanssa, jolla ei ollut kokemusta masennuksen hoidosta ja vain syyllisti minua vauvan hoidosta. En saanut apua vauvan koliikkiinkaan. Mieheni on rekkakuski joten olin todella yksin vauvan hoidon kanssa.

Vauva sijoitettiin suoraan sijaisperheeseen, jolla oli 3 biologista lasta ja äiti oli kotona. Huostaanotto tuli meille yllätyksenä eikä sen jälkeen tukea annettu. Masennuin entisestään enkä osannut ehkä kehdannut käydä vauvaani sijaisperheessä katsomassa. Onneksi anoppini pisti rattaat pyörimään. Hän hommasi meille asianajajan ja patisti minut yksityiselle psykologille. Saimme vihdoinkin monenlaista apua, mutta yksityisesti ja järjestöiltä apua itse hankkien ja vaatien. Mieheni vaihtoi päivätyöhön ja minä sain masennukseeni apua. Aloimme tapaamaan vauvaa kahden kuukauden sijoituksen jälkeen aktiivisesti. (Anoppi oli tavannut kaksi ensimmäistäkin kuukautta.) Asianajaja tutki kaikki paperit ja teki kyselyitä huostaanoton perusteista ja siitä, mitä tukitoimia meille oli tarjottu. Psykologini kirjoitti lausuntoja parantuneesta tilanteestani ja meidän parisuhteesta. Kuntamme sosiaalilautakunta sitten purki huostaanoton seitsemän kuukauden jälkeen. Tämä oli nopea juttu eikä olisi varmaan ikinä onnistunut ilman asianajajaa. Toisaalta vauvan sijoitusta purettaessa sijoitusaika on ilmeisesti tärkeä ja se, että vanhemmat pitävät yhteyttä vauvaan.

Voimia kaikille huostaanoton purkua miettiville ja hakeville. Se on mahdollista!

- - - - - -

Huostassapidon päättyminen:
Alkaa siitä, kun sosiaalityöntekijä antaa lausunnon perheen ja lapsen tämänhetkisestä tilanteesta laittaen liitteeksi asiantuntijoilta saadut lausunnot. Tämän jälkeen sosiaalilautakunta, joka huostaanottopäätöksen on tehnyt, purkaa huostassapidon kun tarvetta ei enää ole tai lopettaminen ei selvästi ole lapsen edun vastaista. Kun lapsen etua tarkastellaan, on otettava huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan tahon välillä olevan suhteen laatu, sekä lapsen kanssakäyminen vanhempiensa kanssa. Huostassapito lakkaa viimeistään myös silloin, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai solmii avioliiton. Päätös huostaanotosta raukeaa, ellei sitä ole pantu täytäntöön kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut lainvoiman.

20 § Huostassapidon lakkaaminen (Lastensuojelulaki)

Sosiaalilautakunnan on lopetettava huostassapito, kun 16 §:n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, jollei lopettaminen ole selvästi vastoin lapsen etua. Lapsen etua harkittaessa on otettava huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan suhteen laatu sekä lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen. Huostassapito lakkaa, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai solmii avioliiton.

Kyllä huostaanottoja puretaan jatkuvasti. Valitettavasti näistä ei ole netissäkään ilmeisesti oikein tietoja ja purkamisen jälkeen ihmiset haluavat yleensä keskittyä perhe-elämäänsä unohtaen kaiken sen taistelun.

Huostaanoton purkamiseen tarvitaan aina aktiivisuutta. Purkamista pitää ensinnäkin aina itse anoa. Huostaanoton lopettamista ei oikeastaan koskaan tarjota vaihtoehtona.

Huostaanoton purkamiseksi voi tehdä työtä:
- Hankkimalla oikeusapua, tietoa ja kyselemällä muiden kokemuksia
- Tapaamalla lastaan/lapsiaan
- Pitämällä hyvää suhdetta lapseen kuitenkaan sijaisperhettä tai sijoitusta mustamaalaamatta
- Pitämällä huolta yhteydenpidosta ja noudattamalla kaikkia (typeriäkin) asioita
- Osallistumalla huoltokokouksiin ja tuomalla näissä esiin sen, että pyrkii lapsen kotiuttamiseen
- Tekee töitä sen eteen, että tapaamiset ja kotilomat pitenevät ja väliajat lyhenevät
- Hoitamalla itseään ja sinnittelemällä
- Hankkimalla itselleen apua sekä todisteita näistä avunhakemisista ja edistymisistä
- Hankkimalla tietoa siitä, mistä saa apua itselleen ja lapselleen, kun lapsi kotiutuu (päivähoito, terapia, koulut/päiväkoti, ystävät, sukulaiset ja muut verkostot, vertaistuki jne.)
- Yrittämällä vaikuttaa positiivisesti siihen, että taloudellinen tilanne ja koti on siinä kunnossa, että pystyy lapsestaan huolehtimaan
- Omasta terveydestä huolehtimalla (lepo, liikunta, ruoka, mahdollinen lääkitys, raittius, ihmissuhteet jne.)
- Onhan sinulla edes joku, jolle voit purkaa tunteitasi tämän rankan prosessin aikana?

sijaisvanhempien sivuilta joulu ja tammikuulta.avaa silmiä aika paljon.siellä he kertovat,etteivät voi kiintyä lapseen,että heiltä on purettu sopimuksia kun eivät jaksa,haukkuvat soskuja ja kertovat että salaavat tunteensa,etteisopimuksia pureta.olisi hyvä jos soskutkin lukisivat niitä sivuja,saisivat rehellistä tietoa

ympäri pyörivöt sovellus työt It Itc terveys vaara purkka pakkoa vaativat tähän