laspen lähtö sijaisperheestä

Kyllähän se on sijaisvanhempien tehtävä tukea perhettä, että joskus lapset pääsevät palautumaan takaisin kotiin. Sijaisvanhemmat eivät kuitenkaan ole robotteja, joilta tunnepuolen voisi kytkeä pois päältä sijaislasten ollessa kyseessä. Kyllä minä ainakin teen tätä työtä täydestä sydämestäni, rakastaen näitä lapsia niin paljon. Tätä työtä ei jaksaisi tehdä rahan voimalla, ei vaikka rahaa saisi kuinka paljon tahansa. Tai ainakaan minä en jaksaisi työtä rahan voimalla tehdä.
Tätä työtä tehdään rakkaudesta näitä pieniä kohtaan. Ja varmasti jokainen, joka rakkautensa näille lapsille antaa, kokee riipaisevan tuskan kun lapset palautuvat kotiin. Se ei tarkoita, että alkaisi asettua poikkiteloin kotiutusta vastaan - ei, kyse on tunteista, joista pitää pystyä puhumaan.
Tässä työssä palkitsevinta on nähdä lapsen kehitys ja kasvu - nähdä, että työsi kantaa hedelmää, vaikkakin joskus tuskastuttavan hitaasti.
Toivottavasti pikkuisella menee hyvin, jos hän palautuu kotiin, toivottavasti vanhemmat jaksavat, toivottavasti! Minä teen kaikkeni minkä voin, että lapsella olisi hyvä olla siellä paikassa missä hän sitten tulee olemaan, oli se sitten meillä tai bio-kodissaan. Tärkeintä on lapsen onnellisuus - me aikuiset osaamme jo sen verran tunteitamme kanavoida ja käsitellä, että tällaisista menetyksistä selviämme. Ihaninta on jos kaikki menee hyvin, ja lapsi ja koko bio-perhe voi hyvin. Tällöin voimme mieheni kanssa todeta, että olemme voineet tehdä jotain pientä hyvää toisia kohtaan tässä suuressa maailmassa.
Tänne palstalle on vain niin ihana kirjoitella välillä omista tunteistaan - näistä asioista on niin hankala keskustella sellaisten kanssa, joilla ei ole mitään tuntumaa koko hommaan .....

totuttelua kirjoitti:

Kyllähän se on sijaisvanhempien tehtävä tukea perhettä, että joskus lapset pääsevät palautumaan takaisin kotiin. Sijaisvanhemmat eivät kuitenkaan ole robotteja, joilta tunnepuolen voisi kytkeä pois päältä sijaislasten ollessa kyseessä. Kyllä minä ainakin teen tätä työtä täydestä sydämestäni, rakastaen näitä lapsia niin paljon. Tätä työtä ei jaksaisi tehdä rahan voimalla, ei vaikka rahaa saisi kuinka paljon tahansa. Tai ainakaan minä en jaksaisi työtä rahan voimalla tehdä.
Tätä työtä tehdään rakkaudesta näitä pieniä kohtaan. Ja varmasti jokainen, joka rakkautensa näille lapsille antaa, kokee riipaisevan tuskan kun lapset palautuvat kotiin. Se ei tarkoita, että alkaisi asettua poikkiteloin kotiutusta vastaan - ei, kyse on tunteista, joista pitää pystyä puhumaan.
Tässä työssä palkitsevinta on nähdä lapsen kehitys ja kasvu - nähdä, että työsi kantaa hedelmää, vaikkakin joskus tuskastuttavan hitaasti.
Toivottavasti pikkuisella menee hyvin, jos hän palautuu kotiin, toivottavasti vanhemmat jaksavat, toivottavasti! Minä teen kaikkeni minkä voin, että lapsella olisi hyvä olla siellä paikassa missä hän sitten tulee olemaan, oli se sitten meillä tai bio-kodissaan. Tärkeintä on lapsen onnellisuus - me aikuiset osaamme jo sen verran tunteitamme kanavoida ja käsitellä, että tällaisista menetyksistä selviämme. Ihaninta on jos kaikki menee hyvin, ja lapsi ja koko bio-perhe voi hyvin. Tällöin voimme mieheni kanssa todeta, että olemme voineet tehdä jotain pientä hyvää toisia kohtaan tässä suuressa maailmassa.
Tänne palstalle on vain niin ihana kirjoitella välillä omista tunteistaan - näistä asioista on niin hankala keskustella sellaisten kanssa, joilla ei ole mitään tuntumaa koko hommaan .....

sijaiskoti tekee kaikkensa,ettei lasta palauteta.puolen vuoden väliajoin keksitään aina eri syy ettei palauteta.tietty tapaukset ovat erilaisia

totuttelua kirjoitti:

Kyllähän se on sijaisvanhempien tehtävä tukea perhettä, että joskus lapset pääsevät palautumaan takaisin kotiin. Sijaisvanhemmat eivät kuitenkaan ole robotteja, joilta tunnepuolen voisi kytkeä pois päältä sijaislasten ollessa kyseessä. Kyllä minä ainakin teen tätä työtä täydestä sydämestäni, rakastaen näitä lapsia niin paljon. Tätä työtä ei jaksaisi tehdä rahan voimalla, ei vaikka rahaa saisi kuinka paljon tahansa. Tai ainakaan minä en jaksaisi työtä rahan voimalla tehdä.
Tätä työtä tehdään rakkaudesta näitä pieniä kohtaan. Ja varmasti jokainen, joka rakkautensa näille lapsille antaa, kokee riipaisevan tuskan kun lapset palautuvat kotiin. Se ei tarkoita, että alkaisi asettua poikkiteloin kotiutusta vastaan - ei, kyse on tunteista, joista pitää pystyä puhumaan.
Tässä työssä palkitsevinta on nähdä lapsen kehitys ja kasvu - nähdä, että työsi kantaa hedelmää, vaikkakin joskus tuskastuttavan hitaasti.
Toivottavasti pikkuisella menee hyvin, jos hän palautuu kotiin, toivottavasti vanhemmat jaksavat, toivottavasti! Minä teen kaikkeni minkä voin, että lapsella olisi hyvä olla siellä paikassa missä hän sitten tulee olemaan, oli se sitten meillä tai bio-kodissaan. Tärkeintä on lapsen onnellisuus - me aikuiset osaamme jo sen verran tunteitamme kanavoida ja käsitellä, että tällaisista menetyksistä selviämme. Ihaninta on jos kaikki menee hyvin, ja lapsi ja koko bio-perhe voi hyvin. Tällöin voimme mieheni kanssa todeta, että olemme voineet tehdä jotain pientä hyvää toisia kohtaan tässä suuressa maailmassa.
Tänne palstalle on vain niin ihana kirjoitella välillä omista tunteistaan - näistä asioista on niin hankala keskustella sellaisten kanssa, joilla ei ole mitään tuntumaa koko hommaan .....

Meidän sijaisvanhempien on aina jaksettava ajatella niin, että on lapsen etu ja lapsen paras kun hän pääsee palaamaan biokotiin. Omat tunteet on vain käytävä läpi. Kun on hakenut lapsen kotiinsa aivan vastasyntyneenä, hoitanut ja rakastanut häntä vuosia, niin ei ole helppo luopua hänestä. Surutyö on valtava, sillä tätä työtä ei todellakaan voi tehdä rahasta vaan sitä tehdään sydämellä.

Voimia sinulle, minulla saattaa olla jonkin ajan päästä samat asiat edessä. Nyt nautin jokaisesta päivästä yhdessä sijoitettujen lasten kanssa ja kun/jos kotiuttamisen aika tulee, niin teen sitten surutyöni. Mutta voin todella olla iloinen siitä, että olen onnistunut sijaisvanhemmudessani hyvin. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt erinomaisesti, äiti on myös kasvanut äitiyteen ja vanhemmuuteen näiden vuosien aikana.

totuttelua kirjoitti:

Kyllähän se on sijaisvanhempien tehtävä tukea perhettä, että joskus lapset pääsevät palautumaan takaisin kotiin. Sijaisvanhemmat eivät kuitenkaan ole robotteja, joilta tunnepuolen voisi kytkeä pois päältä sijaislasten ollessa kyseessä. Kyllä minä ainakin teen tätä työtä täydestä sydämestäni, rakastaen näitä lapsia niin paljon. Tätä työtä ei jaksaisi tehdä rahan voimalla, ei vaikka rahaa saisi kuinka paljon tahansa. Tai ainakaan minä en jaksaisi työtä rahan voimalla tehdä.
Tätä työtä tehdään rakkaudesta näitä pieniä kohtaan. Ja varmasti jokainen, joka rakkautensa näille lapsille antaa, kokee riipaisevan tuskan kun lapset palautuvat kotiin. Se ei tarkoita, että alkaisi asettua poikkiteloin kotiutusta vastaan - ei, kyse on tunteista, joista pitää pystyä puhumaan.
Tässä työssä palkitsevinta on nähdä lapsen kehitys ja kasvu - nähdä, että työsi kantaa hedelmää, vaikkakin joskus tuskastuttavan hitaasti.
Toivottavasti pikkuisella menee hyvin, jos hän palautuu kotiin, toivottavasti vanhemmat jaksavat, toivottavasti! Minä teen kaikkeni minkä voin, että lapsella olisi hyvä olla siellä paikassa missä hän sitten tulee olemaan, oli se sitten meillä tai bio-kodissaan. Tärkeintä on lapsen onnellisuus - me aikuiset osaamme jo sen verran tunteitamme kanavoida ja käsitellä, että tällaisista menetyksistä selviämme. Ihaninta on jos kaikki menee hyvin, ja lapsi ja koko bio-perhe voi hyvin. Tällöin voimme mieheni kanssa todeta, että olemme voineet tehdä jotain pientä hyvää toisia kohtaan tässä suuressa maailmassa.
Tänne palstalle on vain niin ihana kirjoitella välillä omista tunteistaan - näistä asioista on niin hankala keskustella sellaisten kanssa, joilla ei ole mitään tuntumaa koko hommaan .....

Kirjoitit asiasta juuri niin kuin sen kuuluu ollakin.Ilman rakkautta lasta ei voi hoitaa niin,että lapsi saisi hyvän lapsuuden ja osaisi itse rakastaa.Itsestäni olisi hirveää jos lapseni kasvaisi perheessä,jossa häntä ei rakastettaisi ja sijaisperhe luopuisi hänestä aikanaan ilman mitään tunteita.Lapselle on tärkeää huomata että häntä ikävöidään ja tunnetaan kipua siitä ettei hän asu enää sijaisvanhempien kanssa, mutta silti sijaisperhe pärjää ilman häntäkin eikä tuhoudu sen takia.Luopumisessa sijaisperhe antaa lapselle kallisarvoisen kokemuksen jostakin luopumisesta ja eroamisesta tasapainoisesti.Useinhan lapsella on traumaattinen hylkääminen taustalla huostaanoton takia,jos vanhempi ei ole pystynyt sitä käsittelemään ja lapsi on voinut kuvitella että äiti ei hänen takiaan pärjää.Nämä on varmasti kaikille tuttuja asioita,mutta samalla kirjoittaessani käyn itsekin näitä läpi.On niin tärkeää pystyä puhumaan tunteista,sallia kaikki ne kipeät ja tuskaiset tunteet,jotta pääsee niistä vapaaksi.

Olen miettinyt paljon lapseni kotiinpaluuta aikanaan,kuinka pystyn omalta osalta auttamaan luopumisessa ja niihin liittyvissä tunteissa.Onneksi lapseni sijaisperhe jatkaa tukiperheenä joten eroaminen ei ole totaalista ja senkin jälkeen perhe jää varmasti elämäämme muodossa tai toisessa.Onhan perhe ollut lapsen koti pitkän aikaa ja lapselleni toiset vanhemmat ja koska olen yksinhuoltaja,sijaisperheen isä on lapslleni tärkein miehenmalli ja se psykologinen isä.Minusta on tärkeää että lapseni tietää että äiti hyväksyy ja pitää sijaisvanhemmista.Vaikka itse olisin kuinka mustasukkainen,puhumme paljon tapaamisissa sijaisperheestä ja siitä että vaikka eroaminen tekee kipeää,niin lapsi pärjää ja minä pärjään ja kohta taas tavataan.Luulen että lapseeni vaikuttaa paljon se että itsekin luotan sijaisperheeseen ja lohdutan lastani erotessa sillä,että sijaisperheessä hänellä on hyvä olla ja heilläkin on ikävä lasta kun hän ei ole siellä.Uskon että vaikka äidin luona on ihana olla,niin varmasti lapsi ikävöi heitä varsinkin jos on pitkä tapaaminen.Niin sen kuuluu olla ja se pitää pystyä hyväksymään vaikka kuinka olisi mustasukkainen.

Voimia kaikille teille jotka näiden asioiden kanssa olette tekemisissä,muistakaa kuinka tärkeitä korvaavat kokemukset näille pienille on.

sijaisvanhemman tehtävä ei ole auttaa perhettä selviytymään itse, sitä varten on muut instanssit.
Miksi roikut täällä kirjoittelemassa typeriä kommenttejasi????
Onko lapsesi sijoitettuna????