Ihan vaan huvikseni halusin tulin kirjoittelemaan tuntojani.. Olen 20-vuotias, ja tällä hetkellä vaivaa hirmuinen vauvakuume! Se taisi alkaa jo joskus viime syksynä ja on nyt kevään ja kesän mittaan vaan kasvanut.. tilanteeni on kuitenkin aika huono siinä mielessä kun ei ole edes miestä... :( Haluaisin hirveästi oman pikkuisen, jota saisi hoivata ja rakastaa! Sukuun ja tuttavapiiriinkin tuntuu niitä vauvoja tupsahtelevan vähän väliä, sekin lisää tätä "kuumetta". Olen toki vasta melko nuori, että aikaa varmasti vielä on, mutta ei se tähän hetkeen tuo helpotusta jos sen vauvan haluaisi jo.. Toisaalta en tiedä olisinko oikeasti vielä valmis, vaikka voiko sitä sitten taas ikinä varsinaisesti olla valmis.. Kummasti sitä mieli muuttuu, pari vuotta sitten ajattelin vielä, että lapsia haluan vasta joskus kolmekymppisenä, kun opiskelut on opiskeltu ja on vakituinen työ ja niin edelleen. Nyt jättäisin kuitenkin opiskelut tauolle jos raskaaksi jotenkin tulisi. Noh, ei kai tälle kuitenkaan ole mitään tehtävissä, kaipa sitä pitäisi hankkia joku pieni eläin hoidettavaksi kun ei sitä lasta vielä taida voida saada..
haluaisin jo...
miracle
3400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mua on kans vaivannu pienoinen vauvakuume ja mulla olis mieskin, mentiin itseasiassa kihloihin just... :)
mutta alotettiin molemmat vuosi sitten vasta opiskelut (ollaan 20v), minä yliopistossa eli n. 5 vuotta vielä jäljellä. että olishan se nyt vissiin hölmöä tähän väliin toivoa lasta...(?)
sitä paitsi mies ei taida oikeen innostua, on enemmän perinteiden ihminen että ensin koulut pois alta, sit kunnon työ, naimisiin ja lapset vasta sen jälkeen.
pari kertaa ollaan jännätty kun oon ollu myöhäs, ja sit helpotuttu kun testi oli negatiivinen. mutta sisimmässäni olisin erittäin onnellinen jos se yksi viiva siihen olisi ilmestynyt...
kanssa 20 vuotias ja ollaan nyt miehen kanssa päädytty yhteiseen lopputulokseen: Me halutaan vauva:) Pillerit on jätetty pois ja tässä nyt sitten vain yrittämään:) Toki koulu on minulla kesken mutta ajattelin pitää sieltä vuoden tauon ja jatkaa sitten uudella innolla. Mä oon onnellinen ja odotan että se vauva jo pian sieltä tulisi........
Minuakin on vaivannut vauvakuume jo n. vuoden.. välillä voimistuen.. Olen kuitenkin hieman eri tilanteessa kuin sinä, sillä kihlattu löytyy.
Olen saanut opiskelut opiskeltua nyt ainakin joksikin aikaa ja töitä yritän kovasti saada.. (en vain ole vieläkään saanut) tosin pilleritkin sopivasti loppuisivat kohta ja mieleni tekisi olla ostamatta lisää.
Mielessä kalvaa kuitenkin ajatuksi jos monen moisia... Olenko/Ollaanko me liian nuoria? (minä täytän 22, kihlattuni 21) Liian hätäsiä?, valmiita? Pitäiskö olla töitä? ihan vakituinen paikka? entäs omakotitalo? Toisaalta mitäpä se vauveli välittäs.. pääasia että on rakkautta ja ruokaa..
mutta toinen on taas, miksi odottaa?
Haluaisinkin oikeastaan kysyä mistä tietää milloin on valmis? ja te joilla on jo lapsia ja "suunnittelitte" sen, niin olitteko varmoja?! Minä kun soudan ja huopaan koko ajan. ja tämä vasta onkin raastavaa.