Iloinen yllätys, että biovanhemmille on oma keskustelupaikka! Adoptiopalstalla on käyty keskustelua, jonka siirrän tännekin.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain muutama kymmen adoptoitavaksi. Suurimmat syyt lapsesa luopumiseen ovat biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu nuorena raskaaksi tulleita, ei toivotusti raskaiksi tulleita, perheväkivallan uhreja, monilapsisen perheen äitejä, opiskelijoita jne.
Kotimaasta adoptiolasta odottavat ovat 25-40-vuotiaita aviopareja, jotka eivät ole onnistuneet saamaan biologista lasta. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kokemukseni mukaan nämä vanhemmat varmasti "rakastavat" lasta täydestä sydämestään, mutta surimpana motiivina näyttää olevan lapsen saaminen ja perheellistyminen. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet PeLa:lta. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäitin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä.
Eli, jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon:
Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista pitkäaikaiseen sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi".
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hvyää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
Älä ota päätöstä tehdessäsi huomioon adoptiolasta odottavien lapsettomien pariskuntien tilannetta. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä. Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sosiaalityöntekijät edustavat kotikuntaasi ja/tai yhteiskuntaa. Lasten hoito sijaishoidossa on kallista ja senkin takia he haluavat mahdollisimman paljon lapsia adoptioon, sillä adoptiolasten elatuksen maksaa adoptiovanhemmat.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen.
Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita.
Tästä aiheesta on keskusteltu kahdesti Adoptio-keskustelussa. Voit lukea siellä käydyt keskustelut alla olevista linkeistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000007302115
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain muutama kymmen adoptoitavaksi. Suurimmat syyt lapsesa luopumiseen ovat biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu nuorena raskaaksi tulleita, ei toivotusti raskaiksi tulleita, perheväkivallan uhreja, monilapsisen perheen äitejä, opiskelijoita jne.
Kotimaasta adoptiolasta odottavat ovat 25-40-vuotiaita aviopareja, jotka eivät ole onnistuneet saamaan biologista lasta. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kokemukseni mukaan nämä vanhemmat varmasti "rakastavat" lasta täydestä sydämestään, mutta surimpana motiivina näyttää olevan lapsen saaminen ja perheellistyminen. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet PeLa:lta. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäitin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä.
Eli, jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon:
Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista pitkäaikaiseen sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi".
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hvyää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
Älä ota päätöstä tehdessäsi huomioon adoptiolasta odottavien lapsettomien pariskuntien tilannetta. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä. Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sosiaalityöntekijät edustavat kotikuntaasi ja/tai yhteiskuntaa. Lasten hoito sijaishoidossa on kallista ja senkin takia he haluavat mahdollisimman paljon lapsia adoptioon, sillä adoptiolasten elatuksen maksaa adoptiovanhemmat.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen.
Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita.
Tästä aiheesta on keskusteltu kahdesti Adoptio-keskustelussa. Voit lukea siellä käydyt keskustelut alla olevista linkeistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000007302115
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgicategory=16&conference=4500000000000394&posting=2200000000702115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
asioita.
kokemuksia,asiasta miten luottamus voisi palata,jos luottamus sijaisäitiin mennyt,hänen asiattomista syytöksistä.soskukin myöntänyt,ettei hänen syytöksissään ole perää
tilannettasi en tiedä mutta mitä tarkoitat luottamuksen menetyksellä?sijaiskodin vaihtoa voit mielestäni kysyä jos soskukin on perättömien väitteiden takana.vaikka sijaiskotejaei olekaan joka nurkalla.pidä huolta lapsesi eduista.tsempppiä. tv.8 lapsen äiti
huostaanoton purkua,tapaamiset olivat 2 ktr.kk pe-su kun sijaisäiti sai tietää purkamisen hausta alkoi tosi ruma peli hänen puoleltaan.ins.epäily syyt.mikä todettiin aiheettomaksi.epäilyn ajaksi tapaamiset otettiin pois puoleksi vuodeksi ja vähennettiin 3 tunniksi kerran kuussa.nyt 1 vrk kuukaudessa.jokainen voi kuvitella miltä tuntuu.olen pyytänyt koko ajan tapaamisia lisää.tapaamiset sujuneet hyvin ja suunn.mukaan.meillä on ollut 5 soskua.rakastan lastani ylikaiken ja kaipaan suunnattomasti
hyvät ihimiset äläkää luopuko luojan kalliin arvoisesta lahjasta olipa kysymys mistä tahansa jossain vaiheessa olet kuitenkin onnellinen tuosta pienokaisesta uskokaa minua.olen 8 lapsen lut.äiti ja jokaisesta ihmeestä onnellinen.
täysin oikeassa.jokaisen kannattaisi hakea kaikki apu mitä on saatavilla,ettei lapsestaan tarvitsisi luopua.lapsi on kallisarvoisin mitä ihmisellä on
en ymmärrä mitä tämäkin nyt tarkoittaa.. älä luovu luoja kallisarvoisesta lahjasta? onneksi omalta äidiltäni ei kysytty että haluaako luopua vai ei kun minua ja sisariani (3kpl) huostaanotettiin. Adoptioon minua eivät sentään antaneet, omassa ahneudessaan ja katkeruudessaan. On kai se lapsen parempi asua laitoksessa kun perheessä vai? mielestäni tämmöiset yleistävät kommentit (kuten tuo ensimmäinenkin tässä ketjussa) ovat poikkeuksetta typeriä, koska jokainen tapaus on kuitenkin erilainen.
Kirjoitin pitkän tarinan, ja se katosi..
Minulla nousevat aina niskavillat ylös lukiessani vastaavanlaisia kirjoituksia - ne kun ovat yleensä AINA jonkun muun, kuin ADOPTOIDUN itsensä kirjoittamia.
Minut luovutettiin periaatteessa jo ennen syntymääni. Vanhempani ja kasvattivanhempani olivat yhteyksissä toisiinsa, tutustuneet jonkin verran.
Biologiset vanhempani eivät voineet minua pitää, erinäisistä syistä johtuen. Omat vanhempani taas eivät voineet biologisia lapsia saada.
Olin 13-v saadessani tietää taustastani, ja 18-v tapasin biologisen isäni ensi-kerran. Hän "vain ilmestyi" kotipihalleni, ennakkoon ilmoittamatta. Oli onkinut osoitteeni tietoonsa ja päättänyt, että "nyt lähden tyttöä moikkaamaan".
Järkytys oli molemminpuoleinen. Toki heti tunsin isäni. Ei siinä paljoa pystytty puhumaan. Lähinnä tuijotin häneltä saamaani valokuvaa, jossa olin minä - enkä kuitenkaan minä. Minulla on pikkusisko, isä sanoi. Siskoni oli pyytänyt, että joskus kirjoittaisin ja että voisimme joskus tavatakin.
Seuraavat 2 viikkoa elin sumussa, olin sekaisin ja peloissani. Pelkäsin, että vieraat ihmiset tulevat hakemaan minut pois. Tuolloin eri medioissa oli paljon keskustelua ja ohjelmaa adoptiosta, ja ne olivat kuin isku vyön alle.
Kasvattivanhempani suhtautuivat tähän yllättävään tapahtumaan hienosti, he rohkaisivat minua etenemään kuten itse halusin. Kuukausien kuluttua tapasin sekä sisareni, että äitini. Biovanhempani olivat eroamassa, ja se oli osasyy heidän haluunsa tavata minut.
Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista, tuosta ensi-tapaamisesta tähän päivään. Aikaa on kulunut liki 8 vuotta,ja olen tavannut muitakin sukulaisiani.On ollut mielenkiintoista, mutta myös tuskallista löytää vuosia miettimiään vastauksia moniin erilaisiin kysymyksiin. On ollut ihanaa tutustua biologisiin vanhempiinsa, ja sisareen, jota olen AINA toivonut. En silti ole ollut jättämässä kasvattivanhempiani, en luopumassa heistä millään tavoin. He ovat minulle kaikki kaikessa.
En ymmärrä, miksi aikuisten ihmisten tulisi PELÄTÄ kasvattilapsensa halukkuutta juuriensa tutkimiseen. Jos adoptoi lapsen, toki tähänkin valmistautuu!
Minua ei missään vaiheessa ole estelty tutustumasta biologisiin vanhempiini ja sisareeni, päinvastoin. Äitini on yöpynyt kasvattivanhempieni luona, viikonkin verran yhtä soittoa :-). Sisareni samoin on ollut sinne tervetullut silloin, kun itsekin vielä kotona asuin. Edelleen ovat tekemisissä keskenään, sikäli kuin äitini toiselta puolen Suomea lähtee reissaamaan tai siskoni myöskään - pitkän matkan takaa.
Soittelemme, kirjoittelemme ja tapaamme silloin tällöin, juttelemme ja muistelemme menneitä.
Bio-äidilleni lähettelen kuvia 1,5v tytöstämme, joka on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Sisareni on yksi tytön kummeista.
Menemme naimisiin parin kk:n kuluttua, ja kutsun myös biologiset vanhempani sekä sisareni juhliin.
Sekä minun, että sulhasen suvussa lähimmät tietävän taustastani ja ovat sen "hyväksyneet" osana minua, joten hyväksyvät varmasti tämän toiveeni.
Ilman tätä yhteyttä bio-vanhempiini en varmasti olisi kokonainen, vaan aina etsimässä sitä "jotakin puuttuvaa". Kun ennen etsin "edes jotakin samaa" kasvattivanhemmistani, nyt löydän sen heistä. He eivät ole samalla tavalla rakkaita, kuin kasvattivanhempani, mutta he OVAT vanhempani.
Ja tyttömme ollessa vanhempi ja valmis ymmärtämään, tulen kyllä kertomaan tästä hänelle - että äidillä on kahdet vanhemmat, ja hänellä 3 isovanhemmat. Ja että he kaikki rakastavat sekä minua, että häntä - yhtä paljon jokainen.