YSTÄVÄT ?

Vähän noin olen minäkin ajatellut kun olen tullut vanhemmaksi , nuorena sitä luuli että muka ollaan ystäviä mutta sitten Tuli tuo luottamus kysymys ajankohtaiseksi ja petition kun ystävä puhui salaisuuksia kylällä.
Yksi ystävä Minulla on johon voi luottaa.
Muut on vaan tuttuja
Hyvä niin

😍😋😍😋😍😋😍😋😍

😍 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://www.ero4.fun/hot2024

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑

🍒 ­­N­­y­­m­­f­o­m­a­a­­n­­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

EI mullakaa,
täällä yksin mököttäny kokopäivän,
pikkuhiljaa tuntuu jo että pää halkeaa,
kun ei uskalla enään uloskaa lähteä,
kun ei tiedä onko siellä niin liukasta että kolari tulee,
pitää odottaa kunnes tuo pakkanen hellittää ja lumet sulaa,
aivan kauheeta aikaa vanhan viettää yksin puhumatta koko päivä kotona,
tänään sain kauheen yskänkohtauksenki ,
ihan oksetti, aattelin jo että tähänkö kuolen,
ovetki lukossa, turvaketju ovessa,
kukaan ei pääse edes mua kattomaan jos kuolisin yksin kotiin,

olishan vielä muutama kaveri elossa, mutta ne jutut ovat yhtä ja samaa jankkaamista, en ole viittiny otta yhteyttä keneenkää, eikä kukaan ole ottanu minuun yhteyttä,
kaikilla yhtä tylsää tämä loppu elämä,

mitenkähän jaksais hakeutua johonki palvelu asumiseen,
seki taitaapi olla liian suuri urakka vanhukselle yksin yrittää hankiutua avun piiriin,

jaksellaan pidetään täällä yhteyksiä,
kirjoita taas joku sana joskus tänne,
kiva lukea sinuki juttuja,

t. liliAn

Kuin myös sinulle, kevät keikkuen tulevi,


terv. vanha liliAn !

Varsinaisesti minä en tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka olen ihan yksin,
vain tämmösinä päivinä koen itteni ihan surkeeksi, kun kukaan ei soita enkä itsekkää ole viittiny kellekkää soittaa,
ja ulos en ole jaksanu enkä uskaltanu lähteä, kun pelkään liukkautta,
tämä puhumattomuus kyllä mua rassaa,
yleensä höpötän itsekseni kaikkea tänään en edes yksin ole puhunu, ihan suuta kuivaa,
höh,
onneksi on tämä palsta jonne voi ikävissään jonkun sanan kirjoittaa,

terv , liliAn !

Anonyymi kirjoitti:

Varsinaisesti minä en tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka olen ihan yksin,
vain tämmösinä päivinä koen itteni ihan surkeeksi, kun kukaan ei soita enkä itsekkää ole viittiny kellekkää soittaa,
ja ulos en ole jaksanu enkä uskaltanu lähteä, kun pelkään liukkautta,
tämä puhumattomuus kyllä mua rassaa,
yleensä höpötän itsekseni kaikkea tänään en edes yksin ole puhunu, ihan suuta kuivaa,
höh,
onneksi on tämä palsta jonne voi ikävissään jonkun sanan kirjoittaa,

terv , liliAn !

Lue lisää

Minä kärsin yksinäisyydestäni paljon ja usein.
Niinkuin kaikilla ihmisillä minullakin on tarve tulla kuulluksi,
minulla on tarve puhua, minulla on tarve vuorovaikutukseen.
Minulla on tarve läheisyyteen.
Kun mitään ei juuri koskaan olen alakuloinen, murheellinenkin
ja tunnen kuihtuvani pois. Toivonkin sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kärsin yksinäisyydestäni paljon ja usein.
Niinkuin kaikilla ihmisillä minullakin on tarve tulla kuulluksi,
minulla on tarve puhua, minulla on tarve vuorovaikutukseen.
Minulla on tarve läheisyyteen.
Kun mitään ei juuri koskaan olen alakuloinen, murheellinenkin
ja tunnen kuihtuvani pois. Toivonkin sitä.

Lue lisää

Voi harmi,
kyllä me kaikki tarvitaan toista ihmistä,
kaikilla vaan ei ole ketään,
jostain syystä jokin on menny joskus pieleen elämässä
että on jääny ysin tai haluaaki olla yksin,

itse koen
olen hiukan erakko luonne,
syystä että olen pitkän elämäni varrella kokenu paljon vääryyttä ,
vääryyden kokemuksista ei noin vain tervehdy
mieluummin vetäytyy pois , yksinäisyyteen,

mutta koko elämä ei ihan erakko elämää ole
onhan minulla jälkeläiset ja pitkä avioliitto elettynä
joka päättyi puolison kuolemaan,

siinämielessä olen hyväosainen, en ole koskaan yksinäinen,
vaikka yhteyksiä ei aina pidetäkkään,
ja elän ihan yksin, on ollu paljon harrastuksia, nyt vanhana en enään jaksa niitäkää,
vain puhelimen päässä on sukulaiset,
kaikkiin lähi- sukulaisiinkaa ei saa yhteyttä edes puhelimella,
se kyllä mun elämässä on suuri surun aihei,
vaikka viihdyn ja osaa elää ihan yksin erakkoelämääni,

liikunta on vielä käypä harrastus loppuelämässä kylläki jo seki rajallista,

minulla on myös lapsen usko joka on aina läsnä,
siksi en ole koskaan yksin,
ajatusmaailmassani aina keskustelen luojani kanssa ihan suuressa yksinäisyydessäni aina,
joten siksi en koskaan tunne yksinäisyyttä,
mull on aina näkymätön kaveri läsnä. Jeesus.

Vaikka erakko luonne olenki,
tänään olen kokenu itteni tosi tylsäksi,
johtuu siitä kun itsekkää en ole h a l u n n u soittaa kellekkää, eikä kukaan ole soittanu minulle,
jokin kauhee tylsyys on nyt iskeny minun persoonaani,

jospa huomenna olisi hiukan parempi päivä,

tai sitten EI
mutta
jaksellaan vaikka huonosti, kuhan aika kuluu,
kummasti yksinki mököttäessä aika kuluu nopeesti, yhtäkkiä on taas ilta ja kohta nukkumaan,
terv. liliAn

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka erakko luonne olenki,
tänään olen kokenu itteni tosi tylsäksi,
johtuu siitä kun itsekkää en ole h a l u n n u soittaa kellekkää, eikä kukaan ole soittanu minulle,
jokin kauhee tylsyys on nyt iskeny minun persoonaani,

jospa huomenna olisi hiukan parempi päivä,

tai sitten EI
mutta
jaksellaan vaikka huonosti, kuhan aika kuluu,
kummasti yksinki mököttäessä aika kuluu nopeesti, yhtäkkiä on taas ilta ja kohta nukkumaan,
terv. liliAn

Lue lisää

Niinkö meinaat ?
Että aika kuluu nopeasti ?
Minusta yksinäisen päivät on pitkät.
Ei nuku illasta
ei nuku aamusta
heikko terveys rajoittaa tekemisiä.
Ei ole hurraamista,
mutta pakko on kestää
ja kiva, että jaksat olla positiivinen,
sellainen "ilopilleri".

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka erakko luonne olenki,
tänään olen kokenu itteni tosi tylsäksi,
johtuu siitä kun itsekkää en ole h a l u n n u soittaa kellekkää, eikä kukaan ole soittanu minulle,
jokin kauhee tylsyys on nyt iskeny minun persoonaani,

jospa huomenna olisi hiukan parempi päivä,

tai sitten EI
mutta
jaksellaan vaikka huonosti, kuhan aika kuluu,
kummasti yksinki mököttäessä aika kuluu nopeesti, yhtäkkiä on taas ilta ja kohta nukkumaan,
terv. liliAn

Lue lisää

Kun olisi joku kelle soittaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö meinaat ?
Että aika kuluu nopeasti ?
Minusta yksinäisen päivät on pitkät.
Ei nuku illasta
ei nuku aamusta
heikko terveys rajoittaa tekemisiä.
Ei ole hurraamista,
mutta pakko on kestää
ja kiva, että jaksat olla positiivinen,
sellainen "ilopilleri".

Lue lisää

Tänään just ihmettelin itseäni,
kun aika kuluu nopeesti vaikka koko päivän mökötän koton, ja mikä kamalinta, kukaan ei soittanu, enkä ittekää soittanu kellekkää,

pesin koneelisen pyykkiä,
välliin kävin keittössä jotain syömässä,
mitään kunnon tekemistä en tehny,
välliin olin nukkuvinani sohvalla, koiran unta,
toinen silmä välillä auki,
muutaman kerran kävin tällä konella kattomassa ketä tällä on,
onnkeksi on tämä kone,
usein pelaan ilmaispelejä tuntitolkulla, siinä menee aika nopeesti, vaikka peli ei ole mitenkään kehittävää mutta viihteelistä kuitenki,
täällä voi katella kaikenlaisia sivustoja
tavllisin on paikallis lehti ja ilta-sanomat,
mutta joskus kattelen muitaki,

kunto on tosi huono, kokoajan ootan kuolemaa, kun voimat ovat kadonneet,
ajatus ja haaveet juoksee, mutta teot jää tekemättä
luulen olevani jo haudan partaalla,
sain kauheen yskänkohtauksen, kun yllättäin meni omaa sylkeä henkeen, meninasin tukehtua,
otti tosi lujille, sain kuitenki vielä yskittyä hengityksen selkeämmäksi, kauhee onkun meinaa tukehtua omaan sylkeen,

nyt suunnittelen nukkumaan menoa, pikkusen istun ja kattelen TV:tä otan 1/2 nukahtamislääkettä ja vatsansuoja lääkkeen, sitten kun alkaa nukuttamaan kömmin vasta sänkyyn,
hyvää yötä,
koitetaan taas jaksaa huomiseen, jos huomenna olisi hitusen parempi päivä kuin tänään,
t.liliAn

Anonyymi kirjoitti:

Kun olisi joku kelle soittaisi.

Voi että, eikö oleketään,
soita minulle,

jos joskus joku mulle soittaa me höpötetään melkein tunni aivan mitä sattuu
omia ajatuksia , näkemyksiä, tekemisiä, uutisia, tapahtumia, elämässä,
aina löytyy jotain sanomista joskus tyhjänpäiväistäki höpötystä ja mielipiteitä

tärkeintä on että tietää että on joku jolle voi soittaa jos tuntuu siltä

on todella pahan tuntusta jos sinä koet ettet voi soittaa kellekkää,

onhan seurakunnallaki paöveleva puhelin, alota vaikka sieltä, seurakunnasta löytää jopa oikean ystävän ja oikeita ystäviä jotka taatusti ovat vain ihmisiä ihmiselle,
oikeita tavallisia ihmisiä, ystäviä,

Anonyymi kirjoitti:

Tänään just ihmettelin itseäni,
kun aika kuluu nopeesti vaikka koko päivän mökötän koton, ja mikä kamalinta, kukaan ei soittanu, enkä ittekää soittanu kellekkää,

pesin koneelisen pyykkiä,
välliin kävin keittössä jotain syömässä,
mitään kunnon tekemistä en tehny,
välliin olin nukkuvinani sohvalla, koiran unta,
toinen silmä välillä auki,
muutaman kerran kävin tällä konella kattomassa ketä tällä on,
onnkeksi on tämä kone,
usein pelaan ilmaispelejä tuntitolkulla, siinä menee aika nopeesti, vaikka peli ei ole mitenkään kehittävää mutta viihteelistä kuitenki,
täällä voi katella kaikenlaisia sivustoja
tavllisin on paikallis lehti ja ilta-sanomat,
mutta joskus kattelen muitaki,

kunto on tosi huono, kokoajan ootan kuolemaa, kun voimat ovat kadonneet,
ajatus ja haaveet juoksee, mutta teot jää tekemättä
luulen olevani jo haudan partaalla,
sain kauheen yskänkohtauksen, kun yllättäin meni omaa sylkeä henkeen, meninasin tukehtua,
otti tosi lujille, sain kuitenki vielä yskittyä hengityksen selkeämmäksi, kauhee onkun meinaa tukehtua omaan sylkeen,

nyt suunnittelen nukkumaan menoa, pikkusen istun ja kattelen TV:tä otan 1/2 nukahtamislääkettä ja vatsansuoja lääkkeen, sitten kun alkaa nukuttamaan kömmin vasta sänkyyn,
hyvää yötä,
koitetaan taas jaksaa huomiseen, jos huomenna olisi hitusen parempi päivä kuin tänään,
t.liliAn

Lue lisää

LiliAn.
Olen kokenut saman tyyppisen tukehtumisen tunteen kuin sinäkin vetäessäsi sylkeä henkeen.

Tapauksestani on aikaa yli 20 vuotta, mutta se muistuu mieleeni elävästi, on kuin olisi ollut sekuntien päästä kuolemasta.

Olin iltatoimilla vc:sä ja varustautumassa hampaitten pesuun, kun yhtä äkkiä vetäisin sylkeä henkitorveen, näin oman kauhistuneen ilmeeni peilistä haukkoessani henkeä.

Mieheni kuuli korisevan ääneni ja juoksi paikalle, olin siinä vaiheessa jo saanut hengityksen kulkemaan mutta kasvoistani hän näki miten lähellä olin ollut kuolemaa.

Yksin asuvilla samanlainen tapahtuma voi johtaa kuolemaan ja sitten ihmetellään mihin henkilö kuoli.

Minua ei ole yksinäisyys kohdannut elämässäni koskaan.
Aina on ollut perhettä ympärillä joista olen saanut huolehtia ja jotka ovat huolehtineet minusta, joten liliAn sinun elämän tilanteesi poikkeaa minun elämästäni, koska poikani on tukenani ja turvanani.

Sellaisia ihmisiä, joita on pitänyt aitoina ystävinään, on ollut vain muutama koko elämäni aikana. Lapsuuden ystävistä ei ainoatakaan jäänyt aikuisena edes tuttaviksi asuin paikkojen muuttumisen takia.

Viimeiset kaksi ystäväni kuolivat muutama vuosi sitten, heidän kanssaan tuli pidettyä päivittäin yhteyttä puhelimitse.

Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on upea poikani ja tyttäreni jonka kanssa pidämme yhteyksiä vain puhelimessa, koska hän asuu Tukholmassa ja on vielä työelämässä.

Naapurini Kati soittelee ja pistäytyy juttelemassa ja tarjoaa apuaan mikäli olen pulassa.

Tämäkin keskustelu palsta tarjoaa yksinäiselle tavan purkaa huoliaan ja on tärkeä omalta osaltaan lievittämään tunnetta, ettei olisi enää tärkeä kellekään.
Pidetään palsta vireänä teksteillämme ja kannustetaan jaksamaan päivän kerrallaan.
T tepa

Anonyymi kirjoitti:

Voi että, eikö oleketään,
soita minulle,

jos joskus joku mulle soittaa me höpötetään melkein tunni aivan mitä sattuu
omia ajatuksia , näkemyksiä, tekemisiä, uutisia, tapahtumia, elämässä,
aina löytyy jotain sanomista joskus tyhjänpäiväistäki höpötystä ja mielipiteitä

tärkeintä on että tietää että on joku jolle voi soittaa jos tuntuu siltä

on todella pahan tuntusta jos sinä koet ettet voi soittaa kellekkää,

onhan seurakunnallaki paöveleva puhelin, alota vaikka sieltä, seurakunnasta löytää jopa oikean ystävän ja oikeita ystäviä jotka taatusti ovat vain ihmisiä ihmiselle,
oikeita tavallisia ihmisiä, ystäviä,

Lue lisää

Yksinäisiä ja yksin eläviä tulee vastaisuudessa olemaan yhä enemmän, koska nuoret eivät enää ole perustamassa perheitä. Lapsiluku vähenee, väki ikääntyy.
Muutaman vuosikymmenen kuluttua syntyy uusia ammatteja ja hoivamuotoja, että yhä pienempi työikäisten joukko pystyisi huolehtimaan yksin jääneistä vanhuksista.
Mkr.

On sinulla joskus perhe ollut työkaverit ja tutut ihmiset.

Niimpä, ihminen oppii elämään ihan yksinki, se yleensä on pitkä prosessi ,
aikoinaan nuorena kävin jopa terapeutiassa kun oli avio ongelmia,
oli lapsiperhe, jopa vakituinen työpaikka,
siitä huomimatta oli aikakausi jolloin koin itseni yksinäiseksi,
terapiasta oli todella suuri hyöty,
oppi ymmärtämään itseään, muita, elämää, työtä ja perhettä paremmin,
oppi hyväksymään itsensä ja elämään ittensä kanssa sovussa,
nuorena ihmisen elämä on vaikeeta
kun opettelee kehittymään ihmiseksi ihmisten joukkoon,

nyt vanhuksena viihdyn ihan yksin,
onhan läheiset kaikki puhelimen päässä,

omistan jopa yhden ystävän, joskus soitellaan kuulumisia,

tänään kävin kaupassa,
oli harmaa kylmä ilma ,
en jaksanu lähteä enempää nyt ulkoilemaan,
jospa ensiviikolla jaksan,

kirjotellaan taas kuulumisia.

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, ihminen oppii elämään ihan yksinki, se yleensä on pitkä prosessi ,
aikoinaan nuorena kävin jopa terapeutiassa kun oli avio ongelmia,
oli lapsiperhe, jopa vakituinen työpaikka,
siitä huomimatta oli aikakausi jolloin koin itseni yksinäiseksi,
terapiasta oli todella suuri hyöty,
oppi ymmärtämään itseään, muita, elämää, työtä ja perhettä paremmin,
oppi hyväksymään itsensä ja elämään ittensä kanssa sovussa,
nuorena ihmisen elämä on vaikeeta
kun opettelee kehittymään ihmiseksi ihmisten joukkoon,

nyt vanhuksena viihdyn ihan yksin,
onhan läheiset kaikki puhelimen päässä,

omistan jopa yhden ystävän, joskus soitellaan kuulumisia,

tänään kävin kaupassa,
oli harmaa kylmä ilma ,
en jaksanu lähteä enempää nyt ulkoilemaan,
jospa ensiviikolla jaksan,

kirjotellaan taas kuulumisia.

Lue lisää

Lapsena en saanut mennä leikkitovereitten luo, en päässy t mukaan, jos lähtivät pyöräretkelle tai uimaan. Aina piti selostaa kotona, mitä oli tehty, missä oltu. Koulusta suoraan kotiin, jossa monet tehtävät odottivat. Eihän minua kauan mukaan pyydetty. Olin yksin vuosikausia, kunnes pääsin muuttamaan kotoa.
Nuori kärsii yksin olosta ja tuntee itsensä hyljätyksi. Omia lapsiani en koskaan rajoittanut.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsena en saanut mennä leikkitovereitten luo, en päässy t mukaan, jos lähtivät pyöräretkelle tai uimaan. Aina piti selostaa kotona, mitä oli tehty, missä oltu. Koulusta suoraan kotiin, jossa monet tehtävät odottivat. Eihän minua kauan mukaan pyydetty. Olin yksin vuosikausia, kunnes pääsin muuttamaan kotoa.
Nuori kärsii yksin olosta ja tuntee itsensä hyljätyksi. Omia lapsiani en koskaan rajoittanut.

Lue lisää

Samantapaisia huonoja muistoja on minullakin kotoa. Pois piti päästä äkkiä siitä
ilmapiiristä.

Anonyymi kirjoitti:

Samantapaisia huonoja muistoja on minullakin kotoa. Pois piti päästä äkkiä siitä
ilmapiiristä.

Pahinta on, että vanhemmat joutuvat maksamaan asenteestaan lopun ikäänsä. Luottamukselliset suhteet eivät herää koskaan, eikä läheisyyteen edes pyritä. Lapsenlapset jäävät vieraiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Pahinta on, että vanhemmat joutuvat maksamaan asenteestaan lopun ikäänsä. Luottamukselliset suhteet eivät herää koskaan, eikä läheisyyteen edes pyritä. Lapsenlapset jäävät vieraiksi.

Lue lisää

TOSI SURULLISTA

on kokemusta asiasta itselläki,

maailma vei rakkaat jälkeläiset pois,

oi kuinka kaipaisinkaa edes jonkilaista viestä mitä heille kuuluu ,
voisinko olla jotenki avuksi tai jotain,

yksin oon, yksin kuolen,

kai he kuitenki hautaan hommaavat jäämistöni,
toivottavasti eivät ikinä kinastele pienestä perinnöstään, luoja heitä siitä varjelkoon,