lisää runoja

old_profile_24048 kirjoitti:

Sadepisaroiden hiljaa tanssiessa pihalla
seison ja ihmettelen
ihmisten päätöntä juoksua
paikasta toiseen
niin kauhealla kiireellä
he kulkevat
päämääröttömänä laumana
seuraavat ensimmäisen askelissa
tottahan he
tuntevat olonsa turvalliseksi
kaiken pysyessä samana
muuttumattomana, rutiinina
aivan liian harvoin
joku erkanee tuosta laumasta
ja luo uuden polun
vain omalle itselleen
sillä eihän sitä kukaan muu
uskalla seurata
pelossa leimautua erilaiseksi
kummajaiseksi elämän sirkukseen
vaikka todellisuudessa
omaa polkuaan kulkevat
lauman sivussa seisojat
voivat nauraa heille
tuolle hullulle juoksulle
tavaran ja ajan mukana
he voivat istua varjossa
ja nauttia
niistä pienistä asioista
jota elämällä on tarjota

4.6.2005         -TS-

Ruoskan ensi iskussa
veitsen ensi viillossa
piilee lupaus nautinnosta
rajattomasta hekumasta
veren ja lihan himosta
mutta pitäisi osata lopettaa ajoissa
ennen viimeisen veripisaran
putoamista tuhkaan
elämän viimeisen henkäyksen
kaikuessa tyhjään maailmaan

4.6.2005         -TS-

Varjot leikkivät seinillä
luen niiden liikkeistä
mennyttä. tulevaa
virheiden täyttämää mennyttä
toivon kadottanutta tulevaa
ne puhuvat minulle
äänellä jota muut eivät kuule
kertovat tarinoita
tuhosta ja kuolemasta
unohduksesta ja kivusta
suljen niiltä korvani
mutta ne eivät lopeta
tunkeutuen esteiden läpi
kuiskimaan suoraan mieleeni
kunnes olen valmis
repimään silmät päästäni
nahan kallostani
jotta pääsisin niihin käsiksi
riistäisin ne ulos mielestäni
saastuttamasta sieluani
kuinka sen teen
tuhoamatta itseäni
laskeutumatta niiden kanssa
tuhkan peittämään maahan

4.6.2005         -TS-

Tuntien hiljaa kuluessa
valvon ja tuijotan kelloa
sen viisareiden
aivan liian hidasta liikettä
laskien hetkiä
minuutteja, sekunteja
jolloin taas sinut tapaan
saan sulkea sinut syliini
suudella huuliasi
pitää sinut lähelläni
eikö joku voisi
viisareiden liikettä kiihdyttää
tuoden sinut nopeammin luokseni

4.6.2005         -TS-

Heräten puhelimen vaativaan huutoon
nousen jälleen yhteen turhaan päivään
vastaamaan puheluun
jolla todella ei ole mitään merkitystä
vain tyhjiä sanoja
täyttämään tylsiä hetkiä
jonkun toisen elämässä
lyöden luurin korvaan
kuljen keittämään kahvia
ajatellen matkalla
mitä tässäkään on mieltä
miksei samalla vaivalla
voisi nostaa
keittimen vieressä lepäävää veistä
ja lopettaa yhden turhan elämän
mikä ei itsellään tajua loppua

4.6.2005         -TS-
Kun rukoilemme
Kuuleeko sitä kukaan
Vai annammeko
Vain pikkumaisille toiveillemme
Sisäisen äänen
Jotta tuntisimme olevamme
Osa jotain suurempaa
Että virheemme
Eivät olisi omiamme
Voisimme syyttää niistä
Kohtaloa, suurta suunitelmaa
Niin turhaa toivoa
Sillä näin ei ole

11.3.2005         -TS-

mihin me kuulumme
hylkiöt, ulkopuoliset
onko olemassa luvattua maata
paikkaa missä jokainen
maailmaan sopeutumaton
tuntee olevansa turvassa
tuomitsevilta katseilta
pahantahtoisilta sanoilta
ivaavilta hymyiltä
maailmaa, mitä me kaikki
voisimme kodiksi kutsua

3.6.05   -TS-
tuhkan harmaata apatiaa
sykkii tummunut sydämeni
pumpaten epätoivon siemeniä
kehoni jokaiseen soluun
kehottaen niitä
antamaan periksi, luovuttamaan
miksi pitäisi jatkaa
et sinä voi vaikuttaa
turha edes yrittää
jää paikallesi, kuole
lakkaa olemasta

3.6.05   -TS-

syki musta sydämeni
kuljeta vereni
lihaani kaiverrettuihin haavoihini
virtaa ulos viilletyistä suonistani
kuljeta mukanasi
elämäni tuska
päästä haavoista sisään
suloinen unohdus
loputon uni

3.6.05   -TS-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä